Koikkeritokoa, uintia ja näyttelyä

Keskiviikkoillan vietimme Espoossa kooikerkoulussa. Paikalle oli taas tullut runsain joukoin punavalkoisia: Mikon ja Lokin lisäksi Qarisma, Hetja, Rami, Tessa, Mizy, Savina, Nipa, Aatu ja Retu sekä uusi tuttavuus Ella (Chirpy Copper). Aatunkin näimme vasta toista kertaa, ensimmäinen kerta oli Riihimäen näyttelyssä. Parkkipaikalla tapasimme Retun ja Tessan. Retu tuli iloisesti tervehtimään sekä minua että Mikoa. Kivasti nuorella miehellä rohkeus lisääntynyt. Heti koulutuspaikalla näin punkin kävelevän Mikon etujalassa. Otin kepintyngän, jolla yritin saada punkin pois, koska ei sellaiseen ällötykseen voi käsin koskea. Punkki ei vaan millään tahtonut tarttua keppiin, mutta sitten onnisti. Meinasin heittää sen mereen, mutta punkki käveli niin reippaasti kohti sormiani, että piti heittää keppi pusikkoon. Se olikin eka kerta kun näin punkin kävelevän Mikossa ja itse asiassa eka kerta kun näin punkin, joka ei ole imenyt verta. Sen jälleen tuntui vähän väliä, että joku kävelee jaloissa...

Miko oli taas yhtä kiinnostunut nurmikon hajuista kuin ennenkin, joten kontaktin saaminen oli vaikeaa. Nuottaniemen ranta on varmasti kaikkein haastavin koulutuspaikka, jossa koskaan ollaan oltu. Miko istui nätisti odottamassa kun kävin tervehtimässä pentua. Minun tervehdittävänä oli Retu, jolta katsoin myös hampaat. Hieman oli haastavaa, mutta ei Retu ainakaan yrittänyt peruuttaa pois. Seuraamisharjoitus meni ihan ok, mitä nyt Miko tuli perässä. Luoksetuloharjoitus ei sitten mennyt ihan nappiin, mutta osasin sitä odottaa. Miko lähti juoksuun (tai raviin) kun kutsuin, mutta pysähtyikin sitten pusikkoa haistelemaan. Kävin pistämässä Mikon kiinni, sillä kutsuminen ei olisi saanut Mikoa jatkamaan matkaa. Kokeilimme sitten luoksetuloa niin, että Mikon hihnasta pidettiin kiinni ja minä lähdin juosten pois päin ja kutsuin samalla. Se tepsi ja Miko laukkasi luokse.

Lopuksi osa koirista sai hieman leikkiä ja uida. Tessa kävi seisoskelemassa ihan Mikon lähellä, ihan kuin se olisi halunnut ärähtää Mikolle. Mutta Miko ei kiinnittänytkään siihen mitään huomiota eikä aihetta ärähdykselle tullut. Kai Miko alkaa vähitellen tajuta, ettei se ole tyttöjen suosikki :) Tai sitten se vain tietää, että Tessalta tulee hammasta.

Kuvia en oikein onnistunut saamaan, mutta tässä pari

Ella

Savina

Loki

Hetja

Tessa

Taina napsi enemmän ja parempia kuvia, tässä pari Mikosta

Miko odottaa pennun tervehtimisen ajan

Oman vuoron odottelua

Ai miten niin seuraamispaikassa on jotain vialla?

Torstai-iltana Miko kävi tavalliseen tapaan kahlaamassa Mätäjoessa. Oli oikein iloinen yllätys, että Miko hieman ui! Aikamoista pärskimistä se oli, mutta uimista kuitenkin. Mukana ei ollut mitään parempaa tallennusvälinettä kuin puhelimeni, joten aika huonolaatuinen video tuli kuvattua. Puhelin vielä lopetti nauhoituksen melko nopeasti, siksi videolla vähän tyhmiä pätkiä. Perjantai-iltana kävimme samassa rannassa paremmat tallennusvälineet mukana, mutta eipä Miko sitten uinut. Kahlaili vain, vaikka sorsiakin oli lähellä.

Tänään lauantaina menin Tuomarinkartanon vinttikoirakeskukseen katselemaan kooikereita Helsinki kv-näyttelyyn. Meinasin ilmoittaa Mikonkin näyttelyyn, koska se oli näin lähellä ja ruotsalaistuomarilta olisi voinut saada EH:n lukemieni arvostelujen perusteella. Halvempi ilmoittautumisaika ehti mennä ohi enkä sitten kalliimmalla viitsinyt ilmoittaa kun en tiennyt mitä tuomari isoista tykkää. Paikalla oli tuttuja koiria: Julia, Mizy, Jone, Niko ja Nova. Julia ja Mizy kävivät molemmat iloisesti tervehtimässä. Kauheasti ei ole kumpaakaan tullut silitettyä kun aina on Miko mukana eikä tytöt siitä oikein tykkää :) Jone oli kovasti miehistynyt viime näkemästä. Ison koiran omistajana kiinnostaa muiden isojen koirien säkäkorkeus ja vertailen niitä Mikoon. Jone oli hieman erityyppinen kuin Miko, mutta en osannut sanoa kumpi on isompi. Mari oli sitä mieltä, että Jone. Tuomari tykkäsi Jonesta ERI:n verran, mutta SA jäi, koska takaliikkeiden olisi pitänyt olla voimakkaammat tms. ERI:n sai muutkin kooikerit. ROP oli Nova ja VSP Mizy, onnea! Vähän jäi kyllä harmittamaan, etten Mikoa ilmoittanutkaan, sillä koko ei tuomaria haitannut, vaikka siitä mainitsikin. Olisi voinut jopa olla mahdollisuuksia sertiin (ja cacibiin). Mutta ei sitä tiedä.

Kuvia näyttelystä löytyy täältä.