Super-Mikke

Palkinnot viime viikon voitosta

Mikolla oli viime keskiviikon treenien jälkeen ansaitut vapaapäivät, joihin ei kuulunut muuta kuin normilenkitykset. Sunnuntai-iltana menimme hyppytekniikkatreeneihin ATD:n halliin. Olimme keskenämme kun Huugo oli levossa. Teimme kahta eri hyppytekniikkaharjoitusta, set pointia ja tasaokseria. Tasaokserin rimaoja liikutin korkeuksilla 35-40-45-35. Muutaman set point -harjoituksen jälkeen palkkasin Mikon vinkupallolla. Mikolla oli normaalia enemmän virtaa, sillä se lähti juoksemaan kauheaa vauhtia ympäri hallia pallo suussa ja muristen. Miko jaksoi juosta monta kierrosta. Seuraavilla kerroilla Miko vain palautti pallon ilman kunniakierroksia. Halusin pitää treenit mahdollisimman lyhyenä, mutta halusin silti kokeilla keppejä. Ensimmäinen toisto oikealta puolelta ohjaten oli hyvä. Toisen ohjasin vasemmalta. Miko lähti niin reippaasti juoksemaan, että jäin jälkeen ja Miko sitten meni itsenäisesti oikeaan keppiväliin. Se pujotteli niin nopeasti, että jouduin normaalin kävelyn sijaan juosta. Kauheasti teki mieli kokeilla vielä uudestaan, vaikka olin melko varma, ettei toista yhtä hyvää suoritusta tule putkeen. Ohjaus oli taas vasemmalta puolelta. Miko lähti ensin juoksemaan kohti viimeistä hyppytekniikkaharjoitusta, suoritti sen ja kävi tutkimassa namikupin. Otettiin uudestaan ja Miko lähti vauhdilla kepeille ja haki niille itsenäisesti. Ja pujotteli taas niin reippaasti. Voi kun olin tyytyväinen!

Tänään oli Agry Cupin viimeinen osakilpailu, jossa luulin meidän kilpailevan maksimöllien cup-voitosta. Yhteispisteissä olimme johdossa, vaikka emme osallistuneet ensimmäiseen osakilpailuun. Kahden kisan jälkeen olimme ainoa nollan tehnyt koirakko maksimölleissä! Tässä cupissa palkittiinkin vain möllien ja kisaavien voittaja eli kaikkien kokoluokkien tulokset pistettiin yhteen.

Tällä kertaa maksimölleissä oli enemmän osallistujia ja me lähdimme radalle yhdeksäntenä. Rata oli helpohko, mutta erityisesti hypyt ennen A:ta mietityttivät. Riippui ihan Mikon vauhdista miten ne kannattaisi ohjata. Menimme odottamaan vuoroa kun edellinen koirakko oli vielä radalla. Miko alkoi haukkua rataa suorittavalle koiralle ja sille ilmeisesti jäi siitä vähän kierrokset päälle. Lähdöstä Miko varasti ja lähti kaarroksen kautta juoksemaan kohti maalia, jossa edellinen koira vielä oli. Onneksi Miko kääntyi ja tuli takaisin. Tämän jälkeen pääsimme suorittamaan rataa. Miko oli ihanan innokas ja vauhdikas. Itse rata meni nollana loppuun, hylkäys oli kuitenkin meidän tulos tuon alun takia. Olin ihan hurjan tyytyväinen Mikoon. Tämä oli ehdottomasti parempi rata kuin meidän viimeviikkoinen voittonolla! Olisi alussa pitänyt rauhoittaa Mikoa ja saada kontaktia. Käännökset tahtoi valua pitkiksi, joten niissä olisi treenattavaa. Harmittavasti vain samaa vauhtia ei juuri treenikentällä näe.

Sunnuntain treenihetki ja epikset olivat hienoja. Super Mikke! Kyllä se osaa kun vire on kohdallaan. Torstaina tekisi mieli käydä jälleen epiksissä, mutta jaksaakohan Miko enää kun keskiviikkona on treenit... Tai kyllä se varmaan jaksaa, mutta riittääkö tätä samaa intoa.

Kooikerhondjien kesäpäivät 9. - 11.8.2013

Viikonloppuna oli kooikereiden kesäpäivät Kaarinassa, Tuorlan majatalossa. Hieman jännitin viikonlopun säätä, kun alkuviikosta ja vielä torstaina näytti siltä, että viikonloppuna sataa ja mahdollisesti jopa hieman ukkostaa. Perjantai-iltana saavuimme hieman klo 19 jälkeen Tuorlaan ja silloin satoi. Tietenkin olin juuri ennen lähtöä ottanut sadekamppeet pois laukusta tilaa viemästä, sillä Foreca näytti, ettei sadetta olisikaan tiedossa. Onneksi sadetta ei kestänyt pitkään.

Majoituimme soluasunnoissa. Kaikki yöpyjät, joilla ei ollut asuntoautoa, mahtuivat yhteen kämppään, jossa oli neljä kahden hengen huonetta (meillä tosin oli kolme sänkyä). Saimme olla Mikon kanssa ensimmäisen yön kahdestaan, sillä huonekaverimme Tanja kera Tuffen ja Apsin saapuikin paikalle vasta lauantaina. Muita meidän huoneistossa asustavia punavalkoisia olivat Tristan, Ego, Primo, Mindi, Maggie ja Jina. Asuntoautoissa yöpyivät Keira, Julia, Mila, Ruudolf ja Luka. Perjantaina paikalla olivat myös Peter, Sade ja Rianna. Näiden 15 kooikerin kanssa kävimme iltapalan jälkeen iltalenkillä. Kaikkiaan paikalla nähtiin (tai ainakin minä näin) 44 kooikeria, joista osa vain piipahti. Perjantain piipahtajia olivat Savina, Bene, Onella ja Ode. Lauantaina kesäpäiville osallistuivat yöpyjien lisäksi pennut Mimmi, Hilary, Rex, Luna ja Kiia sekä aikuiset/nuoret Isla, Uffe, Lissu, Velda, Merlin, Vili, Bitti, Leevi, Lenni, Julle, Nita, Kavi, Sally, Lotta, Namu, Maru ja Sava. Sunnuntaina nähtiin vielä yksi uusi kooikeri kun Iita piipahti Tuorlassa. (Pakollinen nimilista :) )

Pikkutassu © Suvi Reini

Tuorlan alue oli oikein mukavan näköinen paikka. Vastaanoton/ravintolan ja meidän majapaikan vieressä oli kaneja ja kanoja. Kanat olivat pihassa vapaana. Harmittavasti en aikomuksista huolimatta muistanut ottaa yhtään kuvia itse alueesta vaan keskityin vain koiriin.

Ensimmäinen yö oli vähäuninen. Huoneisiin kuului kaikki äänet hyvin enkä muutenkaan saa kovin hyvin unta vieraassa paikassa, ainakaan ensimmäisenä yönä. Aika aktiivista tuntui illan ja yön aikana olevan :) Osalla koirista oli haukku herkässä. Miko haukahti vain kerran yön aikana, muuten se nukkui tyytyväisenä jalkopäässä. Tosin Mikon piti käydä yön aikana testaamassa kaksi tyhjää sänkyä.

Miko & pupu

Lauantaina aamupalan jälkeen kävin auttamassa agilityesteiden kanssa, kun osa niistä oli vielä purkamatta ja kokoamatta. Esteet oli vuokrattu ATT:ltä ja pieni naisvoittoinen porukka hoiti kaikki esteet majatalon jalkapallokentälle ja sieltä sunnuntaina takaisin. Se ei ollut mikään pikkuhomma, joten hatunnosto asianosaisille. Osalla porukasta alkoi agilitytreenit ja osalle oli luvassa taipparitietoutta. Miko sai aamupäivän lepäillä kun minä olin kuuntelemassa luentoa spanielin taipumuskokeesta. Taippareihin osallistuminen on kiinnostanut varmaan niin kauan kuin Miko on meillä ollut, mutta ainakin vielä niin moni osio voi mennä pieleen, että turha edes yrittää. Kouluttaja ei nähnyt Mikon reagointia laukaukseen esteenä taippareille vaan oli sitä mieltä, että esim. ääni CD:n avulla ääneen voi siedättää. Luennon jälkeen haimme koirat tutustumaan riistaan. Laahausjälkeä emme harmittavasti päässeet kokeilemaan, sillä porukkaa oli liikaa. Ensin teimme sosiaalisen osion, jossa olimme koirinemme lähekkäin (näkee miten koira reagoi toisiin koiriin) ja sitten kouluttaja kävi yksitellen tervehtimässä omistajaa ja sitten rapsutteli koiraa. Samalla koira sai tutustua riistapukkiin. Miko haisteli riistapukkia, mutta ei ollut siitä erityisen kiinnostunut. Seuraavaksi maahan pistettiin iso jänis/rusakko, jota koirat pääsivät yksitellen haistelemaan. Miko oli kiinnostunut pupusta ja haisteli sitä tarkkaan. Miko myös nuoli pupua. Kun kaikki olivat haistelleet pupua, vaihdettiin maahan siivetön fasaani. Sitäkin Miko kovasti haisteli ja alkoi näykkiä kohtaa, jossa siivet olivat olleet, mutta huomautuksen jälkeen tyytyi vain nuolemaan. Riistaan tutustumisen jälkeen sain vielä kouluttajalta vinkkejä vapaana pitämisen harjoittelemiseksi.

Lounaan jälkeen oli parin tunnin tauko ennen kuin meillä alkoi agility. Kouluttaja oli Esa Lehdistö ja treenattavana 3.luokan rata. Saimme ensin itse tutustua rataan ja sitten kävimme sen kouluttajan kanssa yhdessä läpi. Minun ja kouluttajan käsitys välistävedosta ei ollut sama, mutta pääasia että ohjauskuvio oli toimiva. Kun tätä tekstiä on jo muutenkin niin paljon, niin jääköön agilitylöpinä pois, videolta näkee miten meillä meni. Treenit tosin tuntuivat menneen paremmin kuin miltä näyttää. Luulen, että Miko oli jo vähän väsähtänyt aamupäivän ohjelmasta. Treeneistä suurin osa meni keskustellessa kouluttajan kanssa ja parempi niin. Kouluttajan kanssa oli puhetta Mikon motivaatiosta ja toistoista. Hän oli huomannut, että jo ensimmäisen kerran jälkeen vauhti alkoi hiipua ja sitä enemmän se hiipui mitä enemmän tehtiin. Esa sanoi, että minun oikea-aikaisella ohjauksella olisi positiivinen vaikutus Miko motivaatioon. Hän uskoo, että iän myötä Mikon motivaatio myös paranee. Kouluttaja kommentoi käsistä, joilla huitaisen kohti estettä sen sijaan, että ohjaisin kunnolla. Siitä on ennenkin mainittu ja huomaan sen videoilta. Minun pitäisi myös käyttää vähemmän ääntä, mm. täällä-sanan hokemista. Eikä tosiaan joka esteen jälkeen tarvitse sanoa ”hyvä” tai ”jee”… Varsinkaan silloin kun Miko ohittaa hypyn… Lopuksi kouluttaja sanoi, että minusta löytyy potentiaalia ja että kannattaisi käydä koulutuksissa. Minä en taas mielelläni lähde koulutuksiin, kun Mikon kanssa hyvää treeniaikaa on vain pieni hetki enkä siitä viitsi kauheasti maksaa. Mutta kiva, että meihin löytyi uskoa eikä olla ihan toivottomia tapauksia :)

Lentävä hollantilainen, © Suvi Reini

© Suvi Reini

Agilityn jälkeen Miko pääsi hetkeksi lepäämään, kun käväisin pikaisella kahvitauolla. Sen jälkeen oli vuorossa näyttelytreeniä. Kouluttaja ei tuntenut rotua, mutta oli tutustunut etukäteen kooikereiden rotumääritelmään. Ensin pöydällä kävivät konkarit, jotta kouluttaja pystyi näyttämään mihin asioihin tuomari kiinnittää huomiota. Miko meni toisena ja seisoi niin nätisti ja rennosti. Mikosta kouluttaja ainakin näytti miten rungon neliömäisyyttä katsotaan. Kouluttaja sanoi, ettei Miko näytä kovin innostuneelta ja sanoin, ettei se koskaan näyttelyistä näytä. Mutta sain silti Mikon heiluttamaan häntää pöydällä. Pöytätreenien jälkeen kaikki, niin pennut kuin aikuiset, ravasivat yhdessä kehää. Ravaaminen meni varmaan paremmin kuin koskaan. Miko pysyi sivulla eikä sitä tarvinnut vetää perässä. Edestakaisin liikkeet tehtiin pareittain ja meidän parina oli Kaisa & Primo. Juoksuttaessa koirien piti olla ihmisten välissä ja läheinen etäisyys Primoon sai Mikon nostamaan hännän ylös kippuralle. Takaisin tullessa Miko oli oikealla puolella, joka oli hankalaa. Kouluttaja sanoi, että Miko ravaa minusta poispäin, joten meidän pitäisi liikkua vähän tuomarista sivuun. Siihen saattoi vaikuttaa Primon läheisyyskin.

© Suvi Reini

© Ville Ruth

Näyttelytreenien jälkeen ilta jatkui saunomisen ja grillauksen merkeissä. Koirat pääsivät ansaitusti nukkumaan. Makkaran ja lettujen paiston yhteydessä Suvi ja Kaisa pitivät meille koira-aiheisen tietokilpailun. Hyvässä seurassa aika kului joutuisasti. Yöllä kaikille varmasti maistui uni ja yö menikin edellistä hiljaisemmissa merkeissä. Miko joutui varmaan ensimmäistä kertaa nukkumaan yönsä häkissä, mutta hyvin se meni.

Sunnuntaiaamuna kävimme 40 minuutin aamulenkillä, kun aikaa oli ennen aamupalaa. Aamupalan jälkeen rakensimme hyppyradan, jolla möllit ja kisaavat kisasivat. Välissä palkittiin illan tietokilpailuun osallistujat. Olin jaetulla 1. sijalla kolmen muun kanssa ja palkinnoksi tuli vaikka mitä :) Hyppyrata meni muuten kivasti, mutta Miko kiersi esteen kahdesti (syynä molemmilla kerroilla puutteellinen ohjaus) ja korjasin molemmilla kerroilla. Jälkikäteen harmittelen korjauksia. Olisi vain pitänyt jatkaa kun tiedän, että korjaaminen vaikuttaa Mikon motivaatioon. Eli note to myself: älä koskaan korjaa virheitä radalla, aina joko jatketaan tai palkataan. Tulos ei kuitenkaan ole se pääasia. Kun kaikki olivat suorittaneet radan, kävimme sivussa kokeilemassa puukeinua. Miko teki kaksi hyvää toistoa täysikorkeaa keinua, jee!

Agilitysta siirryimme pentupainien kautta lounaalle. Lounaan jälkeen oli agilitykisojen palkintojenjako. Mikon sijoitus medeissä oli 5/6, tuloksella 10. Palkinnot olivat taas runsaat. Sen jälkeen oli aika lähteä kohti kotia. Meillä oli tosi mukava viikonloppu! Mutta jostain syystä reidet ovat ihan mustelmilla… Kuvia viikonlopusta löytyy täältä ja kuvasivustolta löytyy myös mukana olleiden koirien viralliset nimet (paitsi perjantain piipahtajien).

Liitäen © Ville Ruth

Tulin voittamaan, en anna minkään seisoo tiellä

Tiistaina kävin Mikon kanssa epiksissä Herttoniemessä. Osallistuimme maksimölleihin, toista kertaa ikinä. Tarkoituksena oli olla paikalla noin puoli tuntia alkamisajan jälkeen. Matka piti tehdä bussi-metro yhdistelmällä eli bussilla Kalasatamaan ja sieltä metrolla Herttoniemeen. En oikein tiennyt missä kohtaa bussin päättäri Kalasatamassa on, mutta päätin luottaa siihen, että kuski kyllä sitten viimeistään päättärillä pysähtyy. No eipä pysähtynyt. Ajattelin pysäkin olevan sitten vähän edempänä, mutta bussi vaan jatkoi matkaa. Kävin kuskin luona, joka sanoi ettei huomannut meidän olevan kyydissä (en tosin usko sitä) ja hän sanoi jättävänsä meidät Pasilan asemalle. Onneksi Pasilasta pääsi bussilla Herttoniemeen.

Olimme kisapaikalla noin 15 min suunniteltua myöhemmin. Taina huusi radalta, että medien ja maksien rataantutustuminen on juuri menossa. Yksi työntekijä otti Mikon ja riensin tutustumaan rataan. Agilityradalla oli pari haastavaa kohtaa, joita piti miettiä enemmän. Lopullinen ohjausvalinta näissä kohdissa jäi päätettäväksi vasta radalla kun näkee millainen on Mikon vauhti.  Rataantutustumisen jälkeen kävin ilmoittamassa Mikon kisaan. Medeissä oli Tainan ja Lokin lisäksi Mervi ja Bene sekä Elina ja Niko. Mervi osallistui Savinan kanssa kisaavien radalle ja myös Affe (Myrskymatalan Villi Tuuli) oli paikalla. Ilmoittautuessa yksi työntekijä sanoikin, että onpas paljon kooikereita :)

Medit olivat melko nopeasti ohi ja makseissa Miko lähti radalle neljäntenä. Miko oli kivan innokas ennen meidän suoritusta. Olen viime aikoina huomannut, että Miko hakee treeneissä ja näissä kisanomaisissa tilanteissa useammin kontaktia kuin aikaisemmin ja se on innokkaan oloinen. Mietin kuitenkin miten Miko mahtaa jaksaa raskaan viikonlopun jälkeen. Kontaktit menivät varmisteluiksi ja vapautin Mikon jo ennen kuin sillä oli etujalat maassa. Suoritimme radan puhtaasti ja vihdoin saimme ensimmäisen 0-tuloksen! Eikä se ollut mikä tahansa nolla vaan voittonolla! 2. sijoittui bortsu, kiva voittaa sellainenkin joskus ;) Mutta ei meidän voitto ihan niin hieno ollut kuin voisi luulla. Osallistujia makseissa oli 4 ja niistä 2 teki tuloksen (bc ei varmaan tehnyt nollaa?) Meidän meno myös tuntui vähän tahmealta. Väsy varmasti painoi Mikoa eikä sillä ollut vauhtia niin paljon kuin yleensä epiksissä. Mutta nolla mikä nolla ja voitto mikä voitto, olen tyytyväinen!

Keskiviikkoiltana oli normaalit agilitytreenit. Mietin pitäisikö jättää treenit kokonaan välistä, mutta luvassa oli vauhtia ilman kieputuksia (ja kiva sydämenmuotoinen rata), joten mentiin kuitenkin. Rata aloitettiin kuvasta poiketen hypyillä 6 (toiselta puolelta) ja 11, joiden kautta sitten putkeen 1. Mikolle rimat olivat 40 cm. Ensimmäisen kierroksen suunnitelmana oli tehdä ensin välistävetoihin asti ja sitten juoksusuoran kautta taaksetyönnöille.

Ihan suunnitelmien mukaan ei kuitenkaan mennyt, sillä välistävetoja jouduimme hieman hinkkaamaan. Viikonlopun kesäpäivien piiiitkä kirjoitus vielä odottaa kuvia ja videoita ennen kuin sen julkaisen, mutta siellä mainitsen lauantain agilitytreenien välistävedot. Kouluttaja näytti siihen sellaisen valssipyörityksen ja siihen mitä minä pidän välistävetona, kouluttaja sanoi, ettei se ole. Tainan & Lokin treenivideossa välistävedot tehtiin samanlaisella valssipyörityksellä, joten aloin epäillä teenkö välistävedot väärin. Kyselin sitten meidän kouluttajalta välistävedoista ja näytin sen mitä viikonloppuna opin. Meidän kouluttaja oli sitä mieltä, että (varsinkin jos on nopea koira) mitä vähemmän pitää pyöriä ja liikkua, sen parempi. Eli vartalonkääntö ja pakkovalssimainen merkkaus toiselle hypylle on ok. Niin me sitten tehtiin. Ensimmäisellä yrityksellä välistäveto onnistui, mutta Miko pysähtyi hypyn 3 eteen. Sain sen kuitenkin hyppäämään ja palkkasin sitten. Toisella yrityksellä ei onnistunut ollenkaan, mutta kolmannella yrityksellä tein merkkauksen onnistuneesti ja niin välistävetokin meni hienosti. Taaksetyönnöt sai jäädä ja teimme loppuun putki-hyppy rallittelua. Miko meni tosi kivasti ja otti koko treenien aikana vuoroa odotellessa hyvin kontaktia. Välillä kentällä olleet hajut häiritsivät. Ilmeisesti oli jotain juoksunarttujen hajuja tms. kun Miko nosti koipea keskellä kenttää.

Toisella kierroksella oli tarkoitus tehdä pelkkää rallittelua. Lähtö putkelta 4, rata ympäri ja putken 10 jälkeen vielä uudestaan putkeen 4 eli kaksi kierrosta. Miko ei mennyt putkeen, joten kokeiltiin hyppyjen kautta. Ei mennyt siltikään. Muutaman kerran yritin, välissä tehtiin pari kertaa pelkkää suoraa putkea, mutta ei. Miko alkoi hidastaa ennen putkia eikä mennyt yhteenkään mutkaputkeen. Tehtiin sitten suora putki ja pari hyppyä ja siinä oli meidän treenit. Kouluttajan mielestä Miko oli jo selvästi ihan väsy. Loppuviikon Miko saa lepäillä, sillä viikonlopuksi ei ole ohjelmaa.

Keskiviikkoaksaa

Keskiviikko-iltana oli taas ohjattujen agilitytreenien vuoro. Ilma oli aika painostava ja vielä klo 22 oli hyvin lämmintä. Ukkosta oli siis odotettavissa. Tällä viikolla oli aiheena edellisviikon kertausta eli kahteen takaakiertoon oli valittava joko pakkovalssi, niistopersjättö tai saksalainen. Kaksi jälkimmäistä taitaa olla sellaisia ohjaustapoja, joita en ole koskaan käyttänyt enkä tosta noin vaan osaisi tehdä.

Aloitus oli tarkoitus tehdä niin, että ohjaaja menee putken päähän kutsumaan koiraa niin, että se näkee minne päin pitää kääntyä. Toinen vaihtoehto oli lähteä samaan aikaan, mutta sitten olisi saanut juosta kovaa. Putki taisi kuvasta poiketen mennä puomin keskeltä ja loppusuoralla oli kolme hyppyä eli viimeinen putki oli nro 16.

Kotona Miko oli kovasti kuskaamassa leluja, mutta en halunnut leikkiä sen kanssa, jotta intoa jäisi treeneihin. Ennen meidän vuoroa lämmittelen Mikoa pyörimisillä ja "namivenytyksillä". Pyöriessä Miko murahteli, joten oli odotettavissa, että intoa löytyy. Jätin Mikon vinoon ensimmäisen hypyn luo ja menin kutsumaan sitä puomin toiselle puolelle. Miko juoksi luokseni ohittaen molemmat esteet. Kokeilimme aloitusta muutaman kerran, mutta aina vaan poika tuli ohi. Tehtiin sitten niin, että jätin Mikon istumaan putken eteen. Sitten alkoi sujua, mutta Mikolla oli niin virtaa, että mukaan tuli ylimääräisiäkin esteitä. Hypyn 5 vieressä oli A, jonne Miko sinkosi renkaan sijasta. Pituus myös ohitettiin ja putkelta rata jatkui normaalisti. Puomin Miko meni varmaan nopeammin kuin koskaan ja olin ihan varma, että se tulee läpi. Mutta Mikohan pysähtyi oikein hienosti kontaktille! Hypyn 13 Miko ohitti, sillä juoksin edellä enkä katsonut koiraa ja olisikohan Miko sitten sujahtanut putkeen 2. Ensimmäinen kierros oli hyvin vauhdikas. Pallon kanssa Miko juoksi ison kaarroksen kentällä ja vielä lopuksi juoksi taas putken 2 läpi, mutta toisesta päästä. Uudella kierroksella aloitimme taas putkelta 2 ja muuten meni oikein hyvin ja vauhdikkaasti, mutta olin putken 8 jälkeen liikaa Mikon edellä ja kun sitten pysähdyin hypyn eteen, niin Mikokin pysähtyi eikä hypännyt yli. Yritin saada sen uudestaan putkeen, mutta Mikoa ei enää kiinnostanut. Olisi vaan pitänyt palkata se heti kun moka tapahtui. Miko otti virheestä nokkiinsa, joten piti saada joku kiva toisto loppuun. Kouluttaja meni lelun kanssa hypyn 13 taakse ja teimme kolmen hypyn suoran.

Toisella kierroksella aloitimme taas putkelta. Tällä kierroksella oli tarkoitus tehdä takaakierrot 3B ja 9B, mutta kouluttaja ehdotti meidän menevän hypyn 9 suoraan ja jatkamaan siitä loput kaksi hyppyä. Olin pakkovalssissa myöhässä, joten Miko ehti lukita hypyn 3 suoraan hypättäväksi. Loppu meni hyvin. Toisella yrityksellä pakkovalssi onnistui, mutta hypyn 4 jälkeen Mikon vauhti ja into hiipui. Kouluttaja sanoi, että Miko luki pakkovalssin hyvin, kun olin sen ajoissa tekemässä. Teimme saman vielä kerran, mutta tällä kertaa hypyn 3 suoraan. Samassa kohdassa Miko tahtoi taas hyytyä ja jotta sain sen jatkamaan matkaa, ajauduin ohjaamaan oikealle puolelle. Yritin vaihtaa takaisin tekemällä takaaleikkauksen pituudella, mutta se oli Mikolle liikaa. Loppuun tehtiin taas kiva pieni vauhtisuora.

Omatoimitreeniä keinua ei tullut tehtyä ollenkaan. Olen tyytyväinen treeneihin, vaikka toistoja tuli tehtyä taas liikaa. Alun intoon olen hyvin tyytyväinen sekä onnistuneeseen pakkovalssiin. Pakkovalssit on ennenkin toiminut ihan hyvin, kunhan vaan on ajoissa. Niin ja se puomi! Supertyytyväinen siihen! Keinuklinikalle olisi jatkoa tiedossa reilun kahden viikon päästä, mutta harmittavasti samaan aikaan on Tervakosken näyttely. Saisi aikataulut jo ilmestyä, koska tuomarimuutos saisi meidät jäämään kotiin. Mutta tuskin aikataulut ennen ensi viikon loppua ilmestyvät ja siinä vaiheessa keinuklinikalle ei varmaan enää mahdu. Höh.

Piikillä

Niin se aika kuluu ja Mikon reilun vuoden ikäisenä saamat rokotukset oli aika uusia. Mikon rokotukset olisivat vanhenneet 24.8., mutta kävimme uusimassa ne jo tänään, koska Mikolla on näyttely tiedossa 25.8. Rokotukset uusittiin nyt, jotta kahden viikon varoaika ehtii täyttyä. Tutkin joku päivä sitten Kennelliiton rokotusohjeita, sillä mietin, että voimmeko osallistua epiksiin ensi viikolla. Käsitin, että kahden viikon varoaika koskisi vain jos rokotukset ehtivät vanhentua. Saa korjata, jos olen käsittänyt väärin.

2.7.2013

Joku aika sitten kiinnitin huomiota siihen, että aina kulkiessamme paikallisen eläinlääkärin ohi, Miko alkoi vetää kohti tietä. Ilmeisesti viimevuotiset useat eläinlääkärireissut ovat tehneet eläinlääkäristä hyvin epämiellyttävän paikan. Tämän vuoksi kävin viime maanantaina Mikon kanssa paikan päällä varaamassa ajan rokotuksille. Ensin seisoimme jonkin aikaa eläinlääkärin ulko-oven edessä, jolloin Miko yritti kovasti päästä siitä pois eikä namit välillä kelvannut. Sisälle se kuitenkin tuli vapaaehtoisesti. Ensin Miko pääsi vaa'alle, joka hihnan ja pannan kanssa näytti 14,6 kg. Olen epäillyt, että Miko olisi lihonut, mutta vaaka näyttää sopivaa lukemaa. Sisällä Miko yritti vähän väliä rynnätä kohti ulko-ovea. Ajanvarauksen jälkeen lähdimme.

Viime torstaina kävimme uudestaan eläinlääkärillä. Taas ovella Miko oli kovasti vetämässä pois, mutta se tuli oven avatessa sisälle. Menin istumaan ja syötin Mikolle nameja. Miko yritti välillä rynnätä ulko-ovelle. Aikaisemmin Miko on istunut rauhallisesti odottamassa, mutta nyt se ei malttanut istua hetkeä kauempaa. Korvat liikkuivat kovasti eteen ja taakse, Miko liikuskeli levottomasti ympäriinsä. Kun aikaa oli kulunut, Miko alkoi vikistä. Meinasin istua odotustilassa niin kauan, että Miko rauhoittuu, mutta olisimme varmaan saaneet olla siellä sulkemisaikaan asti.

Miko ottaa rennosti 26.7.2013

Tänään Miko ei enää vetänyt ovella yhtä paljon pois, kuin aikaisemmin. Ilman pantaa vaaka näytti 14,5 kg ja siihen olen tyytyväinen. Menimme hetkeksi istumaan ja odottamaan. Miko oli sisällä levottomampi kuin aikaisemmilla kerroilla. Se ei taaskaan malttanut pysyä paikallaan, ryntäili välillä kohti ulko-ovea, vikisi, hyppi välillä minua vasten (ja raapien samalla viikonloppuna leikatuilla kynsillä käsivarttani...) ja meni välillä jalkojen alle. Koskaan ennen Miko ei ole ahdistunut yhtä paljon eläinlääkäristä. Kun eläinlääkäri tuli kutsumaan Mikoa, Miko vähän murahti. Eläinlääkärin huoneeseen se ei ensin meinannut mennä, mutta tuli kuitenkin ihan vapaaehtoisesti. Huoneessa Miko pyöri jaloissani ja seurasi kuin hai laivaa. Tutkimuspöydällä Miko oli hyvin jännittynyt ja mulkoili eläinlääkäriä, mutta antoi tutkia. Rokotukset pistettiin Mikon takapuoleen (aikaisemmin on pistetty niskaan) eikä Miko juuri piikkiä huomannut namin syömiseltään. Maksaessa käyntiä Miko oli jo rauhallisempi eikä yrittänyt rynniä ulos. Mutta oli se iloinen kun lähdimme pois. Toivottavasti jatkossa eläinlääkärikäynnit eivät tule olemaan hankalia. Nyt on rokotukset kunnossa taas seuraavaksi kolmeksi vuodeksi. Seuraavien rokotusten aikaan Miko on jo 7-vuotias!

-------
Ja jotta tulee kirjattua hyppytekniikkatreenit ylös: Sunnuntai-iltana kävimme hyppytekniikkatreeneissä ATD:n hallilla, kun Purinalla oli kisat. Teimme ensin pingistä, jossa Miko juoksi vauhdikkaasti kupilta toiselle. Saaraa kohti Miko hyppäsi niin pitkän hypyn, että se meinasi hypätä ponnarin päälle ja se vähän sotki hyppäämistä. Toisena harjoituksena oli perussarja 5 jalan etäisyyksillä. Ensin lähetin Mikon ponnarin takaa ja sitten kauempaa, jolloin sarja meni paremmin. Lopuksi tehtiin pari kertaa A:ta, jossa on taas alkanut olemaan ongelmana läpi tuleminen. Ensimmäinen A tuli läpi ja toisella Miko pysähtyi. Sen jälkeen tehtiin vielä parit ok kepit.

Ratatreeniä

Tänään on viimeinen varsinainen lomapäivä, vaikka toki ennen töihin paluuta on vielä viikonloppu. Niin se loma taas meni aivan liian nopeasti. Onneksi ensimmäinen työviikko huipentuu varmasti mukavaan viikonloppuun hyvässä seurassa, jota jo kovasti odotan. Alkuviikosta tälle viikolle luvattiin hyvin lämpimiä ilmoja, mutta onneksi hellepäiviä ei tullutkaan (paitsi kai nyt viikonloppuna). Kyllä vaan tällaiset harrastusilmat on paljon kivemmat kuin rantakelit, kun en edes rannalla koskaan loikoile. Aamun pilvinen, hieman tihkuttava ja viileähkö sää meinasi sitä, että voi hyvillä mielin lähteä Kivikkoon tekemään vähän ratatreeniä. Lähtö menikin vasta iltapäivän puolelle ja tietenkin meidän kentän yläpuolella oli pilvetöntä ja aurinko paistoi oikein lämpimästi, vaikka ympärillä oli tummempia pilviä. Treenit menivät silti kivasti.

Radan rakennukseen meni melkein puoli tuntia. Kuvasta poiketen hyppy 5/10 oli hieman vinossa, sillä jouduin vetämään putkea 4/11 pidemmälle enkä halunnut alkaa koko rataa enää siirtämään. Ratapiirros löytyi repustani. Olen välillä tulostellut kivannäköisiä ratoja, joita voisi joskus kokeilla. En ollut tallentanut ratapiirrosta, joten kun etsin sitä tätä kirjoitusta varten (muistin vain, että se on Tainan käsialaa), niin huomasin hassun yhteensattuman. Taina oli tehnyt radan treenejä varten, joissa oli Miko, Loki ja Huugo. En kuitenkaan tehnyt rataa silloin Mikon kanssa, koska olin vähän flunssassa. Treenit olivat viimeisenä lomaviikonloppunani, joka oli samaan aikaan kuin nytkin eli elokuun ensimmäisenä viikonloppuna, tasan vuosi sitten :) Nyt sitten mekin päästiin kokeilemaan!

Rengas oli maksikorkeudella ja pituudessa viisi palaa, pituudesta en osaa sanoa, mutta palat olivat ehkä noin 5 cm välein. Rimojen korkeutta mietin hetken ja pistin ne 55 cm:iin, sillä tässä kuussa olisi tarkoitus käydä parissa epiksissä. Ja olisi se kai taas jo aika mennä oikeaan säkäluokkaan. Ensimmäinen este oli aika lähellä aitaa, joten jätin Mikon hieman vinoon, jotta etäisyyttä esteeseen tulisi enemmän. Menin putken luo kutsumaan Mikoa, joka kiersi ensimmäisen hypyn. Todennäköisesti se johtui vinoon jättämisestä ja/tai lyhyestä etäisyydestä. Aloitettiin uudestaan niin, että lähdin Mikon kanssa samaan aikaan. Miko ei oikein tahtonut irrota putkeen 4, joten takaaleikkaus ei sujunut ihan ongelmitta (valssia en olisi yhteislähdön takia olisi ehtinyt tekemään eikä se edes kuulunut suunnitelmiin). Putken 8 jälkeen siirryin ohjaamaan pituuden oikealta puolelta ja kun hyppy 10 oli hieman vinossa, niin syntyi ongelma. En tiedä miten oli suunnitellut ohjaavani Mikon hypylle. Melkein kompuroin Mikoon, mutta sain sen pienen pyörimisen jälkeen hyppäämään. Loppu meni hyvin. Olin niin hengästynyt radan jälkeen, että olisin voinut lopettaa treenit jo siihen.

Tauon jälkeen oli tarkoitus tehdä muutoin samoin kuin ensimmäisellä kerralla, mutta ohjata pituus 9 vasemmalta puolelta. Putken 4 takaaleikkauksen kanssa oli taas vähän häikkää ja Miko taisi ottaa siitä takkiinsa. Se tuli putkesta ravaten eikä suostunut hyppäämään hyppyä 5. Aloitimme alusta. En tehnyt muutoksia ohjaussuunnitelmaan muuten kuin mietin, että putki 4 pitää saada sujumaan jotenkin toisin. Kävi sitten niin, että jatkoin putkelta ulkokautta, joten Miko joutui vähän odottamaan seuraavaa ohjetta. Ohjaus jatkui ulkokautta ja pituuden ohjasin vasemmalta puolelta, joka toimi. Hypyllä 10 oli tarkoitus tehdä takaaleikkaus, mutta kun huomasin ettei se tule onnistumaan, niin kiersin taas ulkokautta ja tein takaaleikkauksen putkella. Loppusuoran Miko meni kivasti edellä eikä se kääntynyt katsomaan taaksepäin, mutta jostain syystä se jarrutti ennen viimeistä hyppyä.

Lopuksi tehtiin neljä kertaa keinua keskikorkeudella. Edistystä ei ole juuri tapahtunut. Kaksi ensimmäistä oli hitaita, mutta kaksi jälkimmäistä parempia. Samalla vauhdilla jos Miko tekisi normaalin keinun, niin olisin tyytyväinen ainakin toistaiseksi. Katsotaan uudestaan sitten kun emme saa LUVAa yliaikojen takia ;)

Omatoimitreenejä ei ole enää pahemmin luvassa, kun normaali arki alkaa haitata harrastuksia. Onneksi maksiesteet-projekti on sellaisessa vaiheessa, johon olen tyytyväinen. Miko kykenee suorittamaan ykkösissä ja kakkosissa olevat esteet. Täyspitkää pituutta ja täyskorkeaa okseria ei ole vielä mitään kiirettä kokeilla. 65 cm hyppyjä kokeillaan vasta sitten kun tiedän Miko takapään olevan vahvempi.

Jälleen treenataan

Tänään tai siis keskiviikkoiltana jatkuivat ohjatut treenit kesätauon jälkeen. Teimme ensin rataa, jossa hypyn 4 jälkeen valssi, hypylle 6 pakkovalssi ja hypylle 8 välistäveto. Keinu oli keskimmäisellä korkeudella. Ensimmäisellä kierroksella Miko kiersi ensimmäisen hypyn (rimat 45 cm) ja juoksi suoraan keinulle. Valssin kanssa meinasi tulla kiire, mutta se onnistui kuitenkin. En enää kunnolla muista miten pakkovalssin kanssa kävi, mutta muistaakseni ensimmäinen kerta ei onnistunut ja Miko hyppäsi hypyn väärältä puolelta. Toinen kierros meni paremmin, mutta välistäveto epäonnistui. Kolmannella kerralla aloitimme putkelta ja pääsimme radan loppuun. Aloitimme vielä kerran alusta, mutta Mikolle toistoja alkoi olla jo liikaa, joten se alkoi menettää mielenkiintoaan. Loppuun tehtiin joku pieni vauhtipätkä. Muuten meni tosi kivasti ja kouluttaja oli tyytyväinen, mutta joku oli viljellyt nameja kentälle, joita Miko jäi välillä etsimään.

Pienen tauon jälkeen teimme omatoimitreenin kepeillä. Kuvasta poiketen alempaa hyppyä ei ollut. Yritin ensin hypyn kautta avokulmaa, mutta ei tahtonut onnistua, kun hypyn lähellä oli myös jonkun nameja tai ainakin niiden hajuja. Lisäksi rima oli 55 tai 60 cm. Riman laskeminen ei auttanut kun ne hajut vaan houkutti. Tehtiin sitten ilman hyppyä ja kerran putken kautta. Silloin Miko meni toiseen väliin enkä korjannut.

Toisella kierroksella aloitettiin rata alusta, mutta hyppy 6 mentiin toiselta puolelta ja sen jälkeen hyppy 9. Meni ihan hyvin, mutta meinasin ensin tehdä taas pakkovalssin hypylle 6. Ehdin pyörähtää kunnes muistin, että hyppy mentiinkin suoraan, joten pyörähdin takaisin. Miko ei välittänyt ylimääräisestä pyörähtelystä :) Sitten oli tarkoitus tehdä sama uudestaan, mutta putkelta lähtien. Kun Mikolta alkaa kiinnostus loppua, niin se ei mene putkeen. Tehtiin vielä pieni vauhtisuora, johon vauhtia kyllä löytyi, vaikka muuten ei enää innostanutkaan. Kouluttaja ajatteli suunnitella treenit niin, että rataa pystyy muuntelemaan. Miko menee yleensä kivasti ensimmäinen ja usein vielä toisenkin kierroksen, mutta sen enempää toistoja se ei tahdo kestää. Kisoissa ei tarvitse tehdä rata kuin kertaalleen, joten sen suhteen ongelmaa ei pitäisi olla. Mutta ongelma on se, että olen itse niin surkea tekniikoissa, että tarvitsisin paljon toistoja. Eikä kuivaharjoittelu ole sama kuin koiran kanssa.