sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Hyppytekniikka-koulutus, osa 2


Tänään sunnuntaina oli Ulla Kaukosen hyppytekniikka-koulutuksen toinen kerta. Aamu alkoi taas luennolla, jossa kerrottiin mm. superkompensaatiosta (koiran palautuminen rasituksesta), syvien lihasten merkityksestä sekä pennun koulutuksesta. Ulla kertoi, että syviä lihaksia voi harjoittaa mm. kävelyttämällä koiraa metsässä erittäin hitaalla vauhdilla (yksi jalka liikkuu kerrallaan) ja käytti Mikoa esimerkkikoirana. Minun piti tulla eteen mukaan kun ei Miko vieraan mukaan olisi lähtenyt. Mikolta ainakin hitaasti namikäden perässä kävely onnistui kun se sen verran paljon jännitti uutta ihmistä.

Kentällä, erityisesti teltan lähistöllä (jossa mm. mehua) pyöri muutama ampiainen sekä eilen että tänään. Huomasin jo eilen kuinka Miko ahdistui ampiaisesta. Silloin poika vaan meni karkuun ja jos tulin viereen, niin Miko tuli ihan minuun kiinni. Tänään luennon aikana yksi ampiainen pörräsi välillä meidän lähellä ja kun Miko ei päässyt sitä karkuun, se ryhtyi pyydystämään ampiaista. Kun ampiainen oli kadonnut, Miko meni maahan makaamaan ja alkoi ihan selvästi täristä. Yritin saada Mikoon kontaktia (olisin voinut ottaa sen vaikka syliin rauhoittumaan), mutta ei siihen saanut kontaktia. Miko vain katsoi eteen ja tärisi. Myöhemminkin Miko yritti raivokkaasti metsästää ympärillä pyörivää ampiaista ja aina sellaisen nähtyään seurasi sitä silmä tarkkana. Illasta Miko jo alkoi haukkua ampiaiselle. Ikävästi näin syksyllä ampiaiset tahtoo tulla oikein lähelle pörräämään, joten oli tosi ikävä, että Miko joutui monta kertaa stressaamaan ampparin takia. Olen huomannut jo kesän aikana, että ampiaiset ahdistaa Mikoa. Lenkeillä se on heti lähtenyt karkuun, jos sen lähellä on lentänyt amppari. Kerran kun sisälle oli tullut iso kärpänen, jota Miko ilmeisesti luuli ampiaiseksi, se juoksi äkkiä sohvapöydän alle piiloon. Selvästi vuoden takainen maa-ampiaiskokemus on jättänyt jälkensä. Ampparikammoa ei vielä viime vuonna ollut nähtävissä (tai no kyllä Miko lopetti niiden metsästämisen), mutta eipä syksyllä ampiaisiakaan enää pahemmin ollut.

Luennon jälkeen ykkösryhmä kävi lämmittelemässä koirat, jonka jälkeen Ulla taas esitteli päivän harjoitukset. Aloitimme askeleen pidennys-harjoituksella, jossa koiran piti arvioida etäisyyttä. Makseilla esteiden etäisyydet olivat 6, 7, 8 ja 9 jalkaa. Ensimmäisestä suorituksesta Ulla sanoi, että Miko alkoi aika myöhään lukea etäisyyttä ja oli siksi vähän pulassa viimeisten välien kanssa. Lisäksi Miko oli aika etupainoinen, joka hankaloitti suoritusta, sillä voima tulee takaosan isommista lihaksista. Kun koira käyttää takaosaansa, se pystyy venyttämään itseään paremmin esteiden välillä. Toista suoritusta Ulla sanoi huomattavasti paremmaksi. Suoritus oli parempi mm. kropan käytön puolesta, sillä Miko käytti takapäätänsä enemmän. Kolmannen toiston jälkeen Ulla sanoi, että etäisyyden arviointi paranee Mikolla kokoajan, mutta se edelleen työskenteli paljon etuosallaan, joka oli kuultavana ähkäyksinä ja tömäyksinä Mikon laskeutuessa. Mikon kanssa pitää jättää tämä harjoitus pois ja keskittyä lauantaisten harjoitusten tekemiseen, jotta tulee vahvistettua takapään käyttöä.

Toisena harjoituksena oli alastulo + etäisyys. Ulla sanoi ensimmäisen suorituksen jälkeen, että tämä oli aika vaikea harjoitus. Miko lähti taas hyvin etupainoisesti ja ilmeisesti epävarmuuden vuoksi otti askeleita hyppyjen välissä. Toisesta suorituksesta Ulla sanoi, että Miko lähti paljon itsevarmemmin ja siirsi paremmin painoa ennen okseria, mutta joutui ottamaan taas askelia ennen viimeistä hyppyä. Seuraavaa toistoa varten välejä lyhennettiin 5-8-8 jalkaan, jolloin suoritus parani paljon eli tällä etäisyydellä harjoitellaan. Miko alkoi jo väsähtää ja siitä Ulla mainitsikin.

Kolmas harjoitus oli liikkuva hyppy, jossa viimeisen esteen etäisyyttä/rimakorkeutta muutettiin. Tällä harjoituksella voi alkaa opettaa korkeampia hyppyjä. Ensimmäinen toisto oli hyvin vaisu, mutta Miko olikin jo ihan poikki. Ullan palautetta en muista kun sitä ei tullut videolle mukaan niin kuin aikaisemmissa harjoituksissa. Toista toistoa varten minun piti vinguttaa lelua, jotta Miko tulisi vauhdikkaammin ja sen jälkeen jatkaa leikkiä Mikon kanssa toisella kentällä. Ihan hyvin Miko vielä jaksoi pallon kanssa juoksennella, mutta väsy selvästi painoi.

Neljäs harjoitus, jonka teki vain yksi minikoira, oli sellainen, jota Ulla meille suositteli. Harjoitus on nimeltään 4 etäisyyttä ja sillä voi kasvattaa Mikon itsevarmuutta. Hyppyjä voi pistää peräkkäin enemmänkin kuin vain kuvassa olevat kaksi, esim. kolme hyppyä etäisyyksillä 12-15-18 jalkaa. Kysyin montako askelta koiran pitäisi pidemmissä väleissä ottaa. Ulla sanoi, että pieni maksi, jolla on hyvä tekniikka, pystyy menemään 12 jalan välin ilman laukka-askelta (eli laskeutuu ja ponnistaa samasta paikasta). Mutta riippuu ihan koirasta. Pitää vaan itse osata katsoa, mikä näyttää hyvältä.

Video Mikon suorituksista löytyy täältä.

Loppupäivän taas katselin muiden suorituksia. On kyllä tosi hankala katsoa käyttääkö koira takapäätään vai etupäätään, mutta kai sen oppii. Päivän päätteeksi saimme vielä palautetta omista koirista. Mikon itsevarmuutta täytyy kasvattaa. Sen suorituksissa itsevarmuus näkyy parempana takapään käyttönä ja epävarmuus taas lisää etupainoisuutta. Leikkimistä täytyy tehdä paljon ja Ulla suositteli narun päässä vedettävää lelua, jollainen pyrrilläkin oli. Oli tosi kiva koulutus ja Ulla oli mukava sekä asiansa osaava. Sain vähän lisää uskoa, että Mikon kanssa voi joskus kokeilla kisaamistakin, sillä Ulla ei pitänyt pientä kokoa esteenä maksihyppyjen hyppäämiselle. Pieni koira joutuu kyllä tekemään enemmän töitä ponnistuksessa, mutta oikea hyppytekniikka vähentää rasitusta. Nyt vaan hyppytekniikkaa harjoittelemaan joka viikko!

Päivän päätteeksi meillä oli pienet kopelointiharjoitukset koikkeriporukassa. Loki, Tessa ja Retu tulivat omistajineen Kivikkoon, jossa kaikki koirat joutuivat neljän eri ihmisen koskettelemaksi. Miko ja Mizy olivat siis mukana. Ihmiset olivat tuttuja, mutta harjoitus tekee aina hyvää.

Mikolta jäi tänään agitreenit välistä kun pitää pitää lepopäivä välissä. Harmittavasti nyt jo kolme kertaa on jäänyt välistä, viime viikolla ei tosin ollut kisojen takia harjoituksia muutenkaan. Jos koira tarvitsee maanantain lepopäiväksi, niin eikö omistajakin voisi saada? Ei jaksaisi huomenna mennä töihin, täytyisi vähän saada levätä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti