Agilityn SM-kisat

Viikonloppuna olin Kirkkonummella katsomassa agilityn SM-kisoja. Menin molempina päivänä kisapaikalle jo klo 8 aikoihin ja siellä vierähti koko päivä. Lauantaina oli joukkuekisa. Kooikereita nähtiin 12 eri joukkueessa ja radan suoritti 21 kooikeria. Parhaiten menestynyt kooikerin sisältänyt joukkue oli Itä-Helsingin Agilityharrastajat eli meidän seura sijoituksella 8. :) Tosi hyvin kun ei meidän seuralla ole tainnut olla kuin parina vuonna medijoukkue sm-kisoissa. Halusin saada kaikki kooikerit kuvattua, joten aika meni pääasiassa radan vierellä istuessa. Paria kooikeria pääsin kuitenkin tervehtimään (ratojen läheisyyteen ei saanut tuoda koiria, joten siksi jäi rapsuttelut vähäisiksi). Medien tauolla kävin Annen ja Outin asuntoautossa, jossa myös Keira ja Fico olivat. Annelle kiitos hyvästä ruuasta! Ennen finaaliratoja pääsin tutustumaan Aiaan (Chirpy Supernova) ja voi miten valloittava tapaus hän olikaan! Ihanan avoin pentu, joka kovasti tahtoi päästä pusuttelemaan naamaa. Tapasin myös Egon (Chirpy Superego), joka oli myös hyvin avoin ja tuli iloisesti tervehtimään. Finaaliradat käytiin erikseen eli ensin minit, sitten medit ja lopuksi maksit. Lähdin kotiin maksien aikana, kun muuten olisin ollut aika myöhään kotona. Maksien kisaradalla sattui ja tapahtui, joten siksi tuli viivästyksiä.

Sunnuntaina oli jännittävämpi päivä eli kisattiin yksilömestaruuksista. Kooikereita osallistui 19, joista 6 pääsivät finaaliin. Minien finaalin aikana satoi reippaasti, mutta sade loppui medien ajaksi. Viimeisen medin mennessä radalle alkoi taas sade, jota taisi kestää maksien finaalin päättymiseen asti. Kooikereiden kuuden vuoden mestaruusputki medeissä päättyi tänä vuonna, mutta potentiaalia kyllä löytyy. Lähtiessä pääsin moikkaamaan Adyaa, joka oli myös kovasti antamassa pusuja. Kiva viikonloppu oli, vaikka samanlainen jännitys kuin kolme vuotta sitten Vantaalla oli puuttui. Silloin kooikeri oli sekä mineissä että medeissä kiinni mestaruudessa finaaliradalle mentäessä. Kuvia molemmilta päiviltä löytyy täältä.

Viimeinen perjantain toko

Perjantaina oli meidän viimeiset tokotreenit toistaiseksi. Aloitimme luoksepäästävyydellä, jossa Miko istui koko ajan hienosti paikallaan. Seuraavana oli paikalla makuu, jota olemme tällä viikolla treenannut kotona hyvin tuloksin. Häiriö kentällä oli kuitenkin liian suuri eikä Miko maahan mennessään laskenut päätä alas. Käskyn toistaminen sai Mikon nousemaan ylös. Kyykistyin sitten Mikon eteen, jolloin käsky toimi. Lopuksi nousin seisomaan ja taas onnistui, mutta kun tulin Mikon vierelle, niin pää nousi ylös. Välillä tuntuu ihan mahdottomalta tämä pää maassa makaamisen opettelu. Selkeästi vielä on paljon treenattavaa.

Seuraavaksi opettelimme tunnarin alkeita. Käytimme viime tokokokeesta jääneitä tunnarikapuloita, jotka saimme pitää. Kun otin kapulan pussista, Miko hyppäsi vasten ja oli kiinnostunut kapulasta. Miko otti sen suuhunkin, mutta tiputti saman tien. Kun Miko ei ota noutakapulaa suuhun, niin ei se tunnariakaan kantele, joten naksuttelin sitä kun Miko meni tunnarikapulan luo ja tökkäsi sitä nenällään. Sitten Miko jo pisti suun kapulan ympäri.

Lopuksi teimme niitä liikkeitä, joita toivottiin ja ne olivat hyppy ja luoksetulo. Teimme hypyn kahdesti ja molemmat kerrat olivat hyviä. Luokstulo tehtiin kerran ja se oli tosi hieno. Vauhti oli kohdallaan ja Miko tuli sivulle perusasentoon. Melko usein luoksetulossa Miko jää joko seisomaan sivulle tai perusasento on kovin vino. Kouluttaja meinasi, että meillähän on liikkeet ihan valmiit paikalla makuuta lukuun ottamatta. Seuraaminen on toinen iso juttu, joka ei todellakaan ole valmis, mutta kyllähän Miko liikkeet osaa. Kun vire on kohdillaan, niin Miko tekee liikkeet hyvin. Ahkeraa paikalla makuu ja seuraamistreeniä siis.

Tekniikkaa, tokoa, keilausta, agia

Sunnuntai-iltana olimme Mikon kanssa kahden hyppytekniikkatreeneissä. Pääsimme ensimmäistä kertaa uudelle kentälle, joka on tehty hallin viereen. Hallin vuoksi kenttä oli mukavasti varjossa. Aloitimme korkeuden arvioinnilla, sillä korkeammat rimat ovat olleet viime aikoina vähän hankalia. Aloitin 45 cm:stä. Miko taisi vähän hakea ponnistuspaikkaa ja syötyään palkan namikiposta pinkoi täyttä vauhtia kentän toiseen päähän. Kenttä on melko pitkä, joten Miko paineli aika kauas, portin luo. Lintuhan se siellä lenteli, mutta onneksi se jatkoi matkaansa yli aidan ja Miko palasi takaisin. Toinen kerta oli samalla korkeudella ja taas Miko juoksi sarjan jälkeen kentän toiseen päähän käymättä namikipolla. Siellä ei ollut mitään, joten Miko tuli saman tien takaisin. Miko oli jo ihan suu vaahdossa, joten ajattelin, että on parempi tehdä vain ihan vähän. Ennen riman nostoa Miko sai hypätä kaksi viimeistä hyppyä ja tällä kertaa se pysähtyi namikipolle. Seuraavat toistot olivat 50-55-45 cm. Miko edelleen haki ponnistuspaikkaa. Mikon vauhti oli aika hiljainen, joten ponnistuspaikan hakeminen voi johtua vauhdin puutteesta tai sitten sillä voi olla jumia. Vihdoin sain fyssariajan varattua, mutta Miko pääsee käsittelyyn vasta heinäkuun alussa. Olisi kannattanut varata jo aikaisemmin, mutta onpahan ainakin jumivapaa koira Agirodussa. Seuraavaksi tehtiin keppejä kaksi kertaa. Toisella kerralla aloin kaivaa lelua taskusta kesken pujottelun, joten ehkä sen takia Miko jätti viimeisen välin pujottelematta. Toisena harjoituksena tehtiin perussarjaa 5,5 jalan etäisyyksillä. Kolme toistoa meni ihan ok, mutta vauhti oli hiljainen. Viimeisellä kerralla menin namikipolle kutsumaan Mikon, jotta vauhtia olisi enemmän. Hyppytekniikkaharjoitusten jälkeen tein hyppy-mutkaputki-hyppy sarjan, jota tehtiin kolme kertaa ja Miko meni vauhdikkaasti.

Loppuaika käytettiin tokoon. Tehtiin seuraamista, liikkeestä maahan ja luoksetulo. Luoksetulo oli vauhdikas ja Mikon kieli roikkui pitkällä. Liikkeestä maahan onnistui ensimmäisellä kerralla vasta toisesta käskystä (Miko jäi ensin istumaan), mutta sen jälkeen Miko meni maahan ensimmäisestä käskystä. Seuraamispätkät olivat ihan ok. Miko oli kivan innokas yhdessä tekemiseen, mutta harmittavasti namit loppuivat kesken. Ihan riittävästi meille kuitenkin tuli treeniä yhdelle illalle.

Pieni huoli jäi linnuista. Purina tosiaan on aidattu, mutta aidan sisällä on pieni metsä, jossa linnut viihtyvät. Tilaa juosta lintujen perässä on aika paljon. Lähtiessä katsoin, että halutessaan Miko mahtuu portin ali. Onneksi se ei sitä ainakaan sunnuntaina tajunnut. Vieressä on Kehä I ja Vihdintie, joten Miko olisi varmaan entinen koira, jos se lähtisi linnun perässä karkuteille. Huoleni ei siis ole ihan aiheeton. Pitää pitää silmät auki ja tarkkailla jos lintuja on lähistöllä. Tosin en eilistäkään lintua nähnyt kuin vasta sitten kun se lensi portin yli, vaikka katsoin koko ajan Mikon kanssa samaan suuntaan.

Maanantai-iltana Miko pääsi keilaamaan. Ostin uudet, isommat keilat jokunen viikko sitten kun lasten ulkopelit olivat ilmestyneet kauppaan. Isommilla keiloilla keilaus onnistuu paremmin eikä niistä lähde pehmeämmän muovin vuoksi kaatuessaan niin kovaa ääntä. Keilaamisen jälkeen jatkettiin tokon merkeissä. Ensin kontaktin pitoa perusasennossa. Joka palkan jälkeen kontakti katosi kun Miko pureskeli namin (pikkunappulat eivät ehkä olleet tähän tarkoitukseen parhaita nameja), mutta nopeasti Miko otti uuden kontaktin. Tätä tehtiin peilin edessä, jossa minun ei tarvinnut katsoa alaviistoon. Tämän jälkeen tehtiin kaukoja vaihtelevilla välimatkoilla. Pääasiassa niin pitkällä kuin meidän eteiskäytävässä pystyy eli 3-4 metriä. Kaikki istu-maahan vaihdot olivat hienoja ja otin jossain vaiheessa myös käsimerkit mukaan. Niitä ei ole ennen tehty, joten Miko oli hieman hämillään erityisesti istu-merkistä. Kyllä se sitten alkoi sujua.

RotuRace 2013

Yksi tämän kesän odotetuimmista tapahtumista on nyt ohi, RotuRace nimittäin. Kooikerit edustivat yhdellä joukkueella, johon kuuluivat pojat Miko, Loki, Primo ja Terra. Joukkueemme nimi oli Kooikerraketten ja se on hollantia, ei ruotsia. Meidän joukkue oli lähtövuorossa kolmantena, joten meidän piti olla jo aikaisin ilmoittautumassa. Taina kävi noutamassa meidät puoli kahdeksan jälkeen aamulla ja Lotta & Terra tulivat myös samalla kyydillä. Ajoitus vinttikoiraradalla oli täydellinen, sillä Kaisa & Primo olivat tulleet paikalle juuri ennen meitä ja autot parkkeerattiin sattumalta vierekkäin. Kävimme ensin pystyttämässä leirimme ja saimmekin hyvät paikat häkeille varjosta. Sitten lähdimme lenkille ja sitten odoteltiin.

Team Kooikerraketten: Loki, Primo, Terra ja Miko © Taina Lempiäinen

Kisa taisi alkaa puoli tuntia myöhässä teknisten ongelmien takia, jotka liittyivät vieheen palautukseen, mutta kisa aloitettiin sitten niin, että viehe palautettiin ihan "manuaalisesti". Jossain vaiheessa palautuslaite alkoi toimia ja "juoksupoikana" toimineen nuoren miehen ei enää tarvinnut juosta maalin ja lähdön väliä. Kisoissa oli hyvät kuulutukset, mutta joukkueemme nimi ja koiriemme rotu tuotti suuresti vaikeuksia kuuluttajalle :D Lopulta rodun lausuminen onnistui, käviköhän Kaisa tai joku muu avustamassa lausumisessa?

Hieno häkkirivi koohoja: Primo, Miko ja Loki © Taina Lempiäinen

Muutimme Kooikerrakettenin juoksujärjestystä kuvaamisen hoitamisen vuoksi niin, että Loki aloitti, sitten juoksi Primo, Terra ja lopuksi Miko. Minä kuvasin ensin ja kun Loki oli kiitänyt maaliin, Taina kiirehti ottamaan kameran. Sitten minä kiirehdin viemään Lokin häkkiin, otin Mikon mukaan ja juoksimme lähtöalueelle. Miko selkeästi muisti mistä tässä paikassa on kyse ja se meinasi jo omia aikojaan lähteä, onneksi oli vielä hihnassa. Lähetettäessä Mikon katse oli tiiviisti eteenpäin ja vieheen perään Miko syöksyi pienten haukkujen kera. Maalissa Miko tarrasi vieheeseen, mutta aika pian irrotti ja lähti juoksemaan minua vastaan. Meidän joukkueen suorituksen jälkeen oli hyvä fiilis, sillä kaikki menivät hienosti.

Näin hienosti Miko seisoi pöydällä tutkittavana © Kaisa Suominen

Kävimme jäähdyttelylenkillä ja pojat pääsivät vähän pulahtamaan lammikkoon. Tämän jälkeen osallistuimme kaikki vieressä järjestettyyn drive-in mätsäriin, jossa juoksuihin osallistuneet koirat olivat samassa luokassa ja aina tasatunnein palkittiin parhaat punaiset ja siniset koirat. Ajoitus oli hyvä, sillä kehässä pyörähtämisen jälkeen alkoivat saman tien värikehät. Loki kävi ensin kehässä ja sai punaisen, sitten kävi Miko ja Terra. Miko seisoi tosi hienosti ja tutkimiset meni hyvin. Liikkeissä kuumuus vaikutti, mutta nenä pysyi silti poissa nurmikosta, vaikka aika alhaalla Miko päätään pitikin. Mikolle punainen ja Terralle sininen. Primolle viimeisenä koirana myös punainen. Sinisten kehässä Lotta & Terra sijoittuivat hienosti kolmanneksi. Punaisten kehässä Primon sijoitus oli 4. ja Lokin 2. (jos oikein muistan sijoitukset). Miko oli toinen niistä kahdesta, jotka jäivät ilman sijoitusta. Miko mielestäni seisoi värikehässä hienosti ja liikkeet meni paremmin kun Loki ravasi edellä. Lopussa kun seisotimme koiria ja tuomari mietti sijoituksia, niin joku lentävä/kärpänen häiritsi meitä. Miko metsästää kaikkia pikku lentäviä (paitsi amppareita ja vastaavia), joten välillä touhu meni hyppelyksi. Tosi hienoa, että meidän joukkueesta 3/4 pääsi palkinnoille! Kaikki juoksijat saivat purkin Hill's -märkäruokaa ja mätsäristä sai purutikun, joten ei meidänkään ihan tyhjin käsin tarvinnut kotiin lähteä :)

Midien tulokset © Taina Lempiäinen

Midijoukkueita oli ilmoitettu 34, joista kaksi ei osallistunut. Suorituksiin meni tosi kauan aikaa, mutta olimme kuitenkin loppuun asti. Välillä kävimme taas lammikolla, jossa Miko innostui kantamaan keppejä vedestä maalle. Yhtä isoa keppiä (tai pienen puun runkoa) se yrittää nostaa vedestä ja kun kuono meni veden alle, niin pintaan tuli kuplia :D Harvemmin Miko mitään tuommoista tekee, joten minua se huvitti :) Aurinko paistoi tosi lämpimästi. Kannatti ottaa aurinkorasva mukaan (yleensä se unohtuu tai luulen ettei sitä tarvita), vaikka sitä olisi voinut käyttää vähän ahkerammin, kun olkapää vähän paloi. 17 joukkueen jälkeen olimme hienosti neljäntenä. Lopullisissa tuloksissa sijoituksemme oli 7. Siihen ei voi olla kuin tyytyväinen. Matkalla Taina laski osallistujalistan rotujen perusteella, että voittaisimme yli puolet joukkueista eli sijoituksemme olisi 14 :D Onneksi meillä oli kuitenkin nopeammat koirat, kuin arvasimme ;) Kuten tuloslistasta ja koiriemme yksilöajoista voi huomata, niin erot koirien nopeudessa olivat hyvin pieniä. Siitä voimme olla ylpeitä, että koiriemme ajat perustuvat vain ja ainoastaan siihen, kuinka kovaa ne juoksivat vieheen perässä. Osa koirista kutsuttiin maaliviivalta luokse ilman viehettä ja suurinta osaa koirista oli joku vastaanottamassa maalissa (tätä suositeltiin) ja samalla vastaanottajat kannustivat ja houkuttelivat koiria.

Kooikerraketten yksilöajat:
7. Terra 7,16 
28. Loki 7,67 
42. Miko 7,85 
64. Primo 8,15  
Vaikka koko joukkueen aikaerot mahtuvat sekunnin sisälle, niin silti sijoituksissa on noin huimat erot. Yhteensä juoksijoita oli 128.

Miko tahtoisi uudestaan vieheen perään

Tässä Tainan tekemä hieno video meidän joukkueen suorituksista. Taina saa jatkossakin hoitaa videoiden teon kun se onnistuu näin hyvin :D Mikon hieno dressmannkävely keskeytyy kun sen olisi pitänyt rynnätä kaikkien kivojen luo, jotka olivat kameran takana :)

Ennen lähtöä harjoittelimme mittausta Tainan mitalla. Aluksi mitta epäilytti, mutta kun Miko pääsi haistamaan mittaa, niin se ei sen jälkeen enää välittänyt siitä. Mittaukset meni hyvin ja Taina sai ensin Mikosta 44,5 cm ja sitten jotain 45 cm. Vielä pari viikkoa Mikon agilitymittaukseen. Täytyy sitten pyytää, että tuomari mittaisi myös korkeuden, jos vaan mahdollista.

Loki ja Miko © Kaisa Suominen

Ensi vuonna ehdottomasti mukaan uudestaan! Ensi vuonna pitäisi saada myös minijoukkue, sillä siinä luokassa kooikereilla olisi oikein hyvät mahdollisuudet palkintopallille ;)

Rallytokomies

Emme päässeet tokotreeneihin perjantaina, joten kävimme sitten torstaina tuuraamassa rallytokotreeneissä meidän huimalla kahden aikaisemman kerran kokemuksella. Ensimmäisen kerran kokeilimme rallytokoa kooikereiden kesäpäivällä 2011, mutta siitä ei ole enää muistikuvaa. Toinen kerta oli 2,5 viikkoa sitten koiranpäivä-tapahtumassa.

Ensin kävimme radan läpi. Lähdöstä lähdettiin koira perusperusasennossa. Seuraavalla kyltillä koiran tuli pysähdyttäessä istua sivulle ja sitten lähdettiin juoksuun. Pujottelussa pujoteltiin tötsien välistä edelleen juosten ja seuraavalla kyltillä palattiin kävelyyn. Sitten käännyttiin 270 astetta oikealle ja jatkettiin houkutukseen, jossa pujotellaan tötsien ympäri kahdeksikon muotoisesti ja houkutuksena lähellä oli lelu ja namipurkki(?). Vasempaan käännöksen jälkeen vaihdettiin juoksuun ja koira hyppäsi esteen. Viimeisellä kyltillä ennen maalia koira istui taas perusasentoon pysähdyttäessä, sitten se käskettiin seisomaan ja kierrettiin koiran ympäri.

Mikon kanssa kaksi ensimmäistä kertaa oli aika surkeita, sillä kontakti oli melko olematon ja Mikon pää oli lähes koko ajan maassa. Houkutuksessa Miko kävi haistelemassa maassa ollut lelua. Ensimmäisen kerran jälkeen naksuttelin kontaktista, joten toinen kerta oli hieman parempi. Hyvin meillä alkoi mennä kuitenkin vasta kolmannella kerralla, jolloin kontakti löytyi. Ja kun kontakti vielä odotellessa pysyi, niin teimme radan neljännen kerran. Pujottelu juosten oli hieman haastavaa, sillä välit eivät olleet kovin isot, mutta muuten kaikki meni hienosti. Oli kivaa, toivottavasti päästään vielä myöhemminkin treenailemaan. Meidän kentällä voi harjoitella omatoimisesti, mutta kun laji on vielä niin vieras, niin en viitsi itsekseni yrittää rakentaa rataa. Rallytokosta tulee virallinen laji ensi vuonna, joten täytyyhän ainakin alo-luokka käydä korkkaamassa :) Meidän treeneissä oli sekä alokas- että avoimen luokan kylttejä.

Treenien jälkeen teimme hetken aikaa keinua sen matalimmalla tasolla. Välillä Miko himmaili, välillä meno oli sellaista, että lentokeinu olisi tullut normaalikorkuisella keinulla ja välillä oli oikein hyvän näköistä. Pidin Mikon koko ajan hihnassa, sillä viereisellä kentällä treenannut bortsu syystä tai toisesta kuumensi Mikon tunteita. Lopuksi heittelin Mikolle vinkupalloa ja lähdimme sitten tyytyväisen miehen kanssa kotiin.

Rytmitystä

Keskiviikon agilitytreenien aiheena oli rytmitys eli miten omalla liikkeellä voi kertoa koiralle esimerkiksi, että seuraavaksi käännytään tai tehdä putkijarrutuksen. Harjoitukset tehtiin kahdessa osassa ja meidän vuorot vielä pistettiin kahtia eli kävimme kentällä neljästi.

Ensin teimme 1-5 lähtemällä samaan aikaan koiran kanssa. Kouluttaja oli hypyn 5 takana namikipon kanssa. Mikon pinkoi suoran vauhdikkaasti, joten oli vaikeuksia pysyä perässä. Seuraavaksi koira piti kutsua noin hypyn 3 kohdalta. Tämä harjoitus oli siksi, että joskus ohjaaja ehtii pitkälle vedättämään koiraa, jolloin koiralle saattaa tulla niin kiire perään, ettei se keskity hyppäämiseen ja siksi rima voi tulla alas. Ensimmäisellä yrityksellä Miko varasti ja pinkoi taas kovaa vauhtia namikipolle. Toisella yrityksellä Miko pysyi lähdössä. Välillä meni yksi koirakko ja sitten me teimme toisen lyhyen pätkän, jolla tehtiin ensin 20-25 ja sitten 20-26. Molemmat meni kivasti, mutta kepeillä Miko pysähtyi hetkeksi jotain ihmettelemään. Pujotteli kyllä sitten ihan ok.

Toisella kierroksella eli meidän kolmannella kerralla teimme esteet 26-20 (eli edellisen kierroksen ratapätkän nurinpäin) kahdesti, sillä radasta piti tehdä vähän erilainen Mikon mielenkiinnon ylläpitämiseksi. Molemmat kerrat menivät hyvin, mutta ensimmäisellä kerralla Miko oli jättänyt viimeisen keppivälin pujottelematta. Toisella kerralla annoin Mikon rauhassa pujotella loppuun, mutta silti viimeinen väli jäi. Normaalista poiketen korjasin sen verran, että viimeinenkin väli tuli pujoteltua. Miko ei onneksi ottanut korjauksesta nokkiinsa vaan jatkoi hyvällä vauhdilla hyppyjen kautta putkeen. Tämän kerran jälkeen tuntui jo siltä, että ehkä voisi lopettaa, mutta tehtiin kuitenkin viimeinen pätkä esteillä 20-26. Vauhti jo hidastui ja putken jälkeen Miko jolkotteli hyppyjen 24 ja 25 ohi, mutta kepit meni kivasti.

Teki kyllä tosi hyvää omalle mielialalle kun oli vaihteeksi hyvät treenit. Ensi viikolla jää treenit välistä, kun olen työmatkalla(!).

Hellemejää

Kurakoira

Helleviikonloppua vietimme mejän ja hyppytekniikan merkeissä. Lauantaina lähdimme Saaran kanssa tekemään pojille jälkiä. Saimme talsia pitkän matkan metsäpolulla, sillä ensin maastossa liikkui paljon suunnistajia ja sitten löysimme mejäkokeen jälkeen viittaavia merkkejä. Jouduimme menemään toiseen paikkaan. Mikolle tehtiin aika lyhyt suora jälki, sillä edellinen jälki on tehty joskus syksyllä. Huugo sai hieman pidemmän katkokulmaisen jäljen.

Tänään lähdimme aamusta jälkipaikalle. Ensin pojat saivat käydä kastautumassa läheisessä järvessä, mutta ranta oli vähän huono siihen touhuun. Autolta oli melko pitkä kävelymatka jäljille. Matkan varrella oli kirkasvetinen oja, jossa kasvoi paljon jotain kasveja. Miko kävi siellä kahlaamassa niin, että vesi tuli kylkiin asti. Ojan pohja olikin mutainen ja Mikon noustessa takaisin kuivalle maalle, sen jaloista ihan valui kuraa. Ehkäpä kurakerros hieman viilensi. Lämpimän sään vuoksi molemmat koirat olivat mukana ja siksi teimme niin, että toisen koirakon käydessä jäljestämässä toinen odotti metsätiellä. Miko pääsi jäljelle ensin. Veto metsässä oli kova, mutta onneksi alkumakaukselle tultaessa Miko rauhoittui haistelemaan sitä. Lyhyen ohjauksen jälkeen päästiin jälkiliinan pitkäksi. Miko jäljesti mukavaa vauhtia joko pari metriä jäljen sivussa tai suoraan jäljen päällä. Kaksi kertaa Miko lähti vähän kauemmaksi, mutta minun pysähtyessä se meni takaisin jäljelle. Sorkka löytyi ja se kiinnosti. Palkaksi Miko sai tuttuun tapaan Cesar-purkin. Jäljestyksen jälkeen kävin viemässä sorkan Huugon jäljelle ja sitten lähdimme Mikon kanssa purkamaan meidän jälkeä. Miko ei enää vetänyt kun kävelimme jäljelle, mutta pienet hepulit piti metsässä tehdä. Miko haisteli uudestaan alkumakauksen ja se meni välillä jälkeä pitkin ja välillä muita paikkoja haistellen. Kaadon se myös haisteli ja kehuessani tuli hakemaan namia. Reissun päätteeksi kävimme vielä toisella järvellä uittamassa koiria.

Viime syksynä Mikolla oli myös kova veto jäljelle eikä se meinannut kyetä rauhoittumaan haistellakseen alkumakausta. Se myös meni jäljellä kauheaa vauhtia eikä jäljestys ollut siksi tarkkaa. Tämänpäiväinen jäljestys näytti paljon paremmalta ja toivottavasti samanlainen meno jatkuu myös kokeessa neljän viikon päästä. Toivottavasti päästään sitä ennen vielä kerran harjoittelemaan.

Illalla oli vielä hyppytekniikkatreenit. Teimme alastuloa ja korkeuden arviointia.  Alastuloa tehtiin kolme toistoa, sillä kuumuus vähän haittasi Mikoa, mutta muuten se jaksoi ihan hyvin. Korkeuden arviointia tehtiin 40-45-50-40 korkeuksilla. Molempien harjoituksien jälkeen Miko jaksoi juosta pallon perään. Lopuksi teimme kolme kertaa A:ta, jolla kontaktit olivat hyvät, mutta hieman oli haahuilua ylhäällä ja kontaktilta Miko ei meinannut luvallakaan lähteä.