Agilityviikko

Keskiviikon agilitytreeneissä aiheena oli persjätöt, niistopersjätöt ja takaaleikkaukset. Rata näytti ensisilmäyksellä hankalalta, mutta ei se niin haastava ollutkaan. Meidän matka tyssäsi hypyn 5 jälkeen tehtävään persjättöön. Kokeiltiin sitä muutama kerta uudestaan aloittaen putkelta, mutta en vaan millään ehtinyt. Se on tietysti ihan positiivinen asia, Mikolla oli siis vauhtia :) Ja ohjaaja on hidas. Kun persjättö ei toiminut, niin hypyn 5 jälkeen tein takaaleikkauksen. Jostain syystä unohdan melkein heti treenien jälkeen mitä tehtiin, mutta seuraavana taidettiin tehdä putkelta 7 radan loppuun.  Hypylle 9 tehtiin niistopersjättö (jos se on sitä mitä luulen sen olevan). Pätkä meni ihan kivasti, mutta takaakiertoa kokeiltiin vielä muutama kerta. Uusilla yrityksillä Mikon vauhti tyssäsi takaakiertoon ja se jäi seisomaan hypyn taakse. Mikon kanssa sellaiset ohjaukset, joissa pitää pysähtyä ja hetki seisoa paikalla ovat hankalia. Miko reagoi niin helposti mun liikkeen hidastumiseen ja siksi usein pysähtyy. Loppuun tehtiin pieni vauhtisuora.

Toisella kierroksella yritettiin uudestaan persjättöä. Matkaan lähdettiin putkelta 4. Tällä kertaa sain kaksi kertaa persjätön onnistumaan, mutta kovasti jouduin pinkomaan, etten jyrännyt Mikoa. Ei me varmaan muuta tehty kuin loppuun hypyltä 6 putken kautta hypylle 8 ja siitä esteet 13-15. Olen tyytyväinen eilisen treeneihin, sillä Miko ei ehtinyt hyytyä niin kuin normaalisti. Jonkun verran taas hajut kentällä häiritsivät. Putken umpikulma onnistui, hienoa! Hypyllä 13 oli kaksoisrima, rimat olivat 55 cm korkeudessa ensimmäisellä kierroksella ja toisella 45 cm.

Epispalkintoja

Tänään oli Suomen Bostonit ry:n tapahtumapäivä vinttikoiraradalla, jossa oli mm. epäviralliset agilitykisat. Mietin kovasti lähtisimmekö vai ei, sillä tällä viikolla oli kuitenkin ollut jo yhdet epikset ja agilitytreenit edellisenä päivänä. Mikolla kun tuota intoa tahtoo olla rajallisesti. Lähdimme sitten kuitenkin. Matkalla Miko oli pääosin perässä vedettävä ja päätin, että jos myöhästymme bussista, niin lähdemme takaisin kotiin. Meinasin jo muutenkin kääntyä takaisin. Osallistujia ei näissäkään epiksissä ollut kovin paljon ja meidän tullessa paikan päälle 15 min kisojen alkamisen jälkeen oli jo medien rataantutustuminen alkamassa. Olin miettinyt medeihin ilmoittamista, mutta ilmoitin sitten makseihin. Ja jännitin millä korkeudella rimat ovat kun medeissä oli 40 cm. Ilmoittaessani Mikoa makseihin ihmeteltiin onko se tosiaan maksi. Myöntävän vastauksen jälkeen iIhmettelijä totesi, että jotkut maksit ovat liian pieniä makseihin. Medit olivat nopeasti ohi ja oli aika mennä rataantutustumiseen. Muuten oli selkeää miten ohjaan, mutta viimeisen putken jälkeen meinasin tehdä persjätön, vaikka tiesin, etten ikinä ehtisi. Putken jälkeen oli hyppy ja sitten A. Vasta rataantutustumisen lopussa mietin mitä muuta siihen voisi tehdä. Rimat olivat 55 cm.

Lähtöluvan annettuani luulin, että Miko lähtee haistelemaan. Siihen malliin pää painui alaspäin. Onneksi Miko kuitenkin lähti suorittamaan rataa. Alkuun meni oikein kivasti, mutta sitten 11. esteellä, joka oli putki, jäin jälkeen enkä kertonut ajoissa Mikolle minne matka jatkuu, joten tuli kielto. Eteen-käsky olisi voinut olla ihan jees. Korjasin hypyn, jonka jälkeen palattiin putkeen. Putken jälkeisen hypyn ohjasin huolimattomasti ja tuli toinen kielto. Senkin korjasin. Persjättöä en tosiaan ehtinyt tehdä ja ohjaus A:lle meni vähän säätämiseksi. Hyvillä mielin päästiin kuitenkin maaliin. Hyppyjä korjatessa ei edes käynyt mielessä vaan jatkaa rataa, näin nopeasti se unohtuu ettei pitäisi korjata... Oli tosi tyytyväinen Mikon menoon, mutta hieman omat mokat harmittivat. Ja varsinkin tulosten jälkeen, kun puhtaalla radalla olisi tullut voitto. Makseille ei siis tullut yhtään nollia. 2. ja 3. sijoittuneilla tuloksena oli myös 10, mutta he olivat nopeampia. Meillä korjaamiseen menee aikaa, koska Mikon vauhti hiipuu. Päästiin kuitenkin palkinnoille.

Näimme vinttikoiraradalla toisen maksikooikerin omistajan, joka kovasti tykästyi Mikon ulkonäköön (kiitos vaan, on se minustakin nätti :) ) Hän myös tykkäsi meidän menosta radalla ja kehotti jo kisaamaan. Ei me kuitenkaan vielä olla kisavalmiita. Ohjaamisesta olisi vielä niin paljon opittavaa.