Kooikertapaaminen Haltialassa

Tänä vuonna pääkaupunkiseudulla ei ole pidetty vielä kertaakaan kooikereiden tapaamista, joten tänään sunnuntaina kooikerit kokoontuivat Haltialaan. Etukäteen vähän jännitin millaiset ilmat tälle päivälle osuu ja olin jo melkein varma, että koko päivän sataa kaatamalla eikä kukaan tule paikalle :) Onneksi tänään oli tosi nätti päivä, aurinko paistoi eikä taivaalla ollut pilviä. Paikalle tuli kymmenen kooikeria, joka on vähän vähemmän kuin viimeksi. Harmittavasti moni perui tulonsa, mutta kymmenen on jo oikein mukava määrä. Lenkkeilemään lähtivät Mikon lisäksi Huugo, Loki, Taika, Gimma, Tytti, Vili, Repo, Jeroom ja Breco (Boodwijnbroke). Porukka oli siis taas urosvoittoista :)

Kokoonnuimme parkkipaikalla, jossa odottelimme sen aikaa, että porukka oli koossa. Paikalle tuli yksi perhe tutustumaan rotuun. Kun he lähtivät, me lähdimme kävelemään. En tiedä kuinka tuttuja reitit olivat muille, mutta minä laskin sen varaan, että Kaisa ja Veiko johdattelevat joukkoa :) Kaisa ei sitten päässytkään, joten yritimme muistaa mitä reittiä menimme vuosi sitten. Hyvin reitti muistui mieleen :) Lenkki sujui tosi hyvin ja hienosti kaikki pojat tulivat toimeen, vaikka välillä melko tiiviissä porukassa edettiin. Yksi vastaan tullut pariskunta otti meistä kuvan, onhan joukko kooikereita aina hieno näky :) Menimme ihanan vihreälle pellolle ottamaan yhteiskuvan, jossa myös osa porukasta pääsi juoksemaan vapaana. Mikon hyvä käytös loppui siinä vaiheessa kun ympärillä alkoi juokseminen ja leikkiminen. Kauheasti piti taas komentaa. Seuraavalla kerralla hankin Mikolle hihnanpitäjän (=Markus), jotta voin rauhassa kuvata muita ja jotta Mikon voi viedä vaikka sivummalle. Mutta oli kivaa. Täytyisi järjestää näitä tapaamisia vähän useamminkin.

Kuvia löytyy täältä.

Huugo, Gimma, Taika, Miko, Loki, Tytti, Breco ja Jeroom. Tässä kuvassa ei näy Vili ja Repo

Ensilumi

Ensilumi satoi tänään. Kovin aikaisin se tuli tänä vuonna. Viime vuonna ensilumi satoi tänne 5.12. joka oli taas aika myöhään. Tämä on siitä poikkeuksellinen ensilumi, että se on edelleen maassa. Lunta satoi aamulla eikä se ole sulanut. Nyt onkin aika kylmä. Miko ei reagoinut aamulla lumeen mitenkään kummemmin. Kai se on jo niin tuttu juttu, ettei enää tarvitse aloittaa kovaa nuuskutusta ja piehtarointia.

Päivälenkillä palasimme eiliselle sänkipellolle. Otin mukaan kameran ja tein pakettinarusta Mikolle pitkän hihnan. Sidoin narun avainnauhasta otettuun lukkoon ja tiesin kyllä, ettei sitä ole tehty kestämään Mikon voimaa. Narua oli sen verran paljon, ettei hihna kiristynyt ennen kuin Miko alkoi hepuloida ja sittenhän se oli vain naps ja lukko meni rikki. Miko ei edes tajunnut päässeensä vapaaksi vaan juoksi luokseni namia hakemaan. Solmin narun sitten suoraan hihnan lenkkiin. Hyvin Miko joka kerta tuli hakemaan namia kun sitä kutsuin, joten ehkä joskus se taas juosta vapaana. Tosin siinä vaiheessa loppui kuuntelu kun Miko haistoi päästäisen... Miko ei onneksi sitä nähnyt vaan jäljesti hajua, mutta minä sen pikkuisen näin.

Pakettinaru kuvissa vähän häiritsee, joten yritin muokata sen piiloon, mutta luovutin kahden kuvan jälkeen kun tausta ei ole tasainen ja siksi kuvien muokkaamisessa olisi ollut ihan kauhea työ. Lisää kuvia täällä.

Viikon varrelta

Tällä kertaa vuorossa on vähän sekalaista asiaa, tai ehkä varsinaisesti ei ole mitään asiaa, kunhan kirjoittelen :) Aloitetaan vaikka Mikon tassusta. Tassussa on edelleen "kuoppa", mutta uutta ihoa/anturaa on kasvanut. Antura ei ole kipeä enkä tosiaan ole sitä viime viikonlopun jälkeen suojannut. Sain maanantaina Pawz-tossut, jotka olivat vähän isot (koko M), mutta vaikka tassusiteen kanssa menevät. Tilasin sitten myös pienempää kokoa (koko S) ja ne sain tänään. S oli taas vähän pieni, mutta kyllä nekin menee. Aika iso kokoero on S:llä ja M:llä. Todennäköisesti Miko ei enää elämänsä aikana satuta tassuaan, mutta onpahan nyt kumitossut valmiina :)

Tänään oli lenkillä vähän jännät paikat kun meitä vastaan tuli ratsastaja. Miko on joskus päässyt näkemään hevosia aidan takaa, mutta ei ole osoittanut niitä kohtaan kiinnostusta. Tänään lenkkeilimme tallin lähistöllä (meiltä on matkaa tallille n. 2 km, mutta harvemmin käymme sillä suunnalla) ja hiekkatiellä meitä vastaan tuli tosiaan ratsastaja isolla hevosella. Heti alkoi päässä myllertää ajatukset kun mietin mitä pitäisi tehdä, miten Miko reagoi. On ihan eri asia katsella hevosia aidan takaa kun jos sellainen kävelee suoraan vastaan ja kun Miko on tuollainen epävarma, niin ei yhtään voi tietää miten se reagoi. Miko katseli uteliaasti hevosta ja häntä nousi vähän ylös. Otin nameja käteen ja kun ratsukko oli muutaman metrin päässä, kyykistyin Mikon vierelle syöttämään nameja. Miko söi namit katsomatta hevosta, mutta vähän taisi jännittää kun korvat oli luimussa. Kävimme sitten vähän viereisessä metsässä, jossa Miko kovasti innostui hepuloimaan. Palattuamme hiekkatielle tuli sama ratsukko taas vastaan. Tässä kohtaa hiekkatie jakautui kahtia ja kapeiden teiden välissä oli noin parin metrin leveydeltä nurmikkoa. Koska hevonen ei mennyt nyt niin läheltä, niin annoin Mikon katsella sitä. Korvat höröllä, häntä koholla Miko katsoi hevosta eikä onneksi reagoinut mitenkään muuten. Täytyykin käydä tuolla päin useammin eikä vain hevosten takia vaan siksi, että tallin vieressä on ihan kivasti sänkipeltoa, jossa on kiva kävellä. Ainakin kuivalla kelillä :)

Markus mursi vasemman kätensä viikko sitten lätkää pelatessa ja samalla päivystysreissulla tuli hoidettua toinenkin vaiva eli sählyssä loukattu sormi oikeasta kädestä. Hyvä, että sormi tuli samalla kuvattua kun se oli myös murtunut. Sormen murtuma oli vähän pahempi, mutta onneksi sitä ei loppujen lopuksi tarvinnut leikata. Markuksella on siis molemmat kädet paketissa, toinen 4 viikkoa ja toinen 6 viikkoa, joten Markuksesta ei ole nyt vähään aikaan apua Mikon lenkityksessä.

Sunnuntaina Haltialassa on kooikertapaaminen, sinne vaan kaikki ketkä pääsevät tulemaan! Sunnuntaita odotellessa :)

Viikon hyppytekniikat

Mikon tassu taitaa parantua aika nopeasti ja tänään jo lenkkeiltiin ilman suojaa jalassa. Kuoppaa anturassa ei päivällä enää juuri tuntunut eikä Miko aristanut tassua. Päivälenkin jälkeen tutkin taas tassua ja nyt kun se ei ollut kuiva, niin se ei näyttänyt yhtä hyvältä kuin aikaisemmin. Selvä kuoppa vielä oli, jonka reunat repsotti eikä Miko tykännyt kun tutkin tassua. Lähdettiin siitä huolimatta hyppytekniikkatreeneihin, sillä Miko astuu tassulla ihan kunnolla ja liikkeet on normaalit (ainakin mun silmään).

Tekniikkana oli tänään taipuminen. Aloitettiin oikealle taipumisella kun se on Mikolle helpompi. Hieman taas alku tuotti vaikeuksia ja Miko alkoi äännellä kun palkkaa ei herunut. Mutta kun asia muistui mieleen, niin meni ihan hyvin. Vasemmalle taipuminen taisi onnistua vain kerran ihan kunnolla. Muuten oli aika säätämistä. Vasen puoli on Mikolle vaikeampi ja se vaatii vähän enemmän onnistuakseen. Kotimatkalla tuli mieleen, että vasemmalle taipumisessa yksi syy Mikon oikomisiin saattoi olla Huugo, jota kohti sarja meni. Miko ei halua mennä Huugon lähelle ja se kyllä näkyy jos treenaillaan liian lähellä.

Kun aikaa jäi, niin tehtiin taas lopuksi keppejä. Tehtiin pari toistoa kummaltakin puolelta ohjaten ja kaikki onnistui oikein hyvin. Miko pujotteli loppuun asti ja oikein kivalla vauhdilla. Jouduin kävelemään normaalia reippaammin, että pysyin Mikon vierellä. Omatoimitreenien aiheena on tämän syksyn keinu, kepit ja kivat pikku radanpätkät, joilla pääsee kovaa. Omia treenejä ei vaan vielä ole juurikaan ollut...

Voihan tassu...

Miko on varmaan tehnyt taas tuttavuutta lasinsirujen kanssa... Tai jonkun muun terävän. Illalla Markus sanoi, että Miko on nuollut toista takajalkaa niin paljon, että tassua pitäisi katsoa. Oikean takajalan tassu oli ihan märkä ja syy nuolemiseen näkyi heti. Anturasta on lähtenyt pala irti, vähän niinkuin päällimmäistä kerrosta olisi lähtenyt. Alue ei onneksi kovin iso ole, mutta alaosassa vähän repsottaa sitä anturan ylintä kerrosta, joten alue voi vielä vähän suurentua. Aamulenkillä katsoin Mikon liikkeitä eikä se normaalisti ravannut. Se kyllä astuu oikealle takajalalle, mutta takapään liike on vähän pomppivaa. Miko sai kaulurin taas päähänsä, jotta se ei enää pääse tassua nuolemaan. Onneksi Markus on tämän viikon syyslomalla ja viikonloppu vielä tulossa, niin ei Mikon tarvitse koko päivää kauluria pitää.

Nyt harmittaa ihan kamalasti, etten kesällä ostanut Pawz-tossuja. Kun Mikolla oli anturahaava, Taina vinkkasi blogista, jossa koiralle oli tehty kumitossu. Kumitossu herätti kiinnostusta, joten bloginpitäjä kirjoitti tossuista vähän enemmän ja kertoi mistä niitä saa. Mikon haava oli jo melkein parantunut ja tossun koon valitseminen tuntui vaikealta, joten jätin ne tilaamatta. Nyt on tilaus pistetty, mutta saan tossut vasta ensi viikolla. Sitä ennen täytyy kai tassuside taas tehdä lenkeille. Aamulla en vielä pistänyt mitään, mutta hyvä tassu olisi kuitenkin suojata. Nyt sitten taas vaan lyhyitä lenkkejä. Toivottavasti tassu paranisi nopeasti.

Näytelmää, jalostusta, hyppytekniikkaa

Lauantaina oli aikaisin lähtö kohti Hyvinkäätä ja Spanieliliiton pääerikoisnäyttelyä. Tänä vuonna Miko jäi kotiin ja minä sain keskittyä kuvaamiseen. Tämä olikin ensimmäinen kerta kun Miko ei ollut mukana, vaikka Miko onkin kehässä pyörähtänyt vain joka toinen vuosi. Paikalla oli monia tuttuja ja uusia tuttavuuksia. Erityisen mukavaa oli, että näyttelyyn oli ilmoitettu 12 pentua. Kaksi oli jäänyt pois, mutta tosi kiva määrä pentuja oli kuitenkin. Kun ei ole omaa koiraa mukana, niin pystyy paljon enemmän rapsuttelemaan toisia koiria ja sainkin nauttia erityisesti Veikon ja Kodan huomiosta.

Kuvia varten pyysin Tytiltä suosituksia kameran asetuksiin ja hyvät asetussuositukset sainkin! Kuvan rajaaminen vaikutti selvästi kuvan laatuun, mutta olen silti tosi tyytyväinen kuviin kun kuvausolosuhteet eivät kovin ihanteelliset olleet. Tytille siis suuri kiitos! Harmittaa, että vasta valiourosten kohdalla tajusin mennä viereiseen tyhjään kehään kuvaamaan. Kehästä pääsi mukavan lähelle ja pääsi kuvaamaan koiria ilman, että esittäjä seisoo edessä. Välillä kehästä piti poistua kun siinä alkoi Junior Handler, mutta JH:n jälkeen pääsi taas aitiopaikalle kuvaamaan. Ensimmäistä kertaa jäin paikalle ihan loppuun asti. Näyttelyn jälkeen oli jalostusneuvottelu, jonne olin jäämässä ja olin lupautunut kuvaamaan kaikki BIS-kehässä sijoittuneet koirat. Eipä ollut ihan helppo juttu tuo BIS-kehien kuvaaminen kun piti olla nopea liikkeissään etteivät sijoittuneet ehtineet lähteä pois. Kooikereillekin tuli oikein hienoa menestystä loppukehissä. Kuvat löytyvät täältä.

Jalostusneuvotteluun jaksoi jäädä mukavasti ihmisiä. Aiheina olivat ENM, DLA, polvitutkimukset ja roturisteytykset. Hyvää keskustelua saatiin aikaiseksi ja oli taas mielenkiintoiset aiheet. Kotimatkalle sain Kaisan seuraksi, joten ei tarvinnut yksin matkustaa. Kyllä uni maistui pitkän päivän jälkeen!

Loppuun vielä pakollinen sunnuntain hyppytekniikkaraportti. Tehtiin etäisyyden arviointia ensin niin, että viimeinen hyppy siirtyi joka kerran jälkeen yhden jalan eteenpäin. Mikoa oli aluksi vaikea saada ponnarin taakse istumaan ja sitten pysymään siinä kun sillä oli niin kova hinku namikupille. Tehtiin muutama toisto ja seuraavalla kierroksella viimeisen hypyn tilalle vaihdettiin pituus kahdella palikalla. Mikolla ei ole koskaan ennen ollut mitään muuta estettä mukana, joten oli aika yllätys pojalle kun pituus tuli eteen. Miko jarrutti ennen pituutta, mutta hyppäsi sitten kuitenkin. Seuraavalla kerralla meni jo paljon paremmin. Lisäsin kolmannen palikan ja tehtiin pari toistoa. Lopuksi tehtiin kepit pariin kertaan ja palkkasin Mikon erkkarista ostamallani kaninkarvalla. Vaikutti olevan hyvä ostos kun Miko tarrasi karvaan ja alkoi vetää. Kodin ulkopuolella Miko on vaikea saada vetoleikkiin.

Fysioterapiaa

Tänään Miko pääsi fyssarikäynnille, jota Ulla hyppytekniikkakoulutuksessa suositteli. Ulla mainosti meille eläinfysioterapeutti Patricia Hirniä Suomen parhaana agilitykoirien fysioterapeuttina, joten kiinnostus heräsi. Jonkin aikaa mietin onko mitään järkeä autottomana lähteä Porvooseen asti fyssarille ja toisaalta halusin pysyä uskollisena nykyiselle, josta olen tykännyt. Tamara on aina saanut Mikon nopeasti rentoutumaan, jolloin Mikon on helposti saanut kyljelleen ja sitä on saanut hyvin käsitellä. Mutta kiinnosti kokeilla toista, joten tänään lähdettiin koko perheen voimin Porvooseen.

Aluksi Patricia katsoi Mikon liikkeet ulkona. Mentiin muutama kerta edestakaisin ja ympyrää. Sisällä Miko sai sillä aikaa vapaasti tutustua hoitotilaan kun minä kerroin Mikon historiaa. Syynä tähän käyntiin oli siis se, että Ullan mielestä Mikon keskiruumiissa on joko jotain jumia tai sillä heikot syvät lihakset. Mm. perussarjassa Mikon etu- ja takapää ei vaikuttanut toimivan yhteistyössä. Patricia sanoi, että liikkeistä huomasi Mikon selän olevan vähän jäykkä.

Patricia teki toimenpiteet pöydällä, joka oli Mikolle uutta (Tamara käsitteli maassa) ja se aiheutti alkuun vähän jännitystä. Aluksi Miko käytiin läpi sen seisoessa. Lantiossa toisella puolella oli jäykkyyttä, samoin selässä. Seistessä Miko oli jonkin verran vinossa. Sitten siirryttiin kylkiasentoon. Miko pysyi hyvin paikallaan ja pääkin nousi vain muutaman kerran. Patricia sanoi Mikon lihaksien olevan hyviä.

Käsittelyn jälkeen tehtiin vielä koordinaatioharjoituksia. Ensin lattialle pistettiin laatikko nurinpäin, jonka yli Miko piti houkutella kävelemään. Piti liikkua hitaasti, ensin etujalat laatikon päällä, sitten koko koira ja lopuksi takajalat. Muutamien toistojen jälkeen laatikko käännettiin ja piti tehdä taas samoin, mutta Miko ei mennyt laatikkoon kokonaan, pisti vain etutassut. Sitten vaihdettiin pienempään laatikkoon. Sen päälle Miko ei mennyt, pisti taas vain etujalat. Patricia oli samaa mieltä Ullan kanssa siitä, ettei Mikon etu- ja takapää ihan puhalla yhteen hiileen. Miko kuitenkin yritti saada takajalkojaan laatikolle, joten on se kuitenkin takapäästään jossain määrin tietoinen. Lopuksi Miko sai mennä seisomaan ison tyynyn päälle. Kovin mielellään Miko ei seissyt vaan olisi halunnut istua. Mikon piti kävellä myös tyynyn läpi. Seisomisen lisäksi Mikon piti vaihdella asentoja myös istumaan ja maahan. Patrician mielestä Mikolla oli ihan hyvä koordinaatio, vaikka takapäästään se saisi olla enemmän tietoinen.

Jutustellessa tuli puhetta siitä etten pidä Mikoa vapaana. Laukkaaminen epätasaisessa maastossa kehittää keskivartalon lihaksia, joten Patricia yritti ehdottaa erilaisia juttuja vapaanapitoon, mutta mulla oli aina joku syy miksi ei. Patricia sitten keksi, että me voitaisi ostaa saari ja muuttaa sinne :D Eipähän pääsisi Miko katoamaan omille teilleen. Täytyy katsella jos vapaana juoksuttamisen saisi jotenkin toteutettua. Puhetta oli myös koiran venyttelystä. Joskus venyttelin Mikon jalkoja aina agilityn jälkeen, mutta sitten se jäi ja nykyään teen sitä aika harvoin. Eipähän tarvitse potea huonoa omaatuntoa, kun Patrician mielestä koiran jalkoja ei pitäisi venytellä kun se osaa itse tehdä sen paremmin. Palautumista voi edesauttaa sivelemällä lihaksia.

Mikon kanssa täytyy nyt säännöllisesti tehdä ison tyynyn päällä kaukokäskyjä ja ympyröitä molempiin suuntiin. Lisäksi pitäisi pyytää Mikoa jalkojen väliin istumaan ja siitä seisomaan niin, ettei takajalat liiku. Kunhan parin päivän lepo on takana, niin täytyy alkaa ahkerasti treenailemaan, sillä joulukuussa on seuraava käynti.

Kun me kerran Porvooseen asti mentiin, niin piti tietenkin käydä Pienessä Suklaatehtaassa ostamassa salmiakkivalkosuklaata, naminami :p Jätettiin Miko ulos kiinni portaiden kaiteeseen ja eiköhän vieressä alkanut sitten kirkonkellot soida. Miko meni hämilleen kelloista ja alkoi haukkua. Liikkeessä nainen sanoi, että Mikon saa ottaa sisälle kun ei siellä muita ollut. Niinpä Miko pääsi sisälle suklaakauppaan, olipas ystävällistä!