Vuosi vaihtui

Tiistaina 29.12 kävin Rion kanssa Kaaren Mustissa ja Mirrissä. Rion edellisestä kerrasta M&M:ssä oli jo aikaa ja aikaisemmilla kerroilla olin kantanut Rion liikkeeseen asti. Tällä kertaa se sai ihan itse kävellä kauppakeskuksen 3. kerrokseen. Pääsisäänkäynnillä tapasimme Ilo-kooikerin omistajan. Rio kävi häntä tervehtimässä, mutta oli kovin ujo. Rioa kovasti jännitti kävellä kauppakeskuksen puoleen väliin, josta menimme portaita ylös. Tarkoituksena oli käydä ostoksilla jo aikaisemmin, jolloin ihmisiä olisi ollut todennäköisesti vähemmän, mutta aamupäivä meni johonkin muuhun. Mustissa ja Mirrissä Rio tervehti molempia myyjiä ja yhtä asiakastakin. Mukaan lähti nahkahihna Riolle ja nahkapanta rallytokoa varten Mikolle sekä vähän herkkuja. Tietenkään mikään ostoksista ei ollut alennuksessa... Lähtiessä Rio haukkui liikkeen edessä seisovalle Rukan mallinukkekoiralle. Olihan se aika iso. Koira ei liikkunut, joten Rio kävi haistelemassa sitä. Sille piti kuitenkin haukkua vielä toisen kerran ja jälleen todeta se vaarattomaksi :)

Keskiviikkona 30.12. Rio tapasi Hipsan. Pojat leikkivät metsässä lähellämme vajaan tunnin. Hyvin leikit vielä sujuivat. Pojat tykkäsivät juosta, mutta välillä pistettiin painiksi. Kuvia ei ole, sillä oli jo sen verran hämärää, etten viitsinyt kaivaa kameraa esille. Ja pojat olivat aika paljon jaloissamme.

Posti toi kooikerpipoja...

...ja Mikolle sademanttelin

Uudenvuodenaattona kävin poikien kanssa normaalia pidemmän aamulenkin. Aamupäivällä puuhailin palkintovitriinin parissa, joten vihdoin, yhdeksän kuukauden jälkeen muutosta, sain pistettyä ruusukkeet taas esille. Siinä tulikin muistoja mieleen. Niin monta hienoa hetkemme koimme Mikon kanssa näyttelyissä, vaikka se onkin kooltaan valtava. Mikon syntymäkaupunki Oulu on ollut meille hyvä paikka: siellä Miko sai ensimmäisen sertin ja vara-cacibin, myöhemmin ensimmäiset (ja ainoat?) cacibit ollessaan ROP ja VSP. Mikon valioituminen oli hieno hetki eikä siinä kyyneleiltä säästytty. Uskoisin, ettei Riolle sertien saaminen ole yhtä vaikeaa, joten jos Rio joskus valioituu, niin tuskin se saa samanlaista tunnekuohua aikaan. Miko on varmasti jo huippuhetkensä näyttelykehissä kokenut, mutta haaveilen vielä, että se voisi olla joku päivä ROP-veteraani (koska Miko on ollut ROP-pentu, ROP-juniori ja ROP). No, enää 1,5 vuotta että Miko pääsee veteraanikehiin, huh!

Iltapäivällä lähdimme Vantaalle puuhatunnille, jossa oli tarkoitus aktivoida koiria ennen paukkeita. Koirat saivat aluksi kokeilla tasapainotyynyä. Rion kanssa emme ole kotona tehneet mitään tasapainotyynyllä, joten namin avulla Rio pisti ensin etujalkoja tyynylle ja sitten takajalkoja. Mikon kanssa tein samaa, mutta sitten Miko hauskuutti muita istumalla tyynyn päällä. Tasapainotyyny oli normaalin kokoinen eli ei kovin iso, mutta juuri ja juuri Mikon sai takapuolensa ja jalat siihen mahtumaan :D Asennonvaihtoja olemme tehnyt Mikon kanssa isolla tasapainotyynyllä, joten varmaan siksi Miko kokeili samaa pienemmälläkin. Toisella kierroksella Rion kanssa teimme samaa ja Miko kiersi tyynyä etujalat tyynyn päällä. Miko liikkuu hyvin vähän kerrallaan, mutta pääasia että liikkuu. Kokeilimme myös uusia temppuja. Rion kanssa opettelimme peruuttamista ja Mikon kanssa kierähtämistä. En saanut Mikoa kierähtämään ympäri, kuten en ole ennenkään saanut. Miko kuulemme venyttää kaulaansa hyvin paljon, jotta ei tarvitse kierähtää. Yritin kierähtämistä myös Rion kanssa, mutta toistaiseksi ei ole onnistunut. En muista teimmekö jotain muuta, mutta kovin paljoa ei tunnissa ehtinyt tekemään (olimme vielä 10 min myöhässä), sillä koirat tekivät yksi kerrallaan muiden ollessa omassa nurkkauksessaan piilossa. Rion kannalta se oli hyvä järjestely, sillä sen ei tarvinnut huolehtia muista koirista. Toivoimme, että ehdimme kotiin ennen kuin paukuttelut alkavat. Olimme kotona viittä vaille kuusi ja hieman kuuden jälkeen alkoi pauke.

Ihmeen vähän ennen uutta vuotta räjäyteltiin raketteja. Kuulin vain muutamia yksittäisiä pamauksia eikä kumpikaan koirista reagoinut niihin. Ehkä äänet tulivat kaukaa, sillä Miko on aikaisemmin reagoinut myös yksittäisiin paukkeisiin. Erityisesti ihmetytti, kuinka vähän raketteja ammuttiin sallitun ajan ulkopuolella. Hyvä niin! Koska asumme korkealla eikä edessä ole muita taloja tai esteitä, niin meiltä näki raketit tosi hyvin. Keittiön ikkunasta näkyy Konalan suuntaan ja siellä raketteja näkyi rivissä horisontissa ihan kuin ne olisivat olleet ihan vierekkäin. Olohuoneen ikkunasta näkee kauemmaksi, mutta myös lähempää ammuttuja raketteja, sillä lähellä on useita paikkoja, joista raketteja ammuttiin. Ihan lähellä on hiekkakenttä, josta ammuttujen rakettien pauke kuului meille erittäin hyvin. Kumpikaan koirista ei välittänyt paukkeesta. Jonkin verran pojat leikkivät illan aikana ja pelasivat älypelejä, mutta enimmäkseen ne nukkuivat. Puolen yön aikaan annoin molemmille pakastetut jauhelihaa sisältävät Kongit. Joskus kahden jälkeen lähdimme ulos. Pauke oli hiljentynyt jo ennen yhtä, mutta puoli kahden aikaan oli taas joku ampunut raketteja. Juuri, kun tulimme ulos, räjähti raketti jossain lähistöllä. Miko olisi halunnut lähteä kotiin, Rio alkoi haukkua ja katsoi pelokkaasti pusikon suuntaan. Pääsimme jatkamaan matkaa, mutta kiersimme vain meidän talon. Vielä pari kertaa kuului pauketta, mutta Rio ei onneksi reagoinut. Mikokin suostui pääosin liikkumaan. Aamulla ulkoilutin koirat erikseen klo 10.30-11.00 välisenä aikana. Kaikki muutkin vaikuttivat olevan samaan aikaan aamulenkillä. Rio alkoi haukkua samaan suuntaan kuin yölläkin ja nyt näin, mitä se pelästyi. Pusikossa heilui tuulessa foliopallon raato. Ilmeisesti pallo oli jo yöllä kiinni pensaassa ja raketti pamahti juuri samaan aikaan, kun Rio näki pallon ja yhdisti paukkeen siihen. Rio pelkäsi heiluvaa pallonraatoa enemmän kuin mitään muuta mitä se tähän asti on pelännyt. Normaalisti Rio menee omatoimisesti katsomaan pelottavaa asiaa, mutta nyt se halusi vaan karkuun. Palasimme toista kautta rapun ovelle. Rio jatkoi matkaa kohti samaan suuntaan, jossa pusikko palloinen oli (nurkan takana), joten emme heti mennytkään kotiin. Joku oli ottanut pallon pois, joten mitään pelättävää ei enää ollut ja Rio kävi haistelemassa puskan juurta. Tosi kiva, että Rio halusi kuitenkin mennä vielä katsomaan pelottavaa asiaa. Olen tosi tyytyväinen, että Rio ei juurikaan noteerannut rakettien pauketta. Mutta pelkoon ei tarvita kuin yksi huono kokemus. Ei Mikokaan pentuna pelännyt.