Naksuttelua

Olen viime aikoina lueskellut erilaisia koirakirjoja oppiakseni uutta ja välttääkseni virheitä, joita Mikon kanssa on tullut tehtyä. Olisi varmasti ollut hyödyllistä lukea näitä kirjoja enemmän jo ennen kuin Miko tuli taloon, mutta eiköhän käytäntö ole kuitenkin opettanut paremmin. Nyt tiedän, mitä en halua :)

Yksi kirjoista oli Naksutinkoulutusta koirallesi (Morten Egtvedt & Cecilie Køste). Lainasin tämän kirjastosta, koska haluan käyttää kouluttamisessa enemmän naksutinta. Mikoa on koulutettu pääasiassa houkuttelemalla. Kirjan mukaan se on viimeinen keino, jota naksutinkoultuksessa voidaan käyttää, jos mikään muu ei toimi. Tekniikan ongelma on se, että koira ei tarvitse itse ajatella. Tekniikan passivoivan vaikutuksen on voinut huomata ainakin Mikossa. Miko on hyvin huono tarjoamaan mitään saadakseen palkan. Miko tekee muutamia asioita (istuminen, maahan meneminen, katsekontakti, tassulla läppääminen, peruuttaminen) ja jos ne eivät toimi, se turhautuu. Tämän vuoksi on ollut hyvin hankalaa opettaa esimerkiksi noutokapulan pitoa. En pysty vaikeuttamaan kriteeriä ilman, että Miko turhautuu. Vikaa voi toki olla (ja varmasti onkin) kouluttajassakin, mutta shaping eli käytöksen muovaaminen ei Mikolla oikein toimi.

Toivon, että onnistun saamaan Riosta sellaisen koiran, joka aktiivisesti tarjoaa erilaisia toimintoja. Silloin monien asioiden opettamisesta tulee varmasti helpompaa. Viikonloppuna aloitimme Rion kanssa naksutinkoulutuksen. Maanantaina otin jo kosketusalustan mukaan, mutta eilen Riolla vasta kunnolla välähti, mikä oli ideana. Positiivista oli se, että vaikka Rio välillä pitkään istui ja katsoi minua, niin se silti lähti välillä yrittämään jotain ja minäkin maltoin odottaa ja antaa pennun tehdä työn. Nyt tassujen pistäminen kosketusalustalle, joka on parinkymmenen sentin päässä, onnistuu. Palan halusta päästä naksuttamaan pennulle vaikka mistä! Mutta yritän nyt edetä maltillisesti, ettei tulee liikaa kerralla :)

Jotain hyötyä kirjan lukemisesta on varmasti Mikonkin kanssa. Innostuin nimittäin capturing eli käytöksen sieppaaminen -tekniikasta. Se voisi oikeasti toimia Mikon kanssa. Esimerkiksi vierellä hihna löysällä kulkemisesta voisi naksuttaa. En ole sellaista koskaan Mikolle opettanut ja lenkillä poika yleensä meneekin hihnanmitan päässä edellä. Joskus, esimerkiksi keskustassa tai jossain muualla, jossa on paljon ihmisiä, olisi hyvä, jos koira kulkisi kivasti vierellä. Miko näissä tilanteissa yleensä vetää ja tilanne on sitten se, että Miko ei ole ihan vierelläni vaan vähän edelläni. Miko kuitenkin lenkillä tulee välillä vierelle, joten ehdottomasti sitä voisi vahvistaa.

Treenejä ja leikkiä

Mikolla on syyskuun loppuun asti kahdet treenit viikossa, rallytokoa maanantaisin ja hyppytekniikkaa sunnuntaisin. Talvikauden treeneihin en ilmoittanut Mikoa ollenkaan, mutta hyppytekniikkaa Saaran ja Huugon kanssa olisi tarkoitus jatkaa, jos vaan sopiva treeniaika löytyy. Mietin, että Mikon voisi ilmoittaa Nose Work -kurssille, sillä se voisi olla juuri Mikolle sopivaa aktivointia. Kurssit on aika hintavia, mutta katsotaan jossain vaiheessa, ehkä alkuvuodesta. Rioa olisi tarkoitus jossain vaiheessa ottaa mukaan hallille. Ensin leikkimään ja tutustumaan paikkaan ja jossain vaiheessa aloittaa jotain pientä agilityyn liittyvää, kuten eteenlähetyksiä ja putkea.

Viime maanantaina emme tehneet rallytreeneissä ollenkaan rataa, vaan kouluttaja puhui sosiaalisesta palkkaamisesta ja teimme arkitokosta tuttua häiriöseuraamista muiden koirakoiden ollessa ringissä. Lopuksi harjoittelimme sivulta nousemista, joka on monille koirille vaikeaa. Meillä liike onnistuu erittäin hyvällä todennäköisyydellä, mutta paineistuessa Miko voi jäädä istumaan. Kouluttaja kävi kaikkien luona katsomassa, miten liike sujuu. Me teimme yhden toiston, joka oli täydellinen. Ei ollut kouluttajallakaan siihen muuta sanomista :) Tänään onkin sitten kenraaliharjoitus, sillä meillä on viikonloppuna ensimmäinen AVO-luokan koe. Toinenkin koepaikka on syyskuulle.

Sunnuntain hyppytekniikkatreeneissä teimme etäisyyksiä ja korkeuden arviointia. Korkeutta teimme 45 cm asti, joka oli Mikolle epäröintiä aiheuttava korkeus. Miko ei ole pitkään aikaan hyppinyt korkeita hyppyjä, mutta täytyy vähitellen alkaa nostamaan rimoja. Fyssarilla olisi syytä käydä lähitulevaisuudessa, sillä edellisestä kerrasta on vierähtänyt jo turhan kauan.

Riolla on päässyt leikkienergiaa patoutumaan, sillä pennulla ei ole ollut leikkikaveria. Viime päivinä Rio on alkanut yhä enemmän haastamaan Mikoa leikkiin, siinä kuitenkaan onnistumatta. Rio uskaltaa haastaa Mikoa useasti leikkiin, sillä Miko enää harvakseltaan murisee pennulle vain siksi, että se tulee lähelle. Miko ei Rion yrityksistä ole innostunut. Jos Rio ei usko hyvällä, niin sitten Miko on joutunut ärähtämään kovemmin.

Eilen Rio pääsi touhuamaan Muru-siskon ja Aia-emän kanssa. Murulla ja Riolla oli kovat painit ja sisaruksilla oli oikein kivaa. Leikeissä pyörä kaatui Rion päälle, mutta onneksi pyörä ei osunut Rioon. Pentu vaan säikähti kovin. Hetkeksi se tuli syliini istumaan ja sitten se oli taas reippaana touhuamassa Murun kanssa. Kotimatkan Rio nukkui sylissäni, mutta kotona se jo heti yritti, josko Mikon kanssa voisi jatkaa painimista.

Tasapainotyynyn lisäksi Riolla on muitakin hieman erilaisia nukkumapaikkoja:

astianpesukoneessa

pakastimessa

patterin alla verhojen takana

Rio 9 viikkoa

Tänään Riolla tulee 9 viikkoa ikää täyteen ja viikko sitten käytiin poika hakemassa kotiin. 9-viikkoinen Rio ei ole vielä ylittänyt 3 kg:n painoa vaan pentu painaa 2940 g. Koska Mikoa ei ole punnittu 8-viikkoisena, niin en vielä viime viikolla voinut tehdä painovertailua, mutta tässä sellainen nyt olisi:

Mikon painoksi 8-viikkoisena olen pistänyt 7 viikon ja 9 viikon painojen puolivälin. Miko oli syntyessään 220 g ja Rio 210 g. Sen jälkeen Rio on mennyt Mikosta ohi, mutta 7 viikon ikäisenä pojat olivat samanpainoisia, Miko 2400 ja Rio 2410. Sitten Mikon paino lähti suurempaan nousuun. Rio taitaa olla vielä aika pikkuinen. Pentupainoista ei voi vielä päätellä mitään, mutta toivottavasti Rio kuitenkin kasvaa ihan uroksen kokoiseksi. 7-viikkoisena Riolla oli korkeutta n. 20,5 cm ja 9-viikkoisena n. 25 cm. Miko on mitattu ensimmäisen kerran vasta reilu 3 kk ikäisenä.

Viikon tauon jälkeen Rio pääsi taas bussin kyytiin. Menimme pari pysäkkiä Kannelmäkeen, kauppakeskus Kaaren Mustiin & Mirriin. Matkustaminen hieman jännitti, mutta namit kelpasivat. Eläinkaupassa Rio oli ensin sylissäni, mutta kun suurin jännitys meni ohi, niin pentu pääsi kävelemään ihan itse. Kaikenlaisia kivoja tuoksuja löytyi, joiden perässä Rio meni reippaasti. Myyjäkään ei enää jännittänyt ja muitakin asiakkaita Rio kävi tervehtimässä. Mummo rollaattorilla oli vähän jännä, mutta Rio kävi kuitenkin haistelemassa mummon kättä. Mukaan tarttui Riolle oma Kong ja kaksi muuta lelua sekä pojille purtavaa.

Rio ei ihan vielä ymmärtänyt millä tavalla Kong toimii.

Rio on muutaman kerran nukkunut isomman tasapainotyynyn päällä. Se on ilmeisesti mukava.

Rion "Hirvikärpänen"

Miko mulkoilee Rioa

Peuran jänne maistui Mikolle paremmin

Peitto on Mikon kasvattajalta saatu

 

Rion ensimmäiset päivät uudessa kodissa

Rio on varsin valloittava tapaus. Monesti päivässä Rio istahtaa ja katsoo valtavan söpöllä naamallaan. Se, jos mikä, sulattaa sydämet. Helppo on ollut lähteä opettamaan ruokakupin odottamista, kun Rio niin helposti istahtaa odottamaan. Mikon sydäntä pentu ei ole vielä sulattanut, mutta pikku hiljaa mennään sitä kohti. Alkuun Miko murisi pennulle lähes joka kerta, kun se tuli lähelle. Nyt Miko murisee pennulle enää harvakseltaan, mutta riehumista se ei siedä ollenkaan. Siis jos pentu saa hepuleita tai liian innokkaasti yrittää saada Mikoa leikkiin. Ulkona pentu on jopa saanut hypätä Mikoa päin. Parin päivän ajan Miko on haistellut pennun takapäätä silloin, kun pentu ei huomaa mitään. Usein Miko kääntää päänsä pois päin, kun pentu katsoo sitä. Yhtään uhmakas Miko ei siis ole. Varmaan ennemmin pentu jännittää sitä, kun Miko on tuommoinen epävarma jännittäjätapaus.

Rion takia ei ole tarvinnut menettää yöuniaan, mutta silti olen pari ensimmäistä yötä nukkunut aika huonosti. Turhaan olen stressannut, miten yö sujuu. Ensimmäisenäkään yönä Rio ei ikävöinyt, vaan se oli koko yön hiljaa, kuten yöt sen jälkeenkin. Viikonloppuna vein Rion jo ennen kuutta aamulla ulos, mutta nyt työpäivinä olen herännyt vasta herätyskelloon. Tosin olen herännyt ensimmäisen kerran jo neljän jälkeen, kun pentukin on herännyt ja mennyt häiritsemään Mikoa. Sen jälkeen pentu on jatkanut touhuilujaan ja nukahtanut taas. Mutta väsy painaa molempia noiden aamuyöllisten herätyksien vuoksi.

Varsinkin iltaisin Rioa on vähän jännittänyt ulkona, vaikka olemme olleet ihan meidän talon vieressä. Sisällä se on paljon rohkeampi kuin ulkona, jossa on jännittäviä asioita. Esim. toisten koirien haukkuminen on hieman pelottavaa. Muuten pentu menee ulkonakin reippaasti. Perjantaina Rio joutui kokemaan vapaudenriiston ensimmäisen kerran, sillä pistin sille pannan ja hihnan kun odottelimme Markusta saapuvaksi Mikon kanssa. Kaikkiin päiviin on kuulunut ulkoilua sekä hihnassa että vapaana. Tosi nopeasti pentu tottui hihnaan ja pantaan, vaikka kaulaa pitääkin välillä rapsutella. Maanantaina kävin ensimmäisen kerran kahden koiran kanssa ulkona yksin ja selvisin siitä! Ainoa harmittava tapaus sattui kotimatkalla, kun vastaan tuli koiria, joille Miko alkoi haukkua. Rio oli hihnassa maassa ja säikähti niin, että yritti vinkuen karkuun. Eilen vastaantulevat koirat ohitettiin jo paremmin, kun otin Rion syliin ja siirryin Mikon kanssa vähän syrjempään ettei Mikon tarvinnut rähjätä.

Lauantaina vietimme lähes koko päivän äitini luona Rekolassa. Onneksi sää oli aurinkoinen, joten olimme pihalla koko ajan. Pentu sai tutustua uusiin ihmisiin: miehiin, naisiin ja lapsiin. Sisarusteni lapset ovat 9-, 7- ja 1,5-vuotiaita. Automatka meni hyvin isännän sylissä nukkuen.

Sunnuntaina Rio sai ulkoillessa ensimmäisen kerran keitettyä possun sydäntä ja se olikin ihan hirmuisen hyvä herkku. Ei meinannut pentu pysyä nahoissaan herkun haistettuaan ja oli haastavaa saada herkut pennun suuhun... Mutta kyllä tuli pentu kutsuttaessa kovaa luokse.

Rio on jo tutustunut erilaisiin "hoitotoimenpiteisiin", kuten punkin poistoon (hetken kiinnittyneenä ollut löytyi kyljestä sunnuntaina) ja märkien tassujen kuivaamiseen ulkoilun jälkeen. Ei niinkään Riolle, vaan minulle uutta oli kynsien leikkaaminen ihan yksin. Mikon kynnet on aina leikattu kaksin eli toinen pitää ja toinen leikkaa. En varmaan kovin helpolla saisi yksin Mikon kynsiä leikattua, joten pennun kanssa toimitaan toisin.

Aamuisin Rio on riehakkaimmillaan ja nyt ensimmäisinä työaamuina on 1,5 - 2 h ennen kuin pentu on nukahtanut ja vasta sitten olen lähtenyt töihin. Rio viettää päivän keittiössä portin takana. Olisin mielelläni opettanut pennulle yksinolon perusteellisesti, sillä Mikolla on ollut eroahdistusta. En kuitenkaan työtilanteeni vuoksi ole voinut pitää yhtään vapaata, joten portin takana olemista ehdittiin harjoitella vain sunnuntaina. Myös Sanna ja Esa olivat harjoitelleet Rion kanssa yksinoloa ennen luovutusta. Rio hiljenee nopeasti, jos se alkaa vinkua ja lähtee tekemään muuta. Siksi jätin sen maanantaina luottavaisin mielin kotiin. Kotiin jäi myös Dream Talk Recorder tallentamaan ääniä. Maanantain osalta tallennus meni pieleen, sillä sovellus reagoi liian helposti äänin. Normaalisti tallenne on vain sen pituinen, minkä verran ääniä on kuulunut, mutta kun kello tikittää koko päivän, niin maanantaina odotti aika monen tunnin mittainen tallennus... Kuuntelin alkua sen verran, että selvisi Rion pitäneen ääntä joskus 9.30-10.00 välisenä aikana. Tiistain tallennus onnistui niin kuin pitikin, kun säädin sovelluksen herkkyyttä tallentaa ääniä. Aamu ja aamupäivä oli mennyt hyvin. Rio oli vain kerran pitänyt ääntä. Mutta iltapäivällä tallennuksia oli useita. Oli vikinää, haukkumista ja jotain vähän ulvomisen tyylistä. Välillä pennulla tuntui olevan kova hätä. Viimeiset ääntelyt olivat juuri ennen kuin tulin kotiin. En silti kuullut rappuun mitään. Tallenteen kuuntelemiseen meni ehkä 20 min, joten ei pentu kuitenkaan tuntikausia ole huutanut. Tänään tulin käymään lounaan jälkeen kotona. Vein koirat ulos ja lähdin, kun Rioa alkoi väsyttää. Päivän molemmat tallenteet ovat täynnä Rion touhuamisääniä ja vain pari kertaa kuului hieman vikinää, joka ei ollut lähelläkään eilisen huutoa. Tällä linjalla täytyy jatkaa ja alunperin tarkoituksena olikin käydä keskellä päivää kotona, mutta työtilanne ei ole sitä aikaisemmin sallinut.

Sanomalehtiralli ei ole vielä kunnolla päässyt käynnistymään, sillä pissat ovat useammin tulleet matolle tai lattialle... Kahtena viime päivänä pissat on kuitenkin useimmiten osunut sanomalehdelle. Kakat on kuitenkin kahta lukuun ottamatta tullut aina ulos.

Rio 8 viikkoa ja 2742g

Tervetuloa Rio!

 

Tänään meille muutti pikkuinen hauvavauva Rio, 8 vko. Viralliselta nimeltään pentu on Chirpy Motmot ja sen vanhemmat ovat Loki ja Aia.

Miko ja Rio pääsivät tutustumaan ei kenenkään maalla. Miko ei pennusta juuri välittänyt ja Rio hieman jännitti Mikoa. Kauhean reipas pentu tuo on ollut, vaikka mm. lyhyt bussimatka oli hyvin jännä. Riolle tulikin hyvin lyhyt muuttomatka, sillä matkaa kasvattikotiin on alle 3 km.

Työnimenä pennulla oli Puro. Kävin neljästi pentuja katsomassa ja kuvia löytyy kuvasivustolta. Postaukset kuvat ovat tältä päivältä.

• Pennut 3 viikkoa
• Pennut 5 viikkoa
• Pennut 6 viikkoa
• Pennut 7 viikkoa

Pojat

Pelottavia tuoleja

Sunnuntaimme kävimme hyppytekniikkatreeneissä Konalan hallissa, sillä kentällä tokoiltiin. Epähuomiossa pistin Mikon remmin kiinni muovituoliin enkä seinässä olevaan renkaaseen. Kävin sitten katsomassa hallin seinälle ripustettuja "vuoden koira" -laattoja. Yhtäkkiä kuului kolinaa ja sitten Miko istui yhden putken takana hieman säikähtäneen näköisenä. En tiedä mitä tapahtui, mutta ilmeisesti Miko liikkui sen verran, että hihna kiristyi ja muovituoli liikahti. Sitä säikähtäneenä Miko lähti karkuun ja tuoli tuli tietenkin perässä. Vähän epäluuloinen Miko oli sen jälkeen tuolia kohtaan, mutta kyllä se sen vieressä pystyi istumaan. Halliin oli valmiiksi rakennettu (ison koiran) perussarja, joten sillä aloitettiin. Kaksi jalkaa piti välejä pienentää. Perussarjassa ei ollut mitään ihmeempää, ihan hyvin meni. Toisena harjoituksena teimme jälleen korkeuden arviointia ja korkeuksilla 30-35-40-30.

Tarkoituksena ei ollut tehdä yhtään agilitya, mutta hallissa oli kivasti putkia t-kirjaimen muotoisesti (yksi suora putki ja sen toisessa päässä molemmin puolin mutkaputket), joten pieni vauhtipätkä piti tehdä. Ensin oikeaan mutkaputkeen, sieltä suoraan putkeen ja sitten käännös hypyllä takaisin suoraan putkeen ja sitten vielä vasempaan mutkaputkeen. Miko tykkäsi juosta, mutta tuo pätkä sai riittää, sillä Mikolla oli kuuma. Lopuksi teimme hieman rallytokoa, pääasiassa käännöksiä ja eteen istumista. Mikolla oli yksi vasen 360 käännös varsin hieno. Siis siihen nähden, että takapään käyttöä vasta treenaillaan.

Tänään maanantaina meillä alkoi pitkästä aikaa ohjatut rallytokotreenit. Tai itse asiassa me ei varmaan koskaan ennen olla oltu ohjatussa rallytokoryhmässä vaan olemme ollut joko omatoimiryhmässä tai olen ostanut yksittäisiä treenikertoja. Tosi kiva juttu, varsinkin kun kuun lopussa olisi rallytokokisat. Satu-kouluttajamme on tosi kiva ja ymmärtää Mikon kaltaisen koiran haasteita. Teimme kahta pientä rataa. Ensimmäisessä oli avoimen luokan ja voittajaluokan kylttejä sekä oikealla seuraamista ja toinen oli lyhyt "palkintorata", jossa oli muutamia helppoja alokasluokan kylttejä. Mikolla oli ensimmäisellä radalla kiva vire ja kyltit menivät hyvin. Istumasta seisomaan nouseminen tökki alkuun, mutta sain sen toimimaan, kun otettiin kokonaan uudestaan. Oikealle puolelle vaihdettiin jalkojen välistä. Liikkeestä maahan ja koiran kiertäminen meni ihan hyvin, mutta on hankala jättää tarpeeksi tilaa kyltin ja koiran väliin, kun puoli on juuri vaihtunut. Eteen istuminen ja askeleet taaksepäin olikin hankala, sillä liikkeen lopuksi piti muistaa ottaa koira oikealle puolelle. Tottumuksesta tietenkin pyysin Mikon sivulle, mutta tajusin heti, ettei mennyt ihan oikein. Oikealla perusasentoon istuminen meni ihan ok sekä molempien täyskäännös vasempaan, jossa puoli taas vaihtui. Pitäisi keksiä joku käsky oikealla seuraamiseen ja perusasentoon oikealla puolella...

Helpolla radalla jätin kouluttajan ehdotuksesta Cesar-kipon lähdön taakse ja muutaman kyltin jälkeen vapautin Mikon kupille. Vähän oli pojalla hankaluuksia keskittyä ja piti välttää kehumasta liian iloisesti, jotta Miko ei olisi itse vapauttanut itseään.

Treenien lopuksi keräsimme kyltit pois ja siksi ajaksi pistin Mikon hihnan tuoliin kiinni. Kun oli jo lähes valmista, niin kuului kolinaa ja Miko olikin sama hieman säikähtänyt ilme kasvoillaan eri paikassa kuin mihin sen jätin. Treeneissä oli pari kivaa tyttöä, joten ilmeisesti toinen oli mennyt läheltä ja Miko oli nykäissyt siihen suuntaan. Tuoli tietysti liikahti ja Miko taas pakeni saaden tuolin peräänsä... Voi raukkaa. Muutaman namin syötin Mikolle tuolin vieressä ja liikuttelin tuolia.

Tekniikkaa

Toissa viikon sunnuntaina olimme Mikon kanssa kaksisteen hyppytekniikkatreeneissä. Aloitimme etäisyyksillä, jossa nostin toiseksi viimeistä rimaa 5cm kerrallaan 30 cm:stä 45 cm:iin ja laskin sitten takaisin alas. 45 cm aiheutti hieman epäröintiä. Toisena harjoituksena oli korkeuden arviointi, jossa nostin viimeistä rimaa 30 cm:stä 40 cm:iin. Lopuksi teimme keppejä. Keppejä ennen oli mutkaputki, jonka kautta haettiin vauhtia. Miko irtosi putkeen tosi hyvin, joten ei tarvinnut lähteä saattamaan. Miko sai putkesta sen verran vauhtia, että se joutui jarruttamaan ennen keppejä. Pujottelu oli hyvin reipasta eikä yhtään keppiä jäänyt välistä, kuten edellisellä kerralla. Kahta kertaa enempää en viitsinyt tehdä, kun meni niin hyvin. Vaikka kyse oli vain kahden esteen suorittamisesta, niin olin tosi iloinen Mikon asenteesta ja vireestä. Sellaisen kun onnistuisin saamaan sille useammin.

Viime viikolla alkoi agilitytreenit, mutta peruutin meidän treenipaikan syyskesäjaksolta. Peruutin myös treenipaikan tokoryhmästä. Meillä olisi ollut muuten neljät treenit viikossa. Se on vähän liikaa yhdelle koiralle eikä kaikkeen ole aikaa. Rallytokosta en halunnut luopua. Meillähän on treenipaikka vain tälle kesäkauden jälkimmäiselle jaksolle, joten ohjatuista rallytreeneistä on ollut taukoa. Tokoa olisi ollut kiva treenata, kun kotona ei vaan tule tehtyä, mutta rallytoko mieluummin, kun valita piti. Agilityn treenipaikasta oli helppo luopua. Agility on vaan välillä niin vaikeaa Mikon kanssa. Silloin kun sujuu hyvin, se on erittäin antoisaa, mutta valitettavasti tuntuu, että enemmän on tahmeaa kuin sujuvaa. Ei agilitya ole kuitenkaan tarkoitus jättää kokonaan. Treenaillaan vaan omatoimisesti silloin tällöin. Meillähän menee parhaiten juuri silloin, kun kukaan ei näe ;) Miko ottaa painetta muista ja minä myös ja se taas vaikuttaa Mikoon... Vaikka vuoden takaiset agikisat saivatkin suorastaan epätoivon partaalle, niin silti vielä haaveilen hypäreillä kisaamisesta ja toiveissa olisi yksi LUVA. Ei sen enempää, sillä en usko, että lähden enää uudestaan opettamaan keinua.

Viime sunnuntaina teimme jälleen hyppytekniikkaa keskenämme Saaran ja Huugon lomaillessa. Teimme ensin perussarjaa ja sitten korkeuden arviointia 30 cm -> 40 cm. Teimme myös keppejä pari kertaa sekä puomia. Vire ei ollut Mikolla yhtä hyvä kuin viimeksi. Poika taisi olla vähän väsynyt isännän kanssa leikkimisestä. Kuitenkin Miko veti alkuun pallohepulit.