Hiljaiseloa

Eipä ole ennen tainnut blogissa olla 1,5 viikon päivitystaukoa, mutta nyt koulu on pitänyt huolen, ettei jää aikaa mihinkään muuhun. Nyt jo helpottaa kun ekat tentit on takana. Melkein mitään ei siis Mikon kanssa olla tehty. Viime viikonloppu meni kokoustaessa ja rotuyhdistyksen agilitykisoissa. Oli tosi kiva päivä ja hyvin radan reunalla jaksoi seistä, kun välillä kävi tankkaamassa pullaa ja suklaata (no ehkä vähän söin ihan oikeaa ruokaakin). Kakkosissa koikkereita edustivat Noa, Johnny ja Pimu, mutta valitettavasti kukaan ei päässyt loistamaan, vaikka muuten meno kaikilla näyttikin hyvältä. Ihan parasta oli muiden koohoihmisten näkeminen kun kaikkia ei niin usein näe ja kun aina saa kuulla kaikkea mielenkiintoista.

Noa (Bullbenz Kooi Verro Geri) oli kisojen paras kooiker

Johnny (Oorbellen Johnny)

Jonkun verran olen naksutellut noutokapulaa ja peruuttamista. Kapula etenee tosi hitaasti, mutta ehkä jossain vaiheessa Miko nostaa sen ihan kunnolla ilmaan. Nyt on enemmän vain kapulan liikuttamista millin korkuisilla nostoilla. Peruuttamisessa päästiin alkuun kun vähän vihjasin käyttämällä sanaa, jolla peruuttamista on aikaisemmin opeteltu. Ihan kivasti Miko sen jälkeen on alkanut tarjoamaan peruuttamista.

Mikon nätti siskopuoli Pimu (Lentävän Luppakorvan Tuulispää)

Pimu

Loppuun pitää vielä kertoa Mikon tämän illan ruokailusta. Normaalisti pistän iltanappuloiden sekaan raakaa lihaa, mutta tänään en ollut muistanut ottaa lihaa sulamaan. Rikoin sitten kananmunan nappuloiden seuraksi. Laskin kupin maahan ja annoin kauempana odottavalle Mikolle luvan ruokailuun. Miko tuli innoissaan kupille, haistoi ruokaa ja sitten käänsi katseensa minuun. Ihan kuin Miko olisi kysynyt että olenko ihan tosissani :D Kehotin sitä syömään ja Miko sitten otti nurkasta yhden nappulan ja siirtyi vähän kauemmaksi sitä syömään. Miko tuli valitsemaan kupin reunasta lisää nappuloita, joihin kananmunaa ei ollut levinnyt, mutta taisi sitten kuitenkin vahingossa maistaa kananmunaa. Sitten ruokailu jatkui oikein hyvällä ruokahalulla ja kuppi nuoltiin hyvin puhtaaksi. Ennakkoluuloinen mies :D Olen kerran aikaisemminkin, kauan aikaa sitten, pistänyt kananmunan nappuloiden sekaan ja silloinkin Miko aluksi suhtautui yhtä epäilevästi.

Huipulla tuulee

On ollut tosi kivat ilmat koko viikonlopun. Lauantaina lähdettiin koko perhe Malminkartanon jättärille ja kamera piti tietenkin ottaa mukaan. Soitin isälle ennen lähtöä, sillä edellisestä vierailusta on kulunut jo pitkän aikaa. Isä siis asuu matkan varrella. Sandra-irlis on jo kasvanut paljon edellisestä kerrasta, mutta tapaaminen jää myöhempään, sillä isä, Päivi ja Sandra olivat juuri lähdössä näyttelystä kotiin. Sandra oli saanut ensimmäisestä näyttelystään junnunartuissa ERIn, muttei ollut sijoittunut. Arvostelu oli pelkkää hyvää, mutta runko olisi saanut olla pidempi. Olin hyvin yllättynyt, kun isä kertoi olleensa Sandran kanssa kehässä. En vaan voi kuvitella isääni siinä puuhassa :D

Ihana poika <3

Nätti ilma oli houkutellut jättärille paljon porukkaa pulkkamäkeen. Teki itsekin mieli päästä laskemaan, sillä edellisestä kerrasta on jo tosi monta vuotta. Yli kymmenen vuotta ainakin, huh onpas aika kulunut! Kiipesimme huipulle portaita pitkin, joilla ei ole talvikunnossapitoa, joten oli hieman jännittävä kokemus. Pari kertaa kännyin taaksepäin ottaakseni kuvia ja kyllä huimasi ja hirvitti. Jos olisi jalka livennyt, niin olisi ollut edessä aika pitkä matka pyllymäkeä. Huipulla tuuli tosi paljon ja tuli kylmä. Oli niin kirkasta, että oli vähän hankala nähdä miltä kuvat näyttivät. Onneksi kuitenkin huomasin, että kuvista oli valkoinen palanut puhki ja tajusin vähän säätää asetuksia. Kuvailujen jälkeen lähdimme takaisin alas rinteen ympäri kulkevaa tietä.

Ihan kuin Miko olisi lähdössä tuuleen mukana :D

Miko vähän innostui spurttailemaan

Isokorva

Kaduilla ei ole enää yhtä talvista vaan keväisen likaista

Lisää kuvia täällä.

Tänään oli agitreenien vuoro. Suoritettavana oli ykkösten rata ja se näytti suunnilleen tältä:

Suunnittelin, että skippaamme putket, mutta radalla kuitenkin ohjasin Mikon putkiin eikä mitään ongelmia ollut. Onneksi. Meillä meni tosi hyvin A:lle asti, mutta välistävedot ei sitten onnistunut. Niitä piti pari kertaa hinkata, että saatiin onnistumaan. Loppu meni kivasti ja erityisesti Mikon kepeille menosta tuli kehuja. Radalla kouluttaja katsoi, miten pussi ja rengas sujuvat. Niissä ei Mikolla ole ongelmaa vaan hienosti menevät. Tehtiin loppuosaa eli A:lta lähtien vielä muutaman kerran ja eteenlähetykseen vauhdin saamiseksi otin namikipon käyttöön. Meillä on käytössä oranssi muovikippo, jonka Miko tosi hyvin huomaa ja menee sinne vauhdilla. Lopuksi oli tarkoitus tehdä rata nollana läpi, mutta en halunnut enää toisella kierroksella mennä putkia, sillä Miko väsähtää ensimmäisen kerran jälkeen. Tehtiin sitten tuota loppua. Parin kerran jälkeen kepeillä alkoi näkyä väsy ja Mikon eteneminen oli niin hidasta, että otettiin lopun vauhtisuora hyvän suorituksen saamiseksi. Kouluttaja sanoi sen jälkeen, että vauhtisuorat on Mikon juttu. Mitä sitä kieputtamaan kun voi mennä suoraankin :) Hyvät oli treenit, mutta vähän tuli tehtyä liikaa. Tuntuu siltä, että Mikolle riittää yksi kerta radalla.

Tarinaa jo tuli ihan riittävästä, mutta vielä loppuun pitää mainita, että hinku päästä taas ohjattuihin tokotreeneihin on kova. Harmittaa, etten voi vielä mihinkään ilmoittautua, sillä vasta huhtikuussa selviää mihin agiryhmään päästään kesäkaudeksi ja minä päivänä treenit ovat. Ilmoittauduin jo loppuvuodesta HSKP:n tokokoulutukseen, mutta ainakaan helmikuussa alkaneeseen toko 1:een ei päästy. Seuraava alkaa huhtikuussa, mutta sinne pääsijöille ilmoitetaan vasta pari viikkoa ennen koulutuksen alkua. Helsingin Seudun Kennelpiirin koulutuksiin ei kai pääse ilmoittautumisjärjestyksessä vaan sinne valitaan "parhaat". Toivottavasti agiseuralla olisi taas kesällä rally-toko treeniä, sillä sekin kiinnostaisi. Vähän vaan voi tuo koulu haitata harrastamista.

Vakuutusarvolaskelma

Kävin kaksi viikkoa sitten tulostamassa Omakoira-palvelusta Mikon vakuutusarvolaskelman ja tällaista se sanoi:

Perusarvo 1200 €

+ 500 € - vähintään 1,5-vuotias koira, jonka katsotaan olevan koulutettu metsästys- tai muuksi käyttökoiraksi

+ 200 € - PEVISA-tutkittu koira

+ 200 € - näyttelytulos (ERI)

+ 200 € - 1 x näyttelytulos (SERT)

Vakuutusarvo: 2300 €

Tuo 500 euroa tulee ilmeisesti siitä, että ollaan käyty mejä-kokeissa, vaikka niistä ei tulosta olekaan. Kooikereilla ei ole PEVISAa, mutta tuo varmaan kattaa jalostuksen kannalta suositeltavat terveystutkimukset.

Hyväksytysti suoritetuista taippareista, valionarvoista ja hyväksytystä luonnetestituloksesta/käyttäytymiskokeesta tulisi lisää euroja.

Joskus jotain hyvääkin

Onneksi nyt viikonloppuna on ollut aihetta paremmille fiiliksille. Mikon tyttökaipuiden vuoksi melkein koko kuluvan vuoden ajan Mikon lenkkikäyttäytyminen on ollut vähän niin ja näin kun on pitänyt vetää ja sinkoilla sinne tänne hajujen perässä, joka on hyvin ärsyttävää. Lauantaina meillä oli oikein mukava päivälenkki eikä kertaakaan hermot kiristynyt. Miko ei vetänyt, se ei sinkoillut päättömästi puolelta toiselle ja jatkoi kehotuksesta matkaa, jos jäi haistelemaan pissoja. Miko oli hyvin kuulolla, joten hihnan kiristyksiin piti turvautua vain pari kertaa. Hienosti poika tuli takaisin tien sivuun, jos se meinasi vaihtaa tien toiselle laidalle, lähti pissojen luota pelkällä kehotuksella ja ohitti toiset koirat hienosti ilman namia. Lenkin loppupuolella Miko pääsi lähistön isoimpaan koirapuistoon hetkeksi haistelemaan ja juoksemaan. Oli muuten niin korkeat kinokset porttien vierellä, että Miko olisi helposti hypännyt yli, jos olisi nähnyt kiinnostavan koiran toisella puolella.

Tänään agilityssa jatkui edellisen kerran teema eli takaaleikkaukset ja persjätöt. Olisin mielelläni jättänyt putket välistä kokonaan, mutta kouluttajan kehotuksesta tehtiin suoraa putkea. Aluksi teimme sivussa välistävetoharjoituksia, jotka meni oikein hyvin. Mikolla oli kivasti intoa, joten ihan hyvin meni radan pätkät. Pari kertaa Miko taisi hidastella putkella, mutta en ainakaan nähnyt, että vahinkoa olisi tapahtunut. Sen osan radasta skippasimme, jossa oli hieman mutkalla oleva putki. Kerran Miko sai kunnon vauhtihepulin radalla, jonka vuoksi Miko lopuksi päätyi väärälle esteelle, mutta mitä pienistä. Erityisen tyytyväinen olen onnistuneesta keppien sisäänmenosta, vaikka Miko tuli hypyiltä aika vauhdikkaasti kepeille. Lopuksi teimme erilaisia pätkiä radasta, joihin ei kuulunut putkea. Loppuun kouluttaja, kahdesta kouluttajasta se, kumpi on meitä vähemmän nähnyt, sanoi, että kyllähän Mikosta vauhtiakin löytyy :) Lopuksi Miko jo alkoi haistella maata, mutta hyviä suorituksia saatiin silti. Tällä kertaa voin onneksi olla tyytyväinen treeneihin.

Rokotuksessa

Torstaiksi olin varannut meille agitilan omia treenejä varten. Tila ja vähäiset vanhat esteet ei oikein innostanut, joten en usko, että käydään toiste samassa paikassa. Miko heti kentälle päästyä läähätti kuin olisi jo tunnin agia harrastanut. En sitten tiedä oliko se paineistunut vai mitä, mutta ei poikaa tahtonut saada millään motivoitua. Mikosta heti näki, ettei tästä mitään tule. En kuitenkaan viitsinyt saman tien lähteä poiskaan, joten pientä sitten tehtiin. Ensin vähän hyppytekniikka ja sitten hyppy-kepit-hyppy sarjaa sekä yksittäisenä keinua ja A:ta. Yhden kerran otettiin puomikin ja se taisi olla ihan ennätyshidas. Lopuksi tehtiin vähän putkea. Pistettiin se ihan lyhyeksi ja ensin pitelin Mikoa putken suulla, kun Markus innosti sitä toisessa päässä. Sitten Markus, joka saa paremmin Mikoa innostettua, juoksi pojan kanssa kentällä ja lähetti sitä välillä putkeen. Vauhtia putkella ainakin oli. Mutta kyllä se vahinkokin sitten kävi, kun Markus antoi Mikon mennä putkeen omatoimisesti. Olisi vaan paremmin pitänyt selittää, mikä tuossa harjoituksessa oli tarkoituksena... Ihan viimeiseksi halusin vähän tokoilla Mikon kanssa, mutta se häiritsi hyvin paljon, kun seuraavat tulivat kentän laidalle katsomaan meidän touhuja.

Oli taas niin masentavat agit, että pakko se vaan on myöntää, ettei agility ole meidän laji. Ulkona menee ihan ok, joten kesäkauden alkua jo odotan. Kaduttaa, että ilmoittauduin hallitreeneihin. Jos ensi kesän jälkeen meno on samanlaista, niin sitten me pidetään ihan suosiolla treenitauko talven ajan. Oikein mielelläni uhraan maaliskuussa kahdet treenit KOOHOlle, sillä motivaatiota ei enää ole.

Tänään kävin ensimmäistä kertaa Mikon kanssa Kannelmäen eläinlääkäreillä. Topi-kanin kanssa siellä tuli pari kertaa käytyä äidin kanssa ja sinne suuntautui Topin viimeinen matka. Vaaka näytti 14,9 kg eli 100g on tullut painoa lisää, mutta onneksi jo pidemmän aikaa Mikon paino on pysytellyt melko samoissa lukemissa eli hieman alle 15 kg. Mikoa jännitti kovasti ja sirun katsominen tuotti aluksi vaikeuksia. Päädyin sitten nostamaan Mikon pöydälle, sillä lattialla jos olisi jatkettu, niin olisi jo voinut tulla murinat. Eläinlääkärin mielestä Mikon paino oli juuri sopiva, ei liikaa eikä liian vähän. Sydämen äänet oli ok, pulssi 72 eli normaalin alarajoilla, jota ell ihmetteli kun oletti Mikon jännityksestä johtuen sen olevan korkeampi. Silmistä mainitsin, kun Mikon silmäkulmat ovat mielestäni vaalenneet hieman. Ell ei nähnyt niissä mitään normaalia poikkeavaa, vaikka jonkin verran silmät on vuotanut. Terveystarkastuksen jälkeen Miko sai kennelyskärokotteen, jonka pistämistä Miko ei tainnut edes huomata.

Lenkkeilyä, agia ja fysioterapiaa

Käytiin Mikon kanssa viikonloppuna parina päivänä kahlaamassa hangessa. Oli varmasti molemmille raskasta, kun lunta oli yli polven. Uskalsin päästää irti Mikon hihnasta, sillä eteneminen oli hangessa niin hidasta. Sunnuntaina lunta tulikin niin paljon, ettei tarvinnut lähteä edes metsään kun raskasta oli jo pelkästään jalkakäytävillä kulkeminen.

Sunnuntaina meillä oli pitkästä aikaa agilitya. Miko innostui kun aloin pakkaamaan reppua ja toivoin, että innostus jatkuisi kentälläkin. Aluksi ei kouluttajaa näkynyt, joten hetken tokoilin Mikon kanssa. Niin innostuneita sivulletuloja en olekaan pitkään aikaan nähnyt! Pari kertaa tehtiin kepit sekä yhden esteen takaakiertoa. Sitten kouluttajakin saapui paikalle.

Aiheena oli takaaleikkaus, joka tehtiin hypyillä 2 ja 13 sekä putkella 20. Ensimmäisellä kierroksella saimme tehtyä koko radan, vaikkakin osissa. Mikolla oli kivasti intoa ja vauhtia. Kävimme välissä harjoittelemassa keinua, jota tehtiin ehkä kolme toistoa. Vähän oli hitaita ylös menemiset, mutta muuten ok. Toisella toistolla kentällä syttyi tappelu, mutta onneksi se ei juuri vaikuttanut Mikon suoritukseen. Viimeinen toisto tehtiin vasta kun tilanne oli rauhoittunut. Olimme kouluttajan kanssa samaa mieltä siitä, että toisella kierroksella tehdään vain yksi pikkupätkä. Tehtiin radan loppu hypyltä 19 lähtien, mutta suoritus tyssäsi jo heti toisella esteellä kun koipi nousi putkessa. Olisi vaan pitänyt kiinnittää huomiota siihen, ettei Miko enää ollut kovin motivoitunut. Jätin tarkoituksella eilen kirjoittamatta blogiin, jotta ei tulisi kirjoitettua kaikkea sitä, mitä mielessä pyöri. Torstaina omatoimitreeneissä alkaa putken opettelu uudestaan, ihan alusta.

Lisää verhokuvia :) Miko odottaa ulospääsyä

Tänään kävimme tapaamassa Tamara-fyssaria. Mikoa taas vähän jänskätti, mutta Tamaran herkuilla poika vähitellen rohkaistui. Melko nopeasti Miko oli jo kyljellään ja rauhallisesti siinä lepäili. Välillä piti nostaa päätä, varsinkin kun rinnan kohdalla oli jotain jumia. Tamara toivoi, ettei Mikon eturauhasesta olisi tällä kertaa vaivaa, jotta hän saisi oikean tuntemuksen siltä seudulta tms. Lannerangan seudulta ei onneksi löytynyt mitään. Rintarangan kohdalla ollut jumi oli ainoa mitä löytyi. Lopuksi Tamara totesi, että jos Mikolla jotain ongelmia tulee, niin ne ei ainakaan johdu rakenteesta. Niin hyvät on nivelet ja kaikki. Kehuja tuli kaikesta paitsi lihaksista. Edelleen pitää jatkaa syvien lihasten harjoittamista. Syvässä hangessa kahlailua Tamara ei nähnyt kovin mielekkäänä (se vaikuttaa vaan päällisiin lihaksiin), mutta kävely ja hidas ravi sopivassa hangessa on hyvää treeniä syville lihaksille. Jos tässä ei mitään sen kummempaa tule, niin sitten vasta puolen vuoden päästä uudestaan käsittelyyn.

Terve poika

Miko on nyt ollut kaksi viikkoa terveenä ja on jo päässyt tapaamaan muita koiria. Yhtä tuttua poikachihua Miko pusutteli ja nuoli sen korvia, ehkä oli niin ihana päästä taas moikkaamaan muita :) Chihulla tahtoi kyllä mennä vähän hermot Mikon hellittelyyn eikä se yhtään tykännyt kun sen omistaja silitti Mikoa. Chihu tuli mustasukkaisena läpsimään Mikon naamaa pikku tassuillaan :D Tyttökaipuut meni hetkeksi ohi, mutta taas on vikinä ja pissojen nuoleminen alkanut. Lenkillä Mikolla on aluksi kauhea kiire joka paikkaan ja loppua kohden vauhti hidastuu, kun se malttaa jäädä haistelemaan kaikki hajut.

Miko odottaa verhojen alla ulospääsyä

Noutokapulan naksuttelua ollaan jatkettu. Ehkä joka toinen päivä hetken pojalle naksuttelen, mutta edistystä ei tapahdu. Edelleen ollaan siinä vaiheessa, että Miko pistää hampaat kapulan ympärille. Tiistaina, kun jätin naksuttamatta hampaiden pistämisestä kapulan ympärille, niin Miko turhautui heti. Sitten alkoi vikinä ja välillä Miko läpsi tassulla kapulaa. Sitten se liikuskeli levottomana ja vikisi kunnes painui maahan. Joitain minuutteja istuin maassa ja odottelin, että Miko edes vähän nenällään tökkäisi kapulaa, mutta ei se kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Siihen loppu sitte naksuttelut. No, kai tuo joskus vielä oppii tarjoamaan. En ole hankkinut Mikolle Ottossonin aktivointileluja, vaikka ne kiinnostaisikin, sillä en usko, että Mikolla riittää kärsivällisyys.

Ensi viikolla Mikolla on vähän enemmän ohjelmaa. Maanantaina poika pääsee fyssarin käsittelyyn, torstaina käydään treenailemassa agilitya, perjantaina Miko saa kennelyskärokotteen ja sunnuntaina agility. Kovasti jo odotan tuota omatoimiagia. Ohjatut treenit hallissa ei oikein tahdo innostaa. Meidän viime ohjattujen treenien jälkeen, jotka oli 4-5 viikkoa sitten, tuntui siltä ettei olisi edes pitänyt ilmoittautua talvitreeneihin ollenkaan. Pitää vaan muistaa, vaikka se jostain syystä on kovin vaikeaa, ettei tehdä vain jotain helppoa jos Mikon motivaatio on kateissa.