Karvaton kooikeri treenaa ja viettää päivän tyttöseurassa

Mikki-metromatkustaja

Viime keskiviikko oli kovin tuulinen päivä. Jätin ihan suosiolla fillarin kotiin ja menin junalla töihin. Kova tuuli ei yhtään helpottanut iltaan mennessä, jolloin meillä oli agilitytreenit. Niinpä meille etukäteen pistetty rata oli vaihtunut radaksi, jolla oli vain putkia, kontakteja ja kepit. Muut meidän ryhmässä ovat niin alussa keppien ja kontaktien kanssa, että vain me teimme samaa rataa kuin edellinen ryhmä ja sitten muille tehtiin kolmesta putkesta treeni. Meidän suoritus alkoi ihan ok, mutta kolmen tai neljän esteen jälkeen alkoi takkuilla. Jotain saimme tehtyä, mutta melko pian Miko menetti viimeisetkin kiinnostuksen rippeet. Yritimme kouluttajan kanssa innostaa Mikoa heittelemällä vinkupalloa toisillemme ja alkuun saimme Mikon innostumaan. Mutta sekin meni ohi. En edes odottanut, että treenit menisivät hyvin, sillä ei Mikon mieleen oikein muuta mahdu kuin tytöt. Myöhemmin Mizy ja Xema tulivat kentälle ja siitähän Miko innostui. Se olisi niin kovasti halunnut päästä tyttöjen luo. Mari sentään kävi Mikoa tervehtimässä ja vaikka Miko iloisesti tervehtikin, niin tyttöjen luo se haikaili. Meidän oli lopuksi tarkoitus käydä treenaamassa vähän kontakteja, mutta en tiennyt, että uskaltaako Mikoa päästää irti. Kyllä me sitten kuitenkin mentiin A:lle. Teimme A:ta muutaman kerran ja Mikolla oli jo parempi vire eikä se katsellut tyttöjen suuntaan.

© Petra Mustonen

Torstaina oli tokotreenien vuoro. Aluksi kouluttaja teki kehääntulotarkastuksen ja kun oli puhetta, että mielestäni on hyvä, että luoksepäästävyys poistuu, niin ennen paikalla makaamista tehtiin luoksepäästävyys. Hyvin se meni, kuten aina treeneissä, mutta kouluttaja sanoi jo kehääntulotarkastuksessa, että kyllä sen selkeästi huomaa, että Mikoa jännittää. Paikalla makaaminen tehtiin uusien sääntöjen mukaisesti eli 1 min ja koirat käskettiin maahan yksitellen. Me olimme viimeisiä, joten Mikolla makuuaika oli lyhyin. Jonkun mielestä viimeisenä on pahinta, mutta Miko ei ainakaan tähän mennessä ole mennyt muiden käskystä maahan. Pahinta on ehkä se, että perusasennossa pitää istua pidempään. Muuten treenien aiheena oli seuraaminen + perusasento ja teimme myös merkin kiertämistä.

Perjantaina lenkkeilimme eläinlääkärin vaa'alle, joka näytti 15,7 kg. Miko on siis edellisestä punnituksesta eli seitsemässä viikossa laihtunut 300 g. Aika heikkoa ollut tuo laihtuminen... Pakko se on sitten pienentää Mikon ruoka-annosta tai katsoa, jos saisin vähempirasvaisia lihoja. En haluaisi vähentää ruokaa, koska annos on jo nyt pieni, mutta en kai muutakaan voi. Nyt Miko ei syö kovinkaan hyvällä ruokahalulla. En muista, että Miko olisi koskaan aiemmin menettänyt ruokahaluaan hormonien hurratessa, mutta nyt on jo pariin kertaan jäänyt ruoka kuppiin ja useamman kerran meinannut jäädä. Kuppia Miko ei nuole puhtaaksi. Vitamiinien ja hivenaineiden lisääminen ruokaan vähentää ruokahalua entisestään, sillä erityisesti BE-liuos on voimakkaan hajuista/makuista. Hetken aikaa tuntui, että tyttökaipuu alkaisi jo helpottaa, mutta se on taas pahentunut. Taitaa johtua siitä, että Miko saa taas sinkkiä normaalisti eli päivittäin. Vähennetään sitä taas...

© Petra Mustonen

Lauantaina vein Mikon Petralle hoitoon, sillä veljelläni oli häät. Petran luona oli kylässä tärppipäiväinen Pimu, joten Miko joutui aluksi erilleen muista. Myöhemmin Pimun lähdettyä Miko pääsi Taikan ja Gimman seuraan. Sunnuntaina kävin hakemassa Mikon takaisin kotiin. Hyvin oli mennyt ja vaikka Miko kovin nöyrää poikaa tyttöjen kanssa olikin, niin kaikki olivat mahtuneet sopuisasti samaan sänkyyn nukkumaan :D Eikä Mikon hihnankäyttäytyminenkään tainnut olla niin huonoa, kuin ajattelin :)

Taika, Gimma ja Miko © Petra Mustonen

Sunnuntaina oli vielä hyppytekniikkatreenit. Tein perussarjan ja lyhyen alastulon. Miko oli jälleen huonossa vireessä eikä vauhtia oikein ollut. Vinkupallon heittelystä Miko vähän innostui, mutta ei normaalilla tavalla.

Tässä kuva, jossa näkyy Mikon vähäturkkisuus, vaikka ei se kuvasta näy niin hyvin. Mari ja Petra kiinnittivät heti huomiota Mikon karvattomuuteen. Vatsanahka paistaa läpi, haaroissa ei ole karvaa juuri ollenkaan vaan sellaista pehmeää pennunmasuihoa, housukarvoja ei ole juuri ollenkaan ja turkki on kuin junnulla. Tai ehkä junnuillakin on enemmän turkkia :) Enää iho ei hilseile niin paljon eikä karvaakaan lähde normaalia enempää.