Kuulumisia

Vähän pidempi tauko on ollut blogin päivittämisessä, mutta ei meillä ole mitään sen kummempaa ohjelmaakaan ollut. Kumpikaan pojista ei ole käynyt hetkeen treeneissä, sillä tein pidempää työpäivää pari viikkoa ja sitten olin flunssassa. Päädyin jättämään Rion tokotreenit pois, sillä halli on liian stressaava treeniympäristö Riolle. Kesätreenikausi kestää vielä neljä viikkoa ja sitten loppuu pojilta treenit ellei saada omatoimivuoroa Konalaan. Se selviää myöhemmin. Toiveissa olisi jatkaa Rion kanssa agilitya omatoimisesti ja samalla voisi vaikka rallytokoilla Mikon kanssa.

Pari viikkoa sitten talkoilin agikisoissa ja pääsin rapsuttelemaan suloista koohopentua Dania (Estaika’s Unpredictiple Fast). Ihanan rennosti pentu oli hallissa. Viime viikonloppuna kävin katsomassa kooikerit vinttikoirakeskuksessa järjestetyssä näyttelyssä. Olin miettinyt Rion ilmoittamista, mutta jätin ilmoittamatta, kun epäilin, että tuomari saattaisi tutkia koirat maassa. Ja niinhän se tutkikin. Riolle oli näyttelysuunnitelmia, mutta taidamme kuitenkin pitää taukoa ja antaa Rion kehittyä. Turhaan EH:ta ja H:ta käy keräämässä, ainakaan junnuluokassa.

Miko on ollut viime aikoina aika herkkä reagoimaan epäilyttäviin asioihin. Joka vuosi, kun illat alkavat pimetä, Mikon epävarmuus korostuu. Iltojen lisäksi se reagoi myös päivällä helpommin. Olen tehnyt analysointia molemmista pojista ja todennut, että Miko on epävarma ja Rio pelokas. Jos Rio alkaa haukkua jollekin, myös Miko alkaa haukkua, sillä epävarman koiran pitää reagoida ensin ja katsoa sitten mistä on kyse. Jos Miko alkaa haukkua jollekin, Rio katselee pelokkaana ympärilleen ja hermostuu. Tämä vuodenaika saa epäilemään kastrointia, sillä se voi lisätä epävarmaa käytöstä. Mutta kyllä se tulee tapahtumaan. Aikakin on jo varattu syyskuun lopulle. Riolla on myös aika eläinlääkärille ensi viikolla, jolloin otetaan kontrolli virtsa- ja verinäytteet. Pojille on myös varattuna aika silmäpeilaukseen ja Riolle polvitutkimukseen. Rion rokotukset pitää myös uusia lokakuussa, jolloin ajattelin hoitaa myös erilaiset verinäytteiden lähetykset. Ihan kiitettävästi tässä syksyllä saa rahaa kulumaan eläinlääkärille…

Tiistaina oli Mikon rallytokotreenit ja meitä oli paikalla vain pari. Olipahan aikaa treenata. Tällä kertaa ei tehty rataa vaan pieniä pätkiä. Ensin harjoiteltiin peruuttamista. Miko osaa peruuttaa edessä, tosin aika lyhyen matkan kerrallaan, joten kokeilimme sivulla peruuttamista. Kouluttaja kehotti kokeilemaan jo käytössä olevalla peruutuskäskyllä. Se toimi, mutta Miko lähti vinoon. Täytyy siis palkata ulkokautta ja se onkin ihmeen vaikeaa... Kokeilimme peruuttamista myös niin, että lähdin kääntymään paikallani vasempaan ja se toimi myös. Toisena yksittäisharjoituksena oli seisominen. Miko osaa ihan hyvin perusasennosta seisomaan nousemisen ja treeneissä asennonvaihdot olivat erinomaisia. Kouluttaja kovin kehui Mikon tekniikkaa :) Muutaman kyltin ratapätkät menivät myös kivasti, sillä Mikolla oli melko hyvä vire.

Keskiviikkona oli Riolla agilitytreenit. Kentän portilla Rio huomasi Xeman ja puolisisarukset pääsivät pikaisesti tervehtimään. Aluksi avustin toista koirakkoa ja samalla kentän yläpuolella lensi muutama lentokone. Kun palasin Rion luokse, se makasi penkin alla täristen. Luulin jo, ettei treenaamisesta tulisi mitään, mutta pelko unohtui, kun lähdimme ensimmäiselle pisteelle. Ensimmäisenä harjoituksena oli estefokus. Harjoittelimme yhdellä hypyllä vaihdellen minun paikkaa. Ensin olin Rion tasolla oikealla ja vasemmalla, sitten siivekkeen kohdalla molemmin puolin ja lopuksi etupalkkana olleen lelun tasolla. Lähtöluvan odottaminen ei aina vielä onnistu, joten avuksi tuli Irra-bretonin omistaja. Hyppyä tehtiin ilman rimaa, sillä Riolle pistettiin hihna, jota avustaja piti. Riolle olisi ollut häiriö jo se, että joku ei niin tuttu pitää kiinni. Lähtölupa tuli aina silloin, kun koira katsoi eteenpäin. Toisena harjoituksena oli takaaleikkaus. Esteinä oli kaksi hyppyä ja mutkaputki. Aloitimme ensin yhdellä hypyllä ja putkella. Kahden hypyn kanssa oli jo paljon vaikeampaa, sillä Rio tulee jalkoihini ensimmäisen esteen jälkeen. Pistin sen estefokuksen puuttumisen piikkiin, mutta Ida myöhemmin sanoi, että välillä pistin toista kättäni selän taakse, joka saattoi myös vaikuttaa. Lähdöt tehtiin lentävinä ja ihan hyvin takaakierrot onnistuivat, vaikka Rio pitääkin vielä saattaa ihan esteelle asti. Toistoja tuli tehtyä aika monta, mutta Rio kesti sen ihan ok. Rion kanssa on tosi kiva treenata ja erityisen iloinen olen siitä, että sen voi palkata lelulla.  Treenien päätteeksi Rio pääsi vielä vähän leikkimään Xeman kanssa ja kävelimme yhtä matkaa pysäkille saakka. Bussista jäätyä kohdattiin vielä lisää tuttuja, kun Esa sattui juuri samaan aikaan pyöräilemään ohi. Ensin Rio alkoi haukkua kummalle pyöräilijämiehelle, mutta päästyään haisteluetäisyydelle, Rio tunnisti Esan ja tervehti iloisesti.

Ida oli meidän onneksi kentällä kameran kanssa ja muutama kuva tuli Riostakin. Kaikki kuvat © Ida Alexandersson.

Pojat eläinlääkärissä

Viime viikolla sain vihdoin varattua Riolle ajan eläinlääkärille. Ajan sain vasta viikon päähän eli tämän viikon torstaille. Olisin aamuaikaa mieluummin halunnut ajan iltapäivälle, mutta jos ensimmäinen vapaa aika löytyi vasta viikon päästä, niin seuraavaa ilta-aikaa olisi varmaan joutunut odottamaan vielä pidemmälle. Varasin ajan Mevetistä, sillä ajattelin, että voisin kokeilla siellä käymistä, sillä se on saman matkan päässä meiltä kuin Kannelmäen Evidensia (2,5 km), hintataso vaikuttaa samanlaiselta (tosin esittämistapa voi olla erilainen eli tuleeko päälle muita kuluja vai ei) ja se on arvostettu eläinlääkäriasema.

Virtsanäytettä ei oltu pyydetty tuomaan, mutta ajattelin sen olevan kuitenkin tarpeellinen. Virtsanäytteen saaminen oli niin paljon helpompaa kuin Mikolta. Rion nostaessa koipea, odotin hetken aikaa ja pistin sitten kipon alle. Pian näytettä oli jo ihan riittävästi ja otin kupin pois alta ennen kuin Rio laskee koiven, jotta se ei vahingossa potkaise kippoa. Mikolta on jo parin millin saaminen saavutus, Riolta olisi saanut helposti koko kupillisen. Jotain hyötyä sentään Rion pitkistä pissoista.

Eläinlääkäriaseman vaaka näytti 7,8 kg. Aulassa oli kolme muuta koiraa odottamassa ja kaksi niistä oli isoja koiria. Rioa kovin hermostutti muiden koirien läsnäolo. Hetken odottelun jälkeen eläinlääkäri otti meidät vastaan. Ensin hän haastatteli ja kerroin paljosta juomisesta, isoista pissahädistä, vahingoista kotiin, öisin petiin pissaamisesta ja Rion ruokavaliosta. Ell teki yleistutkimuksen, mm. katsoi hampaat, kuunteli sydämen ja tunnusteli Rion takaosaa. Hän kysyi voisiko Rio juoda nälkäänsä. Sanoin, että olen miettinyt pitäisikö ruokaa antaa enemmän, kun sillä on paino tullut alaspäin. Ell oli kuitenkin sitä mieltä, että Rion paino on juuri sopiva. Ell myös kyseli juoko Rio enemmän silloin, kun se syö nahkapuruluita. En osannut sanoa, mutta ei ne kuitenkaan voi syynä olla. Rio juo paljon joka päivä ja aina, kun menemme ulos, sillä on ensin iso pissahätä. Poikkeuksia ovat ne päivät, kun Rio juo niin paljon, ettei se pysty pidätellä ja pissaa sisälle.

Ell kävi katsomassa virtsanäytettä ja palasi takaisin hetken päästä. Virtsa oli ok, se ei ollut haaleaa, vaikka välillä se mielestäni näyttää aika värittömältä. Jotain sairauksia voitiin sulkea pois virtsanäytteen perusteella, mutta en tiedä mitä, kun ell sanoi niiden latinankieliset nimet. Sitten hän lähti suunnittelemaan verikokeita ja jäimme huoneeseen odottamaan. Reilun puolen tunnin odottelun päästä hoitaja tuli ottamaan kaksi putkiloa verta. Rio yritti vähän rimpuilla, kun sille pistettiin puristussidettä etujalkaan, mutta se seisoi ihan rauhallisesti, kun hoitaja pisti neulan ja valutti verta ensimmäiseen putkiloon. Vaihtaessaan toisen putkilon, hoitaja vähän käänsi neulaa, joka taisi kirpaista ja sen jälkeen Rio vaikutti saaneen tarpeeksi verenluovutuksesta. Hyvin kuitenkin toinenkin putkilo saatiin täyteen. Jäimme odottelemaan verikokeiden tuloksia. Kului tunti kunnes ell saapui kertomaan tuloksia. Maksa- ja munuais- sekä sokeriarvot olivat ok. Urea oli hieman viitearvojen ulkopuolella. Maksa- ja munuaisarvot olivat helpotus. Eläinlääkärikin sanoi, että vakavimmat sairaudet on suljettu pois. Hän tutki vielä Rion eturauhasen, joka oli ok. Anaalirauhaset olivat melko täynnä, joten hän tyhjensi ne. Anaalirauhaserite ei ihan osunutkaan paperille, joten sellainen mukava tuoksu levisi huoneeseen, kun ell alkoi putsata Rion housukarvoja. Hän vielä ihmetteli kuinka olikaan saanut sellaisen sotkun aikaiseksi... Ell sanoi, että yksi mahdollisuus on Addisonin tauti eli lisämunuaisen kuorikerroksen vajaatoiminta, jossa oireina on mm. runsas juominen, kohonnut urea-arvo ja löysähkö uloste. Kerroin Riolla olleen ripulin viime viikolla, jonka jälkeen sillä on ollut välillä löysempää ulostetta. Addisonin taudin oireista ruokahaluttomuus ja alakuloisuus ei kuitenkaan sovi Rioon. Ell sanoi, että mahdollisesti ruokavaliota täytyy säädellä. (Tiedän, että ko. ell ei kannata raakaruokintaa ja hän sanoikin, että välillä Rion nappuloihin lisäämästäni raa'asta lihasta Rio voi saada liikaa valkuaista, joten sen hän varmasti jättäisi pois.) Ell jätti virtsanäytteen vielä viljelyyn ja sanoi, että voin perjantaina soittaa ja tiedustella kasvaako siellä jotain. Jos kasvaa, niin tulokset saa viikonloppuna. Hän pyysi myös varaamaan soittoajan ensi viikolle, jolloin keskustelemme jatkotutkimuksista. Ainakin urea-arvoa kontrolloidaan. Ell vielä syötti Riolle muutaman kourallisen nappuloita ja lähti sitten tekemään papereita valmiiksi. Luulin, että eläinlääkärissä ei mene kovin kauaa ja olen työpaikalla jo aamupäivän aikana. Aikaa eläinlääkärillä vierähti 2 h 40 min. Kävelimme Rion kanssa kotiin, pesin sen housukarvat, vein Mikon pienelle lenkille, sillä jouduin olemaan töissä myöhempään, ja sitten pääsin lähtemään töihin. Töissä olin vasta klo 13... Rio oli tosi reipas eläinlääkärissä.

Se on hieno juttu, että Rio ei saanut (ainakaan toistaiseksi) mitään diagnoosia. Pelkäsin, että sillä on munuaisten vajaatoimintaa tms ja että se kuolisi sairauteensa nuorena. Toisaalta taas on ikävä, että mitään syytä ei löytynyt. Sisälle pissaaminen on hyvin ikävää ja tulee kalliiksi, jos mattoja pitää jatkuvasti pesettää. Olen toivonut Riosta harrastuskoiraa ja erityisesti siksi luustokuvaukset hieman jännittävät, sillä nivelissä voi olla jotain mikä estää agilityn harrastamisen. En ollut osannut huolestua siitä, että Riolla voisi olla sairaus, joka estää kisaamisen, ennen kuin oireita alkoi olla. On toki muitakin mahdollisia syitä, jotka voivat estää kisaamisen, virallisesti tai epävirallisesti.

Soittelin tänään virtsanäytteestä eikä siinä ollut bakteerikasvustoa.

Perjantaina oli Mikon vuoro joutua eläinlääkärille. Varasin sille ajan Kannelmäen Evidensiaan, sillä sieltä oli todennäköisempää saada sopiva aika. Perjantai oli Mikon rokotusten viimeinen voimassaolopäivä eli rokotuksista oli kyse. Mikon paino oli 14,1 kg. Miko ei ole koskaan aikuisiällä painanut alle 14 kg, mutta voisi se hyvinkin olla alle eikä se siltikään olisi liian laiha. Mikon paino on ollut laskussa, kuten Rionkin, joten täytyy tarkkailla molempien painoa ja antaa varmaan lisää ruokaa.

Mikoa jälleen hermostutti odotellessa ja se murisi tai haukkui kaikille näkemilleen hoitajille tai eläinlääkäreille. Kaikki olivat potentiaalisia pahantekijöitä. Eläinlääkärin pöydällä Mikolla aluksi tärisi takajalat ja se oli muutenkin surkean näköinen. Ell pisti ensin rokotukset ja kokeili sitten Mikon eturauhasen. Se ei ollut aristava eikä suuri, muttei pienikään. Ell sanoi, että siitä voi olla vielä vaivaa. Hän ehdotti kastrointiajan varaamista saman tien, mutta varaan sen vasta myöhemmin. Ell olisi muuten pistänyt vielä toisen Tardak-piikin, mutta se olisi voinut vaikuttaa rokotteiden vasta-aineiden muodostukseen.

Minulla on alustava suunnitelma kastroinnille. Suunnitelmana olisi, että meidän seuran syyskuisten rt-kisojen jälkeisellä viikolla olisi kastrointi (ehkä torstaina, jolloin voisin olla Mikon kanssa kotona perjantain ja sitten olisi vielä viikonloppu). Kastroinnista olisi sitten kuusi viikkoa aikaa kooikereiden rt-mestaruuskisoihin. En tiedä, ehtiikö varoajat umpeutumaan siinä ajassa, mutta eiköhän. En kuitenkaan lokakuun kisojen takia kastrointia siirrä, sillä muuten on kohta taas eturauhasvaivat kuvioissa.

Pieni treenipäivitys

Tiistaina Mikolla jatkui rallytokotreenit. Meillä oli tuuraava kouluttaja ja lyhyehkö AVO-luokan rata. Omatoimipisteellä oli jääviä liikkeitä. Kävimme Mikon kanssa ensin omatoimipisteellä. Meillä on jäävät toiminut hyvin radalla niinä harvoina kertoina, kun niitä on tehty. Yksittäisinä ei enää sujunutkaan hyvin. Tuntui, että kaikissa liikkeissä tökki, mutta maahan meno sujui parhaiten. Rata ei myöskään mennyt kovin hyvin, sillä pari kylttiä uusin ja vire olisi voinut olla parempi. Omatoimipisteellä Miko jopa haukahti tai murahti, kun kehuin sitä, joten silloin vire oli vielä ihan hyvä.

Tänään oli Rion agitreenien vuoro. Aiheena oli irtoaminen. Kentällä oli kolme hyppyä ja putki peräkkäin. Kouluttaja hoiti palkkaamisen namikupin avulla. Aloitimme yhdestä hypystä, sitten kouluttaja meni kahden hypyn taakse, sitten kolmen ja lopulta putkelle asti. Kahteen hyppyyn asti meni tosi hyvin ja kolmellakin onnistui, mutta Rio välillä kääntyi kesken kaiken katsomaan minuun. Koko suora putken kanssa onnistui pariin kertaan, mutta sitten Rio alkoi epäröidä ja kääntyä minuun päin. Vähensimme sitten etäisyyttä. Teimme suoraa vielä toisesta suunnasta eli putkelta hypyille. Lopuksi oli tarkoitus tehdä "hyvänmielensuora" eli juosta putkelta hypyille, tehdä valssi viimeisellä hypyllä ja juosta takaisin. Yritimme, vaikka tiesin, että tuskin menee ihan niin, sillä minun liike on vielä liian iso häiriö eikä Rio ole mennyt noin montaa estettä peräkkäin. Ja niinhän siinä kävi, että putken jälkeen Rio oli jaloissani. Aloitin sitten vielä valssilla viimeiseltä hypyltä (joka yllätyksekseni onnistui), mutta ensimmäisen hypyn jälkeen Rio oli jo jaloissani. Kotitehtäväksi sain treenata edessä olevan lelun katsomista ja sinne vapauttamista silloin, kun katse on sinne päin. Riolla on vielä estefokuksen kanssa paljon tekemistä, sillä pääosin sen katse on muualla kuin edessä olevissa esteissä. Mutta oli se taas ihana treenikaveri, joka leikki raivokkaasti. Vähän ahdistustakin ehti tulla omaa vuoroa odotellessa, kun noin 10 metrin päässä ollut aitaan nojaava pöytä kaatui. Piti lähteä kävelylle rauhoittumaan, ettei Rio olisi yrittänyt kaivautua aidan alta päästäkseen pakoon.

Sekalaista asiaa

Loma on nyt ohi ja töissä on mennyt jo viikko. Meillä ei ollut juurikaan suunnitelmia lomalle ja ehkä sen vuoksi loma ei tuntunut menevän liian nopeasti. Tosin hyvin olisin voinut vielä jatkaa lomailua, mutta ei se lotto- tai eurojackpotvoitto osunut vieläkään kohdalle. Vähän harmittaa, että joitain asioita jäi tekemättä, kuten agikentällä tai jossain uimapaikassa käyminen. Joitain suunnitelmia, joihin ei kuulunut koiria, jäi toteuttamatta Mikon tyttökaipuiden vuoksi. Mikon ollessa pahimmillaan tyttöjen perään, se olisi varmaan jäänyt kotiin ulvomaan. Onneksi Tardak-piikki tuntui jo heti vaikuttavan, ainakin vähän, sillä sen jälkeen Miko taas nukkui normaaliin tapaan eikä ollut enää aamulla aikaisin ylhäällä odottamassa ulospääsyä. Kerran lenkkeillessä kävi niin, että vastaan tuli kolmen koiran ulkoiluttaja ja ainakin yksi koira oli irti. Käännyin heti toiseen suuntaan, kun näin heidät, mutta se oli vähän haastavaa. Rio pelkää erityisesti irti olevia koiria, joten se yritti päästä mahdollisimman nopeasti poispäin kun taas Miko näki lähestyvän koiran potentiaalisena tyttöystäväehdokkaana eikä aikonut liikkua ainakaan poispäin. Täytyi sitten vetää Mikoa perässä, jotta Rio pääsisi pois epämukavasta tilanteesta. Irtokoira onneksi kääntyi takaisin eikä tullut lähemmäksi.

Silloin, kun olin isännän kanssa samaan aikaan lomalla (kaksi viikkoa lomani keskellä), ulkoilutin koirat pääosin erikseen. Ainakin vielä on paljon mukavampaa ulkoiluttaa koirat erikseen. Rion kanssa kahdestaan ollessa se pitää enemmän kontaktia minuun eikä vedä läheskään niin paljon kuin Mikon kanssa. Kahdestaan Rion kanssa ulkoillessa pystyy myös tekemään jotain meidän ongelmille. Miko on pääosin vaivaton lenkkikaveri, vaikka joillekin koirille se haukkuu tai rähisee. Rion kanssa Miko reagoi helpommin toisiin koiriin, yleensä siksi, että jos Rio sanoo jotain, niin Mikon pitää myös haukkua. Toisin päin tapahtuu harvemmin. Mikon kanssa kahdestaan mennessä vauhti on yleensä molemmille sopiva. Molempien koirien kanssa ulkoillessa Rio vetää ihan koko ajan (oma syy toki, sillä en kaikkeen vetämiseen ole puuttunut). Varsinkin lämpimillä keleillä pojat liikkuvat hyvin eri tahtiin. Rio menee koko ajan reippaasti eikä se hiljennä, vaikka olisi kuuma. Se vain läähättää sitten enemmän. Miko taas kulkee hitaammin, joko vierelläni tai kovin lämpimällä ilmalla perässä. Silloin hihnat on jatkuvasti kireällä molempiin suuntiin ja se on harmillista myös sen takia, että meidän lähtiessä taas liikkeelle Rion vetämisen jälkeen, on hihna melkein heti taas kireällä, sillä Miko tulee hitaasti. Nyt taas pojat pääosin lenkkeilevät yhdessä, sillä aamuisin en halua käyttää kauheasti aikaa koirien ulkoilutukseen eikä iltapäivällä töiden jälkeen viitsi jättää toista kotiin enää odottamaan. Illalla ulkoilutan koirat erikseen, jos mahdollista, sillä hämärällä ne reagoivat helpommin epäilyttäviin asioihin.

Riolla on nyt kesän ajan ollut lenkeillä puolikuristava panta, jota normaalisti olen käyttänyt vain treeneissä tai leikkitreffeillä, sillä valjaista on tullut epämiellyttävät. En haluaisi käyttää vain pantaa Rion vetämisen takia enkä siksi, että se syöksyilee lintujen perään. Jostain syystä Rio alkoi alkukesästä kääntää päätä pois, kun yritin pistää valjaita. Sitten se alkoi väistää entistä enemmän. Nami auttoi hetken aikaa, mutta jonkin ajan päästä nami ei enää kelvannut. Rio väänsi itseään sellaisiin asentoihin, etten saanut sille enää valjaita. Valjaissa ei ole mitään pehmusteita, joten voi olla, että ne tuntuivat ikävältä päällä varsinkin silloin, kun Rio on kovaa syöksynyt linnun perään. Rio ei kuitenkaan aristanut mitään kohtaa, mihin valjaat osuvat. Pitäisi hankkia Riolle uudet, paremmat valjaat, mutta ei sille kai vielä mitkään valjaat sovi yhtään sen paremmin kuin pari kuukautta sitten. Tai sitten pitää tilata sovitettavaksi jostain verkkokaupasta, jossa on eri tarjontaa kuin Mustilla & Mirrillä.

Viime sunnuntaina olisi ollut Riolla näyttely, mutta päädyin jättämään sen kotiin. Lauantai-iltana mietin asiaa pitkään ja välillä olin menossa sen kanssa ja välillä en. Viime aikoina on ollut useampia ikäviä tilanteita Rion kanssa, joten sen vieminen näyttelypaikalle, jossa on paljon koiria ja ihmisiä pienessä tilassa, ei tuntunut hyvältä ajatukselta. Pääosin ikävät tilanteet on ollut ihmisille haukkumista. Yleensä haukun kohteet eivät siitä sen kummemmin välitä, mutta kesän aikana muutamilla kerroilla on tullut kommenttia (eikä tietenkään mitään positiivista) ja niistä on jäänyt paha mieli. Niiden takia on tullut muutenkin mietittyä Rion käytöstä/luonnetta ja sen takia oli jonkun aikaa mieli maassa. Vieraat ihmiset ovat Riolle vaikeita. Toivottavasti päästään joku päivä siihen tilanteeseen, että vieraat ihmiset ovat ihan ok. Näyttelyssä kuulin, että vuoden alusta lähtien tulisi näyttelysääntöihin muutos, jonka jälkeen kaikki urokset, joilla ei ole normaalit kivekset (myös terveydellisistä syistä kastroidut) saisivat automaattisesti hylätyn. Löysin maininnan Koiramme-lehdestä, mutta ei siitä voinut päätellä, ovatko jatkossa ell-todistukset kastroinnista turhia. Täytyy vielä selvitellä asiaa, sillä turhaan Mikolle todistuksen hankin, jos siitä ei enää ensi vuonna ole hyötyä. Suunnitelmissa on ollut kastroinnista huolimatta viedä Miko pariin näyttelyyn sen täytetyttä 8 vuotta ensi keväänä,

Maanantaina kävin iltalenkillä poikien kanssa erikseen. Rion kanssa meinasi käydä huonosti. Annoin sille namin, kun se tuli nätisti vierellä ja nami meni väärään kurkkuun. Niin on käynyt pari kertaa aikaisemminkin, mutta Rio on saanut melko pian kakistettua namin ulos. Rio oli tukehtumaisillaan ja tärisi eikä siitä lähtenyt minkäänlaista ääntä. Kun nami ei näyttänyt lähtevän liikkeelle, niin hieroin kurkkua, joka on joskus auttanut. Siitä ei kuitenkaan ollut hyötyä, joten yritin painella rintakehää (heimlich tyyliin). Ja sitten taas hieroin kurkkua ja painelin rintakehää eikä mitään vaikutusta. Nostin Rion ja pidin sitä hetken pää alaspäin ja painelin rintakehää. Ja taas yritin kaikkea kolme peräkkäin eikä auttanut. En yhtään tiennyt mitä voisin enää tehdä ja mietin, joudunko katsomaan vierestä, kun Rio tukehtuu ja kuolee. Lopulta onneksi Rio alkoi kakoa ja parin kerran jälkeen kaikki oli ok ja Rio jatkoi matkaa häntä heiluen. Huh! Myöhemmin googlettelin, mitä pitää tehdä, jos koira meinaa tukehtua. Pari napakkaa lyöntiä lapojen väliin voi auttaa irrottamaan kurkkuun juuttuneen asian. Jos kurkussa näkyy jotain, sen voi yrittää ottaa pois, mutta on myös riski, että työntää sen vahingossa syvemmälle kurkkuun tai henkitorveen. Koiran voi myös nostaa pää alaspäin, vähän ravistaa ja taputtaa selkään. Jostain syystä selkään ”lyöminen” ei tullut mieleenkään, vaikka kyllähän niin ihmisillekin tehdään, kun jotain jää kurkkuun.

Tiistaina kotona odotti yllätys. Eteisestä näkee suoraan makuuhuoneeseen, jonka lattialla oli jonkun ripulit. Huokaisin helpotuksesta, että ne olivat lattialla eikä matolla. Se oli liian aikainen huokaisu, sillä eteisen käytävää kävellessä näin, että myös eteisen ja olohuoneen välillä olevalla matolla oli löysiä jätöksiä. Ja kun vielä jatkoin kävelyä, niin sitä oli myös olohuoneen isolla matolla… Onneksi äiti otti matot pestäväksi. Riolla oli ollut vatsa kuralla, mutta onneksi se meni pian ohi.

Keskiviikkona olisi alkanut agilitytreenit, mutta oli ihan liian lämmin päivä treeneille. Eikä minulla oikein ollut motivaatiota lähteä. Treeneissä on ollut aina kivaa, mutta matkustaminen tekee lähdöstä usein vaikeaa. Auto olisi niin paljon helpompi. Riolle olisi kyllä treenit tullut ihan tarpeeseen, sillä sille naksuttelu kotona ei riitä aktivoinniksi. Se on ollut viime aikoina kovin energinen. Naksuttelu nostaa kierroksia niin, että pitää olla aika neutraali kehuessa, ettei vaan saa mustaa silmää Rion hypätessä suoraan kohti kasvoja. Ensi viikolla jatkuu rallytoko- ja tokotreenit.

Retki Nuuksioon

Torstaina kävimme Nuuksiossa. Oli aika lämmin päivä, mutta onneksi metsässä oli varjoisaa eikä liian kuumaa. Lämpimän sään vuoksi suunnitelma 7 km rengasreitistä vaihtui noin 4 km reittiin. Lammet ovat 7 km reitin varrella, joten siksi olisin mielelläni kävellyt sen, mutta ehkäpä sitten syksymmällä. Alussa oli kaksi lampea, joista toisen rannalla pojat kävivät kahlaamassa. Rioa näytti samalla tavalla epäilyttävän kuin Mikoa, jos jalka ei ylettänyt pohjaan ja se siksi pysyi matalammalla. Miko ui ihan pienen matkan ja Rio ilmeisesti vahingossa hyppäsi vähän syvemmälle ja joutui uimaan. Hienosti uinti sujui ja tekniikka oli kohdillaan. Ei siis sellaista etujaloilla roiskimista kuin Mikolla joskus on.

Molemmilla pojilla oli flexit ja molemmat nauttivat normaalia hihnaa suuremmasta mahdollisuudesta liikkua. Metsässä oli paljon mustikoita ja harmitti, ettei reppuun ollut mahtunut välineitä mukaan. Kokeilin, maistuisiko Riolle mustikka, kääntämällä mustikan oksaa niin, että Rio näki mustikan. Kyllähän maistui. Rio ei käynyt omatoimisesti syömässä mustikoita, mutta jos oksan käänsi tai antoi kädestä, niin Rio söi. Ja koska Riolle maistui mustikat, niin Mikokin halusi maistaa. Yhden Miko ehkä söi, mutta sitten se sylkäisi mustikan, joten ei kuitenkaan tainnut olla mieleen.

Lenkin päätteeksi grillasimme makkaraa, joista myös pojat saivat osansa. Kävellessämme Haukkalammelta bussipysäkille aurinko paistoi hyvin lämpimästi. Sen lisäksi tiellä oli paljon ylämäkiä. Miko alkoi jo hyytyä ja tuli loppumatkasta jonon viimeisenä löntystellen. Yhteensä kävelyä tuli 10 km ja vietimme Nuuksiossa 4 tuntia. Kaikkiaan olimme poissa kotoa 7 tuntia, joten aika paljon menee aikaa matkoihinkin. Siksi Nuuksiossa ei kauhean usein tule käytyä. Rio on vielä niin nuori, että yritän säästää sitä suuremmilta rasituksilta. 10 km käveltiin hyvin hitaaseen tahtiin, sillä poikkesimme usein polulta katselemaan maisemia, syömään mustikoita ja ottamaan kuvia. Bussissa Miko meni heti makaamaan, samoin toisessa bussissa. Myös Rio rauhoittui bussissa syliin makaamaan. Kotona pojat nukkuivat sikeästi iltalenkkiin asti. Miko oli vielä perjantaina väsyneen oloinen eikä ollut ulkoillessa kovin reipas. Saattaa olla, että Mikolla kipeytyivät lihakset normaalia pidemmästä ulkoilusta.

Jotain molempia kiinnostavaa on löytynyt

Isänsä näköinen Rio ja hienot maisemat

Miko jäi istumaan puunrungon eteen, kun ei päässyt enää pidemmälle

Miko ja eturauhasvaivat...

Miko ei ole aamuvirkku. Se jää yleensä nukkumaan, kun minä nousen ylös. Rio taas on aamuvirkku ja kovin iloinen, kun joku vihdoin herää. Viime keskiviikkoaamuna heräsin aikaisin Mikon vikinään. Se oli yhdessä Rion kanssa eteisessä. Sama toistui torstaiaamuna, joten aamulenkillä otin virtsanäytteen ja soitin eläinlääkärille. Sain ajan aamupäivälle samalle eläinlääkärille, jolla kävimme alkuvuodesta samoissa merkeissä.

Eläinlääkäriaseman vaaka näytti 14,6 kg pannan ja hihnan kanssa. Hieno juttu! Mikolle alle 15 kg:n paino on oikein sopiva. Miko oli jälleen hermostunut, kun odottelimme vuoroamme. Hetken aikaa se tärisi. Muutoin Miko istui hermostuneena ja murisi tai haukkui, jos joku lähestyi sekä yritti välillä päästä kohti ulko-ovea. Vaikka Miko suhtautuu epäilyksellä kaikkiin lähestyviin ihmisiin eläinlääkärille pääsyä odottaessa, niin silti tutkiminen on mennyt aina hyvin ja ilman murinoita. Mikon pissanäytteestä ei löytynyt verta. Eturauhanen oli hieman suurentunut, mutta ei aristanut. Ell sanoi, että todennäköisesti eturauhasvaivat olivat vasta tuloillaan. Ell tutki Mikon pissanäytteen vielä uudestaan, sillä hän sanoi, että sen ph oli aika korkea ja hän halusi katsoa, onko siinä kiteitä. Niitä ei löytynyt, mutta ilmeisesti virtsassa näkyi tulehdus, sillä ell antoi antibioottireseptin ja Tardak-pistoksen. Antibioottikuuri on kahden viikon pituinen. Apteekin kassalla meinasi suu loksahtaa auki, antibiootti maksoi yli 50 euroa!

Olin juuri ennen eläinlääkäriin menoa antanut pojille matolääkityksen, sillä tarkoituksena oli käydä uusimassa Mikon rokotukset tällä viikolla. Mikon rokotukset vanhenevat elokuun alussa. Jos eturauhastulehdus on siihen mennessä ohi, niin rokotukset voi uusia, mutta Tardak vaikuttaa vielä silloin enkä tiedä onko sillä vaikutusta. Jos on, niin sitten Mikon rokotukset menevät vanhaksi. En tajunnut kysyä asiasta eläinlääkäriltä, mutta täytyy soittaa ja kysyä.

Toivottavasti tämä on viimeinen kerta, kun Mikolla on eturauhasvaivoja. Seuraavaksi selvitellään Rion vaivoja...

Toissaviikolla posti toi meidän Helsitaren rotutuotetilauksen. Tilaus ei ollut mennyt ihan nappiin Helsitaren osalta, mutta onneksi meidän tilaus oli ok. Olin tilannut tassupyyhkeen sekä Riolle märkäloimen ja sademanttelin. Mittaus oli onneksi ollut riittävän tarkkaa ja sademantteli sopi Riolle oikein hyvin. Märkäloimi oli hieman lyhyt, mutta tilasin tarkoituksella juuri ja juuri sopivan pituisen, sillä Mikon märkäloimen alaosa menee nivusiin asti. Se täytyy siis kerran kiepauttaa kaula-aukon ympäri, jotta Miko ei pissaisi loimen sisälle.

Rion näyttelytreeni ja Miko lomalla

Viime keskiviikkona kävimme Rion kanssa näyttelytreeneissä Malminkartanossa. Treeneissä oli yhteensä 5 koirakkoa. Kävimme vuodenvaihteessa saman kouluttajan treeneissä Keravalla. Harjoittelimme yhdessä liikkumista, tutkimista, erilaisia näyttelyissä tulevia tilanteita, itse hampaiden näyttämistä, mittaamista ja yksilöliikkeitä. Rion kanssa liikkumisessa oli haasteita sekä yksilö- että ryhmätilanteissa, mutta ei juurikaan toisten koirien vuoksi vaan nurmikossa olleiden ihanien hajujen vuoksi. Liikkui se välillä ihan hyvinkin. Kouluttaja suositteli käyttämään jotain sanaa liikkeelle lähdettäessä. Liikkeelle kannattaa lähteä rauhallisemmin, jos koiralla on taipumusta syöksähtää eteenpäin. Pöydällä tutkiminen meni hyvin. Mitta Rioa jännitti, mutta kouluttaja sai Rion mitattua hieman alle 40 cm korkeaksi. Ihan oli hyvät treenit ja tosi kiva, että tutkiminen alkaa mennä vaan paremmin. 

Rio löysi kovasti mielenkiintoista syötävää nurmikolta. Välillä se repi nurmikkoa (ja söi sen) ja välillä se söi kuivaa, leikattua nurmikkoa... Muutenkin Rio syö lenkkeillessä ties mitä maasta. Useimmiten kai pupun papanoita, mutta joskus kakkaa, ruokaa tms. Jotain pientä se usein löytää enkä ehdi nähdä mitä. Toivottavasti se ei koskaan löydä mitään, mistä voi olla vaaraa. Rio tykkää myös kovasti syödä heinää. Mikolla heinänsyönti ei näy missään, mutta Riolta heinä tulee lähes samassa muodossa ulos kuin se meni sisäänkin. Siinä sitten odotellaan, kun Rio kyykkii ja kyykkii ja pyörii… Välillä pitkällä roikkuva tuotos likaa housukarvoja ja lenkin jälkeen joutuu käydä suihkussa. 

Miko on taas kovasti tyttöjen perään. Lenkkeily on aika kaukana rentouttavasta, kun toinen koira on hulluna tyttöjen (pissojen) perään ja toinen hulluna lintujen perään… Osaa ne onneksi välillä kulkea hyvin nätistikin. Mutta ei tosiaan tarvitse edes harkita Rion päästämistä irti jossain muualla kuin aidatulla alueella. Sen saalisvietti on ihan mahdoton enkä ymmärrä miten se bongaa kaikki maassa pusikossa tai heinikoissa olevat linnut. Ylösajaminen onnistuu Riolta erinomaisesti...

Perjantaina lähdin aamupäivästä Mikon ja äitini kanssa Isojoelle, Etelä-Pohjanmaalle. Rioa en halunnut ottaa mukaan, sillä menimme julkisilla enkä tiedä mitä mieltä se olisi ollut uusista ihmisistä. Miko on niin helppo matkakumppani, joten junamatkat Seinäjoelle ja sieltä takaisin menivät leppoisasti. Meidän ei onneksi tarvinnut mennä bussilla Seinäjoen ja Isojoen välistä matkaa kumpaankaan suuntaan, sillä saimmekin kyydin. Kahden tunnin bussimatka oli se, joka Rion kanssa olisi huolettanut, mutta ihan hyvä vaan, että Rio jäi kotiin, jotta Miko sai vähän lomaa Riosta ja Rio sai olla ilman Mikoa. Maalla lenkkeily Mikon kanssa oli paljon mukavampaa, sillä siellä koiria on vähemmän ja siten myös ihania tyttöpissoja. Tytöt Mikolla kyllä oli edelleen kovasti mielessä ja Miko yritti välillä rasittavuuteen asti astua muita ihmisiä paitsi minua ja äitiä. Tosin viimeisenä iltana Miko yritti, josko minun jalkaan olisi voinut tarttua... Papan lähellä on kyitä, mutta en onneksi ole koskaan nähnyt elävää kyytä. Nyt kuolleita oli tiellä, ihan papan tontin lähellä, kaksi kappaletta. Maanantain aamulenkillä huomasin, että tielle oli ilmestynyt vielä kolmas kyy, joka oli tapettu. Se olikin näistä kolmesta kaikkein eniten kyyn näköinen (koska ei ollut auton renkaiden liiskaama), joten piti sitä hetken ihmetellä. Kyiden vuoksi en viitsinyt päästää Mikoa ojia ja pusikoita tutkimaan. Vaikka olen ihan kaupunkilainen enkä muualla haluaisi asua, niin tykkään kauheasti käydä maalla, etenkin kesällä. Illalla kymmeneltä peltojen ympäröimillä hiekkateillä kävely auringon vielä jossain etäällä paistaessa oli suuri nautinto. Niissä maisemissa sielu lepää.

Ehkä joku päivä tästä tulee perhonen

Tässä kuvassa Miko ei näytä kovin karvattomalta

Kotiin palatessa Rio oli hurjan iloinen nähdessään Mikon. Kyllä se vähän minuakin kävi tervehtimässä, mutta Mikon paluu oli parasta :) Miko taas meni ihan sekaisin ihanista hajuista ja on paluustamme lähtien yrittänyt välillä astua Rioa. Tyynytkin käy. Tänä aamuna Miko aloitti jo ennen seitsemää vikisemisen ja oli tyytyväinen vasta päästyään ulos. Pahasti näyttää siltä, että eturauhasongelmia on taas luvassa. Tarkoituksena oli kastroida Miko kesän aikana, mutta haluan odottaa, että Miko kasvattaa turkin takaisin. Nyt se on ihan karvaton. En tiedä, onko kastroinnin ajankohdalla mitään väliä, mutta varmuuden vuoksi haluan turkin olevan hyvässä kunnossa, ettei kaikki uusi turkki ole pelkkää höttökarvaa ja haluan koiran mielessä olevan jotain muutakin kuin tytöt. Se on kuitenkin ihan varmaa, että Miko kastroidaan. Silloin alkuvuodesta vielä hieman epäröin, mutta en todellakaan halua enää nähdä tätä mitä meillä nyt on. Eikä näin enää pitänyt käydä, joten harmittaa, että kastrointipäätöstä on tullut venytettyä. Toivottavasti Rioon tytöt eivät vaikuta yhtä voimakkaasti, sillä Rio on juuri sellainen koira, jota ei pitäisi kastroida. Pelkoaggressiivisuus ja kastrointi eivät sovi yhteen. Mikon reagointi ei voi olla normaalia, joten olen ihan toiveikas sen suhteen, ettei Riolla tule juoksuajat olemaan näin rankkoja.

Tässä vielä kuva Rion synttärikakusta. Rio oli hassu ja nuoli ensin huolellisesti kaikki jogurtit kakun päältä :)