lauantai 29. lokakuuta 2016

Pelot, ääniarkuus ja eroahdistus

Luennon piti biologi ja eläinten käyttäytymistutkija Katriina Tiira. Luennolla käytiin läpi tuoreita tutkimustuloksia Suomesta ja muualta maailmasta. Luennolla keskityttiin enemmän pelokkuuteen ja ääniarkuuteen, eroahdistuksesta oli hieman luennon lopuksi.

Luennon alussa Katriina Tiira kertoi koiran elekielestä ja tunnetilasta. Saamme tietoa koiran tunnetilasta seuraamalla sen käyttäytymistä ja eleitä. Koira tunnetila voi olla positiivinen tai negatiivinen (valenssi) ja sen voimakkuus vaihtelee välillä korkea – matala. Luennolla keskityttiin kuvion vasemman yläkulman tunnetiloihin. Samassa tilanteessa eri persoonallisuuksilla on erilainen kynnys kokea positiivia tai negatiivisia tunteita. Ja siten samanlaiset kokemukset vaikuttavat eri tavalla eri persoonallisuuksiin (esim. yksi koira saa toisen koiran hyökkäyksestä elinikäiset traumat ja toista hyökkäys ei suuremmin hetkauta).  Siihen vaikuttavat monet asiat kuten ympäristö, genetiikka ja neurobiologinen vaihtelu. Persoonallisuus määrittää koiran todennäköisyyttä ja kynnystä kokea positiivisia ja negatiivisia tunteita.



Pelokkuus

Pelokkuus voi olla sosiaalista (ihmiset, koirat) tai ei-sosiaalista (kovat äänet, alustat, uudet tilanteet). Koiran pelätessä vierasta ihmistä se voi väistää, haukkua, pitää häntää alhaalla, välttää kontaktia, olla omistajan lähellä tai murista. Uudessa tilanteessa pelokkuus voi ilmetä sillä, että koira läähättää, haluaa pois tilanteesta, pysyy omistajan lähellä, on matalassa asennossa (voimakas stressireaktio), tai vapisee. Ilotulitusta pelkäävä koira voi läähättää, vapista, ravata, piiloutua, paeta, äännellä, kuolata, jähmettyä, tuhota irtaimistoa, virtsata tai ulostaa. Fysiologisia muutoksia ovat sydämensykkeen nousu, kortisolin nousu ja kuolaaminen. Nämä olivat yleisimpiä vastauksia jossakin tutkimuksessa koirien omistajille esitettyihin kysymyksiin, miten heidän koiransa reagoivat pelätessään vierasta ihmistä, uutta tilannetta tai ilotulistusta.

Koirilla pelokkuus ilmenee n. 49 päivän eli 7 viikon ikäisenä. Siihen, milloin koiralla alkaa ilmetä pelkoa, vaikuttaa mm. rotutyypin persoonallisuus. Niillä roduilla, joilla pelko alkaa ilmetä vasta myöhemmin, ei esimerkiksi pentutestit ole luotettavia pelokkuuden osalta.

Tutkimuksen mukaan suomalaisista koirista 39,2 % on ääniarkoja, 26,2 % on pelokkaita ihmisiä tai vieraita tilanteita kohtaan ja 17,2 % kärsii eroahdistuksesta. Pelokkailla koirilla on taipumusta kehittää muitakin pelkoja, kuten ääniarkuutta. Eroahdistuksen on havaittu korreloivan voimakkaasti ääniarkuuden ja muiden pelkotilojen kanssa. 92,9 % ukkosta pelkäävistä koirista pelkäsi myös ilotulistusta. 73,8 % ukkosta pelkäävistä pelkäsi myös laukausta. 90,3 % laukausta pelkäävistä pelkäsi ilotulistusta. Siedättämisessä nauhoitteena tuleva ääni ei välttämättä toimi, sillä ääni ei kuulosta ihan samalta kuin ”livenä”.

Pienet koirat ovat pelokkaampia ja aggressiivisempia kuin isot. Pienillä koirilla on myös enemmän muuta häiriökäyttäytymistä, kuten astumista, eroahdistusta ja aggressiota omistajaa kohtaan. Pienet koirat saavat vähemmän liikuntaa, vaikka monet niistä ovat hyvin aktiivisia ja tarvitsevat paljon liikuntaa ja muuta aktiviteettiä. Liikunnan määrä on yksi mahdollinen vaikuttaja häiriöihin. Tutkimuksissa pyöreäkalloisten koirien on todettu olevan ihmisystävällisempiä ja sosiaalisempia kuin pitkäkalloisemmat koirat.

Pelokkuus on vahvasti perinnöllistä, mutta se voi johtua myös puutteellisesta sosiaalistamisesta, emonhoidosta ja/tai huonoista kokemuksista. Tutkimuksessa tärkein pelokkuuteen vaikuttava tekijä oli puutteellinen emonhoito. Toisena oli sosiaalistaminen. Muita pelokkuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat ikä, perheenjäsenten ja koirien määrä (mitä enemmän, sitä rohkeampi koira), missä koira asuu (sisällä/ulkona), liikunta ja sukupuoli. Yleensä pelokkuus hälvenee iän myötä, mutta ääniarkuus kasvaa koiran vanhetessa. Kastroinnin/steriloinnin on todettu altistavan ääriarkuudelle ja eroahdistukselle. Vakavat puutteet emonhoidossa voivat aiheuttaa pelokkuutta, ahdistusta ja puutteita sosiaalisessa käyttäytymisessä ja alentaa kognitiivisia kykyjä. Emon muuttunut stressivaste ja epigeneettiset muutokset saattavat periytyä jälkeläisille. Aamuajan emonhoidon on todettu olevan tärkeämpää kuin muun ajankohdan.

Omistajan oma käyttäytyminen voi vaikuttaa koiran pelkoihin, esim. omistajan epäröinti uuden asian kohdatessa voi saada koirankin varovaiseksi. Koirien herkkyys omistajan käyttäytymiseen vaihtelee. On myös todennäköisempää, että ensimmäisen koiran omistajien koiralla on pelokkuutta tai koira-aggressioita kuin kokeneemmalla koiranomistajalla. Useamman koiran taloudessa koirilla on vähemmän pelkoja.

Koirille on tehty metabolomiikka-tutkimuksia (aineenvaihduntatuotteiden tutkimusta), jotta voitaisiin selvittää, onko aroilla erilainen metaboliaprofiili kuin rohkeilla koirilla. Arkojen ja rohkeiden koirien väliltä on löytynyt eroja 13 metaboliitissa, mutta aineenvaihduntaerot voivat olla joko käyttäytymisen seuraus tai syy. Hannes Lohella on tällä hetkellä meneillään metabolomiikkatutkimus, mutta se liittyy koirien terveyteen. 

Ääniarkuus

Ääniarkuus alkaa keskimäärin kaksivuotiaana. Luovutusikäistä pentua ei ole voitu testata äänivarmaksi, sillä useimmiten ääniarkuus alkaa vasta myöhemmin. Ääniarkuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat ikä, omistajan kokemus (ensimmäisen koiran omistajilla suurempi todennäköisyys omistaa ääniarka koira), yksinolo (ääniarat koirat ovat vähemmän yksin), liikunta (ääniarat sai vähemmän liikuntaa). Liikunta vapauttaa serotoniinia, joten se on yksi hoitokeino esimerkiksi koiran masennukseen.

33,4 % ääniaroista koirista on kokenut trauman. Todennäköisesti omistajan tai perheen muiden koirien reaktio ääniin ei "tartu", mutta toisten koirien läsnäolo rauhoittaa esimerkiksi ilotulitusta pelkäävää koiraa. Helpotusta ääniaran koiran stressiin voi saada painepaidasta, esim. Lymed tai Thundershirt tai lääkityksestä (Sileo).

Eroahdistus

Eroahdistusta voi olla vaikea "diagnosoida", sillä kaikki yksinolon ongelmat eivät ole eroahdistusta. Eroahdistusta esiintyy usein koirilla, joille omistaja on emotionaalisesti erityisen tärkeä. Tutkimuksessa eroahdistusta oli eniten kastroiduilla uroksilla ja niistä lähes puolet olivat myös ääniarkoja.

Katriina tekee SmartDOG-testejä, joista voi lukea lisää täältä. Testit perustuvat koirien kognitiotutkimuksessa käytettyihin menetelmiin ja niissä testataan mm. miten hyvin koira ymmärtää ihmisen elekieltä, koiran loogista päättelykykyä ja ongelmaratkaisukykyä. Kiinnostaisi viedä jossain vaiheessa omat koirat testiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti