Naksuttelua ja tokoa

Eilen oli 10. kauluripäivä, joten Miko pääsi siitä eroon. Jonkun verran Miko pääsi oikeaa nivustaan nuolemaan kymmenen päivän aikana, mutta iho ei ole alkanut punoittaa. Nyt en ole katsonut tilannetta, mutta täytyy ainakin pari päivää seurailla.

Eilen illalla naksuttelin hetken kapulaa ja peruuttamista. Edellisestä kapulasessiosta on jo vaikka kuinka kauan aikaa. Pitäisi ehkä vähän säännöllisemmin sitä tehdä, että joskus päästäisiin eteenpäin. Sama vaihe on ollut jo pitkään. Peruuttelua ja iltalenkillä puun rungolla tasapainoilua olen yrittänyt teettää Mikolle muutamia kertoja viikossa, jotta takapää ja syvät lihakset vahvistuisivat. Peruuttamista Miko jo kovasti tarjoaa ja lenkillä se osaa hypätä rungolle pyytämättä. Videoin minuutin pätkät molempia.

Tokossa oli tänään aiheena luoksepäästävyys ja erilaiset kisatilanteeseen liittyvät asiat. Niitä ei tosin tehty ollenkaan, mutta teoriaosuus oli. Paikkamakuu taisi olla 1min. Miko makasi niin rauhallisena, etten käynyt sitä palkkaamassa. Kävi sitten tietenkin niin, että Miko nousi. Se vain kääntyi katsomaan sivulle maahan ja nousi sitten ylös. Kouluttaja sanoi, että näytti kuin Miko olisi unohtanut mitä oltiin tekemässä. Teimme myöhemmin yksin paikalla makaamista. Harjoittelua tuli myös hypystä ja seuraamisesta. Luoksepäästävyys meni oikein hyvin, mutta kouluttaja on jo liian tuttu. Tässä tarvittaisiin paljon vieraiden apua, sillä Mikolle se, että vieras tulee luokse ja alkaa silitellä ei ole kovin helppoa. Jotkut tuntemattomat on kivoja ja niitä Miko voi mennä moikkaamaan, mutta kaikki ei ole. Ensi kerralla pidetään möllitoko.

Joensuu

Lauantaina lähdin Mikon kanssa junalla Joensuuhun. Matka sujui hyvin. Melkein keskenämme saimme olla lemmikkivaunussa, seurana oli punkkarit ison koiransa kanssa. (Ihan mielenkiintoisia keskusteluja oli herroilla...) Hotellimme oli heti rautatieaseman vieressä. Oli mukava yllätys, kun hotellin respasta annettiin koiravieraalle lahjakassi, josta löytyi pihvitikkuja, denticks-purutikkuja ja kakkapusseja. Vietimme ensin hotellihuoneessa jonkin aikaa ja kun Miko tuntui olevan kuin kotonaan, niin lähdin käymään kaupassa ja hakemassa jotain syötävää. Nätisti poika jäi yksin huoneeseen.



Näin hienoissa maisemissa oli meidän hotelli (tuolla puiden takana)

  

Kun kerrosateria oli vedetty, oli aika lähteä kävellen vajaan puolen tunnin matkan päähän lenkkeilemään Anniinan & Adyan sekä Kaisan & Ellan kanssa. Miko ihastui Adyaan ja kaksikko pisti leikiksi useammankin kerran. Ellan ja Mikon kohtaaminen ei ollut yhtä positiivinen, mutta nätisti sujui lenkkeily vierekkäin. Miko ja Ella olivat ruumiinrakenteeltaan hyvin samantyyppisiä ja karvakin oli ihan samanväristä :) Naamasta kaksikkoa ei sisarpuoliksi tunnistaisi (paitsi silmistä). Pari tuntia vierähti lenkillä ja Miko simahti saman tien kun päästiin takaisin hotelliin. Kiitos Kaisalle ja Anniinalle seurasta!

Ella istui hyvin ryhdikkäästi ja Miko vähän vähemmän ryhdikkäästi
kieli pitkällä roikkuen



Adya, Ella ja Miko

Meidän huoneen lähellä oli aika äänekkäitä pikkukoiria, mutta onneksi ne ei sen kummemmin häirinnyt. Aamulla olisivat ehkä vähän myöhemmin voinut lähteä lenkille... Miko nukkui yön toisella sängyllä ja lattialla, mutta viimeiset puoli tuntia ennen kellon soittoa (eli sen jälkeen kun pikkukoirat lähtivät liikenteeseen) mun kainalossa. Heti kun Miko näki mun avaavan silmät, niin se hyppäsi innoissaan viereen (kauluria sai varoa...) ja jäi kainaloon nukkumaan. Aamupalaa tuli syötyä vähän liikaa, mutta niin aina käy kun on buffet aamiainen. Lähtö venyi, joten saimme reippaasti kävellä näyttelypaikalle, jossa olimme 15min ennen kehien alkua.

Oli jotenkin hassua mennä Mikon kanssa ensimmäisenä kehään, kun jo niin pitkän aikaa Miko on ollut avoimessa luokassa ja edellä on aina ollut muita luokkia. Miko sai ERI:n ja sijoittui luokassaan toiseksi. ERI:n saivat kaikki muutkin, mutta SA:ta tuomari jakoi hyvin harkiten. Tuomari Maria-Luise Doppelreiterin arvostelu: Nice type, good head & expression. Well shaped body, quite good angulations. Moves well, correct coat quality and colour. Tältä vuodelta on nyt kaksi AVO ERI 2 tulosta. Toivottavasti seuraavan kerran kun Miko saa ERI:n tulisi myös SA :) Meidän seuraava näyttely se ei tule olemaan...

Näyttelyalueella aikaa kului mukavasti Tarun ja Anniinan kanssa jutellen ja samalla Miko sai nauttia rapsutuksista. Lähdimme kohti hotellia tuntia ennen huoneen luovuttamista. Juna lähti sopivasti huoneen luovutuksen jälkeen, joten aika passelit aikataulut olin meille katsonut. Paluumatkalla junassa oli paljon enemmän porukkaa, mutta hyvin matka sujui. Mikon kanssa on niin helppo matkustaa, kun se pystyy rentoutumaan melkein paikassa kuin paikassa.

Näyttelyn jälkeen Miko kävi vilvoittelemassa

Joensuu oli hyvin nätti kaupunki, jossa oli kiva käydä. Kuvia reissulta löytyy täältä.

Agitreeniä

Tänään kun pojat tulivat päivälenkiltä kotiin, Mikon tassut olivat ihan oranssit. Väriä oli myös vatsan alla ja rintakarvoissa. Miko oli käynyt jossain ojanpohjalla. Katselin Mikon jalkoja kauhistuneena ja olin ihan varma, ettei väri lähde mihinkään. Suihkussa oranssia vettä tuli kovasti, mutta vasta shampoolla hinkkaaminen sai värin lähtemään. Huh, ei tällaisia yllätyksiä enää ennen näyttelyä!

Matkalla agikentälle Miko oli kovin riehakkaalla tuulella ja piehtaroi kovin pitkässä ruohikossa. Kun kävin rapsuttelemassa sen vatsaa, niin Miko alkoi potkia ja yritti tarrata hampailla käteen. Se oli kuin joku pikkupoika, mutta ihanaa kun Miko välillä noin intoutuu riehumaan :) Tai no oikeastaan se tekee tuota aika usein.

Kännykkäkuva Mikon piehtaroinnista

Tällaiseen mutanttivoikukkaan myös törmättiin (vieressä on
normaaleja nupussa)

Agilityssa oli aiheena kontaktit. Radalta löytyi A ja keinu. Tehtiin putkelle 5 asti ja meni tosi hyvin. Yllätyin kuinka hyvin Miko sujahti putkeen 3 ja A:lle se meni hienosti, vaikka olin kauempana. Kouluttaja kysyi, milloin meinaan alkaa häivyttämään kosketusalustaa. Ei mulla ole mitään suunnitelmaa, mutta kannattaisi jo alkaa kun kerta oli niin hienot kontaktit. Tehtiin muutama toisto keinua niin, että kouluttaja laski keinun alas kun Miko oli päässyt ylös. Tehtiin 4-5 toistoa ja kaikki oli oikein hienoja. Miko ravasi keinulle ja viimeisellä kerralla meni jo mun edellä. Viimeisellä kerralla otin pannan pois kun Miko oli kontaktilla, jatkoin matkaa putken luo ja teimme sitten radan loppuun. Miko meni niin hyvin, ihan supermies!

Toisella kerralla tehtiin hypyt ristiin eli aloitettiin hypyltä 9 (toiselta puolelta) ja jatkettiin hypylle 2. Muuten normaalisti ja lopussa kasilta ykköselle. Me ei tosin päästy niin pitkälle. Vino suora (voiko noin edes sanoa :D ) meni oikein hyvin, mutta hypyllä 2 tekemäni valssin jälkeen rintamasuunta oli A:ta kohta, joten Miko meni joka kerta putkesta ohi. Se yksi kerta, kun Miko meni putkeen, niin lähdin liian aikaisin pinkomaan kohti A:ta, kun Miko kääntyi ja tuli ulos putkesta.

Hypyt oli 50 cm:ssä ja ensin mietin, että lasketaanko niitä Mikolle. Päädyin kuitenkin kokeilemaan viisikymppisiä, kun hyppyjä oli niin vähän. Eikä ne Mikolle tuottanut mitään ongelmaa. Vinolla suoralla Miko muutaman kerran varasti lähdössä ja kun palautin sen istumaan, niin Miko hyppäsi hypyn takaisinpäin ihan helposti, vaikka vauhtia ei juurikaan ollut. Kun meillä oli aikaa treenien jälkeen ennen bussin lähtöä, niin rakensin perussarjan. Treenikaverimme halusi myös tehdä muutaman toiston ja mietimme, että ensi viikolla voitaisiin tehdä hyppytekniikkaa omaa vuoroa odotellessa.

Edistystä

Miko hukkuu kauluriinsa

Elo kaulurin kanssa on mennyt hyvin. Jonkun verran Miko osuu oviin, pöytiin ja seiniin, mutta muuten ei ongelmaa. Juominenkin onnistuu. Mulla on varmaan kohta jalat mustelmilla, kun Miko ei aina muista (tai tajua) ettei pääse ihan yhtä lähelle kuin normaalisti, joten se tervehtiessään ja muuten tulleessaan lähelle teloo jalkojani. Iho on onneksi jo vähemmän punainen, joten eiköhän kohta kaikki ole taas ok. Markus on käynyt tiistaina ja keskiviikkona Mikon kanssa yli neljän tunnin "pikniklenkin", joten kivasti Miko on saanut olla ilman kauluria. Myös tämän päivän ja huomisen harrastusreissuihin menee n. 3-3,5h/päivä.

Tänään tokossa oli aiheena maahan meneminen. Alkuun paikkamakuu minuutin pituisena. Kävin pari kertaa palkkaamassa ja viimeisellä kerralla Miko lähti perääni. Muuten sujui ihan hyvin, mutta jonkun verran Miko vilkuili ympärilleen. Maahan menemiset meni myös ihan hyvin, mutta välillä Miko jäi seisomaan. Kouluttaja toivoi vähän lisää nopeutta liikkeeseen, mutta muuten meinasi liikkeen sujuvan hyvin. Hän sanoi, että kannattaa tehdä maahan menoja myös hitaasti kävellen ja juosten. Hidasta kävelyä kokeiltiin. Tein Mikon kanssa myös käännöksiä ja hyppyä. Hyppy oli jostain syystä vähän laiska. Miko hyppäsi kovin hitaasti läheltä estettä ja pysähtyi ihan heti sen taakse. Muuten se kyllä ihan innokkaasti tuli sivulle.

Iloisemmalla ilmeellä

Kysyin kouluttajalta, että pitäisikö kaukoihin opettaa eri käskyt kun kuitenkin maahan-, istu- ja seiso-käskyjä tulee käytettyä myös muutenkin, jolloin riittää, että Miko menee maahan jne. eikä sillä ei ole väliä liikkuuko vai ei. Näytin meidän kaukoja, ensin istu-maahan, sitten istu-seiso ja vielä seiso-maahan. Kerran seiso-istu vaihdossa Miko liikutti takajalkoja, mutta muuten pysyi paikallaan. Kouluttajan mielestä Miko teki tosi hyvin vaihdot ja meinasi, että meidän kaukoista tulee vielä hienot! Itsellä ei ole kyllä ihan yhtä hyvää kuvaa liikkeiden tilasta, sillä mielestäni Miko liikkuu jonkun verran eteenpäin (paitsi tänään). Pitää vaan lisätä välimatkaa ihan pienin askelin.

Voi surkeus

Aamulla nappasin Mikon syliin ja tutkin miltä nivusissa/reidessä näyttää. Punoitusta oli edelleen, joten varasin ajan eläinlääkärille. Menimme käymään kahden kooikerin omistajan, Ylva Ålander-Damstenin, vastaanotolla. Halusin mennä käymään juuri Ylvalla, ja hänellä käytän mielelläni Mikoa jatkossakin, sillä olen kuullut hänestä hyvää ja hän todennäköisesti ymmärtää kooikereiden ajatustenjuoksua. Miko nykyisin jännittää kovasti eläinlääkärissä. Eläinlääkäriaseman vaaka näytti 14,7 kg.

Oireiden kuvauksen jälkeen sain lattialle patjan, jonka päälle istuin Miko selällään sylissäni, sillä näin oli helpointa tutkia punoittavaa aluetta. Ylvasta jälki näytti hihnan aiheuttamalta nirhaumalta, jonka Miko on nuolemisellaan saanut tulehtumaan. Punoitus oli niin paikallista, ettei kyseessä voisi olla allergia. Punkkikaan ei tähän liittynyt, mutta Ylva sanoi, että jos ilmenee kummallisia oireita (?) tai nivelten jäykkyyttä, niin jonkun ajan päästä voi tehdä borrelioositestin. Tulehdukseen Ylva ei halunnut vielä määrätä antibioottia vaan suositteli kaulurin käyttöä 5-7 päivän ajan, mielellään 10 pv, ja punoittavan alueen pyyhkimistä Septidinillä eli desinfioivalla liuoksella 3-5 päivän ajan. Jos iho ei ole rauhoittunut muutamassa päivässä, niin "harkitaan antibiootin käyttöä". Ylva korosti kuinka tärkeää on pitää kauluria riittävän pitkään, sillä jos se otetaan liian aikaisin pois, niin hetken nuolemissession jälkeen ollaan taas alussa. Täytyy vielä mainita, etten sanonut meidän viikonlopun näyttelyreissusta (paitsi lopuksi), joten se ei ole syynä antibioottien poisjäännille. Näillä näkymin ollaan lähdössä reissuun, mutta saa nähdä alkaako iho parantumaan vai ei. Jos matkaan lähdetään, niin häkki saa jäädä kotiin, kun Miko ei sinne kaulurinsa kanssa mahdu.

Mikon ilme kertoo kaiken

Miko ei arvatenkaan ole ollut kovin innoissaan kauluristaan. Aluksi Miko ei voinut liikkua, kun se laski päätään niin alas, että kauluri otti kiinni mattoon. Siinä se sitten seisoi, kun ei voinut muka liikkua. Hyvin se kuitenkin pääsi keittiöön, johon jäi makaamaan. Kun lähdin pois keittiöstä, Miko jäi lattialle vikisemään. Aikansa vikistyään Miko kuitenkin kummasti pääsikin ylös. En valitettavasti ehtinyt Mikoa kovin kauaa tarkkailla, kun piti kiirehtiä kouluun. Mutta kun palasin kotiin, niin Miko oli hyvin reippaana vastassa. Iltalenkki oli varmasti päivän kohokohta kun sai kaulurin pois.

Kauluri on melko iso, joten vähän arveluttaa pystyykö Miko se päässään juomaan. Oviin ja pöytiin Miko on kauluriaan kolautellut. Toivottavasti iho paranee pian ja päästään kaulurista eroon.

Viikonloppu

Markus oli huomannut Mikon nuolevan toista nivustaan aika usein ja epäili eturauhasvaivoja. Perjantai-iltana muistin kurkata jalkojen väliin ja punkkihan se siellä. Punkki oli eloton ja keskellä punaista paukamaa. Koskaan aikaisemmin punkista ei ole jäänyt niin isoa pattia. Punkki oli tosi vaikea saada irti. Sorkkarautapunkkipihdeistä isommasta punkki tuli läpi, sillä sen takamus ei ollut kovin paksu, vaikka se oli verestä laajentunut. Pienempien väliin punkki oli taas vaikea saada ja sitten kun sai niin ei se lähtenyt irti. Iho vain nousi ylöspäin. Lopulta kaivoin ensiapupakkauksen mukana tulleet punkkipihdit, joita en ollut koskaan aikaisemmin käyttänyt. Hetken aikaa niiden kanssa piti taiteilla ennen kuin Markus sai punkin irti. Bayvantic pistettiin muuten tiistaina. Punkin poistaminen ei lopettanut nuolemista. Punkki ei siis tainnutkaan olla se, jota Miko nuoli, vaan etureisi vähän sisäpuolelta ja se kohta, josta jalka alkaa. Iho punoittaa niin, että taitaa olla pakko käyttää Mikoa alkuviikosta eläinlääkärillä, ettei mene pahemmaksi. Saattaapi siis olla, ettei lähdetäkään viikonloppuna reissuun... Miko on muuten jo nukkunut häkissä, juuri nytkin nukkuu.

Tänään aamupäivästä menimme Kivikkoon, kun kerrankin oli aikaa omatoimitreeneille. Kaikki saatiin tehtyä, mitä suunnittelin eli hyppytekniikka, kepit, putket ja keinu. Ensin siis neljä toistoa perussarjaa. En osaa yhtään sanoa, onko tekniikka parantunut eli käyttääkö Miko edelleen etuosaa hyppäämiseen. Neljällä kepillä harjoiteltiin itsenäistä aloitusta. Tuntuu olevan vielä aika kaukana, että Miko lähtisi tai ainakaan jatkaisi pujottelua jos en tule mukana. Olen jo koko kevään haaveillut putkitreenistä, jota meidän piti kerran tehdä Tainan ja Lokin kanssa, mutta syystä tai toisesta jäi tekemättä. Eli kaksi mutkaputkea vastakkain ja hyppy välissä. Tein varmaan jonkun oman sovelluksen, mutta pääasia, että tuli runsaasti putkitreeniä. Ja hyvin meni. Lopuksi tehtiin keinua. Käytin säädettävää keinua, sillä se oli vähän normaalia alempana. Sen varmaan saa vielä alemmaksi, mutta en yrittänyt kokeilla miten säätäminen onnistuu. Markus piti keinua paikallaan ja kun Miko oli juossut päähän, niin Markus vähän keinutteli ennen laskemista alas. Tehtiin 4-5 toistoa, joista jälkimmäiset ilman hihnaa ja niin, että pidin Mikosta kiinni ja kun päästin irti, se juoksi keinulle. Ihan lopuksi Miko sai rallitella vinkupallon kanssa. Miko ei tuntunut saavan rallittelusta tarpeekseen, kun se kävi uudelleen ja uudelleen kaivamassa pallon repusta, kun olimme lähdössä. Olipas kivat treenit!

Perjantain agit

Kasasin eilen illalla kevythäkin olohuoneeseen, sillä olisi syytä taas totuttaa Mikoa häkkiin. Mikon on täytynyt olla häkissä hyvin vähän ja se on sille enemmän rangaistuspaikka kuin lepopaikka (ei sitä koskaan ole rangaistu pistämällä häkkiin, mutta Miko ei tykkää sinne sulkemisesta). Miko oli hyvin kiinnostunut häkistä kun kokosin sitä ja sinne se painui heti sisään, kun häkki oli koossa. Olipas mukava yllätys. Muutamia kertoja palkkasin Mikoa häkkiin menemisestä kun sanoin sille "häkkiin", "menemene" tai jotain vastaavaa. Myöhemmin Miko meinasi ilmeisesti mennä häkkiin nukkumaan, kun häkissä alkoi petaaminen. Mikon pyöriessä häkissä kuului loksahdus, kun ilmeisesti olin vähän huonosti pistänyt toisen puolen metalliputket kiinni ja ne loksahtivat paikalleen. Miko lähti saman tien häkistä ja yritti päästä Markuksen syliin. Herkkis mikä herkkis. Pari kertaa palkkasin häkkiin menemisestä. Onneksi tänä iltana Miko meinasi taas mennä häkkiin nukkumaan, mutta ilmeisesti petaaminen ei tuottanut haluttua tulosta ja Miko siirtyi omaan petiin. Kaisalla oli Primolle kivankokoinen häkki, joka on varmasti kevyempi kuin meidän. Sellainen olisi kivempi, kun tuo nykyinen on kuitenkin aika painava ja on se vähän pienikin.

Tänään agilityssa oli aiheena keppikulmat ja koiran radanlukutaito. Muutamien hyppyjen ja putken kanssa harjoiteltiin keppejä loivahkosta avokulmasta ja osan kanssa myös umpikulmasta. Toisella puolen kenttää oli kaksi kolmen hypyn suoraa radanlukuharjoitukseen. Toisessa hypyt oli suoraan peräkkäin ja keskimmäistä hyppyä piti alkaa siirtämään sivuun. Toisessa kaikki hypyt oli hieman vinossa eri suuntiin ja keskimmäistä piti alkaa kääntämään niin, että se lopulta oli jo melkein pystysuunnassa kahden muun hypyn välissä. Tarkoituksena oli siis, että koira osaa hakeutua kaikille esteille, vaikka oma rintasuunta ei niille ohjaa ja vaikka ne eivät ole suoraan jonossa.

Me aloitimme keppiharjoituksella. Kokeilin ensin keppejä erikseen ja Mikohan oli hyvin taitava ja nopea. Seuraavaksi hypyn kanssa. Ensin taisi mennä pieleen, mutta sen jälkeen tuli hyviä toistoja molemmista suunnista. Hyppy-mutkaputki-kepit meni myös oikein kivasti. Kouluttaja sanoi, että Miko pujottelee tosi hyvin ja sen katse on kokoajan eteen. Hän oli sitä mieltä, että pitäisi alkaa harjoitella vähän itsenäisempiä keppejä, sillä olen nyt kovasti Mikoa tukemassa pujottelussa kun tulen ihan sen vierellä, jopa edellä. Kun koiran voi lähettää kepeille, niin pystyy helpommin vaihtamaan puolta. Tästä taidosta on erityisesti kolmosissa hyötyä. Itsenäisempiä keppejä voi harjoitella etupalkan kanssa. Vaikka muuten keppiosuus meni hyvin, niin hommaa hankaloitti aidan vieressä oleva hyvä tyttöhaju. Miko nuoli maata ja sen piti päästä hajujen takia nostamaan koipea. Merkkailut tuli kentän aitaan. Tuollaista ei ole ennen tapahtunut (jos putkia ei lasketa mukaan), joten taisi olla melkoisen hyvät hajut. Vaikea Miko oli ainakin pitää poissa hajukohdasta.

Hyppysuorilla ei eteen lähetyksen kanssa ollut mitään ongelmaa, kun Miko aina menee vauhdikkaasti meidän oranssin namikipon luo. Miko suoritti molemmat suorat ihan itsenäisesti, vaikka esteitä siirreltiin. Hieno poika!