Jäniksen perässä rinnettä alas

Kävin viime maanantaina näyttämässä kättäni lääkärillä, vaikka sormi oli jo lähtenyt ihan hyvin paranemaan. Lääkäri meinasi, ettei ole syytä kuvata ja peukalon pitäisi parissa viikossa parantua. Hän kuitenkin pisti lähetteen fysioterapeutille, jonka luona kävin keskiviikkona. Se olikin ensimmäinen kerta, kun minä kävin fyssarilla :) Tosin ei siellä nyt muuta, kuin taivuteltu peukaloani ja fyssari pisti kinesioteippiä tukemaan peukaloa. Oikeaa kättä voi ihan hyvin käyttää, mutta ulkona pidän Mikon hihnaa enemmän vasemmassa kädessä, koska en voi taivuttaa oikeaa peukaloa niin, että saisin kunnon otteen.

Paloheinän huipulla hetkeä ennen ei niin
hallittua laskeutumista

Kävimme perjantaina Mikon kanssa lenkkeilemässä Pitkäkoskelle ja takaisin. Matkaan kului aikaa 3 tuntia ja kilometrejä kertyi 13. Meiltä on Pitkäkoskelle reilu 4 km, mutta ei me menty ihan suorinta reittiä. Menomatkalla kävimme Paloheinän huipulla. Vaihdoin ylhäällä Mikolle flexin, sillä ajattelin, että niin olisi helpompi mennä jyrkkä polku alas. Vastaan oli myös tullut niin vähän ihmisiä, että olisi ihan ok antaa Mikolle enemmän liikkumavaraa. Huipulta olisi päässyt alas hiekkatietäkin pitkin, joka ei olisi ollut yhtä jyrkkä. Lähdimme kuitenkin polulle. Eikä mennyt kuin hetki, kun jänis tuli polulle ja ennen kuin ehdin reagoida, Miko syöksyi jäniksen perään. Flexin takia Miko sai kiihdytettyä ihan kunnolla, joten kun hihna loppui, niin nykäisy oli sen mukainen. Lähdin juoksemaan rinnettä alas, sillä se oli niin jyrkkä, etten pystynyt tekemään mitään muutakaan kuten jarruttamaan tai estämään Mikon juoksua. Siinä juostessa ehdin ajatella, että jos kompastun ja kaadun eteenpäin, niin voi käydä huonosti. Kaatuessani nimittäin ihan varmasti pyörisin rinteen alas. Siksi ajattelin taaksepäin kaatumisen olevan paras vaihtoehto. Lähdin nojautumaan taaksepäin ja hetken päästä toinen jalka lipesi alta, sillä rinne oli kostea. Siihen mätkähdin maahan ja Mikon vauhti pysähtyi. Jonkin aikaa seisoskelin rinteessä ja pidin Mikoa istumassa, jotta se rauhoittuu ja hengitys tasaantuu. Ja kun Miko tuntui unohtaneen pupun, lähdimme hitaasti alas hihna lyhyenä. Alhaalla vaihdoin perushihnan takaisin. Mietin sitten, että olisi toki voinut olla ihan fiksua vain päästää flexistä irti. Flexi olisi varmaan rikkoutunut enkä tiedä kuinka kauas Miko olisi jäniksen perässä juossut. Onneksi ei käynyt kummemmin. Oikeaan polveen tuli vähän nirhaumaa ja mustelma sekä vasempaan kämmeneen mustelma. Ja vaatteet oli kurassa. Onneksi tosiaan niitä muita ihmisiä ei juurikaan tullut vastaan :) Eikä kukaan tainnut nähdä meidän syöksyä, joten Youtube-materiaalia ei liene luvassa :)

Pitkäkoski

Miko hyppii kiveltä toiselle

Oli aika yllättävää, että jänis sai tuollaisen reaktion aikaan. Yleensä Miko vähän laiskasti syöksähtää pupun perään, mutta hihnan kiristyttyä se antaa pupun olla tai sitten Miko ei reagoi pupuun mitenkään. Syynä oli varmaan se, ettei flexin vuoksi tullutkaan nopeasti stoppia ja Miko pääsi jatkamaan juoksua, kun en pystynyt pysähtymään. Oravat on sitten toinen asia. Aikaisemmin en kokenut Mikon reaktiota oraviin ongelmana, mutta nyt on toisin. Täällä Pohjois-Haagassa meidän lenkkireiteillä on enemmän oravia kuin Kannelmäessä ja se on voimistanut Mikon reagointia. Tällaisessa tilanteessa vastaehdollistaminen lienee aika kova sana, mutta onkohan se jo liian myöhäistä...

Sunnuntaina kävin Tainan kanssa katsomassa Aian ja Lokin kolmeviikkoisia pentuja. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt noin pieniä pentuja. Olihan ne ihan mielettömän söpöjä! Mutta onhan vanhemmat pennut vähän touhukkaampia :) Sain ruokkia pikkuisen Murun, jolta nisän imeminen ei onnistu. Pentuja enemmän rapsutuksia sai kuitenkin vanhemmat koirat ja kotiin tultuani Mikon nenä kävi housuni ja käteni hyvin perusteellisesti nuuhkien läpi.

Sunnuntai-iltana kävimme vielä hyppytekniikkatreeneissä. Teimme ensin etäisyyksiä, jossa toiseksi viimeistä rimaa nostettiin 40 cm:iin asti ja sitten okseria, jossa myös nostettiin rimoja 40 cm:iin asti. Miko ei ole pitkään aikaan hyppinyt korkeita hyppyjä, joten nostan rimoja vähitellen. Muuten Miko hyppi ok, mutta jostain syystä okserille tultaessa Miko siirtyi vasemmalle päin eikä siis hypännyt keskeltä.