perjantai 20. tammikuuta 2012

On se vaikeaa olla poika


Miko on tällä viikolla käyttäytynyt lenkeillä jo paljon paremmin, vaikka ihan omissa maailmoissaan se edelleen on. Mikolla on kova tarve astua yhtä valitsemaansa tyynyä sohvalta. Vaikka en hyväksy tyynyjä tyttöystäväksi, niin olen ollut pari kertaa epäjohdonmukainen ja antanut Mikon touhuta tyynyn kanssa, sillä tyynyliina on jo mennyt rikki. Tyyny on melko pieni ja siksi hankala astua, joten Markus joskus ajatteli auttaa poikaa hädässä ja piti tyynystä kiinni. Sen takia Miko edelleen haluaa, että näin tehdään. Se kuljettaa tyynyä meidän luo ja tiputtaa sen maahan. Jos mitään ei tapahdu niin alkaa kova vikinä, ihan kuin olisi isokin hätä kyseessä (no onhan se Mikolle vakava asia). Miko saattaa alkaa tarjoamaan eri juttuja, kuten maahan menemistä, istumista, seisomista jne. jotta se tyyny nostettaisiin. Ja samalla vikisee. Kovasti Miko multakin vaatii tyynyn pitämistä, vaikka en sitä tee ja yleensä ärähdän Mikolle ja vien tyynyn takaisin sohvalle. Toi on tosi ärsyttävä tapa, olisi kyllä voinut jättää opettamatta. Ollaan yritetty etsiä Mikolle tyttöystävää, mutta hyvää (ja sopivan hintaista) ei ole vielä löytynyt. Kirppareita pitäisi kierrellä. En sitten tiedä onko sellaista fiksua hankkia vai ei, mutta mieluummin Miko saisi lemmiskellä jotain muuta kuin tyynyjä.

Toivottavasti viikonloppuna pääsisi kuvaamaan Mikoa talvimaisemissa. Juoksukuvat olisi toiveissa, joten hyvää säätä ja vapaata koirapuistoa toivotaan. Viime päivinä on ollut ihan mukavasti lunta. Eilen hassuttelimme Mikon kanssa heittelemällä sille lumipalloja hankeen. Miko syöksyi ja sukelteli pallojen perään sekä pomppi tasajalkaa hangessa. Se oli mukavaa katseltavaa, harmi kun ei ollut mitään millä kuvata.

Ensi viikonloppuna Miko pääsee fysioterapeutin käsittelyyn. Tarkistuskäynti Mikon tulehdusten hoidon jälkeen on pitänyt varata jo pitkän aikaa, mutta aina olen unohtanut. Mikon edellinen ja ensimmäinen fyssarikäynti oli syyskuun lopussa ja siitä seurannut eläinlääkärikäynti kuukauden päästä eli jo kolme kuukautta sitten. En tiennytkään, että eturauhasen tulehdus on voimakkaasti sukupuoliviettisten urosten vaiva ennen kuin luin siitä Huugon blogista. Eläinlääkäri kyllä silloin mainitsi Mikon viriiliydestä, mutta en osannut yhdistää asioita toisiinsa. Toivottavasti ei tällä kertaa ole mitään turvotusta eturauhasessa, ettei taas löydy sen takia selkäkipuja, kun on tämä aika vuodesta. Saimme silloin syyskuussa ohjeeksi vahvistaa Mikon takapäätä sekä syviä lihaksia, jotka olivat aika olemattomat. Takapäätä piti vahvistaa mm. ravilenkeillä ja mäkikävelyllä, mutta molemmat on jäänyt aika vähälle. Syviä lihaksia taas tasapainoharjoituksilla, kuten puunrungon päällä tasapainottelemalla tai nostamalla samanaikaisesti vastakkaista etu- ja takajalkaa. Näitä ollaan tehty enemmän, mutta ei tarpeeksi. Siksi vähän huonolla omatunnolla fyssarille menen. Pitäisi tehdä ihan harjoittelusuunnitelma.

Tulehdusten toteamisen jälkeen lakkasin venyttelemästä Mikon koipia ja vasta viime viikonloppuna muistin taas sen tehdä agitreenien jälkeen. Ihan kaikki venyttelyt ei onnistunut, joten jumia varmasti löytyy. Onneksi selvisi, että meidän seurassa on yksi koirahieroja, joka tekee kotikäyntejä, niin voin (toivottavasti) alkaa säännöllisesti varaamaan Mikolle aikoja. Itse kun en mikään ammattilainen ole.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti