Vahtikoira

Torstaina kävimme äidillä ja Mikalla grillaamassa. Ilma kun oli mukava, niin syöminen ja oleilu tapahtui kuistilla ja pihalla. Miko sai olla hihnan päässä, kun pihaa ei ole aidattu. Miko otti heti tehtäväkseen vahtia pihaa ja kaikki ohikulkijat tulivat haukutuiksi. Tietysti Mikon piti myös valvoa grillaamista. Vaikka Miko ei omaa grillipihviä saanutkaan, niin äiti kyllä huolehtii, että Mikollekin on jotain. Miko sai oman grillimakkaran :) Miko sai myös nuolla tyhjän jäätelöpaketin. Äidin hoidossa Miko kyllä lihoisi :) Mutta eipä tarvitse sitä murehtia kun Miko tuskin tulee olemaan äidillä hoidossa, muista syistä.

Onneksi emme asu maantasalla, sillä Miko tuntuu olevan kova vahtimaan. Pari päivää sitten se kurkki makuuhuoneen ikkunasta ulos ja haukahteli kun joku tuli meidän pihalle. Miko tykkää istua sängyllä ja katsoa ulos, mutta ei se juurikaan maahan asti onneksi näe. Kun ovikello soi, niin Miko ensin haukahtaa kunnolla, mutta sitten tulee meidän jalkoihin pyörimään ja vikisemään, "apua, joku on ovella". Joten se siitä vahtikoirasta, mutta kyllä Miko haukun aloittaa uudestaan jos oven takaa löytyy joku vieras.

Haavapäivitys

Mikolla on nyt ollut anturahaava 17 päivää ja vähän alan olla jo toiveikas, että ensi viikolla päästäisiin agikentälle. Sisällä Miko saa jo olla ilman kauluria, mutta yksinolon ajaksi se täytyy vielä pistää. Kävin aamupäivällä kaupassa ja annoin Mikon olla ilman kauluria, sillä se ei ole osoittanut kiinnostusta haavaa kohtaan. Mutta eiköhän palattuani tassu ollut ihan märkä. Miko siis nuolee tassua vain silloin kun en näe, joten siksi kauluri on vielä tarpeellinen.

Haava 24.7. Vasemmassa kuvassa näkyy haava, joka on
anturan sivussa ja oikealla anturan päällä oleva jälki, melkein
jo ummessa!

Vasen tassu on jo vähän saanut totutella ilman tassusidettä ulkoiluun, mutta ei tarkoituksella. Tänään ja eilen on tullut tehtyä niin huonot tassusiteet, ettei ne ole pysynyt. Miko on sitten saanut kulkea loppulenkin joko pelkällä siteellä (eli ilman päällä olevaa suojaa), pelkällä sukalla tai sitten ihan ilman mitään. Viime sunnuntain verijäljelle onnistuin muuten tekemään niin hyvin tassusiteen suojineen, ettei se irronnut jäljestyksessä tai sitä edeltäneessä hepuloinnissa!

Orava puussa

Miko on käynyt uimassa

Vuodatuksesta on kuulunut sellaisia uutisia, että kohta sitä pääsee taas käyttämään, mutta kuvapalvelimen kovalevyltä ei voida mitään pelastaa. Kaikki kuvat elokuusta 2009 lähtien on siis menetetty. Aloitin blogin pitämisen heinäkuussa 2009 eikä niissäkään kirjoituksissa ole enää kuvia... Harmittaa, sillä kuvia blogissa oli paljon enkä mitenkään voi muistaa mitkä kuvat oli missäkin kirjoituksessa. 1,5 vuotta sitten aloin kopioida kirjoituksia kuvineen, jotta niistä olisi varmuuskopio kun aina voi jotain sattua. Pääsin huhtikuuhun 2010 ja sitten kopiointi jäi. Alkupään kirjoituksiin pystyisin siis lisäämään kuvat, mutta ei se oikein innosta. Taitaa siis tämä blogi jäädä käyttöön. Täytyy jatkaa kirjoituksien kopiointia, sillä kaikkien blogikirjoitusten menettäminen olisi korvaamatonta.

Markuksen ottama kuva 21.6., jolloin Mikon naama turposi.
Tässä pojat ovat tulossa mua vastaan kaupalle ja kotona
huomasin turvonneen naaman. Kuten kuvasta huomaa, niin Mikon
naama oli jo tässä vaiheessa alkanut turvota, joten todennäköisesti
reaktion aiheutti jokin meillä kotona eikä ulkona (tämä paikka on
muutaman sadan metrin päässä meiltä)

Söpöstys

Kaikki kirjoituksen kuvat ovat Markuksen puhelimella ottamia kesä-heinäkuulta. Tässä vielä yksi video heinäkuun alusta Mätäjoelta Kannelmäestä. Ensin Miko on linnun perässä ja loppupuolella uskaltautuu uimaan! Ihan lopussa Mikosta tulee mieleen imettävä narttu isoine tisseineen :D

Muoks. 26.7. klo 0:17
Piti vielä mainita, että eilen päivälenkillä nappasin Mikon päässä kävelevän punkin pois ja kotona tarkistuksessa löytyi vielä toinen vaeltelemassa kyljessä. Tänä vuonna olen irroittanut Mikosta jo 3 punkkia ja varmaan 5 vielä sopivaa paikka etsivää, aikamoinen ero aikaisempien vuosien 2 punkkia/kesä verrattuna!

Verijäljellä

Torstaina ja lauantaina teimme iltalenkillä pikkutokot. Lähellä on pieni hiekkakenttä, jossa teimme sivulletuloja, kääntymisiä, parin askeleen seuraamista ja paikalla makuuta lyhyellä välimatkalla. Kentällä saa aika hyvää häiriötreeniä, sillä Miko on hyvin kiinnostunut ohi menevistä koirista. Omiin tokoihin on vaikea saada oikeanlaista fiilistä ja siksi ne jääkin yleensä ihan muutaman minuutin jutuiksi. Mikokin olisi mieluummin haistelemassa, joten paras palkka on se kun lopuksi vapautan sen haistelemaan. Jospa muutamana iltana viikossa saisi nuo pikkutreenit tehtyä.

Tänään kävimme aamusta Tainan ja Lokin kanssa ajamassa eilen tehdyt jäljet. Mikon jälki oli  n. 300 m yhdellä kulmalla ja jälki meni hetken kalliolla, mutta muuten ihan kivassa metsässä. Tarkoituksena on lisätä matkaa joka kerralla 100 metriä. Sitten kun päästään 600 metriin voisi lisätä toisen kulman.

Kuvassa jäljen pituus on 410 metriä, mutta lopussa reilu 100
metriä oli meidän poistumistie eli jälki loppuu tuohon siksakkiin.

Mikolla oli kauheasti energiaa kun se pääsi ulos autosta. Onneksi jäljelle oli sen verran kävelymatkaa, että enimmät höyryt sai päästellä ennen sitä. Miko ei oikein malttanut haistella alkumakausta, joten pidin sitä paikallaan kunnes Miko haisteli sitä ja lähti sitten oikeaan suuntaan. Tällä kertaa ei tarvinnut yhtään opastaakaan. Miko meni kauhealla vauhdilla eteenpäin ja minä yritin pysyä perässä. Kalliolla Miko hetken pyöri ja kävi Tainaakin moikkaamassa. Miko kiersi kulman noin puoli metriä sen ulkopuolelta, mutta jatkoi suoraan oikeaan suuntaan. Vähän kulman jälkeen Miko aloitti kovan pyörimisen eikä se oikein tuntunut tietävän minne mennä. Jos Miko meinasi mennä liian pitkälle, niin pysähdyin jolloin Miko vaihtoi suuntaa. Kun matka ei tahtonut jatkua, niin sanoin Mikolle "jälki", jonka jälkeen Miko meni suoraan jäljelle ja lähti sitä pitkin jäljestämään. Kai se sitten kuitenkin tiesi missä se menee? Loppusuoralla tuli kaatunut puu vastaan, josta en kovin nopeasti pääsyt ohi ja sen vuoksi Miko joutui seisomaan ihan kaadon lähellä. Kun matka pääsi jatkumaan, Miko meni kaadosta ohi. Jäin seisomaan paikoilleni ja odotin koska Miko tulisi kaadolle. Hetken se pyöri ennen kuin palasi. Luulen, että Miko varmaan oli jo aikaisemmin kaadon huomannut kun minä yritin päästä puun ohi.

Olen taas tyytyväinen Mikon jäljestykseen. Tälläkin kertaa vaikutin Mikon jäljestämiseen sillä, että jäin välillä seisomaan paikalleen, mutta teen niin kun en tiedä tekeekö Miko tarkistuslenkkiä vai onko sillä jotain muuta mielessä. Välillä Miko meni jäljen päällä ja välillä se meni jäljen sivussa mennen kaikkein tiheimmistä pusikoista.

Olimme jo melkein autolla, kun Miko tien sivussa yhtäkkiä hypähti ja lähti sitten kovaa vauhtia häntä alhaalla eteenpäin. Sitten Miko alkoi nuolla toista takajalkaansa. Ensimmäisenä mielessä kävi, että kyy oli puraissut, sehän tästä vielä puuttuisikin. En löytänyt jalasta mitään, mutta kovasti Miko sitä tahtoi nuolla ja piti jalkaa ylhäällä. Miko lähti kävelemään autolle, mutta vähän se tuntui varovan toista takajalkaa. Autolla katsoin vielä uudestaan, mutta mitään en löytänyt. Kun palasimme Lokin jäljeltä, niin katsoin jalan vielä kertaalleen, mutta ei siellä mitään ollut eikä turvotusta näkynyt missään. Kotona vielä tutkin jalkaa, mutta kai se vain oli joku piikikäs kasvi tms?

Lokin jäljen lähellä oli ampiaispesä, josta Loki sai pari pörriäistä kimppuunsa. En huomannut ampiaisia ja ihmettelin kun yhtäkkiä Taina kävi läpsäisemässä Lokia päähän (siinä oli siis ampiainen). Loki ilmeisesti selvisi pistoitta tai yhdellä pistolla, joka ei poikaa häirinnyt, joten jäljestys pääsi jatkumaan normaalisti loppuun. Tänä kesänä olemme jo kahdelle ampiaispesälle löytänyt, joten joko meillä on ollut huonoa tuuria tai sitten ampiaisia on nyt paljon. Toivottavasti tuo ensimmäinen vaihtoehto.

Miko ja isot tytöt

Unohtui viikon takaiseen eläinlääkäripäivitykseen pistää Mikon paino, joka oli 15,2 kg. Mun mielestä Mikon ihannepaino on n. 14,8 kg, jonka se on pitkään painanut, joten vähän saisi paino tippua. Painon nousu johtuu varmaan aktiviteettien vähenemisestä ja ruuan vaihdosta. En muista yhtään koska aloin antaa Mikolle Royal Canin Medium Adult nappulaa, mutta jonkun reilun vuoden poika oli (olisi kannattanut jo aikaisemmin alkaa käyttää kategorioita blogikirjoituksissa, niin olisin vaikka voinut löytää aiheeseen liittyvät tekstit...) Sitä edelsi vaihe, jolloin Mikolle ei oikein ruoka maistunut, mutta Royal Caninilla saatiin poika taas syömään. Muistan jossain vaiheessa huomanneeni, että kuva pussin kyljessä oli hieman muuttunut. Viimeksi kun kävin ostamassa Mikolle ruokaa (joskus kesäkuussa) huomasin, että jo pitkään ostamani pussin kyljessä lukee Medium Mature. Ruoka on tarkoitettu yli 7-vuotiaille koirille. Ja minä olen aina luullut ostaneeni Mediun Adultia... Pitäisikö hankkia silmälasit? Eli siis painonnousuun liittyen mietin, että nyt taas käytössä olevassa Adult nappulassa saattaa olla enemmän kaloreita.

Miko auttaa parvekematon leikkaamisessa

Kävin ostamassa meille heti parvekematon, kun lasit oli pistetty parvekkeelle. Meille on tulossa vielä jossain vaiheessa siivoojat pesemään parvekkeen ja lasit, mutta en malttanut odottaa, joten lakaisin ja pesin parvekkeen lattian eilen ja leikkelin maton sopivan kokoiseksi. Parvekekalusteetkin on jo tuotu ja kukkiakin ostin :) Ihanaa saada parveke taas käyttöön. Mikokin tykkää nyt olla parvekkeella. Sitten kun siivoojat tulee, niin täytyy vaan hetkeksi pistää tavarat sivuun.

 Miko oli välillä nuollut toista takajalkaa vähän reilummin. Katsoin varpaat läpi enkä nähnyt mitään, mutta kun nuoleminen vaan jatkui niin tiistaina katsoin uudestaan. Varpaiden ja ison anturan välissä oli kuollut punkki ja iho ympäriltä ihan punainen. En tiedä kuinka kauan punkki oli saanut olla kiinni, mutta verta se ei ollut ehtinyt imeä. Punkki oli ihan littana, joten sen irroittaminen ei onnistunut punkkipihdeillä. Pitäisi taas pistää Bayvanticia niskaan, kun edellisen teho on jo loppunut.

Aurinko paistaa ja vettä sattaa

Tänään kävimme pitkästä aikaa isän ja Päivin luona. En muista koska olen viimeksi isällä vieraillut ja nähnyt koirat, taisi olla joskus alkusyksystä. Pikku-Sandra ei viimeksikään ollut enää kovin pieni, joten nyt oli 1v 2kk ikäisellä tytöllä jo kokoa. Sisi ja Sandra tulivat molemmat ovelle vastaan ja Miko-raukka ei uskaltanut tulla sisälle. Sandralle Miko murisi pari kertaa sen tullessa liian lähelle, joten iso tyttö taisi vähän Mikoa pelottaa, mutta välillä Mikolle oli ok, että Sandra haisteli naamaa. Edes Sisin kanssa ei tullut normaaleja paineja vaan Miko oli koko ajan perskärpäsenä ja seurasi mua joka paikkaan. Oli vaikea saada Mikoa samaan kuvaan Sandran kanssa, kun toinen oli koko ajan mussa kiinni... Ulkona Miko vapautui ja kävi pikaisesti haistelemassa Sandran takapuolta. Täytyy vierailla isällä vähän useammin, ettei Mikon tarvitse niin jännittää tyttöjä.

Sandra ja Miko

Yhteiskuva onnistui, koska Miko oli metsästämässä kärpästä

Mihin se meni?

irlanninsusikoira Sandra

Sisi

Miko ja jätti

Sekalaista höpinää

Meidän päivä Mikon tassun hoitamisen osalta menee näin: Aamulla pistän tassusiteen ennen lenkille lähtöä, lenkin jälkeen otan siteen päältä suojan pois ja Miko saa syödä Dentastixiä ja sukia itseään sillä aikaa kun käyn suihkussa. Sitten otan siteen kokonaan pois ja suihkuttelen haavaa jonkin aikaa, kuivaan ja desinfioin sen. Lopuksi Miko saa antibiootin maksamakkaran kera. Iltapäivällä pistän taas tassusiteen ennen lenkille menoa ja lenkin jälkeen otan sen pois + desinfioin haavan. Miko saa päiväruuan ennen kuin pistän kaulurin taas päähän. Illalla taas tassuside ennen lenkille lähtöä ja palatessa suihkuttelen haavaa, kuivaan ja desinfioin sen. Miko saa päivän toisen antibiootin ja sitten iltaruuan. Miko ei ole kovin innoissaan hoitotoimenpiteistä, mutta olen palkannut sitä nyt niin paljon, että hoitaminen sujuu helpommin.

Iloinen satelliittipää

Viikonloppuna ostin lasten kurahanskat, joilla olen suojannut tassusidettä märillä keleillä. Hyvin on tassu pysynyt kuivana, mutta hanskan pää on nyt kulunut vähän ja se päästää jonkin verran läpi. Onneksi on vielä toinen hanska ja voihan sitä vähän teippailla.

Miko ja kurahanska

Jostain syystä nyt kesällä Miko on alkanut haukkua ihmisille. Yhtä lukuun ottamatta Mikon haukun kohteena on ollut miehet. Suurimmasta osasta ihmisistä Miko kyllä menee nätisti ohi, mutta sitten jostain syystä osalle se alkaa haukkua. Pari on ollut meitä kohti juoksevaa lenkkeilijää, jotka on ehkä jotenkin ymmärrettävissä, mutta toisaalta meitä vastaan tulee monia lenkkeilijöitä päivässä, joihin Miko ei reagoi mitenkään... En ymmärrä mistä tämä johtuu, mutta täytyy yrittää saada namit lenkeille mukaan, jotta päästään kaikista ihmisistä nätisti ohi. Yksi mies jo jotain sanoi vihaisesta koirasta. Miko ei ole kenenkään kimppuun käymässä, se vain haukkuu, mutta eipä sitä vieraat ihmiset tiedä.

Tänään meillä kävi mies pistämässä parvekelasit paikalleen (ja tietenkin niin aikaisin, etten ollut vielä päässyt sängystä ylös...) Miko haukahti pari kertaa kun ovikello soi, mutta ei haukkunut yhtään miehen tullessa sisälle, murisi vain kerran. Miehen tehdessä lähtöä Miko tuli hänen luokse lelu suussa ja kovasti muristen. Miko tekee lähes kaikille vieraille samalla tavalla eli hakee lelun ja sitten kovasti murisee toivoen heidän leikkivän kanssaan. Mutta eihän vieraat uskalla Mikon leluun koskea kun se niin murisee, vaikka se onkin vain leikkimurinaa :)

Huoltohetki

Oulun näyttelyssä ei sitten tietenkään ollut uroksia paikalla, joten harmitus on kova. Kaikki hyvät tilaisuudet tuntuu menevän meiltä ohi. Mutta joillain onni oli parempi, Mikon Rodi-veli kävi viikonloppuna Ruotsissa ja mukaan lähti SE MVA-titteli!

Haava 17.7.

Saatiin peruutuspaikka ensi viikon viikonlopun hyppytekniikkakurssille, jonka I-HAH on järjestänyt. En ottanut paikkaa vastaan, kun en tiedä mikä Mikon tassun tilanne silloin on eikä me olla päästy tekemään hyppytekniikkaharjoituksiakaan. Toivottavasti päästään Ullan arvioitavaksi sitten lokakuussa.

Huono tuuri se vaan jatkuu

Keskiviikkoaamuna googlailin anturahaavoista ja ilmeisesti niillä kestää kauan parantua. Se oli kovin masentavaa, sillä se on sitten heihei kaikille kesäloman suunnitelmille (ainakin lähes kaikille). Myöhemmin kun putsasin Mikon haavaa, se näytti paljon paremmalta, joten toivo sen pikaisesta paranemisesta vähän kasvoi. Menimme Saaran ja Huugon sekä Tainan ja Lokin kanssa Espooseen laukauksensiedätyslenkille eli suuntasimme ampumaradan läheisyyteen. Saara kertoi Huugolla olleen samanlainen haava, joka oli parantunut nopeasti, joten jatkoin viikonlopun näyttelyreissujen suunnittelua.

Tassuside + sukka oli Mikolle mieleisempi kuin tossu

Lenkillä ei laukauksia kuulunut ja googlaillessa selvisi, ettei ampumarata ollut heinäkuussa auki... Metsälenkki tehtiin joka tapauksessa. Tassuside + sukka-yhdistelmä pysyi hyvin jalassa niin kauan kunnes Miko astui kuraan. Pistin tossun jalkaan, mutta kun se ei pysynyt, niin Miko sai hetken kävellä ilman mitään. Myöhemmin sain tossun pysymään jalassa, mutta en tiedä oliko siitä enää hyötyä kun tassu oli jo kastunut ja kuraantunut.

Haava keskiviikkona (sori niille, jotka ei ehkä haluaisi nähdä :D )

Torstaiaamuna haava näytti entistä paremmalta. En ottanut tassusidettä aamulenkin jälkeen pois vaan annoin sen olla päivälenkiltä paluuseen asti, jotta Mikon ei tarvitsisi koko ajan pitää kauluria. Tassu ei enää näyttänytkään yhtä hyvältä. Varpaanväli punoitti ja haava hieman märki, tassu oli myös lämmin.

Tänään, perjantaina 13.päivä, kävimme näyttämässä haavaa eläinlääkärillä. Sain kehuja hyvin tehdystä tassusiteestä :D Mutta sain myös muutaman vinkin seuraavia tassusiteitä varten. Olin lyhentänyt karvoja haavan luota, mutta eläinlääkäri trimmasi vähän isommalta alueelta. Pyysin pistämään kuonokopan, sillä Miko oli Viikissä kai murissut trimmatessa. Otin Mikosta hyvän otteen ja hienosti (ja hiljaa) poika pysyi paikallaan trimmaussession ajan. Viikissä Miko joutui olemaan ilman meitä, joten se varmaan näki tarpeelliseksi puolustaa itseään. Hyvin Miko antoi hoitaa haavaa ja eläinlääkärikin totesi, ettei Miko arista kosketusta. Hän kuitenkin pisti Mikoon kipulääkettä ja tarjosi sitä kotiinkin, mutta en nähnyt sitä tarpeellisena. Miko jopa kuopii tassulla maata, joten ei se voi olla kovin kipeä. Mukaan lähti 10 päivän antibioottikuuri. Ell suositteli suihkuttelemaan haavaa 1-2 kertaa päivässä muutaman minuutin ajan. Eläinlääkärin kertomuksessa luki haavasta näin: "Haava on hyvin umpeutumassa, mutta jonkin verran tulehtunut." Onneksi on vakuutus, sinne lähtee tämäkin lasku...

Viikonlopulta jää kaksi näyttelyä välistä eli yhteensä tänä vuonna meiltä on jäänyt jo 7 näyttelyä välistä, joista vain kaksi tuomarimuutoksen takia. Kun kolmeen ollaan osallistuttu, niin olen siis ilmoittanut Mikon kymmeneen näyttelyyn tänä vuonna. Mulla on näköjään ylimääräistä rahaa... Ei tässä taida olla mitään järkeä. Oulu kv kyllä harmittaa, sillä samalta tuomarilta Mikon isä on saanut CACIB:n enkä usko, että sertistä olisi ollut kisaamassa juuri muita.

Lomasuunnitelmat saan nyt siis unohtaa. Ei treenata agilitya, ei lähdetä patikoimaan, ei käydä pitkillä lenkeillä iltaisin tai hölkkäämässä eikä harjoitella uimista. Viimeisellä viikolla todennäköisesti voidaan jo jotain tehdä, mutta se selviää sitten.

Miko ei anna kaulurin haitata elämää, kaikkiin samoihin
paikkoihin pitää päästä kun ilmankin kauluria pääsee

Toivottavasti meidän seuraava eläinlääkärireissu on syyskuussa, jolloin Miko menee uudestaan silmäpeilaukseen ja polvitutkimukseen.

Mikolle sattuu...

Ensin ärtynyt iho nivusissa, sitten silmätulehdus, sitten allerginen reaktio eli naaman turpoaminen sekä ärtynyt iho oikeassa etujalassa... Mikon terveysongelmien lista viimeiseltä parilta kuukaudelta ei valitettavasti pääty tähän. Onneksi Miko ei varsinaisesti ole mitään sairastanut muuten kuin tuon silmätulehduksen.

Eilen illalla en ensin juuri kiinnittänyt huomiota Mikon vasemman etutassun nuolemiseen, sillä Miko nuolee tassujaan melko paljon. Kun tassun nuoleminen vaan jatkui ja jatkui, niin katsoimme onko tassussa jotain. Heti näin haavan yhdessä pikkuanturassa. Siitä ei tullut verta ja se oli muutenkin siistin näköinen (kun Miko oli sitä jo niin puhdistanut). Desinfioin haavan ja pistin Mikolle kaulurin. Kyllä on sillekin tullut jo useasti käyttöä... Miko kävelee ihan normaalisti, joten haava ei taida olla kovin kipeä.

Aamulenkille väkersin jonkinlaisen tassusiteen, joka lähti irti muutaman kymmenen metrin jälkeen. Kotona puhdistin haavan ja lenkillä siitä oli tullut verta, mutta haava ei enää vuotanut. Soitin eläinlääkärille, joka sanoi ettei meidän tarvitse tulla käymään. Haavan puhdistaminen ja suojaaminen riittää, mutta jos se ei ala parantua tai alkaa märkiä niin sitten eläinlääkärille. Kotona en pidä tassusidettä vaan pistän sen vaan lenkeille. Desinfioin haavaa tarvittaessa ja pistän siihen kahdesti päivässä Vetramil-voidetta. Ja lisäksi Miko joutuu olemaan kotona koko ajan kauluri päässä, sillä muuten se olisi heti haavaa nuolemassa.

Kävin ostamassa apteekista lisää sidetarpeita ja Faunattaresta tossut. Päivälenkille sain tehtyä paljon paremman tassusiteen ja pistin tossun päälle. En saanut siteen kanssa Mikon tassua ihan tossun perälle asti, joten siihen jäi reilu 0,5 cm tyhjää tilaa. Aluksi kävelyttelin Mikoa sisällä ja kun se alkoi astua tossun kanssa normaalisti, niin lähdimme ulos.

Miko valmiina lenkille

Heti ulkona Miko meinasi kompuroida, mutta hetken päästä alkoi kävely sujua. Ulkona vasta huomasi, miten tyhjä tila tossussa häiritsi. Tossun pää raapaisi joka jalannostolla maata, joten tossuun tuli jo aikamoiset kulumat heti ensimmäisellä kerralla. Lenkin loppumatkasta Miko alkoi kiinnittämään huomiota tossuun, joten katsoi miltä näyttää. Tossu oli ilmeisesti vähän valunut ja samalla side lähtenyt. Otin tossun pois ja pistin siteen uudestaan paikalleen. Sideharsossa oli vähän ruskeaa, joten haava oli vähän vuotanut, mutta ilmeisesti vain alkumatkasta. Loppumatkan Miko meni ilman tossua. Iltalenkillä aion kokeilla sukkaa siteen päällä ja ehkä vain märällä kelillä käyttää tossua. Silloin pitää vain katsoa, ettei siteestä tule liian paksu.

Toivottavasti tassu paranee nopeasti eikä tulehdusta tule. En yhtään tiedä miten meidän viikonlopun näyttelyreissujen käy. Ehtiikö haava parantua muutamassa päivässä? Kuinka pitkään sidettä pitäisi käyttää haavaa suojaamassa? Koska voi treenata agilitya?

Tässä vielä kuvia eiliseltä:

Bed of roses