Ajatuksia kastroinnista

Minun piti jo vuosi sitten kirjoitella ajatuksia kastraatiosta, sillä silloin se oli myös harkinnassa. Silloin asian miettiminen jäi puolitiehen, sillä eturauhasvaivoihin saatiin helpotusta eikä sitten tytötkään enää ”vaivannut”. Muuten vain en halua koiriani kastroida, mutta tottakai silloin, kun se on koiran kannalta parasta. Mikon kohdalla tuntuu jälleen siltä, että se olisi parasta kaikkien osapuolien kannalta. Narttujen juoksut tuntuvat stressaavan sitä paljon, varsinkin silloin, kun on pahin aika meneillään. Miko on levoton ja vinkuu. Aina, kun joku nousee ylös, Miko tulee toiveikkaana perään, sillä se haluaa koko ajan ulos. Se ei haluaisi tulla ulkoa sisälle ja alkaa niissä risteyksissä, joista käännytään kotia kohden, vetämään toiseen suuntaan. Se istuu sängyllä ja katsoo ulos tai seisoo sohvan käsinojalla ja katsoo ulos. Se yrittää astua tyynyjä ja leluja. Pienen pehmolelunkin näkeminen saa sen maiskuttamaan ja Miko yrittää saada lelusta sopivan otteen. Meitä Miko ei yritä astua, mutta muita kylläkin. Ei se kauhean kivaa ole ollut, vaikka jouluna, kun perheeni on kokoontunut yhteen ja Mikoa saa olla koko ajan käskemässä pois muiden jaloista. Miko on hyvin kiinnostunut toisista koirista, se heiluttaa häntää uroksillekin. Kantapään kautta opin, että ei se niistä toisista uroksista kuitenkaan tykkää. Tällaisia ongelmia on toki muillakin urosten omistajilla, vaikka välillä tuntuu, ettei muiden urokset reagoi juoksuaikoihin yhtä voimakkaasti. Tietenkin uroksissa on eroja.

Suurin syy kastrointiajatuksiin on Mikon juoksuihin liittyvät käyttäytymiset, erityisesti uutena tullut työpäivinä ulvominen. Asumme kerrostalossa, jossa meillä on paljon naapureita. Ei vain ole mitenkään mahdollista, että Miko ulvoo kotonamme useamman päivän tyttöjen perään. Eihän siihen mikään auta, eroahdistus ja tylsistyminen on asia erikseen. Viime viikon Miko vietti työpäivät joko työpaikallani tai äidilläni ja se ei mielestäni ole ratkaisu tähän ongelmaan, vaikka tuskin ulvomiset viikkotolkulla jatkuisivat. Ajatuksia vahvasti tukeva syy on eturauhasongelmat. Mikolla ei kai tätä ennen ole ollut tulehdusta eturauhasessa, vaan ongelma on ollut vain liikakasvu. Kuitenkin eturauhasvaivat on aika hyvä syy koiran kastroinnille, sillä ne uusiutuvat helposti ja iän myötä eturauhanen voi vaivata useammin. Mielestäni tässä on jo riittävät syyt kastroinnille eikä kastrointi sinällään ole minulle ongelma (jossain keskustelussa oli kommentti tyyliin ”enemmin luovun koirasta kuin kastroin sen”). Mutta. Mikon epävarmuus yhdistettynä kastrointiin voi olla ongelma ja sen vuoksi olen miettinyt asiaa paljon. Kemiallinen kastrointi olisi varmasti hyvä tapa nähdä, miten kastrointi vaikuttaa Mikon epävarmuuteen. Minusta kuitenkin tuntuu, että ainoa oikea ratkaisu on oikea kastrointi. Mitä sitten, jos kemiallinen kastrointi saa Mikon epävarmuudesta johtuvan pelkoaggression (joka ei onneksi ole kovinkaan voimakasta) pahenemaan. Kemiallisen kastroinnin vaikutusten loppuessa kaikki on taas ennallaan; narttujen juoksut aiheuttavat ongelmia ja eturauhanen vaivaa. Sitten ollaan taas alkupisteessä.

Olen lukenut jonkin verran muiden kokemuksia kastraatiosta. Pääasiassa leikatut urokset ovat olleet nuorehkoja eikä koiran taustoista ole sen enempää tietoa (onko esim. ollut epävarma). Kokemuksia on hyvin erilaisia. Tai oikeastaan aika paljon samoja asioita, mutta osalla ne ovat olleet positiivisia ja osalla negatiivisia. Joistain koirista on tullut hyvin flegmaattisia ja lenkeillä perässä vedettäviä, useimmilla ei ole tapahtunut vireydessä merkittäviä muutoksia. Useasti juoksunartuista kiinnostuminen on jäänyt ja joskus myös astumisyritykset, mutta juoksuista stressaaminen, kuten syömättömyys ja ulvominen, ovat jääneet pois. Uroksesta on monilla tullut sosiaalisempi, hellyydenkipeämpi, kuuliaisempi ja yhteistyöhaluisempi. Useamman uroksen omistajalla koirien välisissä suhteissa ei ole tapahtunut muutosta. Joillain uroksilla kastrointi on vähentänyt joko vähän tai merkittävästi toisille uroksille rähjäämistä. Yleisempää tuntuu kuitenkin olevan se, että rähjääminen on pahentunut ja voi kohdistua urosten lisäksi myös narttuihin ja pentuihin. Joskus myös ihmisiin tai muihin epäilyttäviin kohteisiin.

Keskusteluja erityisesti epävarman koiran kastrointiin liittyen en ole löytänyt. Kokemuksia normaalin, itsevarman koiran kastroinnista en näe kauhean hyödyllisinä. Mikolla tuntuu epävarmuuden aste vaihtelevan. Joskus Miko harvakseltaan alkaa rähjätä toisille koirille ja joskus sitä tuntuu tapahtuvan kaiken aikaa. Samoin välillä on vaiheita, kun Mikoa tuntuu paljon helpommin epäilyttävän vieraat ihmiset ja joskus se tuntuu olevan kaikkien kaveri. Kauhean pahana en Mikon epävarmuutta näe ja koulutuksella epävarmasta käytöksestä olisi varmasti päässyt jo aikaa sitten eroon. Joskus Miko saattaa esim. haukahtaa, kun ihminen yhtäkkiä ilmestyy nurkan takaa, mutta se jää siihen yhteen haukkuun, kun se huomaa, ettei mitään hätää ole.

Aluksi olin sitä mieltä, että Miko joutuu kastroitavaksi. Ja edelleen olen sitä mieltä, että se olisi ainoa oikea ratkaisu. Mutta sitten ajattelin, että ehkä kannattaa ensin kokeilla kemiallista kastraatiota, jotta mitään peruuttamatonta, jota joutuisin katumaan, ei tulisi tehtyä. Nyt tuntuu siltä, että Mikolle voisi vain käydä ottamassa uuden Tardak -piikin ja palata asiaan myöhemmin. Tardak -pistoksesta on nyt kaksi viikkoa ja ennen sen vaikutuksen loppumista pitäisi päätös tehdä. Tuntuu siltä, etten vielä tässä ajassa voi tehdä noin isoa päätöstä. Ilman Mikon epävarmuutta päätös olisi jo tehty. Useammankin kerran olen lukenut, että epävarmaa koiraa ei kannata kastroida tai ainakin sitä kannattaa tarkkaan harkita. Varmaan parhaassa tapauksessa ei tapahdu mitään muutosta ja pahimmassa tapauksessa pelko alkaa hallita normaalia elämää. En yhtään tiedä, mitä kannattaisi tehdä ja se stressaa…

Kastroinnin syitä ja seurauksia
Vanhemmilla uroksilla yleisin terveydellinen syy kastraatioon on eturauhasvaivojen välttäminen. Pienempi syy on poistaa/vähentää riskiä saada kasvaimia, mutta esimerkiksi kiveskasvaimien riski on muutenkin pieni, n. 1 %. Tavallisin syy leikkaamiselle on ei-toivotun urosmaisen käyttäytymisen poistaminen/vähentäminen, kuten toisille uroksille uhittelu, merkkailu ja narttujen juoksuaikoihin liittyvät käyttäytymisongelmat (karkailu, ääntely, alakuloisuus, syömättömyys, astuminen). Kastraatiolla voidaan myös yrittää hillitä ihmisiin kohdistuvaa aggressiivista käytöstä, mutta kastroinnin vaikutukset ovat lähinnä lisääntymiseen liittyvän käytöksen vähenemistä. Vaikka kastraatio vähentää/poistaa riskiä ainakin kives- ja peräaukon kasvainten osalta, niin se voi altistaa koiran joillekin muille kasvaintyypeille. Joidenkin tutkimusten mukana kastraatio voi lisätä riskiä sairastua kilpirauhasen vajaatoimintaan ja lisätä riskiä vanhojen koirien dementoitumiseen. Lihomistaipumus on yksi kastraation haittavaikutus ja ylipaino altistaa taas muille terveydellisille ongelmille. Kastraatio vaikuttaa erityisesti pitkäkarvaisilla roduilla turkin laatuun ja määrään, jos koira leikataan vanhemmalla iällä. Turkki muuttuu pehmeämmäksi, jolloin se vaatii enemmän hoitoa, esim. harjaamista, ja kerää enemmän roskia ja lunta. (Lähde)

Pelkoaggressiivisuus
Yleisin aggressiivisuuden syy on pelko tai epävarmuus. Aggressiivisuus yleensä kohdistuu kaikkiin tai tietynlaisiin koiriin ja alkaa jo nuorena. Se voi johtua puutteellisesta sosiaalistamisesta pentuaikana tai se voi olla opittua aikaisemmasta ikävästä kokemuksesta. Pelkäävä koira puolustautuu varmuuden vuoksi ja jos uhkauseleet eivät poista koiran kokemaa uhkaa, se joko yrittää paeta tai hyökkää (hyökkäys on paras puolustus). Epävarmuudesta johtuvan aggressiivisuuden tunnistaa koiran asennosta ja elekielestä, mm. kehon jäykistyminen, korvien luimistaminen. (Lähde)