Ekaluokkalainen

Tiistain agilitytreeneissä oli aiheena loivat käännökset ja pimeät putkikulmat. Koska Miko taas tuntui olevan tyttöjen pauloissa, niin teimme ensin putkelle 4 asti. Putkelta taisi tulla kielto ja Miko laukkasi kohti toista kenttää, jossa oli tyttökoira treenaamassa, mutta onneksi sitten vaihtoi suuntaa. Miko juoksi kentän toiselle laidalle ja jäi haistelemaan hajuja. Meidän kentällä oli kaksi pistettä, joista toisella oli myös tyttö treenaamassa, mutta hajut olivat mielenkiintoisempia. Tämän jälkeen ei enää tytöt tai hajut aiheuttanut ongelmia. Onneksi. Kentällä oli edellisenä päivänä käynyt juoksuinen narttu. Jatkoimme harjoituksen tekemistä lyhyissä pätkissä ja ne menivät hyvin. Hypyllä 7 minun olisi pitänyt kääntyä aikaisemmin. Pimeää putkikulmaa harjoiteltiin pätkällä, jossa oli muutama hyppy ja mutkaputki. Pimeä putkikulma onnistui hyvin sen jälkeen kun aloin ohjaamaan, pelkkä putki-käsky ei oikein riittänyt... Yksi sylkkärikin mahtui tähän pikkuharjoitukseen, mutta se ei vaan toiminut.

Tänään oli The Päivä eli meidän kisauran korkkaus agilityssa. Ennen tätä päivää en kauheasti jännittänyt, mutta hermoilu alkoi kun oli aika lähteä töistä. Osallistuimme yhdelle hyppyradalle Purina Openissa, jossa voi kisata myös epävirallisesti. Kiva juttu oli se, että kisoihin pystyi ilmoittautumaan vielä samana päivänä. Mikon ilmoitin sunnuntaina. Ihan kiva oli myös se, ettei siksi lähtölistoja ollut etukäteen nähtävillä. Kukaan ei voinut bongata meitä :D Huono juttu taas se, ettei ollut muuta tietoa aikataulusta, kuin milloin kisat alkavat. Virallisesti kisaavien määrä oli tiedossa, mutta ei epävirallisten. Olimme hyvissä ajoin paikalla, joten odottelua tuli noin 1,5 h. Hypäri oli ihan kivanoloinen. Perus jännityksen ja hermoilun lisäksi hermoilin sitä millainen Miko on. Hyvin lämmin ilma ei ole ihan parhaita kelejä Mikolle, joka oli hyvin löysän oloinen. Jännitin myös sitä, etten jaksaisi juosta koko rataa. Rataantutustumisessa viimeistään selvisi, että radalla täytyi juosta ja kovaa. Oli hieman huolestuttavaa, että jo rataantutustumisessa unohdin radan. Luokassa oli reilu 30 maksia ja meillä (huonon onnen) numero 13. Tuomarina oli Johanna Nyberg. Valitsin muuten tämän kisan meidän ensimmäiseksi siksi, että alun perin tuomarina piti olla Jari Suomalainen.

Siinä vaiheessa kun kaivoin namit esille Mikokin piristyi. Lähtöön Miko jäi istumaan ja tarkoituksena oli kutsua se melko läheltä, koska viime kesänä meillä oli ongelmana ensimmäisen hypyn kiertäminen. Miko lähtikin ennen aikojaan enkä saanut ihan sellaista etumatkaa kuin toivoin. Jäin jo heti ensimmäisellä putkella jälkeen ja Miko teki sitten omat ratkaisunsa ja hylly napsahti. Mikon spurtin jälkeen rata jatkui ja erityisen tyytyväinen olen onnistuneeseen takaaleikkaukseen ja keppeihin. Kohta olin taas myöhässä ja Miko teki omat ratkaisunsa. Ja kohta taas uudestaan. Radan lopussa, siinä vaiheessa kun Miko jo syöksyy kohti putkea, joka ei ollut seuraava este, minä vasta aloitan valssin. En sitten sen enempää ollut myöhässä... Mutta kaikesta huolimatta olen hyvin tyytyväinen meidän kisadebyyttiin. Miko kulki hyvällä vauhdilla ja kepit onnistuivat. Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavia koitoksia :)

Kotona Mikon päästä löytyi kaksi kävelevää punkkia, molemmat sellaisia hyvin pieniä nymfejä. Siitä tulikin mieleen, että Bayvantic odottelee edelleen pakkauksessaan...