Loka-marraskuun vaihteen kuulumisia

Viime aikoina ei ole tapahtunut mitään kummempaa. Toissa viikolla oli treenit, joihin en ollut valmistautunut mitenkään. Pistin Riolle kaksi vastakkaista mutkaputkea ja niiden väliin yhden hypyn. Tarkoituksena oli kai tehdä kahdeksikkoa esteiden välillä, mutta heti alkuun tuli huomattua, etten tosiaan ollut miettinyt treeniä sen kummemmin. Hyppy ei vain tuntunut mitenkään sopivan mukaan. Rio meni hypyn ohi ja oli kiinni kädessäni, jonka vuoksi se ei aina mennyt putkeen. Syy siihen oli ihan yksinkertainen; minulla oli juustopalat kädessä valmiina, kun palkka olisi silloin nopeammin saatavilla. Juusto oli ilmeisesti myös niin hyvää, ettei lelu kelvannut kuin vasta ihan lopuksi. Toinen syy leikkimättömyyteen saattoi olla metelöivä Miko. Me ei olla hetkeen aikaan oltu hallissa, joten Rio ei ole siellä ihan rennosti ja siihen vielä päälle jännitys Mikon ääntelystä. Videolla joitain pätkiä, mutta ei ole tosiaan meidän parhaimmistoa. Täytyy tämän viikon treeneihin valmistautua paremmin. Mikon kanssa tein rallytokoa. Kävelimme pitkin poikin hallia ja heitin tehtäviä päästä. Mikolla oli tosi kiva vire ja kaikki onnistui hienosti, vasemmalle käännöksetkin. Toissa viikonloppuna olisi ollut kooikereiden rallytokomestaruuskisat, joihin Mikonkin ilmoitin. Sen jälkeen tarkistin kipulääkkeen varoajan ja se olikin 28 vrk muistamani 14 vrk sijaan. Mikolla oli kisapäivänä vasta 23 vrk takana, joten jouduin perumaan ilmoittautumisen.

Juttelin tänään puhelimessa eläinlääkärin kanssa, joka ultrasi Rion viimeksi. Kerroin, että meille kuuluu samaa kuin ennenkin enkä huomannut Tardakilla olevan mitään vaikutusta. Rion juomista en ole seurannut kuin yhden viikonlopun ajan aikaisemmin, mutta kyllä se edelleen pissaa paljon ensimmäisillä koivennostoilla. Ell sanoi, että koirissa on eroja sisälle pissaamisen suhteen. Osa (suurin osa) ei koskaan pissaa sisälle ja jos pissaa, niin silloin on ollut äärimmäisestä hädästä kyse. Toisille koirille sisälle pissaaminen ei ole mikään ongelma, siis koiralle itselleen. Meillä Miko kuuluu ensimmäiseen joukkoon eli se pidättelee niin pitkään kuin mahdollista. Rio taas on jälkimmäistä porukkaa. Hyvä esimerkki lyötyy toissaviikolta. Olin syömässä aamupalaa, kun Rio meni eteisen matolle ja pissasi. Ulkonakin pissaa tuli vielä paljon, joten ilmeisesti sillä oli tosi kova hätä. Rio ei millään ilmoita, että ulos pitäisi päästä. Jatkotutkimuksia ell ei ehdottanut, vaan sanoi, että katsellaan. Jos sisälle pissaamiset lisääntyvät, niin sitten katsotaan uudestaan. Ajatuksena on käydä hakemassa "toinen mielipide" muualta eli varmaan YES:sta. Mutta katsellaan jatkoa jossain vaiheessa. Ylihuomenna Mikolla on hammaslääkäri, jonka hieman yläkanttinen hinta-arvio hirvittää sen verran, ettei Rion vaivoja selvitellä vielä. Mutta rokotukset voisi nyt käydä saattamassa ajan tasalle.

Tuntuu ihan oudolta, että nyt on jo ihan kunnon talvi. Olen skeptinen talven jatkumisen suhteen ja odotan, että kohta lämpö menee taas plussalle ja lumi sulaa. Sitä en tosin toivo, sillä talvi on kiva vuodenaika, niin kuin kaikki muutkin vuodenajat. Täytyy hyödyntää ihanat talviset maisemat ja ottaa kameraa mukaan lenkeille. Harmittavasti vain viikonloppuina on riittävän valoisaa kuvaamiselle. Lumessa on paljon hajuja, jotka kiinnostavat molempia koiria. Ei kyllä kastrointi ole ainakaan toistaiseksi vaikuttanut Mikon haisteluihin. Lauantaiaamuna satoi hiljalleen isoja lumihiutaleita. Rio yritti pyydystää hiutaleita ilmasta. Se oli tosi söpöä :D

Koirien ulkoilutuksia yhdessä ja erikseen on tullut mietittyä viime aikoina. Ulkoilutan koiria erikseen silloin, kun on aikaa ja jaksaa eli pääosin viikonloppuisin, joskus myös arki-iltoina. Mielelläni tekisin sitä useamminkin, sillä Rion kanssa on vielä paljon tehtävää, mutta arkisin ei vain voi, kun koirat joutuu jo muutenkin odottamaan pitkään ulospääsyä. Haukkumisia olen erityisesti pohtinut ja miettinyt, kuinka mukavaa on olla Mikon kanssa kahdestaan ulkona, kun se ei turhia hauku (yleensä). Mutta sitten, kun olen molempien kanssa samaan aikaan, niin Mikolla on haukku turhan herkässä. Tänään tuli päivälenkillä ihan hyvä esimerkki siitä, miksi erikseen ulkoilutus olisi hyvä juttu. Rio näki lenkin alussa vastaantulevan miehen, joka jostain syystä epäilytti Rioa. Normaalisti Rio ei juuri noteeraa vastaantulijoita. Rio päästi jonkun pienen äännähdyksen, jonka jälkeen Miko syöksähti hajujen pauloista kauheasti haukkuen. Sitten, kun se näki, ettei mitään ihmeellistä ollutkaan, se palasi hajujen pariin. Se tietenkin vahvisti Rion epäilystä ihmistä kohtaan. Rion ei tarvitse päästää kuin pieni murahdus, niin Miko ryhtyy kauheaan haukkuun. Ei onneksi aina, mutta usein. En tiedä, miksi se on niin epävarma kun Rionkin on mukana. Toinen tapaus sattui hieman myöhemmin. Rio taas näki epäilyttävän ihmisen, joka tuli meidän takana. Samaan aikaan sivusta päin oli tulossa koiria, joita Rio ei nähnyt. Yksi niistä haukkui ja Rio luuli haukun tulevan miehestä. Rio syöksähti peloissaan karkuun ja hihnan pituuden tullessa vastaan, Rio poukkoili edessäni, kun se halusi sekä mennä suoraan eteenpäin kauas miehestä ja katsoa taaksepäin, jotta se näkee missä mies menee. Tällä kertaa toisen koiran haukku vahvisti Rion epäilyä ihmistä kohtaan. Rio ei reagoinut mitenkään, kun mies käveli ohi ja taisi se todeta, ettei vaaraa ollutkaan. Rion kanssa haasteita löytyy monella saralla, samoista syistä kuitenkin.