Vuoden eka jälki

Perjantaina kävimme Tainan kanssa tekemässä jäljet Lokille ja Mikolle. En ole vieläkään saanut aikaiseksi mitata askelten pituutta, joten jäljen pituus jäi mysteeriksi. Illalla etsin puhelimeen sellaista sovellusta, jolla matkan pituutta saisi mitattua ja löysin sellaisen kuin RunKeeper. Testasin sitä aamulenkillä ja hyvin näytti toimivan.

Miko pääsi jäljelle ensin. Pojalla oli alkumakaukselle kova veto. Ohjasin Mikoa lyhyen matkan, joka oli fiksua (ja niinhän kokeessakin saa ja kannattaa tehdä), sillä Mikolla oli sellainen hössötys aluksi päällä, että se olisi todennäköisesti lähtenyt heti väärään suuntaan. Lyhyen ohjauksen jälkeen Miko selkeästi lähti jäljelle, joten päästin liinan pitkäksi. Miko jäljesti kulmalle asti tosi hyvin, lähes koko ajan jäljen päällä vain muutaman kerran kiertäen puut eri kautta. Makausta Miko jäi haistelemaan ja jatkoi matkaa sitten eteenpäin. Annoin Mikon jonkun verran lähteä jäljeltä, sillä sehän saattaa tehdä vain tarkistuslenkkiä. Kun matka oli tarpeeksi jatkunut väärään suuntaan, kutsuin Mikoa, jolloin se lähti jällelle päin, mutta lähti uudestaan väärään suuntaan. Hetken päästä taas kutsuin Mikoa ja siten se palasi omatoimisesti jäljelle. Sorkkaa Miko ei ihan heti löytänyt vaan ensin teki pikku lenkin. Olen tosi tyytyväinen Mikon jäljestykseen, vaikka vähän siihen jouduin puuttumaan. Muistaakseni viime syksynä jouduin puuttumaan enemmän, joten oikein hyvin meni nyt. Puhelin kulki Tainan taskussa ja näytti tällaista:

Pistin ohjelman päälle ennen alkumakaukselle menoa, joten ehkä 40m tuo näyttää liikaa (alun suora pätkä), mutta noin 100 metriä oli Mikon jälki. Kulma on tuossa loppupäässä. Täytyykin käyttää tätä ohjelmaa myös seuraavilla jäljestyskerroilla, joita toivottavasti saadaan kesän aikana mukavasti tehtyä, jotta syksyllä voisi yrittää kokeeseen.

Perjantain treenit ja agilitysuunnitelmat

Tänään meillä oli agilityssa taas sijaiskouluttaja, joka ei ollut mulle tuttu.

On taas jotain sinne päi

Koira piti jättää lähtöön ja kutsua se hypyn 3 takaa, jossa tehtiin pakkovalssi. Putkelta lähetys hypylle 5, hypyn 6 jälkeen putkijarrutus ja lopussa takaaleikkaus. Radan oli tarkoitus jatkua vielä yhdellä esteellä oikealle, mutta hyppy olisi tullut liian lähelle aitaa. Mua huoletti muuri, joka ei tainnut ihan maksikorkeudessa olla, mutta siinä oli mediä korkeampi palikka, ja hypylle 5 irtoaminen. Tehtiin ensin muuri yksinään kerran molemmilta puolilta ohjaten. Miko meni hyvin yli, mutta kouluttaja sanoi, että aika rimaa hipoen. Mutta eipähän tullut palikat muurin päältä alas. Pakkovalssi meni hyvin, vaikka omassa sijoittumisessa olisi ollut parantamista ja taisin liikkua taaksepäin enkä esteen suuntaisesti. Miko irtosi hyvin hypylle 5, sillä vauhtia oli kivasti. Putkijarrutus epäonnistui ja pikku pyörähdyksen jälkeen matka jatkui putkeen. Takaaleikkaus ei ihan onnistunut kun Miko ei irronnut hypylle 8. Yksi toisto oli meille ihan tarpeeksi, sillä oli niin lämmin. Miko hyytyy tällaisella ilmalla niin nopeasti.

Toisella kierroksella ei sitten mennytkään enää niin hyvin. Pyysin kouluttajaa pistämään namikipon maahan takaaleikkauksessa, mutta kippoa käytettiin jo hypyn 5 takana. Sanoin, että hypylle irtoaminen on ihan vauhdista kiinni. Jos vauhtia on, niin Miko kyllä irtoaa, muuten ei. Olisi pitänyt ottaa huomioon, ettei Miko ollut enää niin innokkaana... Vahinko pääsi käymään putkessa 4 ja se harmittaa kamalasti. Koko kesätreenikausi on mennyt putkien osalta niin hyvin. Miko on suorittanut putket vauhdilla niin kuin mitään ongelmaa ei koskaan olisi ollutkaan. Tyhmä Suvi.

Jotain hyvääkin Mikon innottomuudesta aiheutui. Varmaan ensimmäistä kertaa kouluttaja puuttui Mikon vauhdittomuuteen. Ensin teimme esteet 6-7 niin, että pidin Mikosta kiinni samalla kun kouluttaja lähti namikupin kanssa putken päähän samalla innostaen Mikoa. Ja kun päästin irti, Miko lähti kuin tykin kuulasta. Tehtiin sama toisin päin ja taas Miko lähti kovalla vauhdilla eikä ainakaan mitään irtoamisongelmia ollut. Kouluttaja halusi tehdä saman vielä esteillä 4-5, jota vähän epäröin, koska juuri tuohon putkeen Mikon koipi nousi. Mutta turhaa oli epäröinti. Vaikka Miko olisi voinut oikaista namikupille, niin se meni hienosti putken kautta ja vauhtia oli taas runsaasti. Kouluttaja sanoi, että meidän pitäisi tehdä tuollaisia harjoituksia joka kerta treeneissä. Hän sanoi, että Mikolle oli helppo saada vauhtia lisää, joten nyt pitäisi enemmän keskittyä vauhdin kasvattamiseen eikä tekniikkaan. Ja mun pitää itse paljon kuivaharjoitella ilman koiraa, jotta intoa vieviä virheitä ei tulisi mun takia. Kouluttajalla riitti muutenkin kaikkea mielenkiintoista sanottavaa.

Nämä oli meidän viimeiset treenit ennen kesätaukoa. Tarkoituksena on käydä omatoimitreenailemassa kesätauon aikana erityisesti hyppytekniikkaa, keinua ja keppejä sekä vauhtia. Viikon päästä eli juhannusaaton aamuna on suunnitteilla ekat treenit ja sitten pidämme ehkä kahden viikon tauon ja jatkamme kun mulla alkaa loma. Pidempi tauko on tarkoitus pitää talvella. En aio ilmoittaa Mikoa talvitreeneihin vaan treenaamme kesäkauden päätyttyä niin kauan kuin kentällä ei ole lunta ja sitten aloitamme kevääseen kestävän tauon. Me ei muuten päästy heinäkuun lopulla pidettävään Ulla Kaukosen hyppytekniikkaseminaariin, mutta syksyllä järjestetään yksipäiväinen koulutus, johon meidän pitäisi päästä mukaan.

Punkki-invaasio

Siitä lähtien, kun Miko meille tuli, olen löytänyt siitä max 2 punkkia/kesä. Tänä kesänä niitä on nähty jo ihan liikaa...

Lauantaina, kun erkkari oli päättymäisillään, Markus pisti viestiä, että Mikolla on varmaan korvassa jotain, kun sieltä rapsuttaessa Miko vinkaisi. Markus tutki korvan, muttei löytänyt mitään. Itsekin katsoin Mikon korvat enkä nähnyt mitään. Eilen kun tulin töistä kotiin, Markus pyysi heti katsomaan Mikon korvaa. Siellä oli punkki, tosi iso sellainen. Luulen, että punkki on ollut ainakin lauantaista lähtien korvassa, sillä en ole koskaan ennen nähnyt niin valtavaksi paisunutta punkkia. Mutta en ymmärrä, miten se on jäänyt huomaamatta kun olen lauantain jälkeenkin katsellut Mikon korvia. Punkki oli korvalehden sisäpuolella, aika reunassa. Punkin irrottaminen oli vaikeaa, sillä se oli lujasti kiinni. Lopulta punkki irtosi, mutta imukärsä/pää jäi Mikon korvaan. Yritin vielä pinseteillä nyppiä punkin osaa pois, mutta eihän se mihinkään lähtenyt ja ihan turhaan ärsytin puremakohtaa. Mikki-raukka istui koko ajan kiltisti paikallaan, vaikka varmasti sattui. Tänä kesänä Mikosta on irrotettu kaksi punkkia ja molemmat on ollut lujasti kiinni. Aikaisemmin punkit on irronnut paljon helpommin.

Tänään meillä oli tokotreenit ja aiheena nouto. Ensin tehtiin paikalla makaaminen 1,5 min. Kesken makuun vieressä agikentällä tuli joku rähinä, jolloin Miko nousi ylös ja haukahti. Päästin jonkun äännähdyksen ja Miko onneksi jäi paikalleen. Kävin palauttamassa sen maahan, mutta Miko nousi ylös melkein saman tien. Toisella yrityksellä se jäi maahan ja loppu meni hyvin. Meille kaikkein vaikein liike tulee olemaan paikkamakuu, sillä Miko reagoi niin helposti häiriöihin. Olisi ehkä syytä treenailla paikalla makuuta vähän useammin ja erilaisissa häiriöissä.

Odotellessa meidän noutovuoroa teimme paikalla makaamista ja seuraamista. Kerroin meidän nouto-ongelmasta, johon kouluttaja suositteli naksuttelua jonkun muun kuin kapulan, esim. lapasen, ottamisesta suuhun. Hän myös sanoi, että todennäköisesti mulla on liian pitkä palkkaamisväli eli 5 sekunnin välein pitäisi tulla onnistuneita suorituksia, joista palkka. Lopuksi teimme vielä hyppyä, joka oli tällä kertaa hieman innokkaampi kuin parilla aikaisemmalla kerralla.

Meidän rapussa, kävellessämme portaita ylös, näin punkin Mikon turkissa. Heti kotona Markus nappasi sen pois ja kävin sitten koko koiran läpi. Housukarvoista löytyi vielä toinen punkki, mutta se oli kuollut. Ensin löytynyt punkki oli aika lähellä sellaista kohtaa, johon eilen pistin Bayvanticia ja se oli elossa... Tänä kesänä Mikosta on siis löytynyt jo 5 punkkia! Niistä kaksi on ollut kiinnittyneenä. Nyt kai pitäisi olla runsas punkkikesä, mutta kyllä silti tuntuu, että punkkipanta olisi parempi vaihtoehto. Taidan pistää punkkipannan Mikolle uudestaan kun Bayvantic on ollut 4 viikkoa ja toivoa ettei se enää niin rapsututtaisi.

Kooikereiden erikoisnäyttely 9.6.2012

Lauantaina oli paljon odotettu kooikereiden erikoisnäyttely, jonne lähdin yksin kun Miko ei voinut osallistua silmätulehduksen vuoksi. Mulla oli bussissa treffit rotuuntutustujan kanssa, joten yksin ei tarvinnut silti matkustaa. Päiväksi oli luvattu sadetta, mutta onneksi vettä tuli vain pieninä kuuroina, joka ei juuri haitannut. Aluksi näyttelypaikalla kierrellessä tuntui, että suurin osa ihmisistä ja koirista oli ihan vieraita, mutta vähitellen porukka alkoi näyttää tutummalta :)

Leiriydyin kameran kanssa toiselle puolelle kehää kuin missä muut olivat, sillä se oli ainoa paikka, josta pystyi seuraamaan molempien kehien kulkua. Urokset ja nartut oli toissavuotiseen tapaan eri kehissä ja kehät pyöri samaan aikaan. Kuvaamiseen keskittyminen aina haittaa muuta seurustelua, mutta ihan kivasti sai kuitenkin jutella muiden kanssa ja rapsutella koiria. Varsinkin sitten kun muutakin porukkaa alkoi tulla samalle puolelle kehää. Kannatti jossain vaiheessa mainita kuinka surkealta oma kamera näyttää Tytin kameran rinnalla, sillä sain sitten Tytiltä yhden objektiivin lainaan :D Kuvien laatu parani selkeästi kun oli paljon parempi objektiivi ja Tytin pistämät asetukset käytössä. Sain otettua kuvan jokaisesta kehässä pyörähtäneestä, joten olen tyytyväinen. Runsaasti kuvia löytyy täältä ja Tytin kuvia täältä (Tytti ei varmaan pahastu linkin jakamisesta :) ).

Bongasin kehän laidalta kolme pentua:

Chriskooi's Matilda "Velda" ja Chriskooi's Miia "Nella"

Maricosan's Stratus Quintus "Tara"

Neljäskin, Maricosan's Stella Quintus "Stella", oli paikalla, mutta en valitettavasti sitä nähnyt. Tuomarit käytti niin paljon aikaa yhden koiran arvosteluun, että välillä ehti käydä moikkaamaassa koiria kehän toisella puolella tai hakemassa ruokaa tai vessassa ja palatessa oli vielä sama koira arvosteltavana. Pitkien arvosteluiden vuoksi näyttely venähti pitkäksi, mutta loppuun asti halusin olla paikalla.

Olipas mukava päivä Riihimäellä!

Puuhaperjantai

Lähdin töiden jälkeen Mikon kanssa Leppävaaraan, jossa kooikerit kokoontuivat näytelmätreeneihin ennen huomista erkkaria. Paikaksi oltiin sovittu Leppävaaran urheilupuisto, jossa sattuikin olemaan Kivenlahtirock. Etsittiin sitten uusi paikka lähistöltä. Punavalkoisia oli paikalla seitsemän eli Mikon lisäksi Loki, Adya, Jeroom, Gimma, Niko ja Nova. Mikoa kovasti harmitti, kun ei pääsyt Lokia ja tyttöjä moikkaamaan, mutta en viitsinyt päästää Mikoa silmätulehduksineen kontaktiin muiden kanssa. Seisomis-, ravaamis- ja kopelointiharjoitusten jälkeen otettiin yhteiskuva. Miko oli taas se, joka ei malttanut pysyä rivissä. Kävelimme Leppävaaran asemalle, josta muut jatkoivat lenkkeilyä ja me lähdimme agilitytreeneihin. Lisää kuvia täällä.

Miko, Jeroom, Gimma, Loki, Adya, Nova ja Niko

Myöhästyimme 10 min treeneistä, kun bussi ei lähtenytkään sieltä mistä luulin ja myöhästyimme siitä. Aiheena oli takaaleikkaukset. Tein odotellessa Mikon kanssa pari kertaa A:ta, rengasta ja takaakiertoja. Väsymys jo alkoi näkyä. Radassa oli hyppyjä kahdessa rivissä ja niitä suoritettiin vuorotellen kummaltakin puolelta aina takaaleikaten. Rata jatkui putken ja kahden hypyn kautta kepeille ja parin hypyn kautta renkaalle ja pussiin. Takaaleikkaukset oli tänään kovin vaikeat, joten erityisen hyviä suorituksia ei tullut eikä Miko jaksanut kovin paljoa. Eka kerta oli paras. Radan loppu tehtiin kerran ja siihen oli hyvä lopettaa.

Hissistä, sairastelusta & tokosta

Viime perjantaiaamuna ennen kun ehdin lähteä töihin, postiluukusta tipahti lappu, joka kertoi, että rappua ja hissiä saa alkaa käyttää. Lähdin töihin vielä parvekkeen kautta, mutta kyllä pojilla riitti ihmettelemistä kun tulin kotiin ihan oikean ulko-oven kautta. Meidän uusi rappu on jännästi toteutettu. Hissi on jotain ihme merkkiä ja hidas, mutta en valita, kun ei enää tarvitse kantaa painavia kauppakasseja 4. kerrokseen. En ole koskaan ennen nähnyt hissiä, joka itsekseen palaa ihan alas. Meillä on kellari puoli kerrosta sisääntulokerrosta alempana, joten hissi ei ole koskaan valmiiksi meidän kerroksessa tai sisääntulokerroksessa, kun se on aina kellarissa. Jännää. Väliaikaisen porrasrakennelman purkaminen alkoi maanantaina ja tänään olemme jo saaneet nauttia luonnonvalosta olohuoneessa ensimmäistä kertaa vuoteen, ihanaa!

Portaat tuottaa taas päänvaivaa. Portaiden alaosassa on kierrettä ja Miko on aina menossa kapeimmasta kohdasta. Miko on viime perjantaista lähtien liukastellut portaissa ja usein tullut liukuen alas pari viimeistä porrasta joka kerroksessa. Välillä se lyö ikävännäköisesti polvensa rappuihin. Liukastelun vuoksi portaiden meneminen alas käy koko ajan hitaammaksi. En ole halunnut käyttää hissiä Mikon kanssa, sillä se ei muuten välttämättä suostu enää tulemaan portaisiin. Markus on sen kanssa mennyt pari kertaa hissillä ylös ja sen kyllä huomaa, kun Miko sisälle tullessa menee heti hissiä kohti. Tänään rupesin miettimään, että kannattaisiko meidän kuitenkin mennä hissillä alas. Miko varmaan saa tuolla liukastelulla ja jännittämisellä lihakset ihan jumiin...

Viikonloppuna huomasin, että Mikon toisessa silmässä oli rähmää, mutta en siihen sen kummemmin reagoinut. Tiistaiaamuna molemmat silmät oli ihan reilusti rähminyt ja aika pian puhdistuksen jälkeen sitä oli taas. Illalla Miko rapsutteli silmiä. Keskiviikkona soitin eläinlääkärille ja tälle päivälle saimme ajan. Asennoiduin jo heti niin, että meiltä jää viikonlopun erkkari ja ensi viikolla Rusko rn ja Helsinki kv välistä, sillä ihan varmasti Miko saa silmiinsä jotain dopingia. Eläinlääkärillä vaaka näytti 14,9 kg, joka oli saman verran kuin edellisellä käynnillä Kannelmäen eläinlääkäreillä. Mikon oikea silmä oli selkeästi punainen, mutta vasen näytti normaalilta. Mikon kyynelnesteen määrä tutkittiin tökkäämällä sen silmään paperisuikale. Säälitti toinen, joka joutui silmäänsä moisen roskan takia siristelemään minuutin ajan. Kyynelnestettä tuli 22ml verran, joka on normaalia. Sitten pistettiin silmään ainetta, jota käytetään kun etsitään silmästä haavaa tms. ja pistettiin valot pois. Tutkimus oli kuin silmäpeilauksessa. Tuomio oli sidekalvontulehdus oikeassa silmässä ja 10 päivän silmätippakuuri. Sinne meni reilu 100e näyttelyilmomaksuja...

Vähän eläinlääkärin jälkeen menimme tokotreeneihin, joissa pidettiin möllitoko neljän osallistujan kesken. Kouluttaja pisteytti suoritukset ja näin kävi:

Luoksepäästävyys: 9½
Miko oli tosi nätisti sivulla, vaikka aluksi perusasennossa odottaminen tuntui olevan vaikeaa. Puolikas piste lähti siitä, kun Miko meni ihan vähän "tuomaria" vastaan, mutta pysyi kyllä koko ajan istumassa.

Paikalla makaaminen (0,5 min): 10
Etäisyyden sai itse valita ja olin ihan vain muutaman metrin päässä. Miko makasi rauhallisesti, mutta jonkun verran vilkuili ympärilleen. "Tuomarilta" jäi näköjään huomaamatta, että ensimmäisen maahan-käskyn jälkeen Miko nousi ylös ja jouduin käskemään sen uudestaan maahan :D

Seuraaminen kytkettynä: 5
Sai valita hihnassa vai ilman. Kerran juoksua, käännös oikealle, täyskäännös, pysähdys ja käännös vasemmalle, joten lyhyehkö kuvio. Mikon kanssa seuraamista on tehty niin vahvasti namin kanssa, että Miko varmaan ajatteli palkkaamattomuudesta, ettei nyt mitään seuraamista tehdäkään ja siksi pääasiassa haisteli maata vähän takanani. Miko ei kuitenkaan ollut liian takana ja istuutui ekassa pysähdyksessä, mutta loppuperusasennossa jäi seisomaan.

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 10
Seuraaminen oli parempaa, vaikka kontakti oli hakusessa, mutta se ei kuulemma haittaa. Seisomaan jääminen oli hieno.

Luoksetulo: 8
Muuten oikein hyvä ja vauhdikas, mutta Miko jäi vierelleni seisomaan. Kouluttaja sanoi, että Miko meinasi mennä istumaan, mutta jäi todennäköisesti seisomaan siksi kun siinä kohtaa oli niin isoja kiviä.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 0
Miko pysähtyi oikein hienosti seisomaan.

Estehyppy: 8
Miko lähti vähän epävarmasti ja pysähtyi esteen eteen. Annoin toisen käskyn, jonka jälkeen hyppy ja seisominen ihan ok.

Kokonaisvaikutus: 8½
Teknisesti oli hyvää, mutta intoa saisi koittaa saada Mikoon vähän lisää.

Agilitya

En päässyt eilen heti agitreenien jälkeen päivittämään blogia, kun DNA:n kaapeliverkon kaapeli oli vaurioitunut siltatyömaan yhteydessä. Ei siksi toiminut netti eikä telkkaristakaan näkynyt mitään. Pääsi kohtuu ajoissa nukkumaan kun tv ja netti on ainoat illan viihdykkeet :D

Perjantain agilityssa oli aiheena jaakotus ja pituus. Pituutta sai treenata omatoimipisteellä, joka oli rata, mutta sitä tehtiin useammassa pätkässä. Tarkoituksena oli pääasiassa pituuden jälkeen oikealle tai vasemmalle kääntyminen.

Kentälle mennessä päästin Mikon tekemään tuttavuutta yhden meidän ryhmässä olevan nartun kanssa. Mietin kyllä, ettei pitäisi päästää, koska siihen liittyy se riski, että Miko lähtee treenien aikana tytön luo. Ja Mikohan ihan ihastui... Rataantutustumisen ja muiden alkujuttujen aikana narttu haukkui kentän reunalla ja Miko haukkui sille. Kamalaa räksytystä koko ajan. Vähän huoletti Mikon keskittymiskyky.

Pituustreenissä kolme ensimmäistä estettä oli hyppy-pituus-hyppy suorassa linjassa. Miko paineli kovaa tämän pätkän ja lähti sitten jotain haistelemaan. Kovalla vauhdilla, nenä maassa Miko sinkoili ympäri kenttää. Kun päästiin jatkamaan, pituuden jälkeen käännyttiin oikealle muutamalle hypylle. Tämä meni hyvin. Seuraavalla kerralla käännyttiin vasemmalle ja se ei mennytkään niin hyvin kun Miko paineli pituudelta suoraan sen tytön luo, jota se pääsi haistelemaan. Ei ollut helppoa saada Mikoa pois tytön luota, mutta kun se onnistui niin poika joutui heti jäähylle. Lähdin rakentamaan viereiselle kentälle hyppytekniikkatreeniä, jossa vierähti tovi, kun perussarjan saaminen suoraan on niin kauhean vaikeaa. Teimme neljä toistoa, jotka kaikki hyviä ja Miko oli tosi hyvin kuulolla ja keskittyi. Oma ärtymys laski siinä hyvin. Ärsytti, kun en voinut luottaa siihen, että tunnen koirani. Mikoa ei siis päästetä tekemään tuttavuutta samassa ryhmässä treenaavien kanssa.

Jaakotustreeni näytti tältä

Kouluttaja kysyi aluksi onko joku tehnyt jaakotusta ennen. Mielestäni olin sitä kokeillut, mutta kun kouluttaja näytti miten se menee, niin ei näyttänytkään tutulta. Menimme Mikon kanssa viimeisinä tekemään tätä tekniikkatreeniä. Ensin tehtiin vaan yksi hyppy, sitten hyppy ja putki, sitten jo kahden putken verran ja lopuksi pari kertaa aloittaen toiselta puolelta (numeroimaton este). Hypyltä 1 aloittaessa ohjattiin koko ajan vasemmalla kädellä ja numeroimattomalta esteeltä oikealla kädellä. Molemmat meni oikein hyvin. Vähänkö oli kiva kuulla, että liikun hyvin! Olin ihan pilvissä sen jälkeen kun ohjaus ei tosiaan oo mulle kovin helppoa. Ajoituksessa oli tosin vielä parantamista. Sain jälleen kuulla, että Miko lukee ohjaustani tosi hyvin. Olen siitä tosi iloinen ja kiva kun sen on sanonut jo pari kouluttajaa. Mikon kanssa olisi siis hyvin tärkeää, että ohjaus on ennakoivaa eli oikein ajoitettu ja rintamasuunta oikea (kai tämä pätee kaikkien koirien kohdalla...) Ohjaaja ei vaan ole oikein taitava kummassakaan ja se varmasti selittää mm. epiksien virheitä. Miko oli taas hyvin kuulolla, mutta karkasi kerran tytön luo. Tällä kertaa reissu jäi lyhyemmäksi ja sen jälkeen Miko taas keskittyi hyvin. Kysyin lopuksi, että mikä ohjaus on se, jota luulin jaakotukseksi. Näytin sen yhdellä hypyllä ja saman tien tajusin, että jaakotus sekin oli. Aikaisempi kouluttaja näytti jaakotuksen niin, että esteen vieressä pyörähdetään 180 astetta, mutta nykyinen kouluttaja teki sen vähän niiaamalla ja aloittamalla kääntymisen jo aikaisemmin.

Tein meidän vuoron jälkeen muutaman kerran välistävetoja, jotka parilla esteellä meni hyvin, mutta syödessä nälkä kasvaa eli tuli tehtyä liian monta toistoa, jotka loppua kohden ei enää ollutkaan hyviä.

Tänään lähdin aamulla seitsemäksi meidän agikisoihin töihin. Vettä tuli aamusta asti hyvin runsaasti ja housuistani tuli vesi läpi jo kentälle päästyäni. Sateessa seistessä, sormet ihan kohmeessa tuli mietittyä, että kaikkea sitä tuleekin tehtyä harrastusten vuoksi. Onneksi pari viimeistä tuntia oli poutaa ja vaatteet pääsi vähän kuivumaan. Oli kuitenkin ihan kiva työvuoro, joskus vaan ei ole sään suhteen niin hyvä tuuri. Ykkösissä oli yksi kooiker, Rooney (Wenarjas Spirit of Action). Hän oli suloinen pieni mies ja tosi nopea. Rooney voitti toisen radan ylivoimaisesti.