lauantai 1. lokakuuta 2016

Hei sun heiluvilles!

Torstaina oli Mikon kastraatio. Ilmeisesti sitä jännitin, kun nukuin edellisen yön huonosti. Meillä oli aika heti aamusta, joten seitsemän jälkeen lähdettiin kävelemään kohti Mevettiä. Rion ei tarvinnut viettää työpäivää yksin (vaikka se olisi ollut ihan hyvä juttu), sillä isäntä on ollut koko viikon sairaslomalla. Miko ei kakannut kertaakaan 2,5 km kävelymatkan aikana ja se oli harmi juttu, sillä edellinen tyhjennys oli ollut keskiviikon päivälenkillä. Miko kulki matkan tosi reippaasti ja se otti usein kontaktia, mutta en voinut palkata siitä, kun ennen leikkausta piti paastota.

Ell vaaka näytti 14,3 kg. Hetken odottelun jälkeen ell Paavo Karihaara kutsui meidät huoneeseen. Miko oli kovin hermostunut ja se yritti päästä syliini. Kerroin eläinlääkärille Mikon eturauhasvaivojen historian ja hän kertoi, miten leikkaus suoritetaan. Sitten ell kuunteli Mikon sydämen ja pisti rauhoituspiikin takareiteen. Jäimme Mikon kanssa huoneeseen odottelemaan rauhoituksen vaikutuksen alkamista. Miko on aikaisemmilla kerroilla ollut pöydällä ja nukahtanut siihen, mutta nyt Miko laskettiin maahan. Ei ollut kiva katsella aineen vaikutuksen alkamista. Tuli vaan paha mieli, kun näki miten kovasti toinen yritti taistella väsymystä vastaan ja välillä jalat menivät kummallisiin asentoihin. Kun pystyssä pysyminen alkoi olla jo hyvin vaikeaa, yritin saada Mikon menemään maahan. Onneksi se sitten luovutti ja meni makaamaan. Siitä hetken päästä ell tuli hakemaan Mikon ja vei sen leikkaushuoneeseen. Minä lähdin töihin.

Lähdin töistä aikaisemmin, sillä Mikon olisi voinut noutaa jo kahdentoista aikoihin. Ensin hoidettiin maksut ja paperiasiat ja sitten jäin odottamaan Mikoa. Toinenkin asiakas oli odottamassa koiraansa, mutta arvasin Mikon tulevan, kun ovi aukesi, sillä ensin ei näkynyt koiraa ja hoitaja joutui sanomaan "tule vaan". Sieltä sitten hieman hoiperteleva Miko tuli ja ilahtui minut nähdessään. Vähän siinä silmät kostuivat, mutta nopeasti kokosin itseni ja kuuntelin hoito-ohjeet. Hoitaja sanoi, että Miko voi olla koko torstain vähän tokkurassa saatuaan opiaatteja ja piippailla. Ulkona Miko yritti kovasti päästä nuolemaan haavaa ja tuntui, että olen ihan pulassa, kun minulla ei ollut mukana kauluria tai mitään millä nuolemisen voisi estää. Soitin meille taksin ja pääsimmekin tilataksissa kotiin, joten Mikolla oli hyvin tilaa makoilla. Matkan se piippasi, mutta jätti onneksi haavan rauhaan. Kotona puin Mikolle haavapuvun.

Miko hieman kotiutumisen jälkeen

Torstain ja perjantain Miko piippaili välillä aika paljonkin, erityisesti silloin, kun joku oli lähdössä ulos tai oli ruuasta kyse. Haava on kiinnostanut niin paljon, että silloin, kun Mikoa ei voi pitää koko ajan silmällä, sillä on ollut myös kauluri. Muuten Miko voi nuolla kangasta haavan päällä tai reisiään. Puku ei ole niin tiukka, etteikö Miko pystyisi saada kangasta sivuun haavan päältä. Ulkona Miko on ollut hyvin reipas, vaikka matka kotoa ulos on ollut hankala, sillä Miko vähän väliä painuu maahan. Ensimmäisellä ulkoilukerralla Miko nosti kahdesti koipea ja halusi sitten takaisin kotiin. Sen jälkeen Miko on halunnut ulkoilla pidempään ja on välillä ollut kotiin menemistä vastaan. Torstaina joskus illemmalla Miko vihdoin kakkasi ja se oli varmasti helpotus kaikille :) Luulin, että koivennostaminen tai kakkiminen olisi kivuliasta, mutta hyvin on molemmat sujuneet. Mikolla on vatsa ollut vähän löysällä. Kipulääkettä (Rimadyl) olen antanut puolikkaan aamulla ja illalla.

Haava oli torstaina aika pahannäköinen, mutta perjantaina näytti jo paremmalta, kun turvotus ja punoitus oli lähtenyt. Ohjeena oli pitää haava puhtaana ja suihkuttaa haavaa noin 5 min, jos se likaantuu tai erittää. Torstaina satoi ja tuuli. Haava näytti pysyneen silti puhtaana, mutta kerran suihkuttelin sitä. Ilmeisesti suihkuttaminen kirveli tai sattui, joten en jatkanut sitä sen pidempään. Olen myös kokeillut Septidinillä puhdistaa haavan ympäristöä, mutta sekin tuntui ikävältä. Se vähän huolettaa, että onhan haava pysynyt riittävän puhtaana. Tikit ovat itsestään sulavia, joten niitä ei tarvitse käydä poistattamassa.

Mikolta tutkittiin nukutuksessa myös hampaat. Röntgeniin ei ollut aikaa, sillä en ollut tajunnut mainita asiaa ajanvarauksen yhteydessä. Soittelin siitä kyllä jälkikäteen, mutta Mikon jälkeiset ajat olivat jo menneet eikä Mikolle oltu tietenkään varattu enempää aikaa kuin leikkaus vie. Mikon yksi alaetuhammas heiluu ja ientaskut ovat syvät (ilmeisesti heiluvassa hampaassa?), joten ell suositteli hampaan poistoa. Muissa hampaissa ei ollut ongelmia, mutta Mikolla on hieman ientulehdusta ja hammaskiveä. Ell oli suositellut hampaan poistoa ja puhdistusta noin kuukauden päästä. Viime aikoina on ollut niin paljon menoja, eläinlääkäriin ja muutenkin, että täytyy vähän katsoa mihin väliin kaikki menot saa sovitettua. Vielä olisi Rion ultra ja rokotus edessä sekä koirien vakuutusmaksut, joka ei ihan pieni menoerä ole... Mikon kastroinnin toivottavasti saan vakuutukseen, kun se on terveydellisistä syistä tehty. Mikon näyttelyura jäi tähän. Olisin halunnut viedä sen pari kertaa vetskukehiin, mutta ell todistus kiveksistä ei kelpaa enää vuodenvaihteen jälkeen, joten en sitten sitä pyytänyt ollenkaan.

2 kommenttia:

  1. Tee keittosuolaliuosta, sillä on hyvä huuhdella haavaa (kunhan kuivaa kunnolla). Suhde on 9g merisuolaa/1 litra vettä, eli keität veden ja lisäät suolan, odotat että se liukenee ja viilennät. Ei kuivata haavaa, mutta desinfioi hellästi.
    Minun lävistykseni ja koirien haavat (myös Siriuksen kastrointihaava) ovat parantuneet hyvin suolavedelle huuhtelulla :)

    VastaaPoista