Tulipas kirjoitettua taas pitkästi. Jaoin kirjoituksen suosiolla kahtia eli huomenna seuraa jatkoa, sillä viikonloppuna on jälleen ohjelmaa, josta pitää sitten erikseen kertoa. Tässä ajatuksia, joita aina välillä pitää kirjoittaa ylös ja seuraavaksi sitten Rion näyttelykoulutuksesta ja Mikon rallyepiksistä.
Oikein kunnon talvi saapui aika yllättäen. Mikolla alkaa yleensä tassuja paleltaa, kun lämpötila laskee yli -10. Miko on saanut pari päivää ulkoilla takin kanssa, mutta tassujen nosteluun se ei auta. Rio tuntuu palelevan vähemmän, mutta on sekin välillä nostellut tassuja. Tilasin viime viikonloppuna Riolle Zooplussalta takin, sillä sieltä löysin takin kaikkein edullisimmin. En juuri nyt haluaisi panostaa takkiin, varsinkaan kun Rio ei ole vielä täysikasvuinen. Tälle talvelle saa riittää jokin takki ja ensi talveksi pitää sitten hankkia samanlainen kuin Mikolla on. Paketti saapuu varmaan ensi viikon alussa.
Aina välillä ulkoilutan poikia samaan aikaan, mutta mieluiten ulkoilutan ne erikseen, sillä molemmilla on vielä opettelua toisten koirien ohituksissa ja Riolla myös hihnakäytöksessä. Aloin kuitenkin joulukuussa viedä poikia yhteisille aamulenkeille, sillä niin sain helpoimmin Rion lenkkien pituutta lisättyä. Aamukuudelta ei myöskään tule juuri ketään vastaan :) Yhteislenkit ovat ihan hyvää treeniä jatkoa varten, sillä ei kahden koiran ulkoilutus kovin helppoa ole. Miko kulkee pääasiassa tosi nätisti, jos ei muiden koirien ohituksia lasketa mukaan, ja Miko on myös ollut melko helppo yhteislenkeillä. Rio myös kulkee jo ihan kivasti hihnassa, mutta välillä se vetää tai syöksähtelee. Rio myös ottaa kivasti kontaktia lenkin aikana, joskus liiaksikin, mutta haluan aina palkata kontaktista. Mutta jostain syystä yhteislenkeillä Rio käyttäytyy huonommin; se vetää lähes koko ajan eikä ota kontaktia. Tänään ajattelin, että täytyy jättää yhteislenkit hetkeksi aikaa pois, sillä meno on viime päivinä ollut ihan mahdotonta. Syynä on se, että Mikon hormonit hyrrää nyt melkoisesti. Nätisti hihnassa kulkeva Miko on muuttanut hihnassa vetäväksi ja sinne tänne poukkoilevaksi. Tuntuu kuin olisin sätkynukke hihnan päässä. Ja hormonihuuruista huolimatta, kun olen Mikon kanssa kaksistaan, se käyttäytyy pääosin hyvin. Kummaa, että yhdessä ne ovat välillä ihan kauheita :) Tämä on vielä opettelua ja kyllä tämä tästä, kun harjoitellaan.
Joskus loppuvuodesta loppui Rion 10 kg:n säkki Canami-nappulaa. Sen jälkeen Rio on syönyt pienen pussin Hill'siä ja nyt on meneillään Brit Care. Nappulan vaihdon jälkeen alkoi ruoka maistua huonommin. Rio syö entistä hitaammin, mutta kuppi aina tyhjentynyt. Tänään jäi ensimmäistä kertaa ruokaa. Rio usein vilkaisee kuppiinsa ja katsoo sitten siihen malliin, että se toivoisi jotain parempaa. Kyllä se sitten alkaa syödä, mutta välillä Rio poistuu kupilta. Minä sitten joudun vahtia, ettei Miko mene syömään Rion ruokaa. Rion mielestä Mikon kupissa on paremmat ruuat, kai se haluaisi jo siirtyä raakaan :) Kokeilin yksi päivä syöttää Riolle pelkästään Jackin perheeltä saatuja Barking Head's nappuloita (Rio oli niitä syönyt jo aikaisemmin ruoan seassa ja saanut palkkana). Selkeästi maistuvuudessa oli eroja (tai sitten oli uutuudenviehätystä), sillä nappulat kelpasivat hyvin. En vaan millään haluaisi jättää kesken Brit Care säkkiä, jossa on vielä vajaa 2 kg jäljellä ja Royal Caninin palkintonappulatkin olisi vielä. Olen myös miettinyt, että koittaakohan Rio vain kertoa, että aika vähentää ruokailukertojen määrä kolmesta kahteen ja vähentää ruuan määrää. En yhtään muista, koska Mikon kanssa siirryttiin kahteen ruokintakertaan.
Erityisesti tällä viikolla halusin tietää mitä kotona tapahtuu työpäivän aikana, sillä olen ollut 1,5 viikkoa kotona ja pojat (ja vielä erityisesti Rio) on tottunut siihen, että lähes koko ajan joku on kotona. Myös sen takia, että Miko on nyt niin kovasti tyttöjen perään (ja siksi kastrointi tulee taas mieleen...) Jostain syystä äänitesovelluksen asetukset olivat palanneet alkuperäisiksi eli hyvin herkästi ääniin reagoivaan, joten maanantain työpäivän jälkeen kotona odotti ihan yhtä pitkä äänite. Sovellus oli siis tallentanut myös kellon tikityksen. Säädin asetuksia, mutta tiistain työpäivän jälkeen äänityksiä oli tullut vain yksi. Luulin, että sovelluksessa on vikaa kun tänäänkin kävi sama juttu. Kävin iltalenkillä poikien kanssa erikseen. Miko jäi oven taakse surkeana, kun lähdin ensin Rion kanssa. Kun palasimme ja astuin hissistä ulos, kuului meidän kerroksessa Mikon itkua. Miko tuli makkarista, joten se oli ollut varmaan sängyllä itkemässä tyttöjen perään. Seisoin jonkun aikaa eteisessä ja mielessä pyöri ajatuksia. Kun lopulta pistin Mikolle hihnan ja lähdin ulos, huomasin, että ovessa oli tyhjä post-it lappu. Joku naapuri oli ilmeisesti juuri ollut tuomassa meille viestiä, kun olinkin tullut kotiin. Katsoin uudestaan sovellusta ja huomasin, että tämänpäiväinen ja varmaan tiistainenkin yksi äänite sisälsi koko työpäivän mittaisen poissaolon. Joskus lähempänä seitsemän tunnin yksin oloa alkoi Mikon ulvominen (on sitä voinut olla aikaisemminkin). Se sessio, jonka kuuntelin, kesti taukoinen 5 min, mutta se jatkui vielä myöhemmin. Mikon ulvominen saa Rion hermostumaan, joten sekin vikisi jonkin verran. Mikon ikäville ääntelyille ei tuskin ihan heti ole loppua näkyvissä, sillä ei tyttöjen kaipuu hetkessä hellitä... Tässä epätoivossa kastrointi tuntuu ainoalta mahdolliselta ratkaisulta. Edelleen pelkään kastroinnin mahdollista epävarmuuden lisäämistä. Se on melkeinpä ainoa syy, miksi siihen ei ole päädytty. Turkki on myös melko iso asia, mutta jos se menee pilalle, niin sitten menee. Usein tulee vastaan toteamuksia, että hormonihuurut helpottavat, kun uros vanhenee. Mikolla on mielestäni mennyt vain pahempaan suuntaan. Mitä ihmettä teen tuon koiran kanssa... Eihän sitä voi jättää kotiin häiritsemään naapureita ja hermostuttamaan Rioa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti