Vuodenvaihde

Meillä päin ammuttiin yllättävän vähän raketteja ennen uudenvuodenaattoa. Ehkä yhdellä lenkillä heti 27.12 kuului jostain kaukaa pamaus, mutta muuten ei kuulunut mitään ennen kuin perjantain iltalenkillä puolenyön aikoihin. Kumpikaan pojista ei välttänyt jostain kauempaa kuuluneesta pamahduksesta. Myöhemmin jossain lähellä pamahti tosi kovasti ja varmaan kaikki säikähdimme sitä. Miko ei ainakaan pahasti näyttänyt ahdistuvan, sillä häntä oli normaalikorkeudella. Rio ehkä alkoi läähättää. Ainakin kotona se läähätti, kun otin pantaa pois. Mutta ei Riokaan sen kummemmin ahdistunut ja läähätys meni nopeasti ohi. Enemmän kyse oli varmaan säikähdyksestä, sillä ei niin kovia ääniä kuulu yleensä edes uutena vuonna.

Uudenvuodenaattona kävin ensin normaalisti poikien kanssa aamulenkillä eikä pauketta kuulunut. Kävimme koko perheen voimin päivällä lenkillä ja silloinkin oli aika hiljaista. Jotain yksittäisiä, kaukaisia ääniä kuului, muttei sellaisia, joihin pojat olisivat reagoineet. Hieman ennen puoli kuutta kävimme lyhyellä lenkillä ja silloin pamahti jossain heti, kun tulimme rapusta ulos. Miko tuli hetken aikaa ihan normaalisti mukana, mutta sitten se yritti kääntyä kotiin. Saimme sen kuitenkin vielä jatkamaan matkaa ja koivennoston jälkeen Miko yritti uudestaan kotiin. Teimme alle 10 min lenkin ja Mikokin lopetti kääntyilyt, kun huomasi, että ollaan jo kotiinpäin matkalla. Meidän lähellä on kenttä, jossa monet käyvät ampumassa ilotulitteita, joten pauke kuului hyvin meille kotiin. Kotona kumpikaan ei välittänyt paukkeesta ja toivottavasti niin tulee myös jatkumaan tulevaisuudessa. Viimeisen ulkoilun teimme klo 2.30 aikoihin, jolloin kävimme kiertämässä meidän parkkipaikan. Eiköhän taas juuri silloin pamahtanut, kun tulimme rapusta ulos. Miko taas nosti nopeasti koipea ja oli sitten valmis kotiin. Jännää, miten Miko tietää, että pissat pitää ulkona tehdä. Sekä klo 17.30 että 2.30 ulkoiluilla Miko teki heti alkuun isommat pissat, jonka jälkeen se oli menossa kotiin. Täytyy ensi kerralla ulkoiluttaa pojat erikseen, jotta Miko saa tehdä yhden pissan ulkoilunsa. Olin hyvin iloisesti yllättynyt ettei Rio tänäkään vuonna välittänyt juurikaan paukuista. Se yritti saada ulkona Mikoa leikkimään ja oli normaali iloinen itsensä. Kyllä se varmasti kovemmassa räiskeessä pelkäisi, mutta ilotulitteiden ampumisajan ulkopuolella ulkoiluissa ei ollut mitään ongelmaa. En kuitenkaan uskalla liikaa iloita. Ääniarkuus kun alkaa usein vasta myöhemmällä iällä ja tuollainen Rion kaltainen yleisestikin pelokas koira tulee suuremmalla todennäköisyydellä ääriaraksi kuin perusrohkea koira. Mutta olen silti iloinen tämänhetkisestä tilanteesta. Reipas Rio! :)

Seuraavana aamuna ulkoilutin pojat erikseen eikä alkuun Mikonkaan kanssa ollut mitään ongelmaa, kunnes se kesken ulkoilun yrittikin kääntyä kotiin. Olimme pikkumetsässä, jossa ei ollut ilotulitteiden jämiä, joten en tiedä mikä sitä ahdisti. Päivälenkille olin lähdössä molempien kanssa, mutta Miko ei halunnut lähteä ilman isäntää. Vaikka isäntä sitten tulikin mukaan, niin Miko yritti lenkin alkuvaiheessa kääntyä kotiin. Näin jatkui koko alkuviikon eli Miko halusi isännän mukaan (suostui kyllä lähtemään ilmankin) ja yritti lenkin alkuvaiheilla vetää kotiin. Eikä enää missään ole pamahdellut. Nyt alkaa jo olla normaalia.

Rio oli viime yönä oksennellut muutaman kerran. Pojat saivat ruuan seassa uutta märkäruokaa, joka ei ehkä ollut Riolle sopivaa. Ilmeisesti oksentelu on saanut Rion juomaan yöllä (ehkä useampaan kertaan), sillä se teki aamulla tähän mennessä pisimmän pissansa ikinä. Ensin Rio teki pari normaalia pitkähköä koivennostoa ja sitten tuli tämä superpitkä. Rio seisoi hangessa toinen koipi ojossa ja sitä kesti ja kesti. Ihan kuin Rio olisi jäätynyt paikalleen. En varmaan valehtele, jos sanon, että se kesti puoli minuuttia. Aamulla Rio oli reipas eikä vaikuttanut yhtään huonovointiselta.

Iltapäivällä oli jo 16,5 astetta pakkasta. Ulkoilu jäi lyhyeksi, sillä Miko paleli. Riokin vähän nosteli tassuja, mutta Miko oli vähän surkean oloinen ja yritti kääntyä jo toisesta risteyksestä kotia kohden. Ostin pojille viime vuonna fleecetöppöset, joille ei silloin tullut käyttöä. Täytyy kokeilla niitä iltalenkillä. Riolle joskus syksyllä sovitin tossuja etujalkoihin eikä Rio silloin voinut pistää kumpaakaan etujalkaa maahan :D

Loppuvuonna ja nyt tammikuun ensimmäisinä päivinä pojat ovat leikkineet aika paljon. Erityisesti Miko on ollut haastamassa Rioa leikkiin. Miko tuijottaa Rioa ja murisee sekä välillä huitoo etutassulla. Rio ei tuosta haastamisesta kauheasti tykkää ja se saattaa yhtäkkiä syöksähtää Mikoa kohden kerran kovasti haukahtaen. Ja sitten se nuolee Mikon naamaa.