Virkistystä luonnosta

Kävin tiistaina kävelemässä Mikon kanssa Maunulan luontopolulla. Luontopolku on avattu vasta viime kesänä ja pituutta sillä on 3,3 km. Meiltä on matkaa polulle ehkä 1,3 km. Polun alkupäähän matkaa on 2 km, mutta kiertämisenhän voi aloittaa mistä vain. Alkuun kuljimme tuttuja maisemia, mutta Maunulan ulkoilumajan jälkeen kuljimme reiteillä, joilla en ole ennen käynyt. Polku kulki ihania metsäreittejä ja varsinkin 2-3 km välillä tuntui kuin olisi metsänsiimeksessä, jossain kaukana kaupungista. Niissä maisemissa sielu lepäsi. Keskuspuistossa on tullut aika paljon kierreltyä, mutta en tiedä miten Maunulan metsät on jäänyt välistä. Tuolla alueella on ollut ampumarata, joka on suljettu 50 vuotta sitten. Sen jäljiltä maaperässä on lyijyä, jota on kertynyt alueen marjoihin ja sieniin raja-arvot ylittävä määrä. Metsän laidalla olikin useampia kylttejä, joissa kerrottiin miltä alueelta marjoja ja sieniä ja ei suositella poimittavan. Luontopolku kulki myös Maunulan uurnalehdon poikki, mutta kiersimme sen. Portilla ei ollut koirakieltomerkkiä, mutta ajattelin, ettei silti välttämättä ole sopivaa mennä sinne koiran kanssa. Yhteensä kävelimme 6,66 km ja aikaa meni 1h 45 min.

Maunulan luontopolku

Tänään torstaina kävin ensimmäistä (ja varmaan  viimeistä) kertaa tänä vuonna vapaatreenaamassa meidän kentällä. Ajatuksena oli tehdä jotain pientä agilityn saralla ja hieman rallytokoa. Tein lyhyen pätkän, jossa oli A, sen jälkeen takaakiertohyppy, jolla käännyttiin ympäri, sitten putki A:n kanssa samassa linjassa ja lopuksi kepit ehkä noin 45 asteen kulmassa putkelta. Teimme ensin keppejä muistinvirkistykseksi. Pieni radanpätkä meni ihan hyvin, mutta jokin takaakierrossa mätti ja se sai Mikon vauhdin hiipumaan. Ainoastaan ensimmäinen kerta oli hyvä. Kepeillä oli myös jotain hämminkiä. Muuten ne meni hyvin, mutta välillä Miko puolen välin jälkeen skippasi muutaman kepin ja jatkoi sitten normaalisti loppuun. Puomia teimme yksittäin ja ensimmäisen kerran jälkeen se meni ihan reippaasti. Mikolla on niin hyvässä muistissa viime elokuun lentokeinu, että se aina ensimmäiselä kerralla puomilla hidastelee alussa. Rallytokoa teimme lopuksi ja teimme useita liikkeitä putkeen, mitä nyt milloinkin tuli mieleen. Välillä palkkasin vasta lopuksi ja välillä liikkeiden välissä. Nytkin oli paineistumista nähtävissä.

Agikentältä jatkoimme Vuosaareen ja Uutelan luontopolulle. Uutelassa on kaksi luontopolkua, 2,5 ja 1,5 km, jotka muodostavat kahdeksikon, jos ne kävelee peräkkäin. Itä-Helsingin luonto ei ole ollenkaan tuttua, mutta kuvien perusteella siellä varsinkin nättejä rantoja. Eikä tarvinnut pettyä. Maisemat olivat hienoja. Oli kiva välillä käväistä rannassa, jossa Miko pääsi kahlailemaan. Yhdessä risteyksessä luontopolkuviitta oli käännetty väärään suuntaan, joten siksi 4 km kohdilla tulee ylimääräinen lenkki.

Uutelan luontopolku

Ihanaa, että kaupungista löytyy hyviä ja isoja ulkoilualueita. Toivottavasti myös pysyvät virkistyskäytössä eikä metsiä kaadeta asuntojen tieltä. Nyt mieli levänneenä on hyvä palata töihin.