Rion ensimmäiset päivät uudessa kodissa

Rio on varsin valloittava tapaus. Monesti päivässä Rio istahtaa ja katsoo valtavan söpöllä naamallaan. Se, jos mikä, sulattaa sydämet. Helppo on ollut lähteä opettamaan ruokakupin odottamista, kun Rio niin helposti istahtaa odottamaan. Mikon sydäntä pentu ei ole vielä sulattanut, mutta pikku hiljaa mennään sitä kohti. Alkuun Miko murisi pennulle lähes joka kerta, kun se tuli lähelle. Nyt Miko murisee pennulle enää harvakseltaan, mutta riehumista se ei siedä ollenkaan. Siis jos pentu saa hepuleita tai liian innokkaasti yrittää saada Mikoa leikkiin. Ulkona pentu on jopa saanut hypätä Mikoa päin. Parin päivän ajan Miko on haistellut pennun takapäätä silloin, kun pentu ei huomaa mitään. Usein Miko kääntää päänsä pois päin, kun pentu katsoo sitä. Yhtään uhmakas Miko ei siis ole. Varmaan ennemmin pentu jännittää sitä, kun Miko on tuommoinen epävarma jännittäjätapaus.

Rion takia ei ole tarvinnut menettää yöuniaan, mutta silti olen pari ensimmäistä yötä nukkunut aika huonosti. Turhaan olen stressannut, miten yö sujuu. Ensimmäisenäkään yönä Rio ei ikävöinyt, vaan se oli koko yön hiljaa, kuten yöt sen jälkeenkin. Viikonloppuna vein Rion jo ennen kuutta aamulla ulos, mutta nyt työpäivinä olen herännyt vasta herätyskelloon. Tosin olen herännyt ensimmäisen kerran jo neljän jälkeen, kun pentukin on herännyt ja mennyt häiritsemään Mikoa. Sen jälkeen pentu on jatkanut touhuilujaan ja nukahtanut taas. Mutta väsy painaa molempia noiden aamuyöllisten herätyksien vuoksi.

Varsinkin iltaisin Rioa on vähän jännittänyt ulkona, vaikka olemme olleet ihan meidän talon vieressä. Sisällä se on paljon rohkeampi kuin ulkona, jossa on jännittäviä asioita. Esim. toisten koirien haukkuminen on hieman pelottavaa. Muuten pentu menee ulkonakin reippaasti. Perjantaina Rio joutui kokemaan vapaudenriiston ensimmäisen kerran, sillä pistin sille pannan ja hihnan kun odottelimme Markusta saapuvaksi Mikon kanssa. Kaikkiin päiviin on kuulunut ulkoilua sekä hihnassa että vapaana. Tosi nopeasti pentu tottui hihnaan ja pantaan, vaikka kaulaa pitääkin välillä rapsutella. Maanantaina kävin ensimmäisen kerran kahden koiran kanssa ulkona yksin ja selvisin siitä! Ainoa harmittava tapaus sattui kotimatkalla, kun vastaan tuli koiria, joille Miko alkoi haukkua. Rio oli hihnassa maassa ja säikähti niin, että yritti vinkuen karkuun. Eilen vastaantulevat koirat ohitettiin jo paremmin, kun otin Rion syliin ja siirryin Mikon kanssa vähän syrjempään ettei Mikon tarvinnut rähjätä.

Lauantaina vietimme lähes koko päivän äitini luona Rekolassa. Onneksi sää oli aurinkoinen, joten olimme pihalla koko ajan. Pentu sai tutustua uusiin ihmisiin: miehiin, naisiin ja lapsiin. Sisarusteni lapset ovat 9-, 7- ja 1,5-vuotiaita. Automatka meni hyvin isännän sylissä nukkuen.

Sunnuntaina Rio sai ulkoillessa ensimmäisen kerran keitettyä possun sydäntä ja se olikin ihan hirmuisen hyvä herkku. Ei meinannut pentu pysyä nahoissaan herkun haistettuaan ja oli haastavaa saada herkut pennun suuhun... Mutta kyllä tuli pentu kutsuttaessa kovaa luokse.

Rio on jo tutustunut erilaisiin "hoitotoimenpiteisiin", kuten punkin poistoon (hetken kiinnittyneenä ollut löytyi kyljestä sunnuntaina) ja märkien tassujen kuivaamiseen ulkoilun jälkeen. Ei niinkään Riolle, vaan minulle uutta oli kynsien leikkaaminen ihan yksin. Mikon kynnet on aina leikattu kaksin eli toinen pitää ja toinen leikkaa. En varmaan kovin helpolla saisi yksin Mikon kynsiä leikattua, joten pennun kanssa toimitaan toisin.

Aamuisin Rio on riehakkaimmillaan ja nyt ensimmäisinä työaamuina on 1,5 - 2 h ennen kuin pentu on nukahtanut ja vasta sitten olen lähtenyt töihin. Rio viettää päivän keittiössä portin takana. Olisin mielelläni opettanut pennulle yksinolon perusteellisesti, sillä Mikolla on ollut eroahdistusta. En kuitenkaan työtilanteeni vuoksi ole voinut pitää yhtään vapaata, joten portin takana olemista ehdittiin harjoitella vain sunnuntaina. Myös Sanna ja Esa olivat harjoitelleet Rion kanssa yksinoloa ennen luovutusta. Rio hiljenee nopeasti, jos se alkaa vinkua ja lähtee tekemään muuta. Siksi jätin sen maanantaina luottavaisin mielin kotiin. Kotiin jäi myös Dream Talk Recorder tallentamaan ääniä. Maanantain osalta tallennus meni pieleen, sillä sovellus reagoi liian helposti äänin. Normaalisti tallenne on vain sen pituinen, minkä verran ääniä on kuulunut, mutta kun kello tikittää koko päivän, niin maanantaina odotti aika monen tunnin mittainen tallennus... Kuuntelin alkua sen verran, että selvisi Rion pitäneen ääntä joskus 9.30-10.00 välisenä aikana. Tiistain tallennus onnistui niin kuin pitikin, kun säädin sovelluksen herkkyyttä tallentaa ääniä. Aamu ja aamupäivä oli mennyt hyvin. Rio oli vain kerran pitänyt ääntä. Mutta iltapäivällä tallennuksia oli useita. Oli vikinää, haukkumista ja jotain vähän ulvomisen tyylistä. Välillä pennulla tuntui olevan kova hätä. Viimeiset ääntelyt olivat juuri ennen kuin tulin kotiin. En silti kuullut rappuun mitään. Tallenteen kuuntelemiseen meni ehkä 20 min, joten ei pentu kuitenkaan tuntikausia ole huutanut. Tänään tulin käymään lounaan jälkeen kotona. Vein koirat ulos ja lähdin, kun Rioa alkoi väsyttää. Päivän molemmat tallenteet ovat täynnä Rion touhuamisääniä ja vain pari kertaa kuului hieman vikinää, joka ei ollut lähelläkään eilisen huutoa. Tällä linjalla täytyy jatkaa ja alunperin tarkoituksena olikin käydä keskellä päivää kotona, mutta työtilanne ei ole sitä aikaisemmin sallinut.

Sanomalehtiralli ei ole vielä kunnolla päässyt käynnistymään, sillä pissat ovat useammin tulleet matolle tai lattialle... Kahtena viime päivänä pissat on kuitenkin useimmiten osunut sanomalehdelle. Kakat on kuitenkin kahta lukuun ottamatta tullut aina ulos.

Rio 8 viikkoa ja 2742g