Vanhojen tekstien siirto

Vuodatus teki blogeille siirtomahdollisuuden Bloggeriin. Hyödynsin tämän ja siirsin Vuodatuksesta 512 kirjoitusta tänne :) Käyn kaikki tekstit läpi, lisään kuvat ja tunnisteet ja sitten julkaisen. Yli 500 kirjoituksen läpikäymiseen menee hetki, joten kirjoituksia ilmestyy tänne sitä mukaa kun saan niitä julkaistua. Tavoitteeksi voisi vaikka pistää, että kaikki kirjoitukset olisi julkaistuna vuoden loppuun mennessä.

Kiva saada kaikki tekstit samaan paikkaan ja se helpottaa asioiden etsimistä kun tulee lisättyä tunnisteet vanhoihinkin kirjoituksiin. Se on harmi, ettei kommentit siirry, mutta tekstit on pääasia.

Loman päätös

Miko tykkää olla parvekkeella

Tänään on viimeinen lomapäivä (tai oikeasti se oli perjantai) ja työt alkaa taas maanantaina. Lomalla on aina kiva olla ja nyt on akut ladattu syksyä varten. En kuitenkaan ihan tyytyväinen lomaan ole, se olisi voinut olla paljon parempi. Ilmat olivat juuri sopivat eli ihanteelliset koiraharrastuksille, jotka meiltä pääosin jäi välistä.

Ensimmäisenä varsinaisena lomapäivänä Miko astui lasinsiruun. Haavan paranemiseen meni lomasta kolme viikkoa. Kerran kävimme jäljestämässä, mutta muuten Mikon kanssa ei oikein mitään voinut tehdä eikä kovin pitkiä lenkkejäkään viitsinyt tehdä. Tapaturman jälkeen olen poiminut maasta lasinsiruja paljon enemmän kuin ennen. Aikaisemmin saatoin poimia vain isoja jos vieressä oli roskis.

Viimeisellä lomaviikolla oli sitten tarkoitus tehdä kaikkea sitä mitä olin suunnitellut, mutta toisin kävi. Taas. Onnistuin jostain saamaan flunssan, jonka vuoksi jäi luontopolut ja viikonlopulle suunniteltu jäljestys välistä. Agilitykentällä käytiin kuitenkin kahdesti. Koiraharrastusten osalta ei siis mennyt putkeen, mutta muut suunnitellut ei-koiramenot toteutui. Kotona oli kiva vain olla, pelata Wiitä, pistää parveke kuntoon, syödä hyvää ruokaa ja paljon jäätelöä, mennä myöhään nukkumaan ja herätä kun siltä tuntui. Eli kuten aluksi jo sanoin, niin lomalla on kuitenkin aina kiva olla :)

Lauantaina käytiin Tainan ja Saaran kanssa meidän kentällä treenaamassa agilitya. Miko ja Huugo sai aloittaa hyppytekniikalla, harjoituksena perussarja. Miko vaikutti menevän sarjan paljon reippaammin kuin yleensä. Ehkä Taina namikupin takana sai lisää intoa suoritukseen. Taina oli piirtänyt kivalta vaikuttavan radan, jota olisi ollut kiva kokeilla, mutta en flunssan ja edellisenä päivänä olleen kuumeen takia viitsinyt juosta. Me teimme irtoamisharjoituksen radalla olleella hyppy-putki-pituus suoralla. Pidin Mikoa hypyn takana kun Saara käveli namikupin kanssa pituuden taakse Mikoa kutsuen. Vauhdikkaasti Miko irtosi suoralle. Lopuksi teimme vielä keinua Saaran avustuksella. Ihan ok toistot, vaikka lopuksi Miko alkoi hidastella keinun keskellä. Säädettävä keinu oli ihan matalana, joten kokeiltiin sitäkin pari kertaa. Aluksi Miko juoksi keinulle vauhdikkaasti ja keinu kolahti maahan. Vaikka keinautus ei ollut iso, niin seuraavilla kerroilla Miko oli varovaisempi. Paljon vaan harjoitusta, niin eiköhän se siitä.

Mikon mielestä loman parhaita asioita oli maata aamupäivän
polttavassa auringossa parvekkeella

Ensi viikolla on tosiaan paluu arkeen kun töiden lisäksi alkaa taas ohjatut agitreenit. Meillä on vielä kaksi viikkoa aikaa toteuttaa lomasuunnitelmia, vaikka työt jo häiritseekin. Kahden viikon päästä alkaa taas koulu ja se vähentää koiramenoihin käytettävissä olevaa aikaa melko paljon.

Parvekkeella voi myös leikkiä

Agilitytauko ohi!

Mikon tassu näyttää jo niin hyvältä, että tällä viikolla on vihdoin tarkoitus tehdä niitä asioita, joita lomalle suunnittelin: keskiviikkona Haltialan luontopolku 7 km, torstaina agilitya, perjantaina Tremanskärrin luontopolku 5 km, lauantaina agilitya ja sunnuntaina verijälki. Selkeästikään tämän kesäloman ei ole tarkoitus olla onnistunut, sillä nyt kun Miko on kunnossa, niin emäntä ei ole. Viimeiselle lomaviikolle olen siis saanut kivan kesäflunssan.

Juoksemisen riemua

Eilen mietin pitkään lähdemmekö luontopolulle vai ei. Mulla ei ollut kuumetta, mutta lämpö oli nousussa, joten päätin jäädä kotiin lepäämään. Tänään lähdettiin aamusta agikentälle. Edelliset agitreenit oli 7 viikkoa sitten. Ei todellakaan ollut tarkoitus pitää vielä taukoa, mutta aina ei asiat mene niin kuin on sunnitellut.

Aluksi tehtiin hyppytekniikkaa set point-harjoituksella. Heti kun päästin Mikon irti, poika lähti vetämään rallia kentän ympäri. Mikolla on ollut hyvin vähän äksöniä elämässään viime viikkoina, joten se nautti kovasti kun pääsi juoksemaan. Hyppytekniikan jälkeen tehtiin irtoamis/vauhtiharjoitus eli hyppy-putki-hyppy suora. Pidin Mikon ensimmäisen hypyn takana kun Markus lähti namikipon kanssa Mikoa kutsuen viimeisen hypyn taakse. Taidettiin tehdä 3-4 toistoa ja kaikissa irtoaminen ja vauhti tosi hyviä. Tein vielä Mikon kanssa ilman namikippoa saman hieman kaartuvan suoran ja lopussa oli rengas. Meni kivasti. Luulin juosseeni tosi kovaa, mutta videolla vauhti ei näyttänyt läheskään siltä miltä tuntui :) Lopuksi tehtiin keinutreeniä. Markus piti keinua paikallaan ja laski sen maahan. Olin tosi iloinen kun Miko jo ensimmäisestä toistosta lähtien laukkasi keinulle. Eikä Miko laskuvaiheessa ollut hyppäämässä pois, vaikka pari kertaa Markus antoi keinun tipahtaa alas ehkä noin puolen metrin korkeudelta. Keppitreeniä oli myös tarkoitus tehdä, mutta treenimäärä oli ihan riittävä ilmankin.

Iltapäivällä mittasin taas lämmön, joka oli jälleen nousussa. Nyt sitten mietin lähdemmekö huomenna Espoon luontopolulle vai ei... Polun varrella on järvi ja toivon, että se olisi sopiva Mikon uimatreeneille. Kovasti tekisi mieli, mutta en tiedä kannattaako kun illalla pitäisi päästä leffaan ja lauantaina on muiden menojen lisäksi feastarikäynti ohjelmassa. Eihän se olisi kuin kävelyä... On tämä niin epäreilua.

Vahtikoira

Torstaina kävimme äidillä ja Mikalla grillaamassa. Ilma kun oli mukava, niin syöminen ja oleilu tapahtui kuistilla ja pihalla. Miko sai olla hihnan päässä, kun pihaa ei ole aidattu. Miko otti heti tehtäväkseen vahtia pihaa ja kaikki ohikulkijat tulivat haukutuiksi. Tietysti Mikon piti myös valvoa grillaamista. Vaikka Miko ei omaa grillipihviä saanutkaan, niin äiti kyllä huolehtii, että Mikollekin on jotain. Miko sai oman grillimakkaran :) Miko sai myös nuolla tyhjän jäätelöpaketin. Äidin hoidossa Miko kyllä lihoisi :) Mutta eipä tarvitse sitä murehtia kun Miko tuskin tulee olemaan äidillä hoidossa, muista syistä.

Onneksi emme asu maantasalla, sillä Miko tuntuu olevan kova vahtimaan. Pari päivää sitten se kurkki makuuhuoneen ikkunasta ulos ja haukahteli kun joku tuli meidän pihalle. Miko tykkää istua sängyllä ja katsoa ulos, mutta ei se juurikaan maahan asti onneksi näe. Kun ovikello soi, niin Miko ensin haukahtaa kunnolla, mutta sitten tulee meidän jalkoihin pyörimään ja vikisemään, "apua, joku on ovella". Joten se siitä vahtikoirasta, mutta kyllä Miko haukun aloittaa uudestaan jos oven takaa löytyy joku vieras.

Haavapäivitys

Mikolla on nyt ollut anturahaava 17 päivää ja vähän alan olla jo toiveikas, että ensi viikolla päästäisiin agikentälle. Sisällä Miko saa jo olla ilman kauluria, mutta yksinolon ajaksi se täytyy vielä pistää. Kävin aamupäivällä kaupassa ja annoin Mikon olla ilman kauluria, sillä se ei ole osoittanut kiinnostusta haavaa kohtaan. Mutta eiköhän palattuani tassu ollut ihan märkä. Miko siis nuolee tassua vain silloin kun en näe, joten siksi kauluri on vielä tarpeellinen.

Haava 24.7. Vasemmassa kuvassa näkyy haava, joka on
anturan sivussa ja oikealla anturan päällä oleva jälki, melkein
jo ummessa!

Vasen tassu on jo vähän saanut totutella ilman tassusidettä ulkoiluun, mutta ei tarkoituksella. Tänään ja eilen on tullut tehtyä niin huonot tassusiteet, ettei ne ole pysynyt. Miko on sitten saanut kulkea loppulenkin joko pelkällä siteellä (eli ilman päällä olevaa suojaa), pelkällä sukalla tai sitten ihan ilman mitään. Viime sunnuntain verijäljelle onnistuin muuten tekemään niin hyvin tassusiteen suojineen, ettei se irronnut jäljestyksessä tai sitä edeltäneessä hepuloinnissa!

Orava puussa

Miko on käynyt uimassa

Vuodatuksesta on kuulunut sellaisia uutisia, että kohta sitä pääsee taas käyttämään, mutta kuvapalvelimen kovalevyltä ei voida mitään pelastaa. Kaikki kuvat elokuusta 2009 lähtien on siis menetetty. Aloitin blogin pitämisen heinäkuussa 2009 eikä niissäkään kirjoituksissa ole enää kuvia... Harmittaa, sillä kuvia blogissa oli paljon enkä mitenkään voi muistaa mitkä kuvat oli missäkin kirjoituksessa. 1,5 vuotta sitten aloin kopioida kirjoituksia kuvineen, jotta niistä olisi varmuuskopio kun aina voi jotain sattua. Pääsin huhtikuuhun 2010 ja sitten kopiointi jäi. Alkupään kirjoituksiin pystyisin siis lisäämään kuvat, mutta ei se oikein innosta. Taitaa siis tämä blogi jäädä käyttöön. Täytyy jatkaa kirjoituksien kopiointia, sillä kaikkien blogikirjoitusten menettäminen olisi korvaamatonta.

Markuksen ottama kuva 21.6., jolloin Mikon naama turposi.
Tässä pojat ovat tulossa mua vastaan kaupalle ja kotona
huomasin turvonneen naaman. Kuten kuvasta huomaa, niin Mikon
naama oli jo tässä vaiheessa alkanut turvota, joten todennäköisesti
reaktion aiheutti jokin meillä kotona eikä ulkona (tämä paikka on
muutaman sadan metrin päässä meiltä)

Söpöstys

Kaikki kirjoituksen kuvat ovat Markuksen puhelimella ottamia kesä-heinäkuulta. Tässä vielä yksi video heinäkuun alusta Mätäjoelta Kannelmäestä. Ensin Miko on linnun perässä ja loppupuolella uskaltautuu uimaan! Ihan lopussa Mikosta tulee mieleen imettävä narttu isoine tisseineen :D

Muoks. 26.7. klo 0:17
Piti vielä mainita, että eilen päivälenkillä nappasin Mikon päässä kävelevän punkin pois ja kotona tarkistuksessa löytyi vielä toinen vaeltelemassa kyljessä. Tänä vuonna olen irroittanut Mikosta jo 3 punkkia ja varmaan 5 vielä sopivaa paikka etsivää, aikamoinen ero aikaisempien vuosien 2 punkkia/kesä verrattuna!

Verijäljellä

Torstaina ja lauantaina teimme iltalenkillä pikkutokot. Lähellä on pieni hiekkakenttä, jossa teimme sivulletuloja, kääntymisiä, parin askeleen seuraamista ja paikalla makuuta lyhyellä välimatkalla. Kentällä saa aika hyvää häiriötreeniä, sillä Miko on hyvin kiinnostunut ohi menevistä koirista. Omiin tokoihin on vaikea saada oikeanlaista fiilistä ja siksi ne jääkin yleensä ihan muutaman minuutin jutuiksi. Mikokin olisi mieluummin haistelemassa, joten paras palkka on se kun lopuksi vapautan sen haistelemaan. Jospa muutamana iltana viikossa saisi nuo pikkutreenit tehtyä.

Tänään kävimme aamusta Tainan ja Lokin kanssa ajamassa eilen tehdyt jäljet. Mikon jälki oli  n. 300 m yhdellä kulmalla ja jälki meni hetken kalliolla, mutta muuten ihan kivassa metsässä. Tarkoituksena on lisätä matkaa joka kerralla 100 metriä. Sitten kun päästään 600 metriin voisi lisätä toisen kulman.

Kuvassa jäljen pituus on 410 metriä, mutta lopussa reilu 100
metriä oli meidän poistumistie eli jälki loppuu tuohon siksakkiin.

Mikolla oli kauheasti energiaa kun se pääsi ulos autosta. Onneksi jäljelle oli sen verran kävelymatkaa, että enimmät höyryt sai päästellä ennen sitä. Miko ei oikein malttanut haistella alkumakausta, joten pidin sitä paikallaan kunnes Miko haisteli sitä ja lähti sitten oikeaan suuntaan. Tällä kertaa ei tarvinnut yhtään opastaakaan. Miko meni kauhealla vauhdilla eteenpäin ja minä yritin pysyä perässä. Kalliolla Miko hetken pyöri ja kävi Tainaakin moikkaamassa. Miko kiersi kulman noin puoli metriä sen ulkopuolelta, mutta jatkoi suoraan oikeaan suuntaan. Vähän kulman jälkeen Miko aloitti kovan pyörimisen eikä se oikein tuntunut tietävän minne mennä. Jos Miko meinasi mennä liian pitkälle, niin pysähdyin jolloin Miko vaihtoi suuntaa. Kun matka ei tahtonut jatkua, niin sanoin Mikolle "jälki", jonka jälkeen Miko meni suoraan jäljelle ja lähti sitä pitkin jäljestämään. Kai se sitten kuitenkin tiesi missä se menee? Loppusuoralla tuli kaatunut puu vastaan, josta en kovin nopeasti pääsyt ohi ja sen vuoksi Miko joutui seisomaan ihan kaadon lähellä. Kun matka pääsi jatkumaan, Miko meni kaadosta ohi. Jäin seisomaan paikoilleni ja odotin koska Miko tulisi kaadolle. Hetken se pyöri ennen kuin palasi. Luulen, että Miko varmaan oli jo aikaisemmin kaadon huomannut kun minä yritin päästä puun ohi.

Olen taas tyytyväinen Mikon jäljestykseen. Tälläkin kertaa vaikutin Mikon jäljestämiseen sillä, että jäin välillä seisomaan paikalleen, mutta teen niin kun en tiedä tekeekö Miko tarkistuslenkkiä vai onko sillä jotain muuta mielessä. Välillä Miko meni jäljen päällä ja välillä se meni jäljen sivussa mennen kaikkein tiheimmistä pusikoista.

Olimme jo melkein autolla, kun Miko tien sivussa yhtäkkiä hypähti ja lähti sitten kovaa vauhtia häntä alhaalla eteenpäin. Sitten Miko alkoi nuolla toista takajalkaansa. Ensimmäisenä mielessä kävi, että kyy oli puraissut, sehän tästä vielä puuttuisikin. En löytänyt jalasta mitään, mutta kovasti Miko sitä tahtoi nuolla ja piti jalkaa ylhäällä. Miko lähti kävelemään autolle, mutta vähän se tuntui varovan toista takajalkaa. Autolla katsoin vielä uudestaan, mutta mitään en löytänyt. Kun palasimme Lokin jäljeltä, niin katsoin jalan vielä kertaalleen, mutta ei siellä mitään ollut eikä turvotusta näkynyt missään. Kotona vielä tutkin jalkaa, mutta kai se vain oli joku piikikäs kasvi tms?

Lokin jäljen lähellä oli ampiaispesä, josta Loki sai pari pörriäistä kimppuunsa. En huomannut ampiaisia ja ihmettelin kun yhtäkkiä Taina kävi läpsäisemässä Lokia päähän (siinä oli siis ampiainen). Loki ilmeisesti selvisi pistoitta tai yhdellä pistolla, joka ei poikaa häirinnyt, joten jäljestys pääsi jatkumaan normaalisti loppuun. Tänä kesänä olemme jo kahdelle ampiaispesälle löytänyt, joten joko meillä on ollut huonoa tuuria tai sitten ampiaisia on nyt paljon. Toivottavasti tuo ensimmäinen vaihtoehto.

Miko ja isot tytöt

Unohtui viikon takaiseen eläinlääkäripäivitykseen pistää Mikon paino, joka oli 15,2 kg. Mun mielestä Mikon ihannepaino on n. 14,8 kg, jonka se on pitkään painanut, joten vähän saisi paino tippua. Painon nousu johtuu varmaan aktiviteettien vähenemisestä ja ruuan vaihdosta. En muista yhtään koska aloin antaa Mikolle Royal Canin Medium Adult nappulaa, mutta jonkun reilun vuoden poika oli (olisi kannattanut jo aikaisemmin alkaa käyttää kategorioita blogikirjoituksissa, niin olisin vaikka voinut löytää aiheeseen liittyvät tekstit...) Sitä edelsi vaihe, jolloin Mikolle ei oikein ruoka maistunut, mutta Royal Caninilla saatiin poika taas syömään. Muistan jossain vaiheessa huomanneeni, että kuva pussin kyljessä oli hieman muuttunut. Viimeksi kun kävin ostamassa Mikolle ruokaa (joskus kesäkuussa) huomasin, että jo pitkään ostamani pussin kyljessä lukee Medium Mature. Ruoka on tarkoitettu yli 7-vuotiaille koirille. Ja minä olen aina luullut ostaneeni Mediun Adultia... Pitäisikö hankkia silmälasit? Eli siis painonnousuun liittyen mietin, että nyt taas käytössä olevassa Adult nappulassa saattaa olla enemmän kaloreita.

Miko auttaa parvekematon leikkaamisessa

Kävin ostamassa meille heti parvekematon, kun lasit oli pistetty parvekkeelle. Meille on tulossa vielä jossain vaiheessa siivoojat pesemään parvekkeen ja lasit, mutta en malttanut odottaa, joten lakaisin ja pesin parvekkeen lattian eilen ja leikkelin maton sopivan kokoiseksi. Parvekekalusteetkin on jo tuotu ja kukkiakin ostin :) Ihanaa saada parveke taas käyttöön. Mikokin tykkää nyt olla parvekkeella. Sitten kun siivoojat tulee, niin täytyy vaan hetkeksi pistää tavarat sivuun.

 Miko oli välillä nuollut toista takajalkaa vähän reilummin. Katsoin varpaat läpi enkä nähnyt mitään, mutta kun nuoleminen vaan jatkui niin tiistaina katsoin uudestaan. Varpaiden ja ison anturan välissä oli kuollut punkki ja iho ympäriltä ihan punainen. En tiedä kuinka kauan punkki oli saanut olla kiinni, mutta verta se ei ollut ehtinyt imeä. Punkki oli ihan littana, joten sen irroittaminen ei onnistunut punkkipihdeillä. Pitäisi taas pistää Bayvanticia niskaan, kun edellisen teho on jo loppunut.

Aurinko paistaa ja vettä sattaa

Tänään kävimme pitkästä aikaa isän ja Päivin luona. En muista koska olen viimeksi isällä vieraillut ja nähnyt koirat, taisi olla joskus alkusyksystä. Pikku-Sandra ei viimeksikään ollut enää kovin pieni, joten nyt oli 1v 2kk ikäisellä tytöllä jo kokoa. Sisi ja Sandra tulivat molemmat ovelle vastaan ja Miko-raukka ei uskaltanut tulla sisälle. Sandralle Miko murisi pari kertaa sen tullessa liian lähelle, joten iso tyttö taisi vähän Mikoa pelottaa, mutta välillä Mikolle oli ok, että Sandra haisteli naamaa. Edes Sisin kanssa ei tullut normaaleja paineja vaan Miko oli koko ajan perskärpäsenä ja seurasi mua joka paikkaan. Oli vaikea saada Mikoa samaan kuvaan Sandran kanssa, kun toinen oli koko ajan mussa kiinni... Ulkona Miko vapautui ja kävi pikaisesti haistelemassa Sandran takapuolta. Täytyy vierailla isällä vähän useammin, ettei Mikon tarvitse niin jännittää tyttöjä.

Sandra ja Miko

Yhteiskuva onnistui, koska Miko oli metsästämässä kärpästä

Mihin se meni?

irlanninsusikoira Sandra

Sisi

Miko ja jätti