Surkeaa menoa

Torstaina oli tarkoitus käydä omatoimitreenailemassa, mutta en sitten jaksanutkaan. Menimme sitten lauantaina. Kävellessämme kentälle kuulin kun nimeni huudettiin ja Marihan se koirinensa tuli meidän perässä. Määränpää oli sama eli Mari oli menossa vähän treenailemaan ja mies oli tulossa perässä autolla rallytokoilemaan. Miko oli innoissaan ihanista tyttösistä ja pääsi tervehtimään tollereita kun Mizy ei ollut Mikosta kiinnostunut.

Teimme ensin hyppytekniikkaa kahdella eri harjoituksella, jotka näyttivät menevän hyvin. Seuraavaksi teimme keinuharjoituksia. Tarkoituksena oli käyttää maksipöytää, mutta kun medin olin kuvausalustaksi kantanut, niin sitä käytettiin. Olikin aika mukava yllätys kuinka kivasti keinu meni. Miko oli reipas siihen nähden minkälaista sen vauhti olisi voinut olla ja poika pysyi keinun päällä ja meni nätisti kontaktille, vaikka keinautus selkeästi jännitti. Kohtuullisen hyvin meni siis kun Miko oli oikealla puolellani. Jotta ei tulisi harjoiteltua vaan samalla puolella ohjaamista, niin vaihdoin toiselle puolelle eli Miko jäi vasemmalle puolelleni. En osannut odottaa ihan niin isoa eroa eri puolilla. Mikoa ei meinannut saada niin pitkälle keinussa, että se lähtisi alaspäin. Teimme välissä pari muuta harjoitusta ja palasimme sitten keinulle Miko oikealla puolellani. Hyvin meni ja lopetimme yhteen toistoon A:lla. Kyllä keinusta vielä jotain tulee.

Tänään oli ohjatut treenit. Rataa en nyt jaksa piirtää, mutta siinä oli käyttöä ohjaustekniikoille, jotka eivät olleet minulle tuttuja (puolivalssi, pakkovalssi, poispäinkäännös). Poispäinkäännös taisi kuitenkin olla sylkkäri? Alussa oli kolme hyppyä, joilla tehtiin kai puolivalssi, sitten puomi, putki, hyppy, jolle tehtiin kai pakkovalssi, kepit, putki, sylkkärillä hypylle, taas putkeen ja taas sylkkärillä hypylle ja vielä kerran putkeen, muuri, hyppy, pussi ja pituus. Aluksi kaikki tekivät alun puolivalssin, jossa olin kuulemma koko ajan myöhässä. Harjoittelimme myös putkella ja hypyllä sylkkäriä ennen koko rataa. Ei tuo sylkkärikohta tahtonut onnistua. Pakkovalssi putken jälkeen taisi vahingossa onnistua, sylkkäripyöritys meni niin ja näin ja siinä katosi viimeisetkin Mikon motivaatiosta. Loppupätkä mentiin sitten vinkulelulla vinguttaen, jolloin intoa tuli lisää. Lopuksi teimme radan loppupätkän uudestaan, joka meni ihan ok. Surkeaa oli meidän meno tänään ja Mikolla oli motivaatio ihan kateissa. Aluksi intoa kyllä löytyi, mutta onnistuin sen tappamaan. Unohdin taas omien mokailujen jälkeen palkata Mikon.

Viikon päästä tiistaina meillä on ensimmäinen Vapun motivointiklinikka, joka tulee niin tarpeeseen. Luulen, että meidän kannattaa tehdä radat useammassa osassa, jotta Miko saa palkan useammin. Luulen, että halleilla on oma vaikutuksensa Mikon motivaatioon. Kun aloimme käydä treeneissä Kivikon kentällä, niin sain monesti yllättyä positiivisesti ja treeneistä jäi usein tosi hyvä mieli. Hallitreenien jälkeen on harvemmin niin hyvä fiilis. Toivottavasti Vapulta saan oppia siitä, miten Mikoa pitäisi motivoida. Mutta jotain positiivista tähän loppuun: Miko ohitti tänään kahdesti vastaantulevan koiran oikein hienosti ja ilman namia/hihnan kiristyksiä! Olen viime aikoina muistanut pitää nameja mukana, joten nättejä ohituksia ollaan taas päästy harjoittelemaan. Treenien jälkeen namit oli jäänyt reppuun, mutta silti mentiin nätisti ohi.