Misseilyä ja Agirotu 2015

Lauantaina Miko pyörähti vuoden tauon jälkeen näyttelykehässä. Näyttely oli Tuusulassa, jonne pääsimme Kaisan, Henrikan ja Hilaryn kyydillä. Kiitos heille! Olen nyt jo kokenut Kehäradalla kävijä, kun lauantaina tuli ajettua rataa myötä- ja vastapäivään ;) Menimme siis junalla Vantaan kautta Puistolaan. Kyllähän siitä voi seutumatkan maksaa, että pääsee Länsi-Helsingistä Koillis-Helsinkiin ilman vaihtoja :)

Päivä oli hyvin lämmin eikä näyttelypaikalla ollut juurikaan varjoa. Miko sai viilennystä kosteasta loimesta. Meidän vuoroa ei onneksi tarvinnut kauaa odotella. Kaikki neljä näyttelyyn ilmoitettua kooikeria, urokset Velmu ja Miko sekä nartut Vonne ja Hilary, olivat omissa luokissaan. Velmun olin nähnyt viimeksi pentuna viime syksynä ja nyt siitä oli kasvanut komea nuorukainen. Mutta niin pieni! Uroksilla oli sellaiset 8 cm kokoeroa...

Miko oli turhan kiinnostunut nurmikon hajuista, joten liikkeissä sen pää tahtoi pysyä maassa. Namia en antanut ollenkaan, vaikka niitä oli kädessä, sillä tuomari ei halunnut, että nameja käytetään. Liikkeiden jälkeen tuomari tutki Mikon. Vaikka kopelointia on viime aikoina tehty aika vähän, niin hyvin meni. Tuomarin poistuttua yritin saada Mikon seisomaan hyvin. Hetken päästä tajusin, että tuomari oli kaivamassa mittaa. Käänsin Mikoa sen verran, ettei se näe, kun tuomari tulee mitan kanssa. Mittaaminen meni ihan hyvin, mutta tuomarin mielestä mittaustulos ei ollut riittävän tarkka (vaikka mittaus meni ihan ok, niin ei Miko nätisti suorin jaloin seisonut). Sanoin tuomarille, että käännän vielä vähän koiraa, sillä se pelkää mittaa. Sitten tuomari lähti pois. Luulin jo, että EVA tulee, mutta aikansa saneltuaan arvostelua nousi sininen kortti eli Mikolle EH. Tuomarin ei juurikaan nähty muuta jakelevan kuin ERIä ja SA:ta, mutta poikkeus vahvistaa säännön :) EH on Mikolle hyvä tulos. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että kesken arvostelun sanelun tuomari tuli vielä katsomaan Mikoa, mm. hampaat. Esitin Mikoa seisten enkä kyykistynyt Mikon viereen, kuten normaalisti teen ennen kuin tuomari tulee tutkimaan. Miko ei yhtään väistänyt tai suhtautunut tuomariin epäluuloisesti. Ja tuomari oli vielä mies. Kyykistyn aina Mikon viereen siksi, että jos seison, niin Miko todennäköisesti väistää (ja murisee).

Tuusula kr 4.7.2015
Blaz Kavcic, Slovenia: Too big male. Strong in construction. Strong, masculine head. Topline not completely firm. Heavy, long body. Long and strong legs. Changing coat. Medium balance in movement. VAL-EH VAK1

Big, strong, heavy. Iso Miko ainakin on, mutta ei raskas :)

Lämmin oli!

Sunnuntaina oli Agirodun vuoro Nastolassa. Kahtena viime vuonna olemme osallistuneet ALO-joukkueeseen ja tänä vuonna Miko oli 2. varakoira ALO-joukkueessa. Mikolle ei (onneksi) ollut tarvetta, joten jätin sen kotiin. Miko olisi kyllä kovasti halunnut tulla mukaan. Sen jälkeen, kun aloin pakata reppua, Miko seurasi kotona joka paikkaan. Vessaan se ei päässyt mukaan, joten se jäi oven taakse vinkumaan... Lähtiessä jouduin pistämään oven Mikon nenän edestä kiinni, niin kovasti se oli tulossa mukaan. Helpompi oli kuitenkin ilman Mikoa.

Sunnuntaina oli onneksi viileämpi ilma, mutta harmittaa, että onnistuin polttamaan käteni. Tarkoituksena oli pistää aurinkorasvaa heti kisapaikalla, mutta kun heti vastaan tuli tuttuja ja sitten taas lisää tuttuja, sitten alkoi pukukulkue, sitten menin syömään ja sitten alkoi joukkuekilpailut ja sitten lähdin jo kotiin, niin en sitten missään vaiheessa ennättänyt rasvailla. Aurinkokaan ei porottanut kuumasti ja välillä oli jopa viileä.

Oli mukava reissu ja oli taas kiva tavata tuttuja, ihmisiä ja koiria. Ilman koiraa sai välillä tehtäväksi pidellä muiden koiria. Mikäs siinä, kivoja olivat eivätkä haikailleet omistajiensa perään :) Kuvia löytyy täältä.

Melkein heti kotiuduttuani lähdimme Mikon kanssa hyppytekniikkatreeneihin. Teimme etäisyyksiä ja korkeutta. Etäisyyksissä Mikolla oli hyvä vauhti, korkeus meni rauhallisemmin. Korkeutta nostettiin 30 cm:stä 40 cm:iin.