torstai 7. helmikuuta 2013

Uidako vai eikö uida

Kävimme eilen Tainan & Lokin sekä Idan ja Senna-lagoton kanssa Helsingin Koirauimalassa. Hetken aprikoin, että viitsiikö lähteä mukaan kun Miko ei todennäköisesti mene altaaseen. Päätin sitten kuitenkin kokeilla, saisipa Miko ainakin jotain äksöniä tylsään arkeen. Uittaja sai jäädä tällä kertaa pois, jotta altaaseen meneminen olisi Mikolle vapaaehtoista. Allasalueelta Miko oli heti kääntymässä takaisin, mutta kun kaikki olivat altaalla ja portti pistettiin kiinni, niin ei Miko enää ollut mihinkään lähdössä. Aluksi seisoskeltiin paikallaan ja sitten päästin Mikon irti (eli kun portti oli kiinni). Aika nopeasti Miko meni altaan reunalla olevalle kumialustalle, mutta ei sillä uima-aikomuksia ollut. Pari kertaa yritin maksamakkaran avulla houkutella Mikoa veteen, mutta ramppi oli sille liian jyrkkä. Jos Miko olisi altaaseen mennyt, niin se olisi mennyt Sennan perässä. Siihen malliin Miko altaan reunalta tytön luokse kurkotteli.

Miko ei ihan rentona hallilla ollut. Muutamia kertoja se alkoi haukkumaan ahdistuneen oloisesti, korvat luimussa. En sitten tiedä mikä sen sai haukkumaan, viereisestä altaasta kuuluneet äänet vai siellä seisonut ihminen, joka näkyi meidän puolelle. Varmaan osittain edellisen kerran vuoksi uimala oli Mikolle stressaava paikka. Ainakin toistaiseksi tämä oli meidän viimeinen kerta koirauimalassa. Mutta jospa Miko joskus innostuisi luonnonvesissä uimaan. Kuvia löytyy täältä.

Ihan kuin Miko ja Fiona olisivat jääneet kiinni jostain kielletystä

Miko seuraa ihastustaan

Senna ja Miko

Miko katselee Lokin polskimista

Sitten vielä vähän eri aiheesta. Viime syksystä lähtien Miko on ollut työpäivät yksin kotona, josta sillä ei kauheasti ollut aikaisempaa kokemusta. Kerran siltä on eroahdistusta "hoidettu" ja siksi viime syksynä mietitytti miten hiljaa Miko päivät viettää. Olisin naapureilta vähän kysynyt jos heitä joskus näkisi... Tänä aamuna juttelin hetken yhden naapurin kanssa, jolla on myös koira. Hänellä on kerran viikossa kotityöpäivä ja hän kertoi, että välillä on kuulunut koiran ulvontaa ja haukkumista. Meidän kummankaan tietääkseen samassa rapussa ei asu muita koiria, joten hän mietti mistäköhän äänet tulee. Mainitsin sitten Mikon aikaisemmista yksinolo-ongelmista, että voisihan se olla Mikokin. Naapurin mukaan meillä on ihan hiljaista, olipa mukava kuulla. Olisinkin varmaan jo heti elokuussa saanut jotakin kautta kuulla Mikon metelöinnistä, meidän poika kun ei ikävöidessään ole kovin hiljaista sorttia. No, eipä muutkaan haukkuvat/ulvovat koirat hiljaisia ole, mutta Miko pitää tosi kovaa ääntä, ei sitä kukaan naapuri montaa päivää sietäisi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti