Treenit kesätauolle

Tässäpä katsaus viimeiseltä 1,5 viikolta. Viime viikon keskiviikkona emme menneet agilitytreeneihin. Taisi olla niin, ettei oikein huvittanut enkä uskonut, että treenit menisi yhtään edellistä kertaa paremmin, koska tytöt olivat edelleen mielessä. Treeneistä on ollut aika helppo jäädä pois, kun aksamotivaatio on vielä vähän hakusessa. Viime viikon torstaina oli viimeiset tokotreenit ennen kesätaukoa. Taisimme aloittaa paikalla makaamisella. Sen jälkeen teimme kukin mitä halusimme. Mikon kanssa teimme hyppyä. Jostain syystä Mikoa jännitti tokohyppy. Ehkä se pelästyi, kun otin lautoja hypystä pois. Miko kiersi hypyn ensimmäisellä kerralla, vaikka kertaalleen se oli hypyn ylittänyt. Teimme parit hypyt ja seuraavalla kerralla koko liike onnistui. Kouluttajan nähden teimme kaukoja. Uudessa ALO-luokassa kaukot onkin tosi helpot, koska etäisyys on lyhyt ja vaihtoja vaan pari. Kouluttaja suositteli ottamaan yhden asian kesäprojektiksi eli vaikka seuraamisen harjoittelun tai esineen pitämisen.

Viime sunnuntaina hyppytekniikkatreenit meni taas paremmin. Teimme etäisyyksiä ja alastuloa. Keskiviikkona meillä oli ylimääräinen agitreenikerta ja aloitimme jo tuntia aikaisemmin. 1,5 h aikana teimme kaksi lyhyttä radan pätkää ja puomia. Ratapätkänä oli yksi putki ja neljä hyppyä, jota tehtiin ensin yhdellä tavalla ja sitten toisella. Aluksi Miko ei oikein tahtonut innostua, mutta onneksi sain lopulta vireen nostettua ja pätkä meni ihan kivasti. Tauon jälkeen teimme puomia. Aluksi Miko oli puomilla tosi varovainen. Ensimmäisellä kerralla se hyppäsi alas jo pienen nousun jälkeen. Sen jälkeen sain Mikon nousemaan puomin ylös asti ja loppu menikin jo rennommin. Heti seuraavalla kerralla puomi oli jo paljon nopeampi, kun Miko jo tiesi, ettei se ole keinu. Jännä juttu tavallaan, sillä pari viikkoa sitten teimme treeneissä puomia ja edellisestä keinusta on lähes vuosi aikaa. Mutta se olikin lentokeinu kisoissa. Viimeksi teimme vielä toisen radan pätkän ja sekin meni ihan hyvin.

Treenien kesätauko on nyt ja syyskesäkaudella jatkamme agilityn ja tokon lisäksi myös rallytokon parissa. Hyppytekniikat jatkuu koko kesän, mutta tänään jouduimme jättämään ne välistä, sillä Miko ontuu. Lauantaina Miko onnistui jälleen telomaan tassuaan. Anturassa on samanlainen vamma, joista Miko on nyt jo useamman kerran kärsinyt. Ilmeisesti se on astunut johonkin terävään. Jälki anturassa oli aluksi pieni, mutta ilmeisesti yöllä Miko oli nuollut tassua niin paljon, että alue oli suurentunut. Se näyttää tosi kipeältä. Vielä lauantaina Miko käveli ihan normaalisti, mutta tänään se on nilkuttanut ja selkeästi varoo tassuaan. Aamulenkin jälkeen kävin hakemassa kaulurin varastosta. Sille onkin ollut paljon käyttöä...

Vasemmalla kuva lauantailta ja oikealla sunnuntailta.

Miko varoo oikeaa takajalkaa

Karvaton kooikeri treenaa ja viettää päivän tyttöseurassa

Mikki-metromatkustaja

Viime keskiviikko oli kovin tuulinen päivä. Jätin ihan suosiolla fillarin kotiin ja menin junalla töihin. Kova tuuli ei yhtään helpottanut iltaan mennessä, jolloin meillä oli agilitytreenit. Niinpä meille etukäteen pistetty rata oli vaihtunut radaksi, jolla oli vain putkia, kontakteja ja kepit. Muut meidän ryhmässä ovat niin alussa keppien ja kontaktien kanssa, että vain me teimme samaa rataa kuin edellinen ryhmä ja sitten muille tehtiin kolmesta putkesta treeni. Meidän suoritus alkoi ihan ok, mutta kolmen tai neljän esteen jälkeen alkoi takkuilla. Jotain saimme tehtyä, mutta melko pian Miko menetti viimeisetkin kiinnostuksen rippeet. Yritimme kouluttajan kanssa innostaa Mikoa heittelemällä vinkupalloa toisillemme ja alkuun saimme Mikon innostumaan. Mutta sekin meni ohi. En edes odottanut, että treenit menisivät hyvin, sillä ei Mikon mieleen oikein muuta mahdu kuin tytöt. Myöhemmin Mizy ja Xema tulivat kentälle ja siitähän Miko innostui. Se olisi niin kovasti halunnut päästä tyttöjen luo. Mari sentään kävi Mikoa tervehtimässä ja vaikka Miko iloisesti tervehtikin, niin tyttöjen luo se haikaili. Meidän oli lopuksi tarkoitus käydä treenaamassa vähän kontakteja, mutta en tiennyt, että uskaltaako Mikoa päästää irti. Kyllä me sitten kuitenkin mentiin A:lle. Teimme A:ta muutaman kerran ja Mikolla oli jo parempi vire eikä se katsellut tyttöjen suuntaan.

© Petra Mustonen

Torstaina oli tokotreenien vuoro. Aluksi kouluttaja teki kehääntulotarkastuksen ja kun oli puhetta, että mielestäni on hyvä, että luoksepäästävyys poistuu, niin ennen paikalla makaamista tehtiin luoksepäästävyys. Hyvin se meni, kuten aina treeneissä, mutta kouluttaja sanoi jo kehääntulotarkastuksessa, että kyllä sen selkeästi huomaa, että Mikoa jännittää. Paikalla makaaminen tehtiin uusien sääntöjen mukaisesti eli 1 min ja koirat käskettiin maahan yksitellen. Me olimme viimeisiä, joten Mikolla makuuaika oli lyhyin. Jonkun mielestä viimeisenä on pahinta, mutta Miko ei ainakaan tähän mennessä ole mennyt muiden käskystä maahan. Pahinta on ehkä se, että perusasennossa pitää istua pidempään. Muuten treenien aiheena oli seuraaminen + perusasento ja teimme myös merkin kiertämistä.

Perjantaina lenkkeilimme eläinlääkärin vaa'alle, joka näytti 15,7 kg. Miko on siis edellisestä punnituksesta eli seitsemässä viikossa laihtunut 300 g. Aika heikkoa ollut tuo laihtuminen... Pakko se on sitten pienentää Mikon ruoka-annosta tai katsoa, jos saisin vähempirasvaisia lihoja. En haluaisi vähentää ruokaa, koska annos on jo nyt pieni, mutta en kai muutakaan voi. Nyt Miko ei syö kovinkaan hyvällä ruokahalulla. En muista, että Miko olisi koskaan aiemmin menettänyt ruokahaluaan hormonien hurratessa, mutta nyt on jo pariin kertaan jäänyt ruoka kuppiin ja useamman kerran meinannut jäädä. Kuppia Miko ei nuole puhtaaksi. Vitamiinien ja hivenaineiden lisääminen ruokaan vähentää ruokahalua entisestään, sillä erityisesti BE-liuos on voimakkaan hajuista/makuista. Hetken aikaa tuntui, että tyttökaipuu alkaisi jo helpottaa, mutta se on taas pahentunut. Taitaa johtua siitä, että Miko saa taas sinkkiä normaalisti eli päivittäin. Vähennetään sitä taas...

© Petra Mustonen

Lauantaina vein Mikon Petralle hoitoon, sillä veljelläni oli häät. Petran luona oli kylässä tärppipäiväinen Pimu, joten Miko joutui aluksi erilleen muista. Myöhemmin Pimun lähdettyä Miko pääsi Taikan ja Gimman seuraan. Sunnuntaina kävin hakemassa Mikon takaisin kotiin. Hyvin oli mennyt ja vaikka Miko kovin nöyrää poikaa tyttöjen kanssa olikin, niin kaikki olivat mahtuneet sopuisasti samaan sänkyyn nukkumaan :D Eikä Mikon hihnankäyttäytyminenkään tainnut olla niin huonoa, kuin ajattelin :)

Taika, Gimma ja Miko © Petra Mustonen

Sunnuntaina oli vielä hyppytekniikkatreenit. Tein perussarjan ja lyhyen alastulon. Miko oli jälleen huonossa vireessä eikä vauhtia oikein ollut. Vinkupallon heittelystä Miko vähän innostui, mutta ei normaalilla tavalla.

Tässä kuva, jossa näkyy Mikon vähäturkkisuus, vaikka ei se kuvasta näy niin hyvin. Mari ja Petra kiinnittivät heti huomiota Mikon karvattomuuteen. Vatsanahka paistaa läpi, haaroissa ei ole karvaa juuri ollenkaan vaan sellaista pehmeää pennunmasuihoa, housukarvoja ei ole juuri ollenkaan ja turkki on kuin junnulla. Tai ehkä junnuillakin on enemmän turkkia :) Enää iho ei hilseile niin paljon eikä karvaakaan lähde normaalia enempää.

Karvaton ja hormonihuuruissa

Onpas viime kirjoituksesta vierähtänyt aikaa... Mitäs tässä onkaan tapahtunut. Treenirintamalla on ollut hieman hiljaisempaa. Toissa viikolla agilitytreenit jäi välistä, kun käytin illan mieluummin uuden pyykinpesukoneen etsimiseen. Paljonhan vertailut ja etsimiset vie aikaa ja kun vanha kone hajosi, niin pakko oli saada pian uusi tilalle. Astianpesukone lähti vaihtoon myös. Olihan siinä siis ihan riittävän hyvä syy treenien skippaamiselle... Torstaina tokotreeneissä aiheena oli nouto ja hyppy. Naksuttelin Mikolle muovikapulaa, joka on edelleen samassa vaiheessa kun joskus, kun sen naksuttelu on aloitettu. Eli Miko pistää hampaat kapulan ympärille. Pari kertaa olen myös kotona jatkanut treeniä, mutta edistystä ei ole vielä tapahtunut. Pakko tähän on panostaa, jotta päästään joskus kokeeseenkin. Onneksi alokasluokassa riittää, että koira pitää kapulaa. Hyppyä tehtiin uusien sääntöjen mukaan eli niin, että koira jätetään hypyn taakse ja kutsutaan sivulle. Ei ole uusiin sääntöihinkään tullut vielä sen tarkemmin tutustuttua, mutta estehyppyhän on tosi helppo. Mutta toki se voi mennä nollille :) Perjantaina oikea nilkkani kipeytyi niin, että käveleminen sattui. Jätimme siksi sunnuntain hyppytekniikkatreenit välistä.

Viime viikolla agility- ja tokoreenit jäivät nilkan takia välistä, mutta sunnuntaina menimme jo hyppytekniikkatreeneihin. Teimme perussarjaa ja etäisyyksiä. Miko teki molemmat harjoitukset hyvin reippaasti ja olin hyvän vauhdin lisäksi erittäin tyytyväinen Mikon keskittymiskykyyn. Se olisi nimittäin taas semmoinen kiva juttu, kuin naapuruston tyttökoirat juoksuineen... Olin jopa iloinen siitä, kun Miko yksi päivä lenkillä syöksyi oravan perään. Muutenhan lenkit on yhtä haistelua, pissojen nuolemista ja hajujen perässä säntäilyä. On välillä ihan sätkynukke-olo hihnan päässä... Ja hermoja kiristää. Onneksi isäntä on pääasiassa hoitanut pitkät lenkit. Miko ei sunnuntaina huomannut varista, jonka pesän läheltä ilmeisesti kävelimme. Se alkoi kovasti rääkyä ja levitellä siipiä läheisellä oksalla, joten lisäsin suosiolla kävelyvauhtia. Ei sitten ilmeisesti liikuttu tarpeeksi nopeasti ja varis syöksyi kohti. Lähdin juoksemaan ja Miko oli ihan hämmästynyt, kun ei tiennyt mistä on kyse. Takaisin kotiin mentiin toista reittiä...

Tyttöjen perään haikailun vuoksi Miko myös vinkuu kotona vähän väliä, erityisesti (hyvissä ajoin) ennen lenkkiaikaa. Viikonloppunakin Miko herättää jo ennen seitsemää (kun arkenakin pääsee niin aikaisin pihalle), mutta onneksi se menee takaisin nukkumaan jossain vaiheessa. Eilen aamulla jo luulin, että ollaan menossa parempaan päin, sillä Miko ei noussut samaan aikaan kuin minä ja se ihmeen vähän vikisi ennen ulos lähtöä. Mutta kotiin tultuani se vinkui lähes koko loppupäivän ja oli levoton... Ulkoa Miko ei haluaisi tulla sisälle. Se on jo ihan normaali osa lenkkiä, että meidän kotipihalla Miko piehtaroi nurmikolla. Ihan selkeästi tuo poika viivyttelee kotiin menoa ja tietysti maasta noustessaan se yrittää lähteä jonnekin muualle kuin kotiin. Tätä on nyt kai kestänyt kaksi viikkoa ja toivottavasti kohta helpottaisi.

Mikon painosta ei ole tietoa, mutta henkilövaa'alla sylissä punniten Miko painaisi edelleen 16 kg. Täytyisi sinne eläinlääkärin vaa'alle yrittää mennä, että saisi varmemman tuloksen. En vaan voi uskoa, ettei Miko olisi laihtunut. Ehkä kylkiluut tuntuu nyt hieman paremmin, mutta ylimääräistä kyllä vielä on. Muuten Miko näyttää aika solakalta, melkeinpä riutuneelta. Se ei ole koskaan ennen ollut niin huonossa karvassa kuin nyt. Karvaa lähtee ihan kauheasti ja iho hilseilee. Mikon monivitamiinijauhe on ollut jokin aikaa loppu enkä ollut saanut aikaiseksi hankkia kalkkia ja E-vitamiinia (koska niitä ei löytynyt lähiapteekista tai -eläinkaupoista). Viikonloppuna lähti purkit tilaukseen ja ostin Mikolle myös jauhettua maksaa, sillä tajusin, että A-vitamiinin saantikin on jäänyt puutteelliseksi. Sinkkiä olen antanut hyvin vähän, jotta hormonit ei hurraisi entistäkin enemmän. A- ja E-vitamiinit sekä sinkki ja öljyt vaikuttavat ihoon/turkkiin, joten toivottavasti näiden lisäykset auttaisivat tuohon surkeaan turkkiin.

Kuvat on viime viikonlopulta. Miko tykkää kun sille potkii voikukkia (niin, että kukat irtoaa ja Miko sitten pyydystää niitä) ja yleensä se innostuu niin, että alkaa napsimaan itsekseen voikukkia. Lisää kuvia lisäsin kuvasivustolle.

Tulipa tällä viikolla merkittyä Agirotukin kalenteriin...

Treeni- ja koeviikon hieno päätös: RTK1

Keskiviikkona meillä ei taaskaan ollut suosiolliset säät, vaan treenasimme taas agilitya sateessa ja tällä kertaa oli myös hyvin kova tuuli. Teimme noin 10 esteen radanpätkää, jossa tehtiin persjättöjä lähes joka väliin. Ensin kävimme sivupisteellä, jossa tarkoituksena oli treenata estehakuisuutta antamalla koiran tarjota hyppäämistä. Tiesin jo heti, ettei meillä varmaan toimi, koska Mikolla menee nenä maahan, jos muutakaan ei tehdä. Ja niinhän siinä kävi, että nenä lähti hajujen perään ja sitten Miko tuli perusasentoon ja istui siinä kontaktissa.  Päätin lopulta, että nyt riittää, sillä Miko vaan alkaisi paineistumaan, jos se ei tiedä mitä pitää tehdä ja se oli jo jonkin aikaa istunut vierelläni. Persjättörata alkoi hepuloinnilla, mutta sitten pääsimme asiaan. Persjätöt menivät välillä hyvin ja välillä vähemmän hyvin, välillä tahtoi tulla valssia. Kouluttaja ei antanut lopettaa sitten kuin halusin, sillä hän halusi lopettaa parempaan toistoon. Teimme sitten vielä kerran, mutta jos joutuu jo kovasti innostamaan koiraa, niin ollaan tehty liikaa. Saatiin kuitenkin parempi toisto tehtyä. On toki hyvä, että kouluttaja vaatii onnistuneita suorituksia, mutta en halua tehdä sitä Mikon vireen kustannuksella. Sivussa rallytokoilimme mm. eteen istumisia ja käännöksiä.

Saimme peruutuspaikan helatorstain rallytokokokeeseen Vihtiin. Kylläpäs jännitti paljon, kun edellisestä kokeesta oli jo yli puoli vuotta. Radan suurimmalta haasteelta vaikutti juoksemisen jälkeen tullut tempon muutos, joka ei ollutkaan normaalivauhti vaan hitaasti. Treenasimme sitä odotellessa ja aluksi kävi niin, että vauhdin hidastuessa Mikolla meni takapuoli maahan. Treeni tuotti kuitenkin toivotunlaista tulosta. Kentälle mentyämme tapahtui selkeä muutos Mikossa. Sitä varmaan jännitti muut koirat ja ehkä oma jännitys paineisti Mikoa. Vaikka olimme juuri hetki sitten tehneet joitain liikkeitä sivussa hyvällä vireellä, niin radalla meno tuntui tahmealta. Videolla meno ei näyttänyt yhtä laiskalta kuin miltä tuntui. Ihan reippaasti Miko tuli mukana. Mutta varsinkin käännökset tökki ja kumarruin niissä, kun yritin saada Mikoa mukaan. Eteen istumiset oli hankalia, mutta niistä selvittiin. Jälkimmäisessä Miko haukotteli. Tuloksena hienosti ALO 98 p.! Tuomarin kommentit: "Todella hieno suoritus, hyvät vauhdin muutokset." Yksi miinus tuli puutteellisesta yhteistyöstä ja yksi ilmeisesti hitaasta temposta käännöksessä.

Illalla meillä oli vielä tokotreenit. Hyvin Miko jaksoi, vaikka se oli kovin väsynyt kisareissun jälkeen. Teimme paikalla makaamista häiriössä ja liikkeestä seisomista. Paikalla makaamisessa keskityimme enemmän siihen, että Miko makaisi suorassa, sillä se usein menee vinoon asentoon. Liikkeestä seisominen on jäävistä liikkeistä epävarmempi ja saimme siihen kouluttajalta vinkkejä.

Miko olisi halunnut leikkiä rallytokokokeen ja tokotreenien välillä, mutta väsy iski

Perjantain ja lauantain Miko huilasi. Sunnuntaina oli taas koe- ja treenipäivä. Meillä oli oman seuran rallytokokoe, jossa yritimme viimeistä hyväksyttyä tulosta alokasluokasta. Rata oli ihan ok ja siinäkään ei onneksi ollut kuin kaksi eteen istumista. Radalla taas tapahtui vireen muutos ja meno tuntui vieläkin tahmeammalta kuin torstaina. Taaskaan videolta ei näyttänyt yhtä huonolta kuin tuntui. Normaalisti Miko istuu perusasentoon, kun pysähdyn ja paineistuessa se jää seisomaan. Ja niin kävi nyt ja jouduin siksi joka kerta erikseen käskeä Mikon istumaan. Toisessa eteen istumisessa Miko nousi seisomaan ja istui sitten uudestaan, joten uusin kyltin. Jännä, miten Mikon olemus muuttui heti maali-kyltin jälkeen. Kai se johtuu minusta eli kun jännitys laukeaa. Tai voi olla, etten tajua radalla kehua Mikoa. Paikalla oli useampikin tuttu ja heiltä tuli ihan hyvää palautetta. Tuloksena ALO 96 p. ja meidän ensimmäinen koulari RTK1! Pisteitä meni uusimisen lisäksi vinosta asennosta yhdessä käännöksessä. Mitali koulutustunnuksesta jäi saamatta, sillä alokasluokassa tuli useita koulareita eikä mitaleja riittänyt kaikille. Meidän seuralaiset jäi sitten ilman, sillä meille on helpompi toimittaa mitali jälkikäteen. Olen tosi tyytyväinen tulokseemme, vaikka meno olisi saanut tuntua sujuvammalta. Ylemmissä luokissa Mikon paineistuminen tulee tuottamaan vaikeuksia, mutta ehkä vielä avoimesta luokasta selviämme. Nyt ensin kuitenkin vielä lisää treeniä ja liikkeiden hiomista.

Illalla oli hyppytekniikkatreenit. Ehdimme olla kotona alle tunnin kisareissulta palaamisen jälkeen, kun piti jo lähteä. Miko kuitenkin lähti reippaasti mukaan. Teimme ensin etäisyyksiä (9-12-15) ja sitten perussarjaa. Etäisyydet Miko suoritti varsin vauhdikkaasti eikä turkkikaan meinannut pysyä päällä. Mikolta jäi karvatuppo harjoituksen keskelle :D Palkkasin viimeisen toiston jälkeen Mikon vinkupallolla ja Miko juoksi pallon kanssa täysiä kierroksen. Perussarja meni myös vauhdikkaasti ja lopuksi vielä löytyi intoa vinkupallon kanssa juoksemiseen. Nyt sitten levätään pari päivää.

En muista olenko asiasta aikaisemmin maininnut, mutta uskoisin ruokavalionmuutoksen vaikuttaneen Mikon aktiivisuuteen. Nykyään Mikolla tuntuu olevan ihan kauheasti energiaa ja se voisi leikkiä vaikka koko ajan. Hyvin poika tuntui jaksaneen, vaikka viime viikolla olikin treeniä ja koetta.

Viime viikolla Mikosta löytyi kauden ensimmäiset punkit ja niitä löytyikin sitten kuusi kappaletta, kolme kiinnittynyttä ja kolme vaeltelevaa. Aamulla löytyi vielä yksi kiinnittynyt.  Bayvantic on odottanut kaapissa varmaan jo yli kuukauden, joten eiköhän ollut aika pistää liuokset tänään niskaan...

Miko 6 vuotta

Miko täytti 6 vuotta viime viikon torstaina. Kahden vuoden päästä se pääse jo näyttelyissä veteraaniluokkaan! Kylläpäs aika kuluu nopeasti. Miko pääsi tai joutui syntymäpäivänään hoitoon äidin ja Mikan luo, sillä me lähdimme viettämään minun synttäreitä viikonlopuksi Riikaan. Hoidossa oli mennyt ihan hyvin. Varoittelin Mikon viime aikojen erittäin suuresta kiinnostuksesta oraviin. Oravista Miko menee ihan sekaisin ja joskus silloin hihnasta saa ihan tosissaan pitää kiinni. Onneksi oravakohtaamisia (pelkkä haju tai muistikuva puusta, jossa orava on nähty, riittää) ei ollut, vaikka yhtenä iltana Miko oli joidenkin viettien vallassa vienyt äitiä ympäri taloa ja metsiä. Meillä kotona Miko pysyy hellasta erossa, mutta yhtenä päivänä äiti ja Miko olivat joutuneet tekemään tuoleista esteen hellan eteen, sillä Miko oli niin kiinnostunut tekeillään olleesta ruuasta. Sunnuntai-iltana oli taas luvassa iloinen jälleennäkeminen, josta videotodiste alla. Vähän oli jo jälleennäkemisen riemu laantunut edellisestä kerrasta (aikaisemmin Miko on pitänyt enemmän korkeaa ääntä ja madellut lattialla), mutta ehkä se vain meinaa sitä, että Miko jo tietää meidän tulevan takaisin. Mikolla kun on hoitokokemusta ja yön yli erossa olemista meistä niin vähän.

Kesäkauden korkkaus ja asuntoasiaa

Maanantaina alkoi kesätreenit ja olimme heti tuuraamassa rallytokotreeneissä. Ryhmässä oli aloittelevia koirakoita. Meillä oli rata, jossa oli käännöksiä ja pysähtymisiä. Palkkasin Mikoa välillä. Kouluttajalla ei ollut juurikaan kommenttia meidän menosta, eli hyvin meni. Yhtä istumista Miko vähän korjasi, mutta se ei kai haittaa, kun takapuoli ei noussut maasta. Ennen meidän vuoroa teimme pari erinomaisesti onnistunutta saksalaista ja radan päätteeksi pari eteen istumista, joka todennäköisimmin on kokeessa kompastuskivi. Nyt ne meni oikein hyvin. Tuli treenien alussa myös tajuttua, että meidän rallytokokoe/kokeet on jo ensi viikolla! Edellisestä kokeesta on jo 7 kk, joten vähän alkaa jo jännittää. Toivottavasti saataisiin paikka myös varasijalta.

Yli 7 kk on myös meidän edellisistä agilitytreeneistä. Tänään alkoi siis agilitytreenit. Ihan kauheasti ei innostanut, kun on tuo agilitymotivaatio edelleen osittain kateissa. Meillä oli heti alkuun aika haastava radanpätkä, jossa oli pelkkiä hyppyjä ja putki. Miko on ryhmämme ainoa uros ja 3/5 ryhmästä on pikkuminejä. Yhdellä oli juoksut, joten menimme ennen heitä. Sanoin heti alkuun kouluttajalle, että en yhtään tiedä miten meillä menee, kun edellisestä kerrasta on niin pitkän aikaa ja kaksi aikaisempaa kesäkauden aloitusta ovat olleet katastrofeja, kun Miko on mennyt hajuista sekaisin. Kouluttaja vaan sanoi, että pitää mennä positiivisella asenteella. Joo, ei se asenne ollut ihan kohdillaan :D Edellinen meni 15 cm rimoilla ja samoilla mekin mentiin, kun Mikon laihis on edelleen meneillään. Mikolla oli kivasti virtaa ja minun ohjauksissa kovasti korjattavaa. Miko oli siis vauhdikas ja putkeenkin se viiletti kovaa. Kouluttaja ei nähnyt mitään ongelmaa motivaatiossa tai syytä, miksi pitää toistot hyvin vähäisenä, mutta oli toki sitä mieltä, että paremmin minä koirani tunnen. Kun mielestäni toistoja oli tarpeeksi, sanoin, että hyvään toistoon pitää lopettaa. Siihen kouluttaja sanoi, ettei se ollut hyvä. Olisi pitänyt muotoilla lause toisin.. Hyvä toisto on meillä sellainen, jossa Mikon vire on kohdillaan :) Mutta tehtiin sitten vielä yksi kerta ja kun otin hupun pois päästä ja näin paremmin sivulle, onnistui ohjauksetkin paljon paremmin. Siihen oli hyvä lopettaa ja apukouluttajan pikkupisteellä emme käyneet ollenkaan. Vaikka viimeinenkin toisto oli hyvä, niin vire oli jo laskenut, vaikkakin Mikolle vielä ihan hyvä.

Olemme asuneet nyt reilun kuukauden uudessa asunnossa. Mikon muuttostressi onneksi lievitti parissa viikossa ja enää se ei juurikaan reagoi rapusta kuuluviin ääniin. Välillä se saattaa haukahtaa tai murista äänille, mutta pääasiassa on hiljaista. Etukäteen vähän jännitin sitä, minkä verran ja minkälaisia koiria samassa talossa asuu. Talo on korkea, rappuja on vain yksi ja asuntoja yli 70. Siihen mahtuu monenmoista asujaa. Yllättävän vähän hississä tai rapussa ylipäätään tulee muita asukkaita vastaan, vaikka hissit tuntuvat olevan lähes jatkuvassa käytössä. Tähän mennessä tiedän vasta kolme koiraa, jotka asuvat samassa talossa ja yksi niistä meidän naapurissa (mieluiten emme kohtaisi tätä urosta rapussa). Kolme muuta koiraa on näkynyt pihassa, joten nekin ehkä asuvat täällä.

Meidän kerroksesta näkee kauas, mm. Haukilahden vesitornin n. 10 km
päässä (mutta tässä kuvassa hyvin horisontissa näkyvät kolme vesitornia
ei näy)

Meillä on nyt 7 neliötä pienempi asunto kuin Kannelmäessä. Eteinen on ahdas, keittiö on ahdas ja kylppäri on ahdas. Olohuone on hieman pienempi ja makkari on tuplasti isompi kuin edellisessä asunnossa. Makuuhuoneen neliöitä olisi voinut käyttää mieluummin keittiöön ja kylppäriin. Kun Miko syö keittiössä, ei yhtä kaappia tai pakastinta voi avata. Ei se onneksi ole haitta juurikaan, mutta keittiön ahtaus näkyy erityisesti silloin, kun kaksi ihmistä häärää siellä. Kylppärissä on vähän ahdasta siistiä Mikoa lenkin jälkeen, mutta nyt on jo löytynyt parhaimmat tavat asettua kylppäriin niin, että pyyhkeellä kuivaus onnistuu. Kiva asunto meillä kuitenkin on nyt, ja tykkään erityisesti siitä, että kaikki huoneet ovat lähekkäin. Kannelmäessä meillä oli pitkä eteinen ja siksi huoneetkin tuntui olevan kauempana.

Fyssari suositteli, että mattoja kannattaisi olla enemmän, kun lattia on liukas ja leikkiminen tapahtuu pääasiassa kotona. Miko kun ei kauheasti ulkona leiki. En viitsinyt ostaa uusia mattoja edelliseen asuntoon, mutta nyt pitäisi lähteä mattokaupoille. Joka huoneessa on matto, mutta lattiaa on silti liikaa näkyvissä. Joudun varmaan tinkimään siitä, mikä näyttää hyvältä, mutta eipä minulla muutenkaan ole oikein sisustussilmää, joten ei kai sillä ole väliä, miltä näyttää :)

Ajatuksia ruokinnasta osa 3

8.4.2015

Ruokinnan osalta alkaa nyt olla selvät sävelet. Nappulat on jätetty 3 kk sitten ja nyt olen vihdoin saanut aikaiseksi tehdä ruokintaan liittyvät laskutoimitukset. Koska koira ei saa raakaruuasta kaikkia tarvitsemiaan vitamiineja ja hivenaineita, niin laskelmat pitäisi tehdä ensin. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan... Ja itse asiassa laskelmieni perustella Mikolla ei mistään ole varsinaisesti puutetta. Joitain hivenaineita Miko saa hieman suositusta vähemmän ja E-vitamiinia Aptus Multidog-jauheesta tulee ylimääräistä, mutta ei haitallisia määriä.

Miko saa siis n. 150g lihaa päivässä jaettuna kahteen ruokintakertaan eli n. 75 g kerralla. Pääasiassa Miko saa Maukkaan broilerin jauhelihaa, kalkkunan jauhelihaa ja jauhettua lohta. Välillä myös samaisen merkin sian jauhelihaa sekä harvemmin mixejä (sika, kana tai kalkkuna), jotka sisältävät myös luuta. Hetki sitten ostin ensimmäistä kertaa kokeiluun Kunto-pötkön, joka on täysravintoa. Pakkasessa on aina myös Maukkaan kana-lohipullia tai broilerin jauhelihakuutioita, joita olen antanut silloin kun on pitänyt antaa pienempi annos tai en ole muistanut sulattaa ruokaa. Lisinä Miko on saanut päivittäin merilevää ja monivitamiinijauhetta (Aptus Multidog) sekä Nutrolin-öljyä. Sinkkiä ja D-vitamiinia en ole antanut ihan joka päivä. Monivitamiinijauhe on kohta loppu ja sitä en enää aio ostaa lisää, sillä siitä saa jotain liikaa ja jotain liian vähän.

Laskelmieni perusteella huolestuin proteiinimääristä, sillä Mikon ruuasta saama proteiini on vähemmän kuin mikä on suositus, koska Miko saa reilusti pienemmän annoksen lihaa päivittäin kuin tuon painoiselle ohjemäärä on. (15-kiloiselle koiralle ohjeannos lähtee 300 grammasta ylöspäin, joten Miko saa puolet vähemmän kuin alin määrä on.) Mikon ylimääräisestä painosta huolimatta en ole enää laskenut lihan määrää. Uskoisin, että paino lähtee laskemaan jättämällä ylimääräiset ruuat pois ja lisäämällä liikuntaa. Kasvissoseen olen jättänyt pois ruuasta, mutta ehkä sillä ei ole niin suurta merkitystä painoon, että voisin 50 g pistää edelleen ruuan sekaan. Toinen huolettava asia oli rasvahapot, sillä olin ymmärtänyt, että Nutrolinista tai muusta kasvisöljystä ei saa kaikkea tarpeellista.

Blogin kautta saamieni ohjeiden avulla pääsin hyvin alkuun (kiitos kommentoijille) ja sen jälkeen Katiska ja FB:n raakaruokaryhmä ovat olleet iso apu. Toki suhtaudun varauksella kaikkeen mitä netistä tai FB:sta luen, mutta erityisen hyviä kirjoituksia ovat Vitamiinit ja hivenaineet pähkinänkuoressa, Jennin pähkinänkuori ja Perusruokaa perussesselle.

10.4.2015

Olin yhteydessä yhteen raakaruokinnasta hyvin perillä olevaan ihmiseen ja kerroin Mikon ruokinnasta ja huolenaiheistani. Ilokseni hänestä perusrunko näyttää ihan hyvältä ja suunnitelmani on hyvä. Tarkoituksena on korvata kerran viikossa puolet lihasta sisäelimillä ja kerran viikossa antaa kalaa. Nyt olen antanut lohta välillä enemmän ja välillä vähemmän. Multidogin loputtua annan kalsiumin ja E-vitamiinin purkista. Lisäksi on tarkoitus lisätä maksaa (varmaan pääasiassa maksamakkaran muodossa) ruokaan, sillä A-vitamiinin saanti on jäänyt vähäiseksi nyt, kun Miko ei ole päivisin yksin eikä sille siksi jätetä kongia ajanvietteeksi. Maksamakkaran ongelma on sen rasvaisuus. Minua kehotettiinkin kiinnittämään rasvaan huomiota. Noissa Maukkaan pötköissä on ihan reilusti rasvaa ja laskelmissani kyllä huomasin, että niistä saatava rasvamäärä ylittää suosituksen. Siinä varmasti osasyy painonnousuun. Ruuan rasvamäärää saa pienenettyä korvaamalla osa lihasta esim. sydämellä ja kivipiiralla, joissa rasvaa on vähemmän ja proteiini parempilaatuista. Näin pystyy myös nostamaan annoskokoa. Ruokinta on siis hyvällä mallilla ja vielä pitäisi vaan löytää tasapaino :)

Sinkkiä olen antanut 15 mg, vaikka voisin antaa 30 mg. Sinkkiä on ihan hyvä antaa vähemmän silloin, kun juoksunarttuja on naapurustossa, sillä sinkki vaikuttaa testosteronin tasoon. Viime aikoina Miko on alkanut jonkin verran nuolemaan pissoja, joten jatketaan vielä toistaiseksi 15 mg:lla. En halua enää eturauhasvaivoja Mikolle.

12.4.2015

Vaikka alkuun ajattelin raakaruokinnan olevan turhan hankalaa, niin ihan helppoahan tämä on ollut. Välillä ostelen Mikolle ihmisten lihoja, mutta Maukkaan pötköt ovat olleet tosi hyviä. Annan pötköjen sulaa jonkin aikaa, jotta ne on helpompi paloitella ja jakaa annoksiksi. Sitten pari pakasterasiaa jääkaappiin ja loput pakkaseen. Välillä on vaikea muistaa ottaa ruokaa sulamaan, mutta onneksi sulatus onnistuu vaikka mikrossa tai lämpimässä vedessä. Matkalle voi ottaa mukaan vaikka Hau Hau Championin Super Premium 100 gramman annosaterioita, joissa miellyttää tuoteseloste. Ne eivät sisällä mitään epämääräistä ja siksi purkkeja on meillä kaapissa varalla. Vaikka sen eläinlääkärin uskottavuus silmissäni koki kolauksen, jonka vuoksi ruokavalion muutos tehtiin (pidän häntä silti edelleen erityisalansa parhaimmistona), niin olen silti tosi tyytyväinen että näin kävi. Mikon silmät eivät enää vuoda niin paljon kuin ennen, mutta en tiedä johtuuko se ruokavalion muutoksesta vai voisiko syynä olla asunnon vaihtuminen. Muuton jälkeen silmien rähmiminen on nimittäin vähentynyt.

--

Ja vielä ihan ohi aiheen. Valmistuin viime viikolla eli opintoni ovat nyt virallisesti ohi! Olen kyllä hyvin tyytyväinen ja ylpeä tästä suorituksestani, sillä töiden ohella suoritin amk-tutkinnon hieman alle tavoiteajan ja opintopisteitäkin tuli suoritettuna 12 ylimääräistä :) Hyvä minä!