Tarkoituksena on parantaa Mikon kuntoa kesän agilitykoitoksia varten, joten keskiviikkona ryhdyin tuumasta toimeen ja päätin viedä Mikon pellolle juoksentelemaan. Lähdettiin kävelemään kohti Maununnevaa, jonka suunnilla olin nähnyt kivasti peltoa (on sitä lähempänäkin, mutta tuo on syrjemmässä). Aikaisemmin olemme kulkeneet aika paljon metsässä, mutta en pimeällä viitsinyt mennä metsän kautta. Se johti siihen, että en löytänytkään määränpäähän vaan päädyimme jonnekin Pakilaan. Harmittavasti RunKeeper-sovellus ei suostunut löytämään sijaintiani kun lähdettiin lenkille, mutta uudella yrityksellä tunti myöhemmin sijainti löytyi ja loppulenkki tallentui. Paikannustietoa tarvitsin, jotta selvisi mihin suuntaan pitäisi lähteä, Pakila kun ei ole tuttua seutua. Myöhemmin karttaa tutkiessa huomasin, että olimme käyneet melkein Paloheinän ulkoilumajalla, eipä siis ihme, että kaikki tiet olivat täynnä latuja. Vaikka omaan erittäin huonon suuntavaiston, niin löysin hyvin takaisin tutuille maisemille. Itse asiassa ensimmäinen tuttu paikka oli juuri ne pellot, jonne alun perin olimme menossa :) Vaihdoin Mikolle 15 metrin liinan ja kuljimme peltojen läpi. Kerran Miko teki juoksuspurtin, mutta muuten se hyödynsi pidempää hihnaa vain haisteluun. Lenkillä oli flexi käytössä ja oli muuten viimeinen kerta kun flexiä käytän jossain muualla kuin ihan syrjässä. Yksi ohi mennyt juoksija koiran kanssa varmasti kirosi tämän flexinkäyttäjän... Lenkkeilyyn meni aikaa 2,5 h ja pituutta tuli noin 10 km.
Torstaina kävin ostamassa tasapainotyynyn, mutta se on liian pieni Mikon harjoituksille. Kokeiltiin sitä Mikon kanssa niin, että poika pisti tyynylle etujalat ja sitten takajalat (eri aikoihin). Ehkä jossain vaiheessa saan Mikon seisomaan tyynyllä niin, että kaikki jalat on siinä, mutta pyörimistä tai kaukoja se ei kyllä pysty tyynyllä tekemään.
Sunnuntaina oli taas hyppytekniikan vuoro. Saara oli suunnitellut meille alastulo- ja liikkuva hyppy-harjoitukset. Mikolla oli kivasti intoa. Heti alkuun, kun päästin Mikon irti, se syöksyi namikupille varastamaan nakin. Varastaminen olikin meillä illan teemana. Miko lähti omin lupineen suorittamaan harjoituksia ainakin 70 % kerroista. Ulla ei olisi tykännyt, etten puuttunut varastamiseen vaan annoin Mikon suorittaa harjoituksen ja saada palkkansa, mutta itse pidän puuttumattomuutta parempana Mikon motivaatiolle. Toki harjoittelimme myös odottamista. Molemmat harjoitukset menivät kai ihan hyvin. Alastulossa Miko hyppi pupuhyppyjä, mutta luulisin, että loppua kohden hypyt paranivat. Liikkuvassa hypyssä kaikilla pituuksilla Miko suoritti kaikki välit yhdellä loikalla.
Maanantai-iltana Miko pääsi vaa’alle ja ilokseni se näytti kilon vähemmän kuin kaksi kuukautta sitten. Painoa Mikolla on nyt 14,7 kg eli 100 g vähemmän kuin tavoitepaino. Agilitya varten Miko varmaan saisi painaa vieläkin vähemmän, mutta toistaiseksi tuo on hyvä. Julistan laihiksen päättyneeksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti