keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Kesäkauden korkkaus ja asuntoasiaa

Maanantaina alkoi kesätreenit ja olimme heti tuuraamassa rallytokotreeneissä. Ryhmässä oli aloittelevia koirakoita. Meillä oli rata, jossa oli käännöksiä ja pysähtymisiä. Palkkasin Mikoa välillä. Kouluttajalla ei ollut juurikaan kommenttia meidän menosta, eli hyvin meni. Yhtä istumista Miko vähän korjasi, mutta se ei kai haittaa, kun takapuoli ei noussut maasta. Ennen meidän vuoroa teimme pari erinomaisesti onnistunutta saksalaista ja radan päätteeksi pari eteen istumista, joka todennäköisimmin on kokeessa kompastuskivi. Nyt ne meni oikein hyvin. Tuli treenien alussa myös tajuttua, että meidän rallytokokoe/kokeet on jo ensi viikolla! Edellisestä kokeesta on jo 7 kk, joten vähän alkaa jo jännittää. Toivottavasti saataisiin paikka myös varasijalta.

Yli 7 kk on myös meidän edellisistä agilitytreeneistä. Tänään alkoi siis agilitytreenit. Ihan kauheasti ei innostanut, kun on tuo agilitymotivaatio edelleen osittain kateissa. Meillä oli heti alkuun aika haastava radanpätkä, jossa oli pelkkiä hyppyjä ja putki. Miko on ryhmämme ainoa uros ja 3/5 ryhmästä on pikkuminejä. Yhdellä oli juoksut, joten menimme ennen heitä. Sanoin heti alkuun kouluttajalle, että en yhtään tiedä miten meillä menee, kun edellisestä kerrasta on niin pitkän aikaa ja kaksi aikaisempaa kesäkauden aloitusta ovat olleet katastrofeja, kun Miko on mennyt hajuista sekaisin. Kouluttaja vaan sanoi, että pitää mennä positiivisella asenteella. Joo, ei se asenne ollut ihan kohdillaan :D Edellinen meni 15 cm rimoilla ja samoilla mekin mentiin, kun Mikon laihis on edelleen meneillään. Mikolla oli kivasti virtaa ja minun ohjauksissa kovasti korjattavaa. Miko oli siis vauhdikas ja putkeenkin se viiletti kovaa. Kouluttaja ei nähnyt mitään ongelmaa motivaatiossa tai syytä, miksi pitää toistot hyvin vähäisenä, mutta oli toki sitä mieltä, että paremmin minä koirani tunnen. Kun mielestäni toistoja oli tarpeeksi, sanoin, että hyvään toistoon pitää lopettaa. Siihen kouluttaja sanoi, ettei se ollut hyvä. Olisi pitänyt muotoilla lause toisin.. Hyvä toisto on meillä sellainen, jossa Mikon vire on kohdillaan :) Mutta tehtiin sitten vielä yksi kerta ja kun otin hupun pois päästä ja näin paremmin sivulle, onnistui ohjauksetkin paljon paremmin. Siihen oli hyvä lopettaa ja apukouluttajan pikkupisteellä emme käyneet ollenkaan. Vaikka viimeinenkin toisto oli hyvä, niin vire oli jo laskenut, vaikkakin Mikolle vielä ihan hyvä.


Olemme asuneet nyt reilun kuukauden uudessa asunnossa. Mikon muuttostressi onneksi lievitti parissa viikossa ja enää se ei juurikaan reagoi rapusta kuuluviin ääniin. Välillä se saattaa haukahtaa tai murista äänille, mutta pääasiassa on hiljaista. Etukäteen vähän jännitin sitä, minkä verran ja minkälaisia koiria samassa talossa asuu. Talo on korkea, rappuja on vain yksi ja asuntoja yli 70. Siihen mahtuu monenmoista asujaa. Yllättävän vähän hississä tai rapussa ylipäätään tulee muita asukkaita vastaan, vaikka hissit tuntuvat olevan lähes jatkuvassa käytössä. Tähän mennessä tiedän vasta kolme koiraa, jotka asuvat samassa talossa ja yksi niistä meidän naapurissa (mieluiten emme kohtaisi tätä urosta rapussa). Kolme muuta koiraa on näkynyt pihassa, joten nekin ehkä asuvat täällä.

Meidän kerroksesta näkee kauas, mm. Haukilahden vesitornin n. 10 km
päässä (mutta tässä kuvassa hyvin horisontissa näkyvät kolme vesitornia
ei näy)

Meillä on nyt 7 neliötä pienempi asunto kuin Kannelmäessä. Eteinen on ahdas, keittiö on ahdas ja kylppäri on ahdas. Olohuone on hieman pienempi ja makkari on tuplasti isompi kuin edellisessä asunnossa. Makuuhuoneen neliöitä olisi voinut käyttää mieluummin keittiöön ja kylppäriin. Kun Miko syö keittiössä, ei yhtä kaappia tai pakastinta voi avata. Ei se onneksi ole haitta juurikaan, mutta keittiön ahtaus näkyy erityisesti silloin, kun kaksi ihmistä häärää siellä. Kylppärissä on vähän ahdasta siistiä Mikoa lenkin jälkeen, mutta nyt on jo löytynyt parhaimmat tavat asettua kylppäriin niin, että pyyhkeellä kuivaus onnistuu. Kiva asunto meillä kuitenkin on nyt, ja tykkään erityisesti siitä, että kaikki huoneet ovat lähekkäin. Kannelmäessä meillä oli pitkä eteinen ja siksi huoneetkin tuntui olevan kauempana.

Fyssari suositteli, että mattoja kannattaisi olla enemmän, kun lattia on liukas ja leikkiminen tapahtuu pääasiassa kotona. Miko kun ei kauheasti ulkona leiki. En viitsinyt ostaa uusia mattoja edelliseen asuntoon, mutta nyt pitäisi lähteä mattokaupoille. Joka huoneessa on matto, mutta lattiaa on silti liikaa näkyvissä. Joudun varmaan tinkimään siitä, mikä näyttää hyvältä, mutta eipä minulla muutenkaan ole oikein sisustussilmää, joten ei kai sillä ole väliä, miltä näyttää :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti