Kajaani

Joskus syksyllä, kun katselin tämän vuoden näyttelyjä, huomasin, että Kajaanissa on hollantilainen Ricky Lochs-Romans tuomarina. Tälle tuomarille olen halunnut viedä Mikon näytille, joten alkoi Kainuun matka houkutella. Näyttelyä edeltävänä päivänä olisi meidän 10-vuotis vuosipäivä, joten kysyin Markukselta miltä kuulostaisi reissu Kajaaniin, perjantaina käytäisiin syömässä ja lauantaina koiranäyttely. Se sopi, joten varasin hotellihuoneen hyvissä ajoin. Sitten alkoi tammikuun odotus.

Perjantaina lähdimme aamusta kohti rautatieasemaa, josta matka jatkui junalla kohti Kuopiota. Koko matkan ajan lemmikkivaunussa oli vain yksi muu matkustaja: kultsunarttu, jolla oli juoksut. Meidän paikat olivat tietenkin peräkkäin, joten me siirryimme toiselle puolelle vaunua. Matka sujui pääasiassa hyvin, mutta välillä Miko haikaili tytön perään. Yleensä IC-junissa lemmikkivaunu on junan ensimmäinen tai viimeinen vaunu ja vaunu on niin päin, että lemmikkipuoli on etu- tai peräpäässä. Tällä kertaa lemmikkivaunun jälkeen oli vielä yksi vaunu ja lisäksi lemmikkiosasto oli niin päin, että sen läpi piti kulkea saman vaunun toisessa päässä olevaan tupakointitilaan. Trafiikkia lemmikkiosaston läpi riitti koko matkan, sillä tupakointitila oli kovassa käytössä. Kuopiossa vaihdoimme junaa ja parin tunnin päästä olimme Kajaanissa. Kajaanin -10 astetta tuntui kylmältä kun Helsingissä on jo niin pitkään ollut turhan lämmintä vuodenaikaan nähden.

Olin varannut meille pöydän niin, että ehdimme olemaan noin tunnin hotellihuoneessa, jotta Mikolle olisi helpompaa jäädä sinne yksin. Kun olimme lähteneet, meni hetki kun kuului ääni meidän huoneesta. Äänet alkoi lisääntyä kunnes Miko huusi täyttä kurkkua kuin sillä olisi isokin hätä. Raukka varmaan luuli, että jätämme sen huoneeseen emmekä enää koskaan palaa. Markus kävi tiukemmin sanomassa Mikolle, että odottaa sängyllä. Sen jälkeen ei kuulunut mitään ja vielä ruuan tilaamisen jälkeen Markus kävi kuuntelemassa meidän kerroksessa ja hiljaista oli. Saimme siis rauhassa syödä pitkän kaavan mukaan. Yö meni hyvin, mutta itse en oikein saanut nukuttua. Aamulla saimme herätä jo kello 7 kun jossain alkoi koira haukkua kovaan ääneen. Onneksi noin tunnin jälkeen rauhoittui ja saimme vielä jatkaa unia. Meidän piti olla näyttelypaikalla vasta klo 12, joten aamulla ei ollut mitään kiirettä. Aamupalalle lähtiessä Miko alkoi taas vinkua, mutta se hiljeni kun Markus kävi sitä komentamassa.

Näyttely oli ylipainehallissa, jossa olisi kivituhkapohja. Onneksi hallissa oli lämpimämpää kuin luulin. Näyttelyssä oli kivasti tuttuja ja uusia tuttavuuksia. Miko oli iloinen kun pääsi tekemään tuttavuutta kooikertyttöjen Ellin, Aurin, Adyan ja Ronjan kanssa. Avoimessa luokassa oli Mikon kanssa juuri ne urokset, joita ajattelinkin olevan. Oli kiva tavata erityisesti Hessun (Chirpy Krypton) omistajat, sillä juuri tällä viikolla huomasin, että Hessun kanssa oli aloitettu kisaaminen maksiluokassa ja hyvin tuloksin. Mielelläni juttelen muiden maksikooikereiden omistajien kanssa heidän agilityharrastuksesta. Miko oli oikein avoin kaikkia vieraitakin kohtaan ja antoi itsestään hyvän kuvan myös rotuun tutustujille.

Avoimen luokan urokset aloittivat. Tuomari kävi ensin katsomassa koirien ilmettä ja sitten ravattiin kerran ympäri. Tutkiminen tehtiin pöydällä, jonne minun olisi kannattanut nostaa Miko jo ennen meidän vuoroa. Tuomari aloitti tutkimisen heti kun Mikon olin pöydälle saanut ja Miko yritti vähän pakittaa. Takapäänkään tutkiminen ei tainnut olla mukavaa. Tutkiessa tuomari leperteli koirille hollanniksi. Sitten ravattiin kerran ympäri ja edestakaisin. Tuloksena oli ERI kuten muillekin uroksille. Kilpailuluokassa Miko tuli toiseksi ja sai SA:n. Siinä vaiheessa tiesin, että meille tulee vara-serti, joten hieman harmitti, ettei se viimeinen serti tullut, mutta olen tietenkin hyvin tyytyväinen tulokseen. Erityisen tyytyväinen olen Mikon liikkumiseen. Tällä kertaa Mikolla oli sopivasti vauhtia ja pidin hihnaa löysällä. Paras uros-kehässä Miko sijoittui kolmanneksi. Näyttelyssä oli kaksi urosta ja kaksi narttua hakemassa viimeistä sertiä, mutta tällä kertaa kukaan ei valioitunut. Ruusukkeet olivat ihanan isoja, joten kiva että yksi lähti mukaan :) Miko sai tosi hyvän arvostelun tuomarilta, joka mm. viime syksynä oli arvostelemassa Hollannin kooikerhondje erkkarissa.

Ricky Lochs-Romans: 3 years. Strong boy but in good confirmation. Lovely shaped head with alert expression. Good blase. Lovely earbells/oorbells. Good topline. Correct tail. Normal angulation in front and back. Coat in shoulders is a bit open. Nice temperament. Sound on the move. Good tail temperament. AVO ERI2 SA PU3 VASERT

Kajaanin tuliainen

Kooikereiden kehän jälkeen Mikon Monica-kasvattaja tuli meitä tapaamaan. Oli kiva taas nähdä, vaikka ehdimme vain melko pikaisesti vaihtamaan kuulumisia, sillä meidän piti kiirehtiä junaan. Asemalla kävimme vuorotellen ostamassa kahviosta evästä matkalle, jonka jälkeen kassalla ollut nainen tuli rapsuttelemaan Mikoa :) Junassa meidän takana istui nainen kahden kääpiöpinserin kanssa. Hänellä oli uros ja narttu ja erityisesti uroksen kanssa Miko tuli hyvin juttuun (molemmat halusivat astua toisiaan). Pari muutakin koiraa tuli myöhemmin osaston toiseen päähän. Matka sujui pääosin rauhallisissa merkeissä. Lemmikkivaunu oli junan ensimmäinen vaunu ja nyt se oli vielä "oikein päin" eli tupakoitsijoiden ei tarvinnut kulkea siitä läpi. Ennen Kajaanista seuraavaa asemaa alkoi veturi tööttäillä ja arvasin, että hirvi on raiteilla. Ehkä hirvetkin jähmettyvät valoihin kun kohta alkoi kauhea kolina ja töminä. Luulin jo, että juna tippuu raiteilta. Juna pysähtyi ja kuulutettiin, että hirvi jäi alle ja että jarrut täytyy käydä tarkistamassa. Onneksi ei mennyt kymmentä minuuttia enempää kun matka jatkui, mutta tuli paha mieli hirven puolesta. Onneksi juna kulkee sellaisella voimalla, että hirven on täytynyt kuolla jo törmäyksessä. Takaisin Helsingissä olimme klo 22 ja puoli tuntia myöhemmin kotona. Tännekin oli tullut kunnon pakkaset ja mittari näytti -15. Siinä pakkasessa piti Mikon ryhtyä kolmijalkaiseksi.

Olipas kiva reissu! Kuvia löytyy täältä. Sertijahti jatkuu viikon päästä Turussa.