Sunnuntai-iltana menimme ensimmäistä kertaa Konalaan Saaran ja Huugon kanssa tekemään hyppytekniikkaa. Saara oli tehnyt valmiiksi perussarjan ja set pointin sillä aikaa kun etsimme hallia. Huugo aloitti ja Miko säesti Huugon suorituksia haukunnallaan. Onneksi seuraavilla kerroilla Miko osasi olla jo ihan nätisti. Mikolla oli ihmeen hyvä vire ja se oli kovin innokkaasti tekemässä hyppytekniikkaa. Ilmeisesti ei vielä lauantaina saanut tarpeekseen... Miko ei oikein malttanut odottaa lähtölupaa vaan lähti useamminkin kerran omalla luvalla, mutta kovaa se meni. Tuskin ennen on poika samalla vauhdilla loikkinut perussarjaa. Olisi pitänyt pyytää Saaraa kuvaamaan, ensi kerralla sitten vaikka meno tuskin on enää samanlaista. Set point meni myös hyvin ja siinäkin Miko ainakin kerran varasti. Kun intoa kerran oli, niin koitettiin lopuksi keppejä. Hyvin meni, mutta viimeinen väli jäi pujottelematta. Näin on käynyt jo useammin, joten ehkä pitää ottaa kohta ohjuri käyttöön.
Tänään taas treenattiin agilityn merkeissä, tällä kertaa Tainan ja Lokin kanssa Kivikossa. Tehtiin seuramestaruuskisojen möllirata. Tällä kertaa ei mennyt yhtä hyvin kuin kisapäivänä... Tai siis muuten meni ihan ok, mutta Miko kiersi kaikki putket :) Ensimmäisen etukautta ja sen pistän oman ohjauksen piikkiin kun olin liikaa menossa jo putkelta pois päin, kaksi muuta putkea Miko kiersi ulkokautta. Mikolle taisi vähän rallittelu jäädä päälle kun se ennen radalle lähtöä veti muutamat kierrokset kentällä.
Yritin seuraavaksi lähteä samaan aikaan Mikon kanssa kun se on enemmän innostavaa kuin istumaan jääminen. Mutta tuo oli ihan tuhoon tuomittu yritys... Ei tuollaisella suoralla voi pysyä koiran perässä, ainakaan jos juoksee niin hitaasti kuin minä. Vielä tehtiin kolmas yritys ja tarkoituksena oli vaan saada Miko putkeen. Ihan suoraan se ei sinne mennyt, mutta menipähän lopulta kuitenkin. Olipas vaikeaa. Radan pätkän treenaaminen sai jäädä loppusuoraan, joka meni ihan ok. Lopuksi tehtiin kaksi kertaa kepit ja keinua. Kepit meni hyvin ja Miko pujotteli myös viimeisen välin. Keinuna käytettiin säädettävää keinua ja se oli keskimmäisellä korkeudella. Taina laski keinua maahan ja ihan ok suoritukset Mikolla.
Tosi hyvin Mikolla on riittänyt intoa kolmen peräkkäisen päivän treeneihin. Nyt sitten lepäillään ja viikonloppuna taas vähän jotain.
Eilen osallistuttiin meidän agiseuran järjestämään Ulla Kaukosen hyppytekniikan jatkokurssille. Peruskurssista on hieman yli vuosi. Menimme paikalle jo heti aamusta vaikka Miko oli toisessa ryhmässä. Oli hyvä nähdä ensin muiden suorituksia, sillä muiden meidän ryhmän suoritukset meni pääosin ohi kun olimme Mikon kanssa oman suorituksen jälkeen kävelemässä.
Ulla kävi ensin koirat läpi. Sanoin heti, että tiedän että Miko saisi olla vähän hoikempi ja Ulla oli samaa mieltä. Takapää reagoi paremmin kuin viimeksi, joten se jo kertoi edistyksestä. Ulla kyseli miten oli mennyt fyssarikäynnillä, jolle meidät viimeksi passitettiin. Kerroin selän kipupisteestä ja siitä seuranneessa eläinlääkärikäynnissä löytyneestä eturauhastulehduksesta. Eturauhastulehdus on voinut vaivata Mikoa jo pitkään ennen sen toteamista, joten voi olla, että se vaikutti viimeksi Mikon takapään käyttöön. Kerroin, että viimeisin fyssarikäynti oli tammikuussa ja silloin meille sanottiin, että puolen vuoden päästä voi tulla uudestaan kun kaikki oli ok. En kuitenkaan ole vienyt Mikoa vielä fyssarille kun kesällä tuli taukoa. Ulla kehotti menemään taas. Ulla kysyi myös missä Mikon anturahaava oli. Ilmeisesti haava ei ole vaikuttanut lihaksiin eli Miko on varmaan siitä huolimatta kävellyt ihan normaalisti. Keskivartalossa syviä lihaksia saisi edelleen olla enemmän.
Mikon kanssa aloitettiin perussarjalla. Perussarjan yhteyteen oli tehty myös askeleen pidennys ja harjoitukset oli yhdistetty mutkaputkella. Palkkana oli maksalaatikkoa, joka on Mikon suurta herkkua. Heti ensimmäisellä yrityksellä Miko varasti, kiersi hypyt ja juoksi suoraan kupille... Sitten tehtiin muutama toisto ja edistys näkyi, sillä Miko käytti takapäätään paremmin. Siirryttiin askeleen pidennys-harjoitukselle, jossa ekalla toistolla Mikolle näytti tulevan yllätyksenä pidemmät välit. Toinen toisto meni paremmin. Sitten mentiin takaisin perussarjalle ja hyvin onnistui erilainen harjoitus heti perään. Tämän jälkeen tehtiin askeleen pidennys ja perussarja kera putken. Mikolla parani tässä vauhti ja venytys. Seuraavalla toistolla putki jäi välistä, kun itse lähdin oikomaan... Kolmas toisto taas hyvä. Tehtiin vielä lopuksi kaksi perussarjaa, joista ensimmäisessä Miko ponnisti turhan läheltä ekaa hyppyä ja meni vinossa vähän heittäen takajalkoja sivulle. Toinen oli parempi ja aloitus rauhallisempi.
Toisena harjoituksena oli meille uusi tuttavuus taipuminen. Alkuun oli vähän vaikeaa. Miko ensin lähtöluvan saatuaan meni suoraan kupille. Olihan lähdöstä lyhyempi matka palkalle kuin hyppyjen kautta :) Otettiin avustaja mukaan peittämään kuppia, jos Miko meinaa oikoa. Kahdella toistolla Miko paineli suoraan kupille sitten onnistui yksi hyppy. Kun lähdettiin yhdessä liikkeelle ja näytin kädellä niin onnistui. Heti seuraavalla toistolla Miko oli taas oikomassa... Sitten onnistuneita tai ainakin melkein onnistuneita toistoja. Ulla sanoi, että Miko lähtee hyvällä vauhdilla ja itsevarmasti ensimmäiselle hypylle. Vaihdettiin puolta eli taipuminen vasemmalle. Miko hämmentyi puolen vaihdosta, joten taas alkuun oikomista, mutta sitten meni hyvin. Viimeisellä toistolla Miko lähti väärällä laukalla, joten se joutui ekan hypyn jälkeen korjaamaan askeliaan. Vähän oli puolieroa, oikea oli parempi kuten veikkasin.
Viimeisenä harjoituksena oli 4 etäisyyttä, jonka Ulla meille peruskurssilla näytti, mutta me ei sitä silloin tehty. Joskus taisin viime syksynä tätä treenata omatoimisesti. Kentällä oli neljällä eri etäisyydellä hyppyjä. Ensin tehtiin kerran kaikki neljä harjoitusta. Ulla sanoi, että Miko valitsee ponnistuspaikan loogisesti, mutta on jonkin verran epävarma, joka näkyy siinä, ettei Miko ole varma minkälaisia askeleita käyttää. Sitten tehtiin kaikkia pari toistoa, ensin läheltä ja sitten kauempaa lähettäen tai lähtien samaa matkaa. 9 jalkaa meni ok. 15 jalkaa kauempaa lähtien otettiin uudestaan, sillä Miko vielä ennen ponnistusta mietti ottaako askeleen vai ei, mutta teki kuitenkin hyvän ratkaisun. 12 jalan etäisyydellä kauempaa lähtien Miko meni ekalle hypylle etupainoisesti. 18 jalkaa tehtiin kolmesti. Ekalla toistolla alkoi jo väsymys näkyä, toisella lähti etupainotteisesti ja meni liian lähelle jälkimmäistä hyppyä. Kolmannella kerralla Miko korjasi ponnistuspaikkaa eli meni paremmin.
Tärkein harjoitus meille on aluksi perussarjalle tulo kauempaa, ilman liikettä. Kun alkaa sujua paremmin, niin voidaan ottaa liike mukaan, mutta aloittaen läheltä. Putki otetaan mukaan vasta kun Mikolle on selkeää mistä kohtaa se ponnistaa eikä sen tarvitse miettiä aloitusta. Vinoon hyppääminen voi johtua heikoista syvistä lihaksista tai jumista. Jos Miko vielä fyssarin jälkeen hyppää vinoon, niin otetaan vinot rimat tai ristikot käyttöön. Askeleen pidennys pitää ottaa mukaan treeneihin ja sitä voi tehdä samalla kerralla kun perussarjaa. Tätä voi harjoitella vauhdin kanssa, sillä Miko menee silloin paremmin ja putki voi olla ennen tai jälkeen sarjan. Perussarjassa kannattaa vaihdella etäisyyksiä. 4 etäisyyttä on myös Mikolle hyvä perustreeni itsevarmuuden parantamiseksi.
Olipas taas hyvä koulutus ja Miko jaksoi hienosti. Toistoja tehtiin paljon ja Ulla mainitsi väsymyksestä vasta kolmanneksi viimeisellä toistolla. Tänään meillä olisi ekat hyppytekniikan omatoimihallitreenit Saaran ja Huugon kanssa.
Tänään oli tarkoitus kirjoittaa meidän omatoimiagilitytreeneistä, mutta eipä tuo tuulinen ja sateinen syysilma houkutellut lähtemään. Ja olipas ihanaa olla pitkästä aikaa perjantai-iltana vaan kotona! Vaikka siivotessa aika on mennyt :) Huomenna on hyppytekniikan jatkokurssi ja siitä varmaan lisää sitten huomenna illalla. Tässä pari kuvaa viime viikonlopun seuramestiksistä. Kuvat Mia Alén.
Tänään osallistuimme Tainan ja Lokin kanssa I-HAH:n seuramestaruuskisoihin. Loki ja Taina osallistuivat medimölleihin ja me ensimmäistä kertaa maksimölleihin. Viime vuonna me vielä osallistuttiin medien möllikisoihin, mutta nyt kun maksihypyistä on jo kokemusta, niin oli aika mennä oikeaan kokoluokkaan.
Mua jännitti kovasti ennen kotoa lähtöä, mutta kisapaikalla en onneksi enää muistanut jännittää. Rata oli onneksi aika helppo eikä siinä tarvinnut juurikaan eri ohjaustyylejä. Miko oli maksien ensimmäinen. Miko lähti hyvin liikkeelle, mutta jo viidenneltä esteeltä tuli hylky (= 15 vp) kun Miko juoksi hypyn ohi enkä korjannut. Taisin keskittyä niin juoksemiseen, että Miko jäi selän taakse enkä ohjannut hyppyä mitenkään. Onneksi rataantutustumisessa Tainan ehdotuksesta muutin ohjaustapaa viimeiseltä putkelta seuraavalle hypylle, joka oli vinossa. Muuten tuo kohta ei varmaan olisi onnistunut eli todennäköisesti Miko olisi mennyt seuraavaksi väärälle esteelle. Mutta eipä tuokaan mennyt ihan putkeen kun Mikolle ei oikein jäänyt ponnistamiseen tilaa ja tulimme pituudelle jotenkin huonosti, jolloin viimeinen palikka kaatui. Miko ei onneksi pituuteen osumisesta välittänyt ja loppu meni hyvin.
Olin tosi tyytyväinen Mikon menoon. Muiltakin tuli hyvää palautetta Mikon vauhdista ja siitä että jätin kiellon korjaamatta. Olen myös itse tosi tyytyväinen siihen, etten alkanut korjailemaan ja siten laskenut Mikon virettä. Yksi meidän talviryhmässä ollut oli ihan hämmästynyt Mikon radasta kun ei siltä koskaan treeneissä tuollaista menoa nähty :) Kyselin myös kesäkauden kouluttajalta palautetta. Hän kysyi, että mitä oikein tein alussa Mikon motivoimiseksi kun se meni niin hyvin. Maksamakkara on meidän salainen ase. Sytytellessä/lämmitellessä Mikoa ennen meidän suoritusta annoin sille vähän maksamakkaraa, jolla on ollut aina positiivinen vaikutus agilityssa. Kouluttaja meinasi, että ennen pituutta olisi voinut tehdä haltuunoton ja siten saada paremman linjan pituudelle. Radan olisi saanut mennä kahteen kertaan, mutta hyvään suoritukseen oli hyvä lopettaa.
Ihanneaika oli muistaakseni 42s ja Mikon aika 21:22, joten aikavirhe oli -20,78. Ratavirheitä olisi omien laskujen mukaan ollut 20, mutta hyllystä tuli ilmeisesti sittenkin 10 vp, joten ratavirheet 15. Sijoitus oli 4/6. Jos olisin ohitetun hypyn ohjannut kunnolla, niin olisimme päässyt palkintopallille :)
Tässä meidän suoritus, kiitos Tainalle kuvaamisesta! Mieltä lämmittää lopussa kuuluva "Wau!" joka tulee meidän kouluttajan suusta :)
Tänään meillä oli viimeiset ohjatut treenit kun kesäkausi päättyi. Tehtiin siksi kokonaista rataa kisanomaisesti. Olisin toivonut kontakteja mukaan, mutta hyvä välillä harjoitella myös hyppäreitä :) Ensimmäisellä kierroksella alun hyppy-hyppy-muuri-putki-hyppy meni hyvin, mutta olin myöhässä valssin kanssa ja niin lähti Miko rallattelemaan. Yritin saada Mikon putkeen, jotta rata voisi jatkua, mutta ensimmäinen yritys ei onnistunut. Toisella yrittämällä Miko sujahti putkeen ja päästin jatkamaan matkaa vaan yhden hypyn verran. Aloin liian aikaisin kutsua Mikoa joten se kielsi seuraavan hypyn. Sen jälkeen Miko jäi hetkeksi hajujen pauloihin. Samassa kohtaa myös muut koirat haistelivat, joten joku oli tainnut viljellä nameja... Kun matka taas pääsi jatkumaan meni seuraavat hyppy-hyppy-putki-hyppy-hyppy hyvin ja kouluttaja käski lopettamaan ennen keppejä. Kouluttaja ehdotti skippaamaan kepit ja tekemään loppusuoran. Rengas oli jäänyt maksikorkeudelle (ainoa este, jota ei vielä olla tehty oikeilla korkeuksilla), joten jäljelle jäi pituus ja hyppy.
Toisella kierroksella ajattelin menevän vähän paremmin, mutta hitaammalla vauhdilla ja ilman rallia. Motivaation kanssa tuli kuitenkin ongelmia jo heti kättelyssä. Lähtökäskystä Miko lähti laahustamaan kohti hyppyä, joten hetken innostin sitä ja tehtiin sitten lentävä lähtö. Alku meni sitten taas ihan ok, mutta ensimmäisellä putkella Miko kielsi. Jätettiin putki ja heti seuraavan hypyn jälkeen en muistanut miten rata menee ja näin onnistuin taas omalla mokalla laskemaan Mikon virettä entisestään. Päästiin kuitenkin jatkamaan rataa hyppy-hyppy-hyppy-putki-hyppy-hyppy-hyppy ja onnistuin jopa tekemään ihan hyvännäköisen valssin! Mutta sitten tuli taas kielto putkella. Hetken käytin Mikon sytyttelyyn kunnes keksin kaivaa maksamakkaran esille. Sitten päästiin jatkamaan rata loppuun. Kepeillä tuli pari virhettä kun Miko oli niin kiinnostunut sormissani olevasta maksamakkarasta. Palkkasin keppien jälkeen ja sitten loppusuora.
Olisi tosi kiva jos aina treeneistä olisi videomateriaalia, mutta en sitten koskaan viitsi pyytää muita kuvaamaan... Tänään otin kameran mukaan viimeisen kerran vuoksi. Vähän on pimeää :)
Ei nyt ihan paras fiilis jäänyt näistä treeneistä, mutta kyllähän Miko kuitenkin ihan ok meni. Ehkä sen vireelle olisi ollut parempi jos olisi satanut :) Nyt sitten treenaillaan omatoimisesti niin kauan kuin meidän kentällä pystyy käydä. Saaran ja Huugon kanssa on tarkoitus treenata hyppytekniikkaa hallissa kerran viikossa omatoimitreenien lisäksi.
Vielä punkkipäivitys. Tällä viikolla (keskiviikkona?) Mikon kaulasta/rinnasta löytyi kiinnittynyt punkki. Verta se oli imenyt vasta vähän, joten punkkipihdeillä sitä ei saanut irti. Pinseteillä lähti. Mutta olipahan taas tiukasti kiinni! Viime viikolla löysin lenkillä yhden kävelemästä rintakarvoista. Punkkeja on tänä vuonna riittänyt...
Pistin torstai-iltana itselleni tavoitteen RunKeeper-sovellukseen, joka oli 30 km kävelyä Mikon kanssa syyskuun loppuun mennessä. Laskeminen alkoi perjantaista ja päiviä oli 10 eli 3 km/päivä. Perjantaina lenkitin Mikoa huimat 1,28 km. Ei siis ollut meidän aamu- ja iltalenkki kovin pitkiä. Lauantaina kävelyä kertyi 11,84 km, sunnuntaina 10,31 km ja maanantaina 9,04 km. Neljän päivän aikana käveltiin Mikon kanssa yhteensä 32,47 km, joten tavoite saavutettiin aika paljon nopeammin kuin kuvittelin.
Tällä hetkellä pystyn käymään näillä pitkillä lenkeillä ainoastaan viikonloppuisin ja maanantaisin (toim.huom. Markus toki myös lenkittää Mikoa, joten saa Miko muinakin päivinä ulkoilla). Sunnuntaina satoi koko päivän, joten lenkkeiltiin sitten sateessa. Reissu suuntautui Malminkartanonhuipulle ja yllättäen meillä ei ollut kauheasti seuraa ;) Lenkkeilyyn kului aikaa kaksi tuntia ja matkaa kertyi 9 km. Normaalisti meidän vauhti on jotain 4km/h luokkaa, mutta sateessa päästiin vähän reippaampaa eteenpäin.
Maanantaina mentiin taas ihanille lenkkipoluille Maununnevan suuntaan. Kuljimme aika paljon metsässä ja löydettiin taas tosi kivat polut. Löysimme myös juoksuhautoja ja muita 1. maailmansodan aikaisia rakennelmia. Mun mielestä juoksuhaudat ja niihin liittyvät rakennelmat ovat mielenkiintoisia, joten niihin piti jonkin aikaa tutustua. Näissä oli se kiva puoli, että rakennelmat olivat aika siistejä. Täällä Kannelmäessä ne on täynnä roskia ja graffiteja ja niissä on varmaan asustellut/viettänyt aikaa ties mitä pultsareita ja nistejä. Maanantaina löydetyillä juoksuhaudoilla on harrastettu ilmeisesti muovikuulasotaa, sillä maa oli täynnä pieniä valkoisia muovikuulia. En yhtään tiennyt missä päin seikkailimme, joten olikin aika yllätys kun yhtäkkiä olimmekin taas Maununnevan pelloilla. Luulin, että menimme koko ajan suoraan, mutta olimmekin mennyt ympyrän. Kahdessa tunnissa teimme 7,5 km lenkin.
Täytyy taas mainita, että olen hyödyntänyt aivan liian vähän näitä meidän ihania lenkkimaastoja. Voi kun olisi jo lauantai, että pääsisi taas keskuspuiston metsiin!
Varasin jo alkukesästä Mikolle ajan Malmin eläinklinikka Apexiin uuteen silmäpeilaukseen ja polvitutkimukseen. Olin ensimmäinen joukkotarkkiin ilmoittautunut ja kun ajalla ei ollut väliä niin saimme päivän ensimmäisen ajan. Herätys oli siksi eilen klo 7... Varasin ajan Apexiin, koska halusin, että silmät tutkii Sari Jalomäki kuten viimeksikin eli kaksi vuotta sitten. Myöhemmin sain kuulla, että hän on yksi parhaita koirien silmälääkäreitä. Aluksi Miko pääsi punnitukseen ja vaaka näytti 15,4 kg. Reilu puoli kiloa saisi paino pudota. Silmätippojen laitto osoittautui kovin hankalaksi, mutta kyllä ne lopulta saatiin. Toisella kierroksella pistin itse tipan vasempaan silmään kun ei siitä meinannut tulla mitään... Tutkimukset maksoivat 87 € eli vain 2 € enemmän kuin kaksi vuotta sitten.
Spooky eyes Mikke
Itse tutkimukset meni hyvin. Eläinlääkäri selosti koko ajan mitä hän teki ja kertoi löydöksistä. Vasemmassa silmässä oli edelleen pieni sikiökautinen kalvojäänne eli iris-ris PPM, jonka sijainnin ell merkkasi lomakkeeseen. Hän sanoi, että se tulee aina olemaan silmässä, on vähän niin kuin syntymämerkki eikä siitä ole haittaa. Oikeassa silmässä näkyi myös edelleen hentoa pigmenttiläiskää, mutta sitä ell ei merkannut lomakkeeseen. Viimeksi siitä oli maininta ja merkattu kuvaan sijainti, mutta ilmeisesti nyt se oli jo niin pientä. Näytin lopuksi edellisen kerran lomaketta, josta ell sanoi, että viimeksi iris-iris PPM:stä meni tieto johonkin NB-rekisteriin, mutta nyt ei enää mene, koska se on niin merkityksetön asia, joten tietoa ei enää kerätä. Tosin joillain roduilla noihin täytyy kiinnittää huomiota. Silmien jälkeen katsottiin polvet, jotka edelleen pysyivät kiinteästi paikoillaan. Eli tuloksena ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia ja polvet 0/0.
Mikon silmät ja polvet on nyt kaksi kertaa tutkittu sekä lonkat, kyynärät ja selkä kuvattu terveiksi. Miko on siis luustoltaan, niveliltään ja silmistään parasta A-luokkaa :) DLA on myös kartoitettu, joten tutkimuksia on tehty. Kaksi tutkimusta vielä kiinnostaa eli vWd- ja ENM-testi.
DLA:sta tuli mieleen, että Mikon sisaruksista yhden haplot on selvitetty. Siskopuoli Pimun (sama isä) haplot ovat Kooi2 ja Kooi6. Mikon haplot ovat Kooi1 ja Kooi4, joten Gipi-isän haplovaihtoehtoja ovat:
Kooi1 / Kooi2
Kooi1 / Kooi6
Kooi2 / Kooi4
Kooi4 / Kooi6
Kun silmätippojen vaikutus oli lakannut, lähdimme Mikon kanssa vihdoin ensimmäiselle luontopolulle. Menimme Espooseen Tremanskärrin luontopolulle, sillä autottoman päivän vuoksi bussiliput olivat yli puolet halvempia. Luontopolku sijaitsee Vihdintien varrella lähellä Serenaa. Lähtö meni hieman myöhäiseksi, mutta pääasia että valoisaa oli koko lenkin ajan. Aluksi kuljettiin kuntopolulla, josta sitten käännyttiin metsään. Metsäpolulla vaihdoin Mikolle flexin, jotta sillä olisi vähän enemmän mahdollisuuksia nauttia metsästä. Polku meni ihanassa kangasmetsässä ennen kuin tulimme suolle. Osan matkasta Miko kulki suolla ja osan pitkospuilla. Jonkin verran metsässä ja suolla näkyi sienestäjiä/marjastajia, mutta muuten oltiin ihan keskenämme.
Suolta polku jatkui metsään ja järven rannalle. Mikolla oli kova veto kohti vettä ja se olisi ollut menossa järveen jyrkännettä pitkin. Etsittiin kuitenkin vähän helpompi reitti alas järvenrantaan. Rannassa ei ollutkaan ihan matalaa, joten Miko yritti löytää sopivaa paikkaa kauhomalla vettä. Turhautuessaan Miko päästi sellainen äänen, jota en nyt osaa selittää :) Lopulta Miko löysi sopivan paikan ja pääsi hieman kahlaaman. Sen jälkeen poika veti kunnon hepulit ja raivoisasti riuhtoi keppiä. Palasimme sitten luontopolulle, jota pitkin matka jatkui järvenrantaa pitkin. Ranta alkoi olla soisempaa ja sitten mentiinkin hyvin liukkaita pitkospuita pitkin kaislikkoon ja edelleen metsään. Luontopolun lopussa metsässä oli enemmän lehtipuita ja Mikoa kiinnostavia lintuja. Loppumatka meni taas kuntopolkua pitkin. Tänne pitää lähteä toistekin! Koska meillä oli vielä aikaa bussin tuloon, niin seikkailimme vielä hetken metsässä. Kohtasimme kuntopolulla 9-viikkoisen belgianpaimenkoira tervuerenin, joka oli niin söpö! Luontopolun pituus oli 3,7 km ja kävelemiseen meni 1,5 h. Yhteensä lauantaille kertyi kävelyä n. 12 km. Olen nyt joka lenkin ajaksi pistänyt RunKeeper-sovelluksen päälle, sillä haluan tietää kuinka paljon Mikon kanssa kävelen.
