Dobo 1/5

Doboa Messarissa

Tänään meillä alkoi uusi harrastus dobo. Doboon tutustuin Messarissa joulukuussa ja sen jälkeen olen odotellut, että Koirakoulu Kompassissa olisi sopivaan aikaan kurssi. Opiskelut haittaa harrastamista, joten ei tahtonut sopivaa päivää löytyä. Perjantaina klo 16 ei nyt ole ihan paras aika, kun joudun lähtemään töistä jo klo 14.30, mutta päästiinpähän kurssille (enkä jaksanut enää odottaa). Meidän ryhmä on pienryhmä eli siinä on vaan kolme koirakkoa, joka on tosi hyvä määrä. Mikon lisäksi kurssilla on bc ja vinttikoira, ehkä sloughi. Molemmat tyttöjä.

Aloitimme kertomalla mitä tiedämme dobosta ja mitkä ovat tavoitteemme dobon suhteen. Ensin lämmiteltiin. Ihmisten piti nousta tasapainotyynylle eli lörpälle. Olen kotona jonkun verran seisonut tasapainotyynyn päällä eikä se kovin helppoa ole, ainakaan tällä tasapainolla ja lihaskunnolla. Lörpässä ilmaa oli enemmän, joten sen päällä oli vaikeampi pysyä tasapainossa. Ja sitten piti namin avulla saada koira kiertämään ihmisen ympäri, molempiin suuntiin. Ohjaaja naureskeli kuinka hämmentyneitä koirat näyttivät kun omistajat keikkuivat ja huitelivat käsillään. Meillä meni ihan hyvin, mutta ei se helppoa ollut. Pienen tauon jälkeen jatkettiin, mutta nyt lisänä piti kyykistyä ja koskea lattiaan ja vasta sitten koira ympäri.

Jatkettiin hetken jälkeen taas lörpän parissa ja tällä kertaa lämmiteltiin koiraa. Ensin koiran piti seisoa etujaloilla lörpän päällä ja sen nenän edessä piti kuljettaa namia oikealle ja vasemmalle, jolloin koira vaihteli painoa jaloilla. Mikolle olen naksutellut pari kertaa etu- ja takajalkojen pistämistä tasapainotyynylle, joten Mikolle tämä oli tuttu juttu. Sitten vaihdettiin takajalkoihin. Takajalat sai kätevästi lörpälle kun veti koiran namilla jalkojen välistä niin, että lörppä oli siinä välissä myös. Siten koira ei pystynyt astumaan sivuun, joten meillä pääasiassa kotona kävi. Eipä ollut tullut tuollaista tapaa mieleen. Mikon kanssa sujui oikein hyvin.

Doboa Messarissa

Sitten otettiin munan muotoinen dobo-pallo esiin. Ensin piti istua pallon päälle ja ottaa koira eteen istumaan tai seisomaan. Sitten jalat ylös maasta. Ei ollut helppoa, pallo tuntui koko ajan pyörivän joko eteen- tai taaksepäin. Onneksi sitten, kun koiran piti kulkea pallon ympäri, jalat sai pitää maassa. Kun pallo oli tullut tutuksi, oli koirien aika päästä pallolle. Palloa pitää pitää jalkojen välissä, jotta se pysyy paikallaan. Houkuttelin Mikoa pallon päälle, mutta ensin ei tahtonut onnistua. Miko kyllä nousi palloa vasten ja kovasti itseään venytti sekä yritti nostaa takajalkojaan, mutta ei se vaan päässyt ylös. Ohjaaja yritti sitten innostaa Mikoa, mutta ei onnistunut. Hän lähti hakemaan pienempää palloa ja sillä välin Miko hyppäsi pallolle. Ja kyllä alkoi tärinä. Miko oli siitä huolimatta tosi rohkea eikä yrittänyt hypätä pois. Tämän jälkeen pallolle hyppääminen alkoi onnistua. Miko meni välillä istumaan, koska se on helpompaa kuin seisominen. Ei mennyt kauaa kun Miko tajusi tulla istumaan mun jalkojen väliin, selkä muhun päin. Siinä sai kivasti tukea, fiksu poika :) Mutta sehän ei tietenkään ollut tarkoitus. Kokeiltiin myös pienempää palloa, jonka päälle Mikon oli helpompi mennä. Isommassa pallossa on kivemmin tilaa seisoa, mutta siinä Mikoa eniten jännittää alas hyppääminen.

Loppuun koirat sai taas hetken seistä etujalat lörpällä ja sitten venyteltiin. Kaikista koirista huomasi, että harjoittelu oli vienyt mehut. Oli tosi mukavaa! Pitää taas välillä käydä koirakoulun sivuilla katsomassa milloin sinne ilmestyy sopivaan aikaan menevä jatkokurssi :) Dobo-pallo täytyy jossain vaiheessa hankkia. Pallon pitäisi olla 10 cm koiran säkäkorkeutta isompi. Miko on rajatapaus, sille käy joko 55cm tai 65 cm pallo. Pääasiassa tehtiin tuolla 65 pallolla, mutta täytyy jatkossakin tehdä harjoituksia molemmilla, jotta pystyn päättämään kumpi on parempi. Suosittelen muillekin :)

Miko kotimatkalla, "en jaksaa enää kävellä"
(oikeasti Miko ei halunnut mennä samaan suuntaan kuin minä)