Pienet agitreenit

Kävimme torstaina Tainan, Lokin ja Tessin kanssa pitämässä viimeiset treenit ennen sunnuntain Agirodun joukkueviestiä. Aluksi tarkoituksena oli tehdä ratatreeniä, mutta Lokin piti ottaa rauhallisesti ja itse olen flunssainen, joten teimmekin muutaman esteen pätkää. Radanpätkään kuului hyppy-rengas-putki-hyppy-putki. Ensin Miko varasti ja kun lähdimme siten samaan aikaan liikkeelle, niin ei ollut mitään mahdollisuutta tehdä ensimmäisen putken jälkeen persjättöä. Yritin pelastaa tilanteen, mutta Mikon kanssa yleensä peli on menetetty kun myöhästyy. Miko lähti putkelta vetämään spurttia ympäri kenttää. Kaksi seuraavaa yritystä meni hyvin. Sai kyllä juosta, että ehti persjättöön. En enää sen jälkeen viitsinyt tehdä mitään kun tarkoituksena olisi olla pelikunnossa sunnuntaina. Tauon jälkeen Taina meni pari kertaa Mikon kanssa, jotta Miko pääsi vielä juoksemaan. Tainalla ja Mikolla meni kivasti, kuten videolta voi nähdä, mutta takaakiertoja pitäisi kai treenata vähän enemmän... Meillä oli takaakiertojen kanssa ongelmaa kun niitä viimeksi tehtiin treeneissä, joten takaakierrot kuuluvat seuraavan treenikerran ohjelmistoon.

Illalla lämpö käväisi 37 asteessa, mutta eiköhän tämä tästä. Olin kuitenkin tänään töissä, sillä oli vielä töitä tehtävänä ja työpöytä siivottavana. Alkoi nimitäin loma! Nyt vaan kovasti lepoa ja sunnuntaina nokka kohti Ylöjärveä!

Erkki epäileväinen

Maanantaina Miko pääsi vihdoin fyssarin käsittelyyn. Rankka viikonloppu vielä painoi ja Miko nukkui kaikki bussimatkat. Normaaliin tapaan aloitimme ulkona Mikon liikkeiden katsomisella. Miko on joka kerta meidän käydessä Patricia Hirnin käsittelyssä haukkunut hänelle ensin, mutta sitten todennut vaarattomaksi. Tällä kertaa sama juttu, mutta Miko ei lopettanutkaan haukkua vaan oli kovin epäileväinen fyssaria kohtaan. Namit kyllä kelpasivat, mutta nameja mussuttaessa Miko murisi. Liikkeiden katsominen kuitenkin onnistui. Takaliikkeissä olisi saanut olla enemmän voimaa. Siirryimme sitten sisälle, jossa Mikon epäileväinen käytös jatkui. Enää se ei haukkunut, mutta luimisteli ja murahteli fyssarille hänen tullessa liian lähelle.

Ensin kerroin kuulumiset ja jouduin paljastamaan, ettemme ole juurikaan tehnyt Mikolle annettuja jumppaliikkeitä. Asennon vaihtoja ja pyörimisiä tyynyn päällä piti jatkaa, mutta jotenkin ne vain jäi kun en saanut Mikoa siirtämään seistessä painoa takajaloille. Toinen juttu oli opettaa Miko peruuttamaan pää alhaalla tai selän jatkona, mutta en saanut sitä onnistumaan (Miko meni joko maahan tai istumaan), joten luovutin. Kolmas juttu oli istuttaa Miko jalkojen väliin ja siinä tehdä istu-seiso vaihtoja, mutta sen unohdin ihan kokonaan. Ohjeet on kyllä minulla kirjallisesti... Fyssari halusi kokeilla istumista niin, että Mikolla on etujalat korokkeen päällä, koska silloin se joutuu käyttämään takapäätään. Miko pisti ihan omatoimisesti jalat korokkeen päälle, mutta istumaan meno ei onnistunut muuten kuin laskemalla etujalat maahan. Kokeilimme sitten niin, että seisoin Mikon takana, Mikon takaosa jalkojeni välissä. Näin istuminen onnistui. Tätä harjoitusta jatketaan kotona ja minun pitää vähitellen vähentää tukemista eli ensin siirrän jalkojani kauemmaksi ja lopulta siirryn Mikon eteen.

Sitten oli aika siirtyä pöydälle. Miko hyppäsi itse alas lasketulle pöydälle, mutta fyssarin meinatessa aloittaa tutkiminen Mikon seisoessa, Miko hyppäsi alas. Ja taas epäilevää murinaa. Fyssari meinasi, että viikonlopun stressi aiheutti Mikon käytöksen. Kun sain Mikon takaisin pöydälle, niin tutkiminen meni hyvin. Eniten hankaluuksia aiheutti Mikon pistäminen kyljelle, sillä Miko nousi koko ajan pystyyn. Mutta kun sen lopulta sai pysymään aloillaan, niin Miko kyllä nautti käsittelystä. Kaikista fyssariin kohdistuneista epäilyistä huolimatta Miko pystyi rentoutumaan käsittelyn ajaksi. Toiselle kyljelle saaminen oli samanlainen show, mutta kyllä sekin lopulta onnistui. Ei ole koskaan ennen ollut näin hankalaa. Kesken toisen puolen käsittelyn Miko yhtäkkiä ponnahti ylös. Ilmeisesti fyssari oli liikuttanut tuoliaan niin, että se oli osunut pöydän jalkaan ja pöytä vähän liikahti. Sitten meni taas hetki kellistämiseen.

Mikolla oli jumia rintarangassa (on tainnut olla joka kerta) ja lonkkien ojentajissa (tai sitten koukistajissa, ei voi muistaa), mutta muuten fyssari kehui sen olevan oikein hyvässä kunnossa. Mutta eipä meidän treenimäärillä koira mene jumiin kun muistan kuitenkin aina lämmitellä ja jäähdytellä. Seuraavan kerran voimme mennä syksyllä, koska Miko ei tarvitse käsittelyä kovin usein. Aktiiviset kisakoirathan käyvät fyssarilla kuuden viikon välein. Lopussa Miko jo kävi kerjäämässä fyssarilta namia, joten ehkä poika hänet vihdoin hyväksyi. Ensi kerralla täytyy tehdä niin, että menemme ensin hetkeksi sisälle ja sitten vasta ulos liikkeitä katsomaan. Aikaisemmin olemme odottaneet ulkona. Tilat ovat katutasoa alempana, joten ehkä Mikon reagointiin on vaikuttanut se, kun fyssari nousee "talon alta". Nyt lupaan jumpata Mikoa säännöllisesti, sillä takapään voimistaminen on tärkeää ihan jo meidän kisahaaveiden takia. Vaikeahan se on ponnistaa korkean hypyn yli, jos takana ei ole voimaa. Fyssari vielä sanoi, että jos on jotain ongelmia jumppaliikkeiden kanssa, niin kyllä hänelle saa soittaa ;)

Bussimatkojen lisäksi kotona Miko on nukkunut paljon, joten nyt keräilemme voimia viikonlopun koitoksia varten. Tämä on viimeinen työviikkoni ennen lomaa ja toivottavasti loma menee aktiivisesti Mikon kanssa touhutessa. Kesän ohjelmistoon kuuluu mm. agitreenit Tainan ja Lokin kanssa torstaina, kooikerkoulu perjantaina, Agirotu sunnuntaina (illan hyppytekniikkatreeneihin emme varmaan ehdi), ensi viikolla reissu Ouluun, jossa Miko osallistuu kahteen KV-näyttelyyn (ihan vaan harrastusmielessä, ei CACIBin metsästystarkoituksessa) ja toivottavasti saamme pohjoisessa kooikertapaamisen aikaiseksi sekä elokuun alussa kooikereiden kesäpäivät Kaarinassa. Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna seuramme järjestää taas Ulla Kaukosen hyppytekniikkakoulutuksen, jonne emme valitettavasti mahtuneet mukaan, mutta toivottavasti peruutuspaikka irtoaisi.

Kooikereiden mejämestaruus

Pahoittelen pitkää kirjoitusta. Ei ole pakko jaksaa lukea, enemmän kirjoittelin itselleni muistiin :)

Matti (Oorbellen Matt)

Perjantaina lähdimme Saaran ja Huugon kyydillä kohti Mikkeliä, jossa pidettiin kooikereiden mejämestaruuskoe. Matkalla poikkesimme Lahdessa, josta Pia ja pojat (Noa ja Matti) tulivat kyytiin. Hyvin mahtui Saaran autoon kaikki ihmiset, koirat ja tavarat :) Mikkelissä kävimme kaupassa hankkimassa ruokaa viikonloppua varten. Olimme nälkäisiä, joten kävimme Hesessä ja pidimme piknikin parkkipaikan nurmikolla :) Majoittauduimme lähellä mejäkokeen tukipaikkana toiminutta majaa, lomakoti Mäntyniemessä. Jokaisella oli oma yksiö aitasta, joten koirat saivat olla sisällä vapaana. Kävimme majalla, mutta siellä ei ollut ketään paikalla. Palasimme majoituspaikkaan, kävimme koirien kanssa lenkillä ja saunoimme. Oli kaunis, ihana kesäilta, oikea suomalainen mökki-idylli. Yö ei mennyt kovin hyvin, kun Miko ei oikein pystynyt rentoutumaan ja se haukkui kaikille ulkoa kuuluville äänille. Miko usein tuijotti ovea kohti, joten pojan yö meni vahtimiseksi.

Lauantaina pojat jäivät Mäntyniemeen ja me lähdimme majalle jälkien tekoon. Sain parikseni Jasu-kooikerin emännän. Meillä oli tehtävänä yksi VOI- ja yksi AVO-jälki. Jäljet sijaitsivat 20-30 km päässä majalta. Lauantai oli lämmin päivä, asteita oli 29 ja aurinko paistoi. Meinasin varautua jälkien tekoon 0,5 litran vesipullolla, mutta otin sitten myös litran mehutölkin mukaan (jota en olisi hankkinut ellei Saara olisi ihmetellyt ettenkö halua muuta juomaa kuin pari cokista illaksi). Onneksi jälkiparini oli osannut varautua paremmin. VOI-jäljen tekemiseen meni kauan aikaa ja myöhemmin sain kuulla, että teimme sitä 5,5 tuntia!

Suunnistamisen, veretyksen ja jälkien välillä pidimme tankkaustaukoja, jolloin söimme leipiä, jotka parini oli tehnyt majalla ja joimme runsaasti. Sain pariltani banaanin ja myslipatukan tankkaustauolla ennen AVO-jäljen tekemistä ja hän myös antoi urheilujuomaa, sillä hän oli huolissani jaksamisestani. Oli aivan loppu VOI-jäljen tekemisen jälkeen, sillä oli niin kuuma. Ilman jälkiparini eväitä olisin varmaan pyörtynyt metsään, kun en osannut arvata helteen vievän niin paljon voimia. Metsä + kumpparit + pitkät housut + pitkähihainen paita ei ole hyvä yhdistelmä lähes 30 asteen helteillä ja siihen päälle vielä ne miljoonat paarmat ja kärpäset, joita pörräsi ympärillämme ihan koko ajan. Se ötököiden määrä oli ihan uskomaton. Metsässä kävellessä katselin jälkiparin lippistä ja housuja, jotka olivat täynnä paarmoja ja kärpäsiä ja ajattelin, että sama määrä on myös itseni päällä. Ja se surina. Vielä illalla sängyssä maatessa se surina kuului päässä. Ilmeisesti joku isompi paarma pääsi puremaan sormesta, jonka vuoksi vasen käsi turposi ja oli kipeä vielä tähän päivään asti. Metsässä mietin useastikin tämän harrastuksen mielekkyyttä. Kuka lähtee vapaaehtoisesti helteellä metsään ötököiden syötäväksi moneksi tunniksi?!? Onneksi aika kultaa muistot ja voisin lähiaikoina lähteä uudestaan jälkien tekoon :)

Matti

AVO-jälki oli onneksi nopeampi ja helpompi tehdä, mutta meni meillä silti tosi pitkään reissussa. Lähdimme aamulla majalta varmaan klo 10 jälkeen ja tulimme takaisin klo 19 jälkeen. Meistä jo oltiin hieman huolissaan, mutta ei meillä mitään hätää ollut. Miko-raukka joutui olemaan yksinään aitassa 12 tuntia, joten se varmaan luuli minun hylänneen sen sinne. Saara ja Pia kyllä käyttivät sitä pihalla, mutta Miko oli haluton lähtemään ilman minua. Saunominen jäi osaltani välistä, kun jälkien teossa meni niin pitkään, mutta käydessäni suihkussa Saara ja Pia grillasivat meille makkaraa. Sen jälkeen alkoi sataa ja ukkostaa, joten söimme eväät aittamme yhteydessä olleella tanssilavalla. Yö meni paremmin, Miko haukkui vain kerran jollekin. Miko oli rennompi ja sitäkin varmasti väsytti.

Sunnuntaiaamuna oli aikainen herätys ja lähtö koirien kanssa majalle. Olimme Saaran kanssa mukana koetoimikunnassa, molemmat sihteereinä ja minä pääsihteerinä ;) Meillä oli sen vuoksi hieman tekemistä ennen virallisen osuuden alkamista. Sihteerin hommien vuoksi minun ja Mikon jäljet oli sumplittu niin, että pääsin mahdollisimman aikaisin takaisin majalle kirjoittamaan arvosteluita. Koe alkoi vastaavan koetoimitsijan Tanjan puheella ja seuraavana suunvuoron sai ylituomari ja sitten arvottiin jäljet. Laukauksensietotestissä Miko oli ensimmäisessä ryhmässä. Miko reagoi haulikon laukaukseen menemällä sen puun taakse, johon se oli sidottu. Siellä puun takana Miko istui ja juuri ennen kuin saimme luvan palata koirien luo, Miko yritti lähteä kohti majaa. Osasin odottaa, että Mikon päällepäin näkyvä reaktio ei ole kovin voimakas. Mutta oikeasti, odotetusti, Miko reagoi melko voimakkaasti. Se oli hyvin ahdistunut, korvat luimussa ja halusi pian pois tilanteesta. Vein Mikon sisälle toisen laukauksen ajaksi, mutta silti laukaus vain lisäsi Mikon ahdinkoa. Lähdimme laukauksensietotestin jälkeen jäljille. Pääsin samalla kyydillä naisen kanssa, jonka jäljen minä opastin ja joka opastin meidän jäljen. Miko ei meinannut ensin tulla hänen autoonsa vaan yritti päästä Saaran autoon. Miko varmaan luuli, että olimme menossa ampumapaikalle, mutta lopetti vastaan pistämisen kun huomasi, että olimmekin vain menossa toiseen autoon.

Aamuksi oli luvattu sadetta, mutta aurinko paistoi lämpimästi. Metsässä oli kuitenkin märkää, joten vedenpitävistä housuista ja takista oli jotain hyötyä. Mutta vaatteet eivät hengittäneet, joten sen muutaman tunnin aikana metsässä hikoilin runsaasti ja olo oli tukala. Paarmat ja kärpäset olivat vaihtuneet hyttysiksi ja niitäkin riitti. Ensimmäisenä oli AVO-jäljen opastus, joka meni hyvin. Sitten siirryimme vieressä olevalle Mikon jäljelle. Odotellessa Miko viilenteli itseään piehtaroimalla märässä heinikossa. Miko haisteli alkumakausta, jonka jälkeen ohjasin sitä sallitut 10 metriä. Miko aloitti hyvin jäljestyksen edeten jäljen päällä, mutta jo aika alkuvaiheessa se lähtikin jäljeltä sivuun niin paljon, että tuli ensimmäinen hukka. Tuomari sanoi, että matkan jatkuessa Miko olisi todennäköisesti tullut toiselle osuudelle. Jäljelle palautuksen jälkeen Miko lähti taas jäljestämään, mutta ajautui jo ennen ensimmäistä kulmaa sivuun. Tuomari tuomitsi toisen hukan ja sanoi Mikon kulkeneen jäljen myötäisesti, mutta 10 metriä sivussa. Ja taas Miko palautettiin jäljelle. Jälleen Miko jatkoi hyvin jäljestystä, tuli kulmalle ja haisteli sitä, mutta jatkoi kulmalta suoraan eteenpäin. Ja kohta tuli kolmas hukka ja koe keskeytettiin. Päästiin siis jäljellä vain ensimmäinen osuus eli 300 metriä... Menimme harjoitellen loppuun Miko lyhyessä liinassa ja eiköhän Miko mennyt jäljen päällä koko matkan paria yritystä lähteä muuhun suuntaan lukuun ottamatta. Suolla Miko kävi piehtaroimassa märällä mättäällä ja joi vettä, jota tuli pintaan Mikon jalkojen painaessa mätästä. Toisen kulman Miko merkkasi ainakin hyvin, sillä se alkoi syödä maata. Sorkkakin löytyi.

"Nykänen"

Jäljen jälkeen veimme koirat autoon ja etsimme autolle varjoisan paikan. Kävimme purkamassa jäljet yhdessä, sillä kumpaakaan ei huvittanut lähteä yksin metsään. Minun tekemälle ja opastamalle jäljelle Miko pääsi mukaan, jotta auton takaluukku voitiin jättää auki. Miko kulki pääasiassa jäljen päällä, mutta sillä oli pää melkein koko ajan ylhäällä, joten enemmän näytti siltä, että se oli vain lenkillä metsässä. Majalle tullessa kirjoitettavia arvosteluja oli jo muutama, mutta pakko oli päästä pesulle ennen kuin mitään voisi tehdä. Majalla ei ollut sauna ja suihku käytössä, joten vaihtoehtoina oli käydä vähän matkan päässä olevassa lammessa tai "väliaikaissuihkussa". Valitsin jälkimmäisen, joka sijaitsi lahtivajassa. Lahtivaja on suurriistan käsittelyyn tarkoitettu tila. Se olikin mielenkiintoinen kokemus. Seinällä oli mm. ohjeet hirven kallon leikkaamiseen, oli tasoja ruhon käsittelyä varten, saha luiden leikkaamiseen, koukku katossa, verta jossain nurkassa... Ja suihku, jota käytin oli varmaankin tarkoitettu ruhon putsaamiseen. No, mutta olipahan ainakin raikas olo kun pääsi pesemään hien pois! Onneksi mielikuvitukseni ei ollut yhtä vilkas kuin Pialla, joka ajatteli vajassa olevan kameroita ja kesken suihkun vajan oven sulkeutuvan...

Loppupäivän Miko oli majassa häkissä ja minä hoitelin sihteerin hommia. Päivä venyi pitkäksi, mutta lopulta mejämestariksi kruunattiin Huugo, joten voitto meidän seurueelle! Kokeessa oli kaksi kooikeria AVO-luokassa ja seitsemän VOI-luokassa. Kotimatkalle pääsimme vasta kahdeksalta ja kotona olimme yhdentoista aikoihin. Onneksi Mikolla oli tänään fyssari, jonka vuoksi pidin vapaapäivän. Olisi ollut tuskaa herätä aamulla töihin. Viikonloppu oli rankka sekä Mikolle että minulle, mutta oli meillä vaan mukavaa, mainiossa seurassa. On nämä kooikerpoikien kanssa tehdyt reissut sitten kivoja, ensin RotuRace ja nyt mejä-viikonloppu :) Ja Matti oli ihana!

Valmistautumista viikonloppuun

Eilen kävimme Saaran ja Huugon kanssa ampumaradan lähistöllä lenkkeilemässä. Harmittavasti ajankohta ei ollut paras mahdollinen, kun aluksi pauketta ei kuulunut ja kun ammunta viimein alkoi, niin se kuului kovin vaimeasti. Lenkin jälkeen pojat pääsivät uimaan. Ostin Mikolle vähän aikaa sitten kevyen 3 metrin hihnan uimareissuja silmällä pitäen. Hihna on max 10 kg koirille, joten ei siitä viitsi muuten käyttää. Miko ei aluksi meinannut innostua edes pienestä kahlailusta, mutta sitten se käveli niin syvälle, että joutui hieman uimaan. Miko löysi vedestä pienen kepin, jonka se toi rantaan. Heittelin keppiä pari kertaa ja Miko kävi noutamassa. En voinut kovin pitkälle keppiä heittää, joten Mikon ei tarvinnut uida sen saadakseen, mutta syvällä se silti kahlaili.

Tänään kävimme Mikon kanssa keskustassa valjasostoksilla. Leena Piiran luennolla helmikuussa oli myynnissä Xtra Dog-valjaita, joille Piira antoi suosituksensa. Tutkin silloin jo valjaita, mutta eihän niitä ilman koiraa voinut ostaa. Nyt kun valjaiden osto tuli ajankohtaiseksi ryhdyin etsimään tätä merkkiä. Suomessa Xtra Dog-valjailla on vain kaksi jälleenmyyjää, Keskustan Eläinkauppa ja Koirakoulu Masseter. Molemmat sijaitsevat Helsingissä. Lähdimme Keskustan Eläinkauppaan, joka nimensä mukaisesti sijaitsee ihan keskustassa. Kokeilin ensin Mikolle joitain muita valjaita (kun oikeaa merkkiä ei näkynyt), mutta sitten myyjä suositteli toisenlaisia ja ne olivat juuri ne mitä etsinkin. Jonkin aikaa mietin ovatko valjaat hyvät vai ei. Erityisesti mietitytti tulevatko valjaat liian ylös eli painavatko kurkkua ja hieman se, että tulevatko ne liian lähelle kainaloa. Myyjän mielestä valjaat istuivat hyvin. Hänen koirillaan oli myös samanlaiset ja hän kovasti tykkäsi valjaista.  Ostin valjaat, vaikka edelleenkin hieman epäilyttää. Valjaat pääsevät testikäyttöön tänä iltana, ettei tule yllätyksiä tositoimissa sunnuntaina. Muistin, että valjaissa olisi ollut kiinnitysmahdollisuus myös vatsapuolella, mutta se olikin rinnassa. Mejästä siitä ei ole hyötyä. Palvelu liikkeessä oli ystävällistä ja juttelimme myyjän kanssa jäljestyksestä, joten mielelläni asioin siellä uudestaankin.

Uudet valjaat (ja tosi innokas mannekiini)

Toilseta puolelta (Miko kuolaa namin perään)

Joskus kävimme Mikon kanssa useastikin keskustassa, mutta nykyisin emme käy juurikaan muualla kuin rautatieasemalla silloin kun olemme lähdössä reissuun. Pitäisi käydä useamminkin, sillä vaikka Miko nätisti kulki vierellä, niin välillä se säpsähti joitain ääniä. Julkisissa Miko matkustaa aina nätisti, mutta paluumatkalla junassa Miko haukkui ohi kävelleille vartijoille. Istuimme vaunu-/pyöräosassa, jossa kaikki penkit olivat sellaisia läppäpenkkejä, joissa istutaan selkä ikkunaan päin ja ohi kävelevät ihmiset kulkivat edestä ohi. Ei Miko ole ennen reagoinut mitenkään muihin matkustajiin, mutta vartijat taisivat olla pelottavia varusteissaan ja kulkiessaan kädet vyötäröllä.

Edestä

Valjaista vielä sen verran, että kokeilin sunnuntaina Mikolle valjaita, jotka ostin sille pentuna. Valjaissa on paljon säätövaraa, joten ne menevät Mikolle edelleen. 4 kuukauden ikäiselle Mikolle valjaat olivat hieman reilut, mutta aika nopeasti Miko kasvoi niin, että ne olivat sopivat. Valjaat jäivät kaappiin, kun hankin Hurtan valjaat, joita olin himoinnut. Mutta kyllä vaan Top Canis -valjaat olivat lopulta ne paremmat :) Niistä tulee meidän juoksuvaljaat.

Top Canis-valjaat ja Miko 4 kk ja 4 v

Nyt keräilemme voimia viikonloppua varten ja seuraavan kerran kirjoittelen kuulumiset mejä-kokeesta. Jännää, vaikka odotuksia ei olekaan :)

Se on maksi!

Kävimme tänään Purina Open -kisoissa mittauttamassa Mikon. Tuli siis ostettua myös kisakirja, mutta merkintöjä sinne ei ole lähiaikoina odotettavissa, ihan jo senkään takia, ettemme ole vielä menossa kisaamaan ;) Jonottaessa ilmoittautumiseen kisojen toinen tuomari, mies sellainen, mittaili koiria kovin järeän näköisellä mitalla. Ajattelin jo, ettei Anne Savioja, jolle Mikon olin viemässä, mittaa ollenkaan. Saara ja Huugo tulivat myös paikalle ja ulkokentällä katselimme Saviojan radan rakentumista. Ja mietiskelin, että pitääköhän alkaa katsella taas kisakalenteria mittaamisen vuoksi. Kun radalla alkoi rataantutustuminen, niin menin käymään hallissa. Juuri sopivasti Savioja oli mittaamassa koiria, joten asetuimme jonon jatkoksi. Saviojalla oli onneksi kevyempi mitta, mutta sekin oli jännittävä, joten ensin annoin Mikon haistella mittaa ja tuomarikin antoi Mikolle pari nakkia. Mittaaminen meni hyvin, mutta Miko oli vähän kyyryssä. Savioja sai korkeudeksi 44 cm ja kysyi sitten mitä olen itse saanut. Sanoin sen 46 cm, jonka itse aina saan. Niin tuli kisakirjaan ruksi kohtaan "43 cm tai yli L". Sirun katsominen oli Mikosta mittaamistakin epämiellyttävämpää, mutta hyvin sekin meni. Kisakirjaa ja rekkareita ojentaessa tuomari toivotti onnea valitsemalleni tielle :D Olen jo aikaa sitten hyväksynyt sen, että Miko on maksi, mutta hyvä juttuhan se ei ole. Virallisilla kisakentillä on tarkoitus käydä, mutta nähtäväksi jää millainen agiura meille tulee.

Juhannusjälki

Valjaat

Perjantaina sain vihdoin aikaiseksi lähteä juoksulenkille. Eihän edellisestä kerrasta ole kuin 2 kk... Näin se kunto nousee ;) Pistin ensimmäistä kertaa Mikolle valjaat, vaikka se ei vedäkään. Normaalisti kun lähdemme ulos, niin Mikolla on aluksi kauhean kova kiire. Ihmettelin kun nyt ei hihna kiristynyt ollenkaan. Sitten katselin valjaita Mikon päällä ja ajattelin, että johtuu varmaan valjaista, sillä ne menevät ihan etujalan takaa eivätkä varmaan ole kovin mukavat päällä. Eivät valjaat kuitenkaan Mikon menoa estäneet, sillä lähes koko matkan Miko ravasi joko vierellä tai vähän takana. Pari kertaa hihna vähän kiristyi, mutta muuten lenkin juoksuosuus meni hyvin. Paitsi, että matkan puolivälissä pikkukoira syöksyi jalkoihin ärisemään. Miko ei onneksi reagoinut siihen mitenkään. Ensi viikolla on edessä valjasostokset.

Totinen Miko nauttii auringosta

Aikaisemmin perjantaina kävin tekemässä Mikolle jäljen. Tarkoituksena oli tehdä lähes täysipitkä jälki, sillä koe on viikon päästä ja tältä vuodelta vasta yksi lyhyt jälki takana. Kun suuntavaisto ja suunnistustaidot ovat ihan olemattomat, niin onnistuin ensin menemään harhaan, vaikka kartta oli mukana. Helteessä alkoi ottaa päähän kun olin kävellyt reippaasti väärään suuntaan, joten teinkin jäljen lähempänä olevaan metsään, jonne oli matkaa bussipysäkiltä muutama kymmen metriä. Metsäalue oli sen verran pieni, että sain tehtyä jäljestä vain 300-400 metriä pitkän. Ensimmäinen kulma tuli alle 100 metrin jälkeen, sillä edessä oli majarakennelma, jonka ohi en halunnut mennä. Toinen osuus oli myös hieman alle 100 metriä, sillä vastaan tuli tiheää lehtipuustoa ja kolmannella osuudella oli pituutta tuplasti enemmän kuin kahdella ensimmäisellä. Vähän ennen kaatoa piti ylittää polku. Toisella kulmalla sienen päälle laskeutui monta verenhimoista siipiveikkoa ja kun lisäsin verta sienelle, niin niitä tuli reippaasti lisää. Jotain paarman tyyppisiä, mutta pienempiä.

Kuolakalle

Lauantaina kävimme ajamassa jäljen. Vähän ennen kuin tuli meidän pysäkki, niin alkoi satamaan. Pikkusade ei menoa haitannut, mutta aika nopeasti märkä kasvillisuus kastoi sekä koiran että emännän. Ei muuten kannata mennä sateessa tai jos on märkää ilman kumisaappaita metsään. Aika nopeasti tuli Gore-Tex ulkoilukengistä vesi läpi. Matka jäljelle meni hyvin, Mikon meno ei ollut päätöntä niin kuin viime syksynä. Miko malttoi haistella alkumakauksen ja ohjasin sitä ensimmäiselle merkille asti, jonka jälkeen päästiin liinan pitkäksi. Miko lähti hyvin liikkeelle, mutta jo ennen ensimmäistä kulmaa puutuin Mikon menoon pysähtymällä, sillä Miko lähti muuhun suuntaan kuin mitä jälki vei. Kun olin yksin liikenteessä, niin en viitsinyt poiketa jäljeltä. Kulman Miko oikaisi, mutta lähti sitten takajäljelle. Miko ohitti kulman kiinnittämättä siihen mitään huomiota ja kun matka jatkui väärään suuntaan, niin palautin Mikon makaukselle ja hetken näytin sille missä jälki kulkee. Toinen kulma löytyi helposti ja Miko jäi sitä haistelemaan, mutta olisi jatkanut matkaa tiheän puuston sekaan. Toisen kulman jälkeen Miko oli ihan muissa hommissa kuin jäljestämässä, joten puutuin useamman kerran sen kulkusuuntaan. Polun yli Miko ei tahtonut löytää reittiä, joten avustin sen toiselle puolelle, jossa Miko jatkoi jäljestämistä ja löysi sorkan.

Palloleikkejä

Miko osaa jäljestää ja silloin kun se jäljestää, niin se menee hienosti jäljen päällä tai hieman sivussa. Miko ei kovin paljon laske päätään maahan, mutta ei se varmaan ole välttämätöntä kun Mikon pää ei kuitenkaan ole kovin korkealla aluskasvillisuudesta. Mutta ongelma on siinä, että Miko ei ole jälkiuskollinen ja sille on kaikkea muutakin mielenkiintoista metsässä. En tiedä mitä pitäisi tehdä jälkiuskollisuuden kasvattamiseksi. Miko saa edelleen palkaksi sorkan löytämisestä Cesar-purkin, jolla jälkiuskollisuutta on yritetty parantaa (lyhyt jälki --> sorkka --> Cesar). Miko ei varmaan ymmärrä yhteyttä jäljen ja palkan välillä, joten ei se ainakaan toimi. Ensi viikon kokeesta käymme hakemassa lisää kokemusta, mutta tulosta ei edelleenkään ole odotettavissa.

Tänään Miko sai Bayvanticit niskaan, sillä edellisestä kerrasta on jo kuusi viikkoa. Puolisen tuntia sen jälkeen lähdimme kohti Purinaa ja hyppytekniikkatreenejä. Matkalla huomasin punkin Mikon päässä, joka ei ollut ehtinyt vielä kiinnittyä, mutta kovasti se oli kohti ihoa menossa. Punkintappo-operaation jälkeen matka jatkui. Edellisen kerran Mikosta löytyi kiinnittynyt punkki päivää ennen RotuRacea. Hyppytekniikkatreeneissä Mikolla oli kivasti virtaa, vaikka vähän ennen lähtöä Mikolle heiteltiin palloa niin, että sillä lopuksi kieli roikkui pitkällä. Tehtiin perussarjaa 5,5 jalalla ja ruotsalaisilla oksereilla (= tasaokserit). Toisena harjoituksena oli kasvava sarja 6-7-8-9 jalan väleillä. Molemmat menivät hyvin.

Hyvät treenit, parempi mieli

Eilen illalla oli kesäkauden ensimmäisen puolikkaan viimeiset treenit ja nyt alkoi muistaakseni viiden viikon kesätauko. Meillä oli taukoa treeneistä viime viikolla kun olin työmatkalla. Rata oli kiva, mutta meille (tai mulle) oli pari vaikeaa kohtaa. Putkeen 5 koira ohjattiin valssilla ja sitten piti vasemmalla kädellä vetää koira putkesta, jotta se kääntyy suoraan oikeaan suuntaan. Koska muurin jälkeen koira ei näe mitä on seuraavana, niin koira piti kunnolla ohjata putkeen ja sitten juoksua kovaa vauhtia. Putkeen 14 ohjattiin pakkovalssilla ja hypylle 15 vekkaus, jotta koiran hyppylinja olisi parempi.

Mikolla rimat olivat 40 ja 45 cm. Muistin joka kerta puomilla antaa koske-käskyn ja joka kerta Miko pysähtyi ja lähti vasta luvalla. Tosin millään kerralla Miko ei jäänyt 2on2off asentoon, mutta pysähtyi kuitenkin kontaktialueelle. En palkannut kontaktilla vaan jatkoimme suoraan rataa. Ensimmäisellä kerralla puomilta vapauttamisen jälkeen Miko alkoi kaasuttaa (lisäsi siis reilusti vauhtia ;) ), mutta onnistuin vielä ohjaamaan sen putkeen 5. Jostain syystä käytin oikeaa kättä Mikon vetämiseen putkesta ja olin menossa seuraavien esteiden vasemmalta puolelta. Kun tein näin, niin Miko näki putkesta tullessaan pituuden ja hyppäsi sen väärään suuntaan ja siitä alkoi ralli ympäri kenttää, joka päättyi puomille. Tämä taisikin olla Mikon ensimmäinen hepuli agikentällä tänä vuonna. Aloitettiin alusta ja taas tein saman virheen putken jälkeen ja Miko syöksyi pituudelle. Aloitimme sitten putkelta 5. Ensin Miko pariin kertaan hyppäsi putken yli, joka kummastutti sekä minua että kouluttajaa kunnes kouluttaja huomasi, että putken paino roikkui vähän putken suun edessä. Sen jälkeen tehtiin ensin putki väärästä suunnasta ja sitten oikeasta ja sitten taas putkeen ja rata jatkui. Kepit onnistuivat oikein hyvin, aloituksessa ei ongelmaa eikä Miko lopettanut liian aikaisin. Maksimuuri sujui ongelmitta ja suoralla sain juosta ja kovaa. Kouluttaja sanoi, ettei minun pitäisi jäädä ihailemaan kun Miko on mennyt putkeen 9 vaan lähteä heti juoksemaan. Ohjaaminen putkeen 14 ei onnistunut. Yritimme saada ohjauksen onnistumaan, mutta se, että oma vauhti hidastui sai Mikon pysähtymään. Loppuun taisimme tehdä esteet 9-13 sekä viimeisen suoran.

Toisella kierroksella aloitimme taas radan alusta. Kepit menivät jälleen hienosti ja suoralla 9-13 yritin ihan tosissani juosta niin kovaa kuin vain pääsen, mutta se ei riittänyt enkä taaskaan saanut Mikoa putkeen 14. Palkkauksen jälkeen jatkoimme lopun eli 14-18. Vekkaus hypylle 15 onnistui kouluttajan mukaan hyvin, joten voin olla ylpeä itsestänikin :D Näistä treeneistä jäi tosi hyvä fiilis, sillä Mikolta löytyi vauhtia ja motivaatiota  ja vinkupallo toimi hyvin palkkana. Pääosin kesän treenit eivät ole menneet kovin hyvin ja palkkana on pitänyt käyttää nameja kun palloa heitettäessä Miko on mieluummin lähtenyt haistelemaan kuin rallattamaan pallon kanssa. Olen kovin tyytyväinen myös siihen, ettei muuri tuottanut Mikolle ongelmia, vaikka nyt kesäkaudella korkeat hypyt ovat tökkineet. Innolla jo odotan meidän omatoimitreenejä, ehkäpä jo viikonloppuna palaamme Kivikkoon. Meidän seura järjestää heinäkuussa halliepiscupin "TattisCup", jossa on kaksi osakilpailua. Epistely houkuttaisi, mutta halli ei.... täytyy vielä miettiä.