Sekalaista höpinää

Meidän päivä Mikon tassun hoitamisen osalta menee näin: Aamulla pistän tassusiteen ennen lenkille lähtöä, lenkin jälkeen otan siteen päältä suojan pois ja Miko saa syödä Dentastixiä ja sukia itseään sillä aikaa kun käyn suihkussa. Sitten otan siteen kokonaan pois ja suihkuttelen haavaa jonkin aikaa, kuivaan ja desinfioin sen. Lopuksi Miko saa antibiootin maksamakkaran kera. Iltapäivällä pistän taas tassusiteen ennen lenkille menoa ja lenkin jälkeen otan sen pois + desinfioin haavan. Miko saa päiväruuan ennen kuin pistän kaulurin taas päähän. Illalla taas tassuside ennen lenkille lähtöä ja palatessa suihkuttelen haavaa, kuivaan ja desinfioin sen. Miko saa päivän toisen antibiootin ja sitten iltaruuan. Miko ei ole kovin innoissaan hoitotoimenpiteistä, mutta olen palkannut sitä nyt niin paljon, että hoitaminen sujuu helpommin.

Iloinen satelliittipää

Viikonloppuna ostin lasten kurahanskat, joilla olen suojannut tassusidettä märillä keleillä. Hyvin on tassu pysynyt kuivana, mutta hanskan pää on nyt kulunut vähän ja se päästää jonkin verran läpi. Onneksi on vielä toinen hanska ja voihan sitä vähän teippailla.

Miko ja kurahanska

Jostain syystä nyt kesällä Miko on alkanut haukkua ihmisille. Yhtä lukuun ottamatta Mikon haukun kohteena on ollut miehet. Suurimmasta osasta ihmisistä Miko kyllä menee nätisti ohi, mutta sitten jostain syystä osalle se alkaa haukkua. Pari on ollut meitä kohti juoksevaa lenkkeilijää, jotka on ehkä jotenkin ymmärrettävissä, mutta toisaalta meitä vastaan tulee monia lenkkeilijöitä päivässä, joihin Miko ei reagoi mitenkään... En ymmärrä mistä tämä johtuu, mutta täytyy yrittää saada namit lenkeille mukaan, jotta päästään kaikista ihmisistä nätisti ohi. Yksi mies jo jotain sanoi vihaisesta koirasta. Miko ei ole kenenkään kimppuun käymässä, se vain haukkuu, mutta eipä sitä vieraat ihmiset tiedä.

Tänään meillä kävi mies pistämässä parvekelasit paikalleen (ja tietenkin niin aikaisin, etten ollut vielä päässyt sängystä ylös...) Miko haukahti pari kertaa kun ovikello soi, mutta ei haukkunut yhtään miehen tullessa sisälle, murisi vain kerran. Miehen tehdessä lähtöä Miko tuli hänen luokse lelu suussa ja kovasti muristen. Miko tekee lähes kaikille vieraille samalla tavalla eli hakee lelun ja sitten kovasti murisee toivoen heidän leikkivän kanssaan. Mutta eihän vieraat uskalla Mikon leluun koskea kun se niin murisee, vaikka se onkin vain leikkimurinaa :)

Huoltohetki

Oulun näyttelyssä ei sitten tietenkään ollut uroksia paikalla, joten harmitus on kova. Kaikki hyvät tilaisuudet tuntuu menevän meiltä ohi. Mutta joillain onni oli parempi, Mikon Rodi-veli kävi viikonloppuna Ruotsissa ja mukaan lähti SE MVA-titteli!

Haava 17.7.

Saatiin peruutuspaikka ensi viikon viikonlopun hyppytekniikkakurssille, jonka I-HAH on järjestänyt. En ottanut paikkaa vastaan, kun en tiedä mikä Mikon tassun tilanne silloin on eikä me olla päästy tekemään hyppytekniikkaharjoituksiakaan. Toivottavasti päästään Ullan arvioitavaksi sitten lokakuussa.

Huono tuuri se vaan jatkuu

Keskiviikkoaamuna googlailin anturahaavoista ja ilmeisesti niillä kestää kauan parantua. Se oli kovin masentavaa, sillä se on sitten heihei kaikille kesäloman suunnitelmille (ainakin lähes kaikille). Myöhemmin kun putsasin Mikon haavaa, se näytti paljon paremmalta, joten toivo sen pikaisesta paranemisesta vähän kasvoi. Menimme Saaran ja Huugon sekä Tainan ja Lokin kanssa Espooseen laukauksensiedätyslenkille eli suuntasimme ampumaradan läheisyyteen. Saara kertoi Huugolla olleen samanlainen haava, joka oli parantunut nopeasti, joten jatkoin viikonlopun näyttelyreissujen suunnittelua.

Tassuside + sukka oli Mikolle mieleisempi kuin tossu

Lenkillä ei laukauksia kuulunut ja googlaillessa selvisi, ettei ampumarata ollut heinäkuussa auki... Metsälenkki tehtiin joka tapauksessa. Tassuside + sukka-yhdistelmä pysyi hyvin jalassa niin kauan kunnes Miko astui kuraan. Pistin tossun jalkaan, mutta kun se ei pysynyt, niin Miko sai hetken kävellä ilman mitään. Myöhemmin sain tossun pysymään jalassa, mutta en tiedä oliko siitä enää hyötyä kun tassu oli jo kastunut ja kuraantunut.

Haava keskiviikkona (sori niille, jotka ei ehkä haluaisi nähdä :D )

Torstaiaamuna haava näytti entistä paremmalta. En ottanut tassusidettä aamulenkin jälkeen pois vaan annoin sen olla päivälenkiltä paluuseen asti, jotta Mikon ei tarvitsisi koko ajan pitää kauluria. Tassu ei enää näyttänytkään yhtä hyvältä. Varpaanväli punoitti ja haava hieman märki, tassu oli myös lämmin.

Tänään, perjantaina 13.päivä, kävimme näyttämässä haavaa eläinlääkärillä. Sain kehuja hyvin tehdystä tassusiteestä :D Mutta sain myös muutaman vinkin seuraavia tassusiteitä varten. Olin lyhentänyt karvoja haavan luota, mutta eläinlääkäri trimmasi vähän isommalta alueelta. Pyysin pistämään kuonokopan, sillä Miko oli Viikissä kai murissut trimmatessa. Otin Mikosta hyvän otteen ja hienosti (ja hiljaa) poika pysyi paikallaan trimmaussession ajan. Viikissä Miko joutui olemaan ilman meitä, joten se varmaan näki tarpeelliseksi puolustaa itseään. Hyvin Miko antoi hoitaa haavaa ja eläinlääkärikin totesi, ettei Miko arista kosketusta. Hän kuitenkin pisti Mikoon kipulääkettä ja tarjosi sitä kotiinkin, mutta en nähnyt sitä tarpeellisena. Miko jopa kuopii tassulla maata, joten ei se voi olla kovin kipeä. Mukaan lähti 10 päivän antibioottikuuri. Ell suositteli suihkuttelemaan haavaa 1-2 kertaa päivässä muutaman minuutin ajan. Eläinlääkärin kertomuksessa luki haavasta näin: "Haava on hyvin umpeutumassa, mutta jonkin verran tulehtunut." Onneksi on vakuutus, sinne lähtee tämäkin lasku...

Viikonlopulta jää kaksi näyttelyä välistä eli yhteensä tänä vuonna meiltä on jäänyt jo 7 näyttelyä välistä, joista vain kaksi tuomarimuutoksen takia. Kun kolmeen ollaan osallistuttu, niin olen siis ilmoittanut Mikon kymmeneen näyttelyyn tänä vuonna. Mulla on näköjään ylimääräistä rahaa... Ei tässä taida olla mitään järkeä. Oulu kv kyllä harmittaa, sillä samalta tuomarilta Mikon isä on saanut CACIB:n enkä usko, että sertistä olisi ollut kisaamassa juuri muita.

Lomasuunnitelmat saan nyt siis unohtaa. Ei treenata agilitya, ei lähdetä patikoimaan, ei käydä pitkillä lenkeillä iltaisin tai hölkkäämässä eikä harjoitella uimista. Viimeisellä viikolla todennäköisesti voidaan jo jotain tehdä, mutta se selviää sitten.

Miko ei anna kaulurin haitata elämää, kaikkiin samoihin
paikkoihin pitää päästä kun ilmankin kauluria pääsee

Toivottavasti meidän seuraava eläinlääkärireissu on syyskuussa, jolloin Miko menee uudestaan silmäpeilaukseen ja polvitutkimukseen.

Mikolle sattuu...

Ensin ärtynyt iho nivusissa, sitten silmätulehdus, sitten allerginen reaktio eli naaman turpoaminen sekä ärtynyt iho oikeassa etujalassa... Mikon terveysongelmien lista viimeiseltä parilta kuukaudelta ei valitettavasti pääty tähän. Onneksi Miko ei varsinaisesti ole mitään sairastanut muuten kuin tuon silmätulehduksen.

Eilen illalla en ensin juuri kiinnittänyt huomiota Mikon vasemman etutassun nuolemiseen, sillä Miko nuolee tassujaan melko paljon. Kun tassun nuoleminen vaan jatkui ja jatkui, niin katsoimme onko tassussa jotain. Heti näin haavan yhdessä pikkuanturassa. Siitä ei tullut verta ja se oli muutenkin siistin näköinen (kun Miko oli sitä jo niin puhdistanut). Desinfioin haavan ja pistin Mikolle kaulurin. Kyllä on sillekin tullut jo useasti käyttöä... Miko kävelee ihan normaalisti, joten haava ei taida olla kovin kipeä.

Aamulenkille väkersin jonkinlaisen tassusiteen, joka lähti irti muutaman kymmenen metrin jälkeen. Kotona puhdistin haavan ja lenkillä siitä oli tullut verta, mutta haava ei enää vuotanut. Soitin eläinlääkärille, joka sanoi ettei meidän tarvitse tulla käymään. Haavan puhdistaminen ja suojaaminen riittää, mutta jos se ei ala parantua tai alkaa märkiä niin sitten eläinlääkärille. Kotona en pidä tassusidettä vaan pistän sen vaan lenkeille. Desinfioin haavaa tarvittaessa ja pistän siihen kahdesti päivässä Vetramil-voidetta. Ja lisäksi Miko joutuu olemaan kotona koko ajan kauluri päässä, sillä muuten se olisi heti haavaa nuolemassa.

Kävin ostamassa apteekista lisää sidetarpeita ja Faunattaresta tossut. Päivälenkille sain tehtyä paljon paremman tassusiteen ja pistin tossun päälle. En saanut siteen kanssa Mikon tassua ihan tossun perälle asti, joten siihen jäi reilu 0,5 cm tyhjää tilaa. Aluksi kävelyttelin Mikoa sisällä ja kun se alkoi astua tossun kanssa normaalisti, niin lähdimme ulos.

Miko valmiina lenkille

Heti ulkona Miko meinasi kompuroida, mutta hetken päästä alkoi kävely sujua. Ulkona vasta huomasi, miten tyhjä tila tossussa häiritsi. Tossun pää raapaisi joka jalannostolla maata, joten tossuun tuli jo aikamoiset kulumat heti ensimmäisellä kerralla. Lenkin loppumatkasta Miko alkoi kiinnittämään huomiota tossuun, joten katsoi miltä näyttää. Tossu oli ilmeisesti vähän valunut ja samalla side lähtenyt. Otin tossun pois ja pistin siteen uudestaan paikalleen. Sideharsossa oli vähän ruskeaa, joten haava oli vähän vuotanut, mutta ilmeisesti vain alkumatkasta. Loppumatkan Miko meni ilman tossua. Iltalenkillä aion kokeilla sukkaa siteen päällä ja ehkä vain märällä kelillä käyttää tossua. Silloin pitää vain katsoa, ettei siteestä tule liian paksu.

Toivottavasti tassu paranee nopeasti eikä tulehdusta tule. En yhtään tiedä miten meidän viikonlopun näyttelyreissujen käy. Ehtiikö haava parantua muutamassa päivässä? Kuinka pitkään sidettä pitäisi käyttää haavaa suojaamassa? Koska voi treenata agilitya?

Tässä vielä kuvia eiliseltä:

Bed of roses

Näyttely- ja mejä-viikonloppu

Aloitan nyt ainakin toistaiseksi blogin pitämisen täällä Bloggerissa, kun Vuodatuksen blogia ei pääse ainakaan pariin viikkoon päivittämään.

Lauantaina lähdimme hyvin aikaisin aamulla junalla Karjaalle, jossa olimme kaksi tuntia ennen kehien alkua. Puoli tuntia näyttelypaikalle saapumisen jälkeen alkoi sataa. Olin varautunut helteeseen enkä sateeseen, joten mukana ei ollut mitään sadevarusteita. Näyttelypaikka oli urheilukentällä ja pukuhuoneiden yhteydessä oli näyttelyväelle tarkoitetut vessat. Menin Mikon kanssa pukuhuonerakennukseen sateelta suojaan. Joku urheiluseuran mies mietti, että saakohan koiria tuoda sisään ja hän oli huolissaan siitä jos Miko pissaisi sisälle. Ei hän vakuutteluistani huolimatta tuntunut uskovan, että Miko on ihan sisäsiisti. Odottelimme sisällä varmaan yli tunnin ja vasta vähän ennen kehien alkua lähdimme ulos sateeseen.

Mikon lisäksi näyttelyyn osallistui Maru. Otin näyttelyn tuomarista selvää vasta sitten kun sain tietää Mikon olevan ainoa uros. Tuomari vaikutti olevan aika tiukka, joten turha oli edes haaveilla Mikon saavan isoa pottia. Miko meni ensimmäisenä kehään. Tuomari koitti Mikoa vähän tervehtiä, mutta eipä poikaa kauheasti kiinnostanut vieras täti. Alkuun tuomari katsoi liikkeet. Olin tosi tyytyväinen Mikon liikkumiseen, sillä Mikolla oli paljon parempi vauhti kuin normaalisti. Tuomari tutki Mikon maassa aika pikaisesti, katsoi purennan ja kokeili etuosaa. Kovin pitkään ei Mikoa tarvinnut seisottaa ja sitten saatiinkin jo arvostelu käteen kera EH:n.

Phyllis Poduschka-Aigner, Itävalta: Voimakas hieman pidempi uros, maskuliininen pää, hieman syvempi kuono, riittävä rinta, riittävästi kulmautunut, hyvin kannettu oikeanlainen häntä, oikeanlaiset liikkeet, takaa hieman ahdas, edestä hyvin löysä.

Tainalta saatu Miko-pallo

Muutama tunti näyttelyn jälkeen lähdimme Tainan ja Saaran kanssa tekemään pojille jälkiä. Kaikki jäljet tehtiin sateessa ja ensimmäisen jäljen jälkeen alkoi sataa ihan kaatamalla... Mikon jälki oli n. 180-190m ja siinä oli yksi kulma.

Alussa on mukana alkumakaukselle kävely, n. 10-15m

Sunnuntaiaamuna lähdettiin ajamaan jäljet. Teimme jäljet risteykseen, josta oli lyhyt matka kaikille jäljille. Otimme kaikki pojat mukaan ja teimme niin, että yksi koira ja kaksi ihmistä lähti jäljelle ja yksi ihminen jäi kahden koiran kanssa risteykseen odottelemaan. Jäin Lokin jäljen ajaksi odottelemaan Mikon ja Huugon kanssa. Jo aamupäivällä oli tosi lämmin ja metsässä oli paljon paarmoja. Miko yritti paarmoja raivokkaasti metsästää, kun luuli niitä varmaan amppareiksi :/

Miko pääsi toisena jäljelle. Pojalla oli kova hössötys päällä alkuun enkä saanut hyvin ohjattua Mikon jäljelle. Miko lähtikin melko nopeasti muille teille, mutta en päästänyt sitä kovin pitkälle. Melkein heti perään Miko lähti uudelle harhareissulle, jonka lopetin kun tajusin, että kohta se on oikaissut kulman. Miko palasi hyvin jäljelle, haisteli kulman makausta ja lähti kovalla vauhdilla kohti kaatoa, joka löytyi hyvin. Olin tosi tyytyväinen jäljen jälkimmäiseen osaan, jonka Miko meni lähes jäljen päällä.

Olin oppaana Huugon jäljellä. Jäin veretykseen loppuun seisomaan kun Huugo lähti selvittämään katkokulmaa. Kuulin ampiaisten surinaa ja ihan lähellä maassa pörräsi niitä useampi. Siinä taisi olla maa-ampiaisten pesä. Onneksi emme onnistuneet niitä suututtamaan. Hyvät jäljet saatiin kaikille.

Tällä viikolla on tarkoitus palata agikentille ja muutakin aktiviteettia on Mikolle luvassa. Viikonloppu menee näytelmien parissa Oulussa ja Forssassa. Saa nähdä millainen seikkailu siitä tulee, kun Oulusta on iltapäivällä ratatöiden vuoksi vähän vaikea päästä takaisin etelään... Eiköhän me jotenkin Forssaan silti selvitä :)

Päivitystä ja lomasuunnitelmat

Blogissa on ollut hiljaista kun täälläkin on ollut hiljaista. Ohjattujen agility- ja tokotreenien päättymisen jälkeen ei Mikolla ole ollut juuri mitään äksöniä elämässään kuin lenkkeily ja leikkiminen. Miko on saanut pitää öisin ja yksin ollessaan kauluria, sillä muuten se nuolisi oikeaa jalkaansa. Trimmattuun kohtaan on jo jonkin verran kasvanut karvoja, mutta eiköhän kohta ole vielä lauantain näyttelyssäkin aika näkyvä. Onneksi karvaton kohta ei ole tuomarin puoleisessa jalassa, vaikka varmasti tuomari sen huomaa. Hetkeksi lopetin Vetramil-voiteen käytön, mutta kun Miko pääsi pari kertaa antaumuksella nuolemaan ihoa, joka alkoi punoittaa (tai oikeastaan ihossa oleva paukama, jonkin ötökän purema?), niin otin voiteen taas käyttöön. Onneksi Vetramililla ei ole varoaikaa.

Tällä viikolla olemme siis menossa näyttelyyn. Määränpäänä on Karjaa, jonne on ilmoitettu 2 kooikeria. Numerolapussa lukee: "Koirasi on 1. koira kehässä". Mulla on kaksi veikkausta kuka avoimen luokan uros meidän kaverina kehässä on, mutta ei yhtään haittaa vaikka veikkaus menisi pieleen :) Tuomari on ihan mysteeri eli ei mitään aavistustakaan mitä se Mikosta tykkää vai tykkääkö ollenkaan. Miko juuri sopivasti tiputtaa turkkiaan reippaasti ja karvanlähtö saa pilkut esille. Ja sitten vielä kalju kohta jalassa...

Ensi viikolla on tiedossa kaksi näyttelyä, lauantaina Oulussa ja sunnuntaina Forssassa, joten viikonloppuna tulee hieman matkustettua. Oulun aikataulut ei ole vielä tiedossa, mutta veikkaisin, että kooikereita on noin 10. Forssaan punavalkoisia on ilmoitettu 4. Ouluun lähdemme Saaran ja Huugon kanssa, joten häkki lähtee mukaan. Kevythäkki on ollut kesän ajan olohuoneessa yksi pää ja yksi sivu auki ja se on yksi Mikon mieluisimmista nukkumapaikoista. Hyvä niin, mutta häkki ei varmaan ole yhtä kiva kun ovet suljetaan, mutta kyllä siinä yksi yö menee.

Mulla on vielä tämä viikko töitä ja sitten alkaa odotettu loma. Lomalle olen suunnitellut agitreenejä ja pienimuotoista patikointia eli pääkaupunkiseudun luontopolkuihin tutustumista. Varsinkin Espoon puolelta löytyy kivanoloisia kohteita! Uimaprojektia olisi myös tarkoitus jatkaa jos vaan joku sopiva uimapaikka löydetään, jossa itsekin voisi pulahtaa veteen. Toivottavasti kelit on sopivat eli ei hellettä! En halua viettää lomaa sisällä kuumuutta paossa vaan viettää aikaa ulkoillen. Viikonloppua odotellen!

Viikon varrelta

Viime viikon sunnuntaina kävin ostamassa sadevaatteita. Mukaan lähti Rukan sadeasu (ulkoilupuku, takki+housut), kahdet vedenpitävät housut sekä sadeviitta. Eiköhän näillä pärjää sateessa! Kokeilin myös sadetakkia ja -housuja, mutta pienin löytämäni koko eli xs oli liian iso. Ehkä kokeilin miesten kokoja, kun valitsin tummansiniset enkä keltaisia? Ehkä joskus tulee hankittua "kuravaatteetkin". Sunnuntaina tuli vettä, joten uusi takki ja vähiten vedenpitävät housut pääsivät heti testiin. Hyvin pysyin kuivana n. 30-45min pituisen lenkin ajan, vaikka vettä tuli reippaasti. Pidempää lenkkiä en viitsinyt tehdä, kun Miko ei oikein näyttänyt nauttivan... Mutta gore-texit petti. Täytyy jossain vaiheessa panostaa kunnon kenkiin, joilla pärjää sateessa. Kumisaappaita en halua lenkeillä käyttää, kun niillä ei ole niin hyvä kävellä.

Aikaisemmin sunnuntaina kävin vinttikoirakeskuksella Aptus showssa, jossa esiintyi viisi uroskooikeria (Miko olisi ollut kuudes). Tainan ja Lokin kanssa tuli siellä vietettyä jokunen tunti reippaassa vesisateessa. Kuvia näyttelystä löytyy täältä.

Mikon velipuoli Viljo (Estaika's Feral) Aptuksessa

Keskiviikkona sain käydä noutamassa tilaamani objektiivit Top Shotista, joka on kameroihin erikoistunut liike Malminkartanon asemalla. Heti illalla piti päästä molempia uusia objektiiveja eli tätä ja tätä testaamaan. Ilta-auringossa oli vaikea saada asetuksia kohdilleen, joten kuvat on otettu automaattiasetuksin. Kyllä mä joskus vielä opin...

Tämä on otettu zoomiobjektiivilla Canon EF 28-135mm f/3.5-5.6 IS USM

Loput on pikkuobjektiivilla Canon EF 50mm f/1.8 II

Torstai oli sitten päivystysreissu, joten viimeiset tokotreenit jäi välistä. En muistanutkaan torstaina kirjoittaa, että eläinlääkärissä vaaka näytti 15,6 kg! En voinut uskoa tuota lukemaa, kun Miko oli kaksi viikkoa sitten eläinlääkärillä painanut 14,8 kg. Punnitsin Mikon tänään Wiillä ja se näytti 15 kg. Vähän on siis tullut painoa lisää. Torstain painoa varmaan kasvatti panta sekä päässä ollut neste.

Perjantaiaamuna oli tarkoitus mennä treenaamaan agilitya, mutta niistä suunnitelmista piti luopua. Miko on saanut koko viikonlopun levätä, joten katsotaan koska treenit sitten pidetään. Kovasti teki mieli osallistua Purina Openiin (aikaisemmin HAU Open), joka alkaa maanantaina, mutta onneksi tänä vuonna ei ole möllejä mukana. Meidän kuitenkin pitäisi tehdä jotain muuta kuin kokonaisia ratoja. Mutta harmi, ettei möllejä ole, koska kolmen viikon aikana olisi ollut kuusi kertaa möllit.

Perjantaiaamuna Miko oksensi vähän sen jälkeen kun olin antanut sille agitreeneihin tarkoitettua maksalaatikkoa. Lenkillä Mikolla oli kova heinänhimo ja annoin sen laiduntaa. Kotona päiväruuan jälkeen Miko taas oksensi. Ihmettelin isoa mötikkää oksennuksen keskellä, joka osoittautui isoksi heinäpaakuksi. En heti tunnistanut, kun väri ei ollut enää vihreä... Todennäköisesti kortisoni aiheutti pahoinvointia. Iltaruoka pysyi jo sisällä.

Juhannus on vietetty kotona eikä oikein mitään olla tehty. Miko on joutunut öisin pitämään kauluria, jottei se nuolisi tassua, jossa iho on ärtynyt. Turvotus päässä laski heti seuraavana päivänä. Toivottavasti turvotus ei enää palaa. Vähän häiritsee, etten tiedä mikä turvotuksen aiheutti. Olen etsinyt tietoa kirpuista, joiden purema voi varmaan saada jotain vastaavaa aikaiseksi, mutta en oikein usko, että kirput olisi kyseessä. Olen tosin löytänyt Mikosta kirpun ulosteenomaista "rouhetta", mutta tekemäni kirpputestin perusteella rouhe ei sisältänyt verta. Eikä Miko normaalia enemmän rapsuta itseään eikä siitä ole löytynyt karvattomia kohtia. Bayvanticin pitäisi pitää kirput ja muut ulkoloiset poissa. Toivotaan, että oireilu jäi tähän.

Vielä kaksi viikkoa töitä ennen loman alkua!

Ei kahta ilman kolmatta

Huh, mikä päivä! Miko ja Markus tuli mua vastaan kaupalle ja käveltiin yhdessä kotiin. Vähän aikaa oltiin oltu kotona, kun katsoin Mikoa ja huomasin, että sen kuono olo vähän turvonnut.

Markus sanoi, että Miko oli rapsuttanut naamaansa kun hän tuli kotiin tuntia aikaisemmin, mutta oli luullut sen liittyvän (jo parantuneeseen) silmätulehdukseen. Mietittiin, että avonaisesta ikkunasta oli varmaan lentänyt ampiainen sisään, jonka Miko oli pyydystänyt ja se oli pistänyt. Tarkkailtiin, että henki kulkee normaalisti. Hetken päästä kuono ja myös posket sekä silmienympärys oli turvonnut lisää.

Soitin paikalliselle eläinlääkärille, joka käski antamaan kyytabletin ja ottamaan uudestaan yhteyttä, jos tulisi hengitysvaikeuksia tai muita oireita. Lähdin apteekkiin, sillä kaapissa olisi ollut kaksi vuotta vanha kyypakkaus. Kun palasin, Mikon naama oli turvonnut entisestään. Annettiin kaksi tablettia kyypakkauksesta. Kortisoni ei tietenkään ala heti vaikuttamaan, mutta kun turvotus edelleen lisääntyi, niin otimme Mikon naaman uudestaan syyniin. Kuonosta löytyi oikealta kaksi pientä kosteaa jälkeä vierekkäin ja säikähdin tietenkin, kun ajattelin, että kyy on purrut. Passitin Markuksen soittamaan Yliopistollisen eläinsairaalan päivystykseen ja kun sieltä pyydettiin tulemaan, niin Markus sai soittaa taksinkin, kun itse olin ihan itkuinen.

Tämän jälkeen kuono vieläkin turposi ennen kuin lähdettiin
YES:aan

Odotusaulassa ei ollut ketään kun saavuimme pieneläinsairaalalle, joten pääsimme nopeasti vastaanotolle. Mikoa tutkittiin ja tutkinut opiskelija meinasi, että kyy on melko epätodennäköinen vaihtoehto, sillä kyyn pistot on yleensä hyvin kivuliaita ja Miko antoi hyvin tutkia kuonoaan. Kotona Miko ei vielä oikein tahtonut, että kuonoon kosketaan, ainakaan niiden jälkien lähelle, mutta kortisoni oli varmasti jo helpottanut oloa. Opiskelija kävi vielä juttelemassa eläinlääkärin kanssa, jonka jälkeen ell kävi meitä myös katsomassa. Hän oli samoilla linjoilla opiskelijan kanssa ja arveli, että kyseessä on allerginen reaktio joko ampiaisesta tai jostain muusta, joka voi olla melkein mitä vain. Mitään jälkeä pistosta tai puremasta ei löytynyt. Hän ehdotti verikokeen ottamista varmuuden vuoksi. Pyysin eläinlääkäriä vielä katsomaan Mikon oikeaa tassua, jota Miko on vähän aristanut koskiessa ja jota se on jonkun verran nuollut.  Olin itse löytänyt tassusta vain pienen punaisen jäljen. Ell epäili ihotulehdusta, mutta sanoi, että nuoleminen voi kertoa myös jalan sisällä olevasta kivusta. Kerroin, että olin tarkkaillut Mikon liikkumista eikä se ollut ontunut ja koska Miko ei juuri aristanut kosketusta, niin luustoon liittyvä ongelma se tuskin on. Jos oireet jatkuu, niin ell suositteli ontumistestin tekoa.

Jouduimme vähäksi aikaa jättämään Mikon. Hetken odoteltuamme saimme Mikon takaisin. Veren ottaminen oli mennyt oikein hienosti, mutta karvojen ajelua jalasta Miko ei oikein ollut sietänyt. Poikaraukka varmaan pelkäsi trimmeriä. Jalasta löytyi vähän isompi punainen alue. Hoidoksi Vetramil-voidetta ja nuoleminen estettävä.

Miko verikokeen tuloksia odotellessa

Verikokeen tuloksien valmistumiseen piti mennä 20min, mutta jouduimme odottamaan aika paljon pidempään. Kaikki tutkitut arvot olivat normaaleja. Mikoon pistettiin lyhytvaikutteinen hydrokortisonipiikki ja jos turpoaminen alkaa uudestaan, niin annetaan 1,5 kyytablettia. Jos oireet ei häviä, yleisvointi heikkenee tai turvotusalue alkaa erittää, pitää ottaa uudestaan yhteyttä.

Päivystyksessä meillä meni melkein 2,5h. Onneksi läheinen apteekki oli vielä hetken auki, niin sai haettua uuden kyypakkauksen ja Vetramilin. Huomasin muuten taksikuitista, että koirasta perittiin 2,60 ylimääräistä! Ehkä on peritty ennenkin, mutta aikaisemmin en ole ottanut kuittia. Kotimatkalla turvotus laski jonkun verran, mutta aika isonaamainen koira meillä täällä vielä on. Toivottavasti turvotus pian laskee eikä tarvetta enää eläinlääkärikäynnille tule. Tämä oli kolmas eläinlääkäkäynti kuukauden sisään.

Ihmettelen, mikä turvotuksen aiheutti, sillä tuskin Mikoa ainakaan ampiainen on silloin pistänyt, kun se oli yksin kotona, koska muuten turpoaminen olisi varmasti alkanut aikaisemmin. Joku lenkillä? Mikoa on kaksi kertaa aikaisemmin pistänyt ampiainen (kerran huuleen, suun sisäpuolelle ja toisella kerralla maa-ampiaiset naaman lisäksi muualle kehoon) eikä silloin tullut samanlaista reaktiota. Ensimmäisen kerran jälkeen reaktio voi tosin tulla voimakkaampana.

Kotona iltaruuan jälkeen, näyttää jo
paljon paremmalta

Tälle tassulle olisi seuraava näyttely tiedossa reilun kahden
viikon päästä...