Kastrointipäivitys

Meidän elämään ei kuulu mitään erikoisempaa treenipäivien välillä, joten ei oikein ole muuta päivitettävää. Tässä nyt kuitenkin lyhyesti muut kuulumiset.

Mikon kastroinnista on nyt 8 viikkoa. Haava parani aikaa sitten, mutta hieman hammaslääkärin jälkeen huomasin, että haavasta sojottaa jotain. Ilmeisesti kyseessä oli sulamaton tikin pala. Se oli sen verran tukevasti kiinni, ettei se lähtenyt kevyesti vetämällä irti. Jossain vaiheessa kiinnitin huomiota siihen, että Miko nuolee jalkoväliään normaalia useammin. Kurkistus haaroihin paljasti, että Miko oli ilmeisesti itse repinyt tikin pätkän pois ja näytti siltä, että vähän ihoa on lähtenyt. En halunnut pistää Mikolle kauluria estämään nuolemista, sillä joka kerta, kun Mikolta ottaa kaulurin pois, alkaa pitkä nuolemissessio haaroissa. Sillä ei ole merkitystä, minkä vuoksi kauluri on, sillä niin käy aina. Se tuntuu olevan loputon kierre. Miko oli kuitenkin nuollut haavaa enemmän kuin ajattelin, joten kauluri oli pakko ottaa käyttöön, ettei Miko saa tulehdusta aikaan. Pistän ärtyneisiin kohtiin Vetramiliä pari kertaa päivässä. Toivottavasti iho paranisi pian. Miko tiputtaa taas turkkiaan. Samalla kuitenkin rintakarvat ja housut ovat tuuhentuneet. Turkissa näyttäisi hieman näkyvän kastroinnin vaikutukset. Turkin laatuun tosin vaikuttaa karvanlähtö, mutta karvaa tuntuu kasvavan pikkuhiljaa. Muita muutoksia ei edelleenkään ole näkynyt.

Koiramessu -viikonloppuun on enää kaksi viikkoa. Se on sellainen tapahtuma, johon täytyy joka vuosi osallistua. Viime vuosi oli varmaan ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun minulla oli koira ilmoitettuna näyttelyyn. On paljon kivempi mennä ilman koiraa, mutta hieman harmittaa, että ei sitten mentykään Rion kanssa viimeisiin junnukehiin. Toiselta tuomarilta Rio on jo saanut EH:n, joten hänelle ei siihen hintaan olisi kannattanutkaan ilmoittaa, mutta toinen olisi varmasti tykännyt Rion koosta. Mutta tuskin sitten muuten olisi tykännyt, joten ei titteleitä olisi tullut kuitenkaan :)  Tänään julkaistiin näyttelyiden aikataulut, joten pääsen suunnittelemaan viikonlopun ohjelmaa ja ostoslistaa. Riolle meinaan ainakin ostaa BoT-loimen ja uuden hihnan, sillä pelkään, että nykyinen nahkahihna menee joku päivä poikki. Puruluita ja ruokaa on myös toiveissa ostaa messuhintaan. Ehkä pitää takkejakin katsoa, kun tilaukseni Helsitarelle ei näytä tuottavan tulosta... Kaikkein mieluiten haluaisin Riolle takin samaa mallia kuin Mikolla on, sillä tykkään siitä, mutta tilausvahvistusta ei kuulu, vaikka olen peräänkin kysellyt.

Olen suunnitellut Riolle loppuja terveystarkkeja tammi-helmikuulle. 3,5 viikon kuluttua Rio on jo 1,5 -vuotias, joten alkaa olla sopiva aika röntgenkuville. Rion sisaruksista yksi ja Lokin ensimmäisestä pentueesta kolme on käynyt kuvissa ja kaikilla on ollut lonkat A:ta, joten toivottavasti Riolle tulee myös yhtä hyvät tulokset. Mutta yksi huolenaihe on. Molemmista pentueista on yhdeltä kuvattu myös selkä virallisesti ja molemmilla oli jotain pientä häikkää, LTV1 (nikamaepämuodostuma ensimmäisessä ristiluun nikamassa) ja VA1 (viimeisessä kaularangan nikamassa vajaakehittyneet kylkiluut). Onneksi vain pientä, joka ei haittaa elämää, mutta jollain voikin olla jotain vakavampaa. Riokin on vielä tuommoinen köyryselkä...

Perjantain treenit

Rio ja fasaani

Perjantaina oli treenipäivä. Riolle suunnittelin esteen tarjoamista sekä hypyllä että putkella. Matkalla reitin varrelta löytyi kuollut fasaani. Rio oli siitä kiinnostunut ja päästin sen haistelemaan. Varovasti Rio haisteli lintua ja jatkoi sitten matkaa. Mikoa ei kiinnostanut yhtään, vaikka riistalinnut sitä yleensä kiinnostaa. Yritin ottaa kuvaa, kun Rio haisteli fasaania, mutta onnistuin kahdesti tiputtamaan puhelimen hankeen. Paluumatkalla otin kuvan, mutta silloin ei enää kumpaakaan lintu kiinnostanut. Ilmeisesti kipulääkkeestä on ollut hyötyä, sillä menomatkalla Miko lähti haastamaan Rioa leikkiin kolmesti.

Aloitimme treenit Rion kanssa hypyn tarjoamisella. Se meni hyvin, sillä Rio tiesi mikä on homman nimi. Vaihtelin omaa sijoittumistani esteeseen nähden ja muistin olla molemmilla puolilla estettä.

Mikon kanssa teimme rallytokoa samoin kuin edellisellä kerralla eli kävelimme ympäri hallia tehden erilaisia kylttejä, mitä mieleen tuli. Mikon vire oli hyvä, joten tehtävätkin onnistuivat hyvin. Hitaassa vauhdissa Mikon takapuoli taisi pariin kertaan painua maahan.

Seuraavana Rion kanssa yritin putken tarjoamista lyhyellä putkella. Pari kertaa onnistui, mutta sitten Rio alkoi yrittää kaikkea muuta. Vieressä oli kepit ja niillä Rio yritti jotain tehdä. Ei kuitenkaan pujotella :) Lopulta Rio meni keppien vieressä olleelle hypylle. Siirryin sitten sinne ja jatkoimme hypyn tarjoamista kahdella hypyllä. Rio tajusi nopeasti idean, kun seisoin kahden hypyn välissä. Sitten meni vaikeammaksi, kun siirryin toisen hypyn vierelle. Mutta ei se kauaa vienyt, että Rio lähti hyppäämään myös toista hyppyä. Ensin se yritti mm. läiskiä tassulla rimaa.

Ajattelin lopuksi päästää pojat leikkimään, sillä Miko oli oman vuoron jälkeen yrittänyt Rioa leikkiin. Vähän pojat leikkivätkin, mutta Mikolla olikin hajut enemmän mielessä. Tein sitten vielä Rion kanssa vähän tokoa eli seuraamista ja perusasentoa.

Miko hammaslääkärissä

Keskiviikkoaamuna vein Mikon Mevettiin hammashuoltoon. Vaaka näytti 14,2 kg, eli Miko painoi 100 g vähemmän kuin ennen kastraatiota. Hieno juttu, ettei paino ole lähtenyt nousuun. Kastroinnin jälkeen kävin Peten Koiratarvikkeen Tammiston myymälän avajaisissa, jossa mm. katselin uusia nappuloita Mikolle. Päädyin Canaganin Light/senior -ruokaan. Sain apua hyvin asiantuntevan oloiselta myyjältä. Hän ehdotti, että ruokaa vaihtaisi vasta sitten, jos painoa alkaa tulla, mutta halusin vaihtaa heti, sillä Mikoon tarttuu paino helposti. Toisaalta en tiedä, onko sillä mitään väliä, mitä nappulaa Miko syö, sillä pääosin sen päivittäisestä ruuasta 0,5 dl on nappulaa. Silloin tällöin Miko syö enemmän nappulaa, sillä välillä raakaruoka loppuu tai en jaksa paloitella pötköjä annoksiksi.

Mikon hammashuollon teki Elise Luttinen-Aho, joka on perehtynyt hampaisiin. Tarkoituksena oli poistaa heiluva etuhammas, ottaa hampaista röntgenkuvia ja poistaa hammaskiveä. Pyysin ensin tutkimaan Mikon selkää ja takaosaa, sillä muutaman kerran kastraation jälkeen Mikon selkä on tuntunut olevan kipeä. Lihakset sillä kyllä on jumissa, joten fyssariaikaa on jo jonkin aikaa pitänyt varata. En ole sen kummemmin ollut huolissani, sillä Miko on ihan normaalisti hyppinyt sänkyyn ja leikkinyt Rion kanssa. Lihaksista ell kirjoitti näin: "Rintarangassa lihaksisto kauttaaltaan aristava, lannerangan loppuosassa lievää arkuutta. Molemmin puolin etureidet ja iliopsoakset lievästi aristavat. Lievää epämukavuutta lonkkien ääriojennuksessa." Miko olikin enemmän jumissa, kuin mitä olin osannut ajatella. Ell kovasti suositteli fysioterapiaa ja määräsi viikon Rimadyl kuurin selän kipuiluun. Tarvittaessa kipulääkettä tulee antaa myös fysioterapian jälkeen, jos Mikoa "joudutaan käsittelemään rankasti". Sitten ell kuunteli sydämen ja pisti piikin takareiteen. Tällä kertaa Miko pisti vähemmän väsymystä vastaan kuin viimeksi ja se tuntui rauhoittuvan nopeammin. Mikon nukahdettua lähdin kotiin.

Olin flunssan vuoksi pari päivää sairaslomalla ja siksi pääsin hakemaan Mikon jo puolenpäivän jälkeen. Käynti maksoi ihan reilusti (130 €) hinta-arviota vähemmän, joten mitään yllätyksiä ei ainakaan ollut tullut. Miko huomasi minut heti, kun se pääsi ovesta vastaanoton puolelle ja lähti kovasti vetämään kohti. Miko oltiin vasta hetki aikaisemmin otettu tipasta pois. Miko oli yllättävän pirteä, mutta hoitaja sanoi, että todennäköisesti se menee kotona heti nukkumaan. Kaikki oli mennyt hyvin eikä etuhammasta ollut tarvinnut poistaa. Heiluminen oli ihan normaalia. Sama hoitaja oli meillä myös Rion ultrassa ja hän on kyllä ihanan pirtsakka ja iloinen :) Hän selitti, kuinka hän oli ollut ihan ihmeissään nähdessään Mikon hampaat. Nehän oli kuin kaksivuotiaalla :) Kovasti hän kehui Mikon hammaskaluston kuntoa. En kyllä voi ottaa siitä kunniaa itselleni, sillä en ole harjannut Mikon hampaita eikä Miko juurikaan järsi mitään kovaa. Nyt se on alkanut syödä hirvipuruluita, mutta en tarjoa niitä Mikolle yhtä usein kuin Riolle. En usko, että päivittäisillä Dentastixeilla on osaa eikö arpaa :) Mikolla on "oikea" syljenkoostumus, onneksi.

"Narkoosissa hampaat puhdistettiin ultraäänilaitteella, jonka jälkeen hampaat tarkistettiin ja lopuksi hampaat kiillotettiin.

Mikon hampaat ovat terveet, ikenissä lievää ientulehdusta, joka paranee nyt kun hammaskivi ja plakki poistettiin. Ylhäällä etuhampaiden 102, 202, vasemmalla alhaalla M3 (311), oikealla alhaalla M2 (410) hampaiden etuosassa hieman syventyneet ientaskut (3mm) -> rtg-kuvat ok. Alaetuhampaissa 301, 401 normaalia alaetuhampaan liikkuvuutta (ei hampaiden heilumista) -> rtg-kuva alueelta ok."

Ell suositteli, että hampaita alettaisiin harjata. Täytyy yrittää ottaa se tavaksi molempien kanssa.

Miko yritti kotona ensin pysyä hereillä (eikä näyttänyt iloiselta :D )

Ennen ja jälkeen kuvia:

(Rio molemmissa kuvissa taustalla :D )

Loka-marraskuun vaihteen kuulumisia

Viime aikoina ei ole tapahtunut mitään kummempaa. Toissa viikolla oli treenit, joihin en ollut valmistautunut mitenkään. Pistin Riolle kaksi vastakkaista mutkaputkea ja niiden väliin yhden hypyn. Tarkoituksena oli kai tehdä kahdeksikkoa esteiden välillä, mutta heti alkuun tuli huomattua, etten tosiaan ollut miettinyt treeniä sen kummemmin. Hyppy ei vain tuntunut mitenkään sopivan mukaan. Rio meni hypyn ohi ja oli kiinni kädessäni, jonka vuoksi se ei aina mennyt putkeen. Syy siihen oli ihan yksinkertainen; minulla oli juustopalat kädessä valmiina, kun palkka olisi silloin nopeammin saatavilla. Juusto oli ilmeisesti myös niin hyvää, ettei lelu kelvannut kuin vasta ihan lopuksi. Toinen syy leikkimättömyyteen saattoi olla metelöivä Miko. Me ei olla hetkeen aikaan oltu hallissa, joten Rio ei ole siellä ihan rennosti ja siihen vielä päälle jännitys Mikon ääntelystä. Videolla joitain pätkiä, mutta ei ole tosiaan meidän parhaimmistoa. Täytyy tämän viikon treeneihin valmistautua paremmin. Mikon kanssa tein rallytokoa. Kävelimme pitkin poikin hallia ja heitin tehtäviä päästä. Mikolla oli tosi kiva vire ja kaikki onnistui hienosti, vasemmalle käännöksetkin. Toissa viikonloppuna olisi ollut kooikereiden rallytokomestaruuskisat, joihin Mikonkin ilmoitin. Sen jälkeen tarkistin kipulääkkeen varoajan ja se olikin 28 vrk muistamani 14 vrk sijaan. Mikolla oli kisapäivänä vasta 23 vrk takana, joten jouduin perumaan ilmoittautumisen.

Juttelin tänään puhelimessa eläinlääkärin kanssa, joka ultrasi Rion viimeksi. Kerroin, että meille kuuluu samaa kuin ennenkin enkä huomannut Tardakilla olevan mitään vaikutusta. Rion juomista en ole seurannut kuin yhden viikonlopun ajan aikaisemmin, mutta kyllä se edelleen pissaa paljon ensimmäisillä koivennostoilla. Ell sanoi, että koirissa on eroja sisälle pissaamisen suhteen. Osa (suurin osa) ei koskaan pissaa sisälle ja jos pissaa, niin silloin on ollut äärimmäisestä hädästä kyse. Toisille koirille sisälle pissaaminen ei ole mikään ongelma, siis koiralle itselleen. Meillä Miko kuuluu ensimmäiseen joukkoon eli se pidättelee niin pitkään kuin mahdollista. Rio taas on jälkimmäistä porukkaa. Hyvä esimerkki lyötyy toissaviikolta. Olin syömässä aamupalaa, kun Rio meni eteisen matolle ja pissasi. Ulkonakin pissaa tuli vielä paljon, joten ilmeisesti sillä oli tosi kova hätä. Rio ei millään ilmoita, että ulos pitäisi päästä. Jatkotutkimuksia ell ei ehdottanut, vaan sanoi, että katsellaan. Jos sisälle pissaamiset lisääntyvät, niin sitten katsotaan uudestaan. Ajatuksena on käydä hakemassa "toinen mielipide" muualta eli varmaan YES:sta. Mutta katsellaan jatkoa jossain vaiheessa. Ylihuomenna Mikolla on hammaslääkäri, jonka hieman yläkanttinen hinta-arvio hirvittää sen verran, ettei Rion vaivoja selvitellä vielä. Mutta rokotukset voisi nyt käydä saattamassa ajan tasalle.

Tuntuu ihan oudolta, että nyt on jo ihan kunnon talvi. Olen skeptinen talven jatkumisen suhteen ja odotan, että kohta lämpö menee taas plussalle ja lumi sulaa. Sitä en tosin toivo, sillä talvi on kiva vuodenaika, niin kuin kaikki muutkin vuodenajat. Täytyy hyödyntää ihanat talviset maisemat ja ottaa kameraa mukaan lenkeille. Harmittavasti vain viikonloppuina on riittävän valoisaa kuvaamiselle. Lumessa on paljon hajuja, jotka kiinnostavat molempia koiria. Ei kyllä kastrointi ole ainakaan toistaiseksi vaikuttanut Mikon haisteluihin. Lauantaiaamuna satoi hiljalleen isoja lumihiutaleita. Rio yritti pyydystää hiutaleita ilmasta. Se oli tosi söpöä :D

Koirien ulkoilutuksia yhdessä ja erikseen on tullut mietittyä viime aikoina. Ulkoilutan koiria erikseen silloin, kun on aikaa ja jaksaa eli pääosin viikonloppuisin, joskus myös arki-iltoina. Mielelläni tekisin sitä useamminkin, sillä Rion kanssa on vielä paljon tehtävää, mutta arkisin ei vain voi, kun koirat joutuu jo muutenkin odottamaan pitkään ulospääsyä. Haukkumisia olen erityisesti pohtinut ja miettinyt, kuinka mukavaa on olla Mikon kanssa kahdestaan ulkona, kun se ei turhia hauku (yleensä). Mutta sitten, kun olen molempien kanssa samaan aikaan, niin Mikolla on haukku turhan herkässä. Tänään tuli päivälenkillä ihan hyvä esimerkki siitä, miksi erikseen ulkoilutus olisi hyvä juttu. Rio näki lenkin alussa vastaantulevan miehen, joka jostain syystä epäilytti Rioa. Normaalisti Rio ei juuri noteeraa vastaantulijoita. Rio päästi jonkun pienen äännähdyksen, jonka jälkeen Miko syöksähti hajujen pauloista kauheasti haukkuen. Sitten, kun se näki, ettei mitään ihmeellistä ollutkaan, se palasi hajujen pariin. Se tietenkin vahvisti Rion epäilystä ihmistä kohtaan. Rion ei tarvitse päästää kuin pieni murahdus, niin Miko ryhtyy kauheaan haukkuun. Ei onneksi aina, mutta usein. En tiedä, miksi se on niin epävarma kun Rionkin on mukana. Toinen tapaus sattui hieman myöhemmin. Rio taas näki epäilyttävän ihmisen, joka tuli meidän takana. Samaan aikaan sivusta päin oli tulossa koiria, joita Rio ei nähnyt. Yksi niistä haukkui ja Rio luuli haukun tulevan miehestä. Rio syöksähti peloissaan karkuun ja hihnan pituuden tullessa vastaan, Rio poukkoili edessäni, kun se halusi sekä mennä suoraan eteenpäin kauas miehestä ja katsoa taaksepäin, jotta se näkee missä mies menee. Tällä kertaa toisen koiran haukku vahvisti Rion epäilyä ihmistä kohtaan. Rio ei reagoinut mitenkään, kun mies käveli ohi ja taisi se todeta, ettei vaaraa ollutkaan. Rion kanssa haasteita löytyy monella saralla, samoista syistä kuitenkin.

Pelot, ääniarkuus ja eroahdistus

Luennon piti biologi ja eläinten käyttäytymistutkija Katriina Tiira. Luennolla käytiin läpi tuoreita tutkimustuloksia Suomesta ja muualta maailmasta. Luennolla keskityttiin enemmän pelokkuuteen ja ääniarkuuteen, eroahdistuksesta oli hieman luennon lopuksi.

Luennon alussa Katriina Tiira kertoi koiran elekielestä ja tunnetilasta. Saamme tietoa koiran tunnetilasta seuraamalla sen käyttäytymistä ja eleitä. Koira tunnetila voi olla positiivinen tai negatiivinen (valenssi) ja sen voimakkuus vaihtelee välillä korkea – matala. Luennolla keskityttiin kuvion vasemman yläkulman tunnetiloihin. Samassa tilanteessa eri persoonallisuuksilla on erilainen kynnys kokea positiivia tai negatiivisia tunteita. Ja siten samanlaiset kokemukset vaikuttavat eri tavalla eri persoonallisuuksiin (esim. yksi koira saa toisen koiran hyökkäyksestä elinikäiset traumat ja toista hyökkäys ei suuremmin hetkauta).  Siihen vaikuttavat monet asiat kuten ympäristö, genetiikka ja neurobiologinen vaihtelu. Persoonallisuus määrittää koiran todennäköisyyttä ja kynnystä kokea positiivisia ja negatiivisia tunteita.

Pelokkuus

Pelokkuus voi olla sosiaalista (ihmiset, koirat) tai ei-sosiaalista (kovat äänet, alustat, uudet tilanteet). Koiran pelätessä vierasta ihmistä se voi väistää, haukkua, pitää häntää alhaalla, välttää kontaktia, olla omistajan lähellä tai murista. Uudessa tilanteessa pelokkuus voi ilmetä sillä, että koira läähättää, haluaa pois tilanteesta, pysyy omistajan lähellä, on matalassa asennossa (voimakas stressireaktio), tai vapisee. Ilotulitusta pelkäävä koira voi läähättää, vapista, ravata, piiloutua, paeta, äännellä, kuolata, jähmettyä, tuhota irtaimistoa, virtsata tai ulostaa. Fysiologisia muutoksia ovat sydämensykkeen nousu, kortisolin nousu ja kuolaaminen. Nämä olivat yleisimpiä vastauksia jossakin tutkimuksessa koirien omistajille esitettyihin kysymyksiin, miten heidän koiransa reagoivat pelätessään vierasta ihmistä, uutta tilannetta tai ilotulistusta.

Koirilla pelokkuus ilmenee n. 49 päivän eli 7 viikon ikäisenä. Siihen, milloin koiralla alkaa ilmetä pelkoa, vaikuttaa mm. rotutyypin persoonallisuus. Niillä roduilla, joilla pelko alkaa ilmetä vasta myöhemmin, ei esimerkiksi pentutestit ole luotettavia pelokkuuden osalta.

Tutkimuksen mukaan suomalaisista koirista 39,2 % on ääniarkoja, 26,2 % on pelokkaita ihmisiä tai vieraita tilanteita kohtaan ja 17,2 % kärsii eroahdistuksesta. Pelokkailla koirilla on taipumusta kehittää muitakin pelkoja, kuten ääniarkuutta. Eroahdistuksen on havaittu korreloivan voimakkaasti ääniarkuuden ja muiden pelkotilojen kanssa. 92,9 % ukkosta pelkäävistä koirista pelkäsi myös ilotulistusta. 73,8 % ukkosta pelkäävistä pelkäsi myös laukausta. 90,3 % laukausta pelkäävistä pelkäsi ilotulistusta. Siedättämisessä nauhoitteena tuleva ääni ei välttämättä toimi, sillä ääni ei kuulosta ihan samalta kuin ”livenä”.

Pienet koirat ovat pelokkaampia ja aggressiivisempia kuin isot. Pienillä koirilla on myös enemmän muuta häiriökäyttäytymistä, kuten astumista, eroahdistusta ja aggressiota omistajaa kohtaan. Pienet koirat saavat vähemmän liikuntaa, vaikka monet niistä ovat hyvin aktiivisia ja tarvitsevat paljon liikuntaa ja muuta aktiviteettiä. Liikunnan määrä on yksi mahdollinen vaikuttaja häiriöihin. Tutkimuksissa pyöreäkalloisten koirien on todettu olevan ihmisystävällisempiä ja sosiaalisempia kuin pitkäkalloisemmat koirat.

Pelokkuus on vahvasti perinnöllistä, mutta se voi johtua myös puutteellisesta sosiaalistamisesta, emonhoidosta ja/tai huonoista kokemuksista. Tutkimuksessa tärkein pelokkuuteen vaikuttava tekijä oli puutteellinen emonhoito. Toisena oli sosiaalistaminen. Muita pelokkuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat ikä, perheenjäsenten ja koirien määrä (mitä enemmän, sitä rohkeampi koira), missä koira asuu (sisällä/ulkona), liikunta ja sukupuoli. Yleensä pelokkuus hälvenee iän myötä, mutta ääniarkuus kasvaa koiran vanhetessa. Kastroinnin/steriloinnin on todettu altistavan ääriarkuudelle ja eroahdistukselle. Vakavat puutteet emonhoidossa voivat aiheuttaa pelokkuutta, ahdistusta ja puutteita sosiaalisessa käyttäytymisessä ja alentaa kognitiivisia kykyjä. Emon muuttunut stressivaste ja epigeneettiset muutokset saattavat periytyä jälkeläisille. Aamuajan emonhoidon on todettu olevan tärkeämpää kuin muun ajankohdan.

Omistajan oma käyttäytyminen voi vaikuttaa koiran pelkoihin, esim. omistajan epäröinti uuden asian kohdatessa voi saada koirankin varovaiseksi. Koirien herkkyys omistajan käyttäytymiseen vaihtelee. On myös todennäköisempää, että ensimmäisen koiran omistajien koiralla on pelokkuutta tai koira-aggressioita kuin kokeneemmalla koiranomistajalla. Useamman koiran taloudessa koirilla on vähemmän pelkoja.

Koirille on tehty metabolomiikka-tutkimuksia (aineenvaihduntatuotteiden tutkimusta), jotta voitaisiin selvittää, onko aroilla erilainen metaboliaprofiili kuin rohkeilla koirilla. Arkojen ja rohkeiden koirien väliltä on löytynyt eroja 13 metaboliitissa, mutta aineenvaihduntaerot voivat olla joko käyttäytymisen seuraus tai syy. Hannes Lohella on tällä hetkellä meneillään metabolomiikkatutkimus, mutta se liittyy koirien terveyteen. 

Ääniarkuus

Ääniarkuus alkaa keskimäärin kaksivuotiaana. Luovutusikäistä pentua ei ole voitu testata äänivarmaksi, sillä useimmiten ääniarkuus alkaa vasta myöhemmin. Ääniarkuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat ikä, omistajan kokemus (ensimmäisen koiran omistajilla suurempi todennäköisyys omistaa ääniarka koira), yksinolo (ääniarat koirat ovat vähemmän yksin), liikunta (ääniarat sai vähemmän liikuntaa). Liikunta vapauttaa serotoniinia, joten se on yksi hoitokeino esimerkiksi koiran masennukseen.

33,4 % ääniaroista koirista on kokenut trauman. Todennäköisesti omistajan tai perheen muiden koirien reaktio ääniin ei "tartu", mutta toisten koirien läsnäolo rauhoittaa esimerkiksi ilotulitusta pelkäävää koiraa. Helpotusta ääniaran koiran stressiin voi saada painepaidasta, esim. Lymed tai Thundershirt tai lääkityksestä (Sileo).

Eroahdistus

Eroahdistusta voi olla vaikea "diagnosoida", sillä kaikki yksinolon ongelmat eivät ole eroahdistusta. Eroahdistusta esiintyy usein koirilla, joille omistaja on emotionaalisesti erityisen tärkeä. Tutkimuksessa eroahdistusta oli eniten kastroiduilla uroksilla ja niistä lähes puolet olivat myös ääniarkoja.

Katriina tekee SmartDOG-testejä, joista voi lukea lisää täältä. Testit perustuvat koirien kognitiotutkimuksessa käytettyihin menetelmiin ja niissä testataan mm. miten hyvin koira ymmärtää ihmisen elekieltä, koiran loogista päättelykykyä ja ongelmaratkaisukykyä. Kiinnostaisi viedä jossain vaiheessa omat koirat testiin.

Rio eläinlääkärissä, osa 3

Tiistaina oli kolmas kerta, kun Rion "virtsaamisongelmaa" (kuten ell papereissa on sanottu) tutkittiin. Riolle oli varattu aika virtsateiden ultraäänitutkimukseen samalle eläinlääkärille, joka leikkasi Mikon. Aika oli puolilta päivin ja koiran piti olla vähintään 4h virtsaamatta, jotta rakko löytyisi paremmin. Kävimme aikaisin aamulla aamulenkillä, jonka jälkeen menimme vielä pariksi tunniksi nukkumaan. Matkustimme Rion kanssa muutaman pysäkin bussilla ja kävelyiden aikana en päästänyt sitä lähelle tien reunaa, jossa koipea olisi voinut nostaa. Tuntui tosi ilkeältä estää toista pissaamasta.

Vaaka näytti Rion painoksi 8,5 kg. Se oli vähän yllättävää, vaikka olenkin antanut Riolle hieman isompaa ruoka-annosta. Tarkoituksena on ollut estää Rion painoa tippumasta, mutta se olikin noussut 600 g eli aika paljon reilun kuukauden aikana. Täytyy arvioida ruoka-annoksen määrää uudestaan, sillä ainakaan tuota enempää Rion ei tarvitsisi painaa.

Ell tunnusteli ensin käsin Rion virtsarakkoa ja takaosaa sekä kuunteli sydämen. Hän tunnusteli myös eturauhasen, joka hieman aristi, mutta koko oli normaali. Rion anaalirauhaset olivat täynnä, joten ell tyhjensi ne. Ell sanoi, että voi olla mahdollista, että Rion rakko ei pääse tyhjenemään kokonaan esim. ahtaan/puristuksissa olevan virtsanjohtimen vuoksi. Yöllä pissaamiset johtuisivat silloin siitä, että iltapäivällä ja illalla koirat ovat aktiivisimmillaan, joka vaikuttaa virtsantuotantoon ja kun rakko ei iltalenkillä kokonaan tyhjene, niin yöllä tulee hätä. Rio ei ole pitkään aikaan pissannut yöllä muualle kuin petiinsä, mutta juuri tuolloin tiistaiaamuna oli eteisen matolla märkä läntti.

UÄ-tutkimusta varten Rio piti saada kaukaloon selälleen. Rio pisti kovasti vastaan, mutta lopulta se rauhoittui ja pysyi paikallaan. Vatsan alueelta piti poistaa karvoja ja trimmerin surina oli myös epäilyttävää. Ell kertoi, mitä havaintoja hän teki. Eturauhanen oli epähomogeeninen ja saattoi olla, että sen vuoksi toinen virtsanjohdin oli vähän puristuksissa. Eturauhasessa oli myös juosteita, joita kuulemma on yleensä vanhoilla koirilla. Toisen munuaisen tutkimisen jälkeen Rio oli sitä mieltä, että eiköhän jo riittänyt, mutta saimme sen uudestaan rauhoittumaan ja pysymään paikallaan. Munuaisetkin olivat normaalit.

Ell meinasi, ettei virtsanäytettä tarvitse ottaa vatsan läpi, vaan se voidaan ottaa ihan perinteisesti kuppiin. Sain hoitajalta metallikepin, jonka päässä oli muovipurkki ja lisäksi sain purkille kannen. Ulkona Rio nosti heti koipea nurmikolle ja minun oli tosi helppo pistää purkki suihkun alle ja ottaa se sitten pois, kun näytettä oli riittävästi. Rio teki tosi pitkän pissan, joten taisi sillä olla jo hätä. Olisipa virtsanäytteiden otto olisi aina näin helppoa :)

Odottelun jälkeen ell kertoi, että virtsa oli ollut hieman laimeaa, mutta siittiöitä oli vähemmän kuin aikaisemmin. Eturauhasen aristuksen ja epähomogeenisuuden vuoksi Rio sai Tardak-pistoksen. Kyllä siinä tuli mietittyä, että alkavatko eturauhasvaivat Rionkin kanssa... Vähän tuli sellainen tunne, ettei oireiden selvittelyssä edetty mihinkään. Toki voi olla, että eturauhanen on ollut aikaisemminkin syynä, vaikka ei se silloin aristanut. Sen normaali koko on voinut hämätä ja ehkä aristus on ollut niin pientä, ettei aikaisempi ell sitä huomannut. Nyt siis odotellaan kolmisen viikkoa ja sitten mietitään jatkoa.

Väsyneitä koiria lauantai-iltana

Tässä ote ell-kertomuksesta:
"Yleiskunto hyvä. Ei arista vatsan palpaatiota. Limakalvot ja imusolmukkeet ok, auskultaatio normaali. Eturauhanen normaalin kokoinen, mutta pinkeä ja selvästi aristava palpaatiossa.

Uä: virtsarakossa hieman sakkaa, limakalvo normaali. Virtsanjohtimien laskukohdat rakossa havaittavissa, vasemmalla puolella havaitaan virtsasuihku, oikeassa ei saatu näkyviin. Eturauhanen normaalin kokoinen, mutta rakenne epähomogeeninen, juosteita ja pieniä kystiä. Munuaiset normaalin kokoiset ja muotoiset, ydin- ja kuorikerros erottuvat selvästi, munuaisaltaissa ei laajentumisen merkkejä.

Virtsanäytteessä siittiöitä ja epiteelisoluja, mutta vähemmän kuin viimeksi. pH normaali. Kiteitä ei havaita."

Muistin, että Rion rokotukset menisivät kuun lopussa vanhaksi, joten rokotukset oli tarkoitus myös uusia. Aamulla huomasin, että rokotukset olikin mennyt vanhaksi jo alkukuusta, joten muistelin ihan omiani. Rokotukset jäi antamatta Tardakin vuoksi, joten Rio on nyt jonkin aikaa ilman voimassaolevia rokotuksia.

Mikolta on välillä otettu kauluria pois ja pistetty takaisin, kun jalkoväli on alkanut punoittaa nuolemisesta. Eilen vihdoin pääsimme kaulurista kokonaan eroon. Ihanaa, että Miko pystyy jo tekemään muutakin ilman kauluria, kuin nuolemaan jalkoväliä. Nyt ollaan palattu normaaliin elämään :) Normaaliin myös siinä mielessä, ettei toistaiseksi mikään ole muuttunut kastraation myötä.

 Mikon haava 2 viikkoa ja 3,5 viikkoa leikkauksen jälkeen

Mahdoton toipilas

Meidän omatoimitreenivuoro alkoi viime perjantaina. Vuoro on joka toinen viikko ja tarkoituksena on tehdä Rion kanssa agilitya ja Mikon kanssa rallytokoa. Suunnitelmana oli, että kahden viikon päästä kastroinnista Miko pääsisi eroon kaulurista, joten treenitkin onnistuisivat ilman, että tarvitsee olla mitään "välineitä" mukana. Haava oli torstaina parantunut hyvin, mutta siinä oli vielä paljon rupea. Soitin eläinlääkäriasemalle ja kyselin, mitä kannattaisi tehdä. Kaulurin pitämistä suositeltiin niin pitkään, että Miko ei ole enää kiinnostunut haavasta. Miko saattaisi saada tulehduksen aikaan, jos se repisi ruven. Ell-asemalta suositeltiin haavan suihkuttelua, jotta rupi pehmenee ja suihkuttelu voi myös helpottaa oloa, jos rupi kiristää. Otin treeneihin mukaan haavapuvun, jotta haava olisi suojassa Mikon nuolemiselta. Aloitin treenit Rion kanssa. Kentällä oli valmiina mutkaputki ja sen luo toin yhden hypyn. Rio ensin tarjosi putkea ja sitten teimme sitä hypyn kanssa. Tosi kivoja toistoja tuli ja olin iloinen, että putki sujuu jo ihan kivasti.

Miko oli käyttänyt odotusajan jalkovälin nuolemiseen ja se oli päässyt myös haavaan käsiksi. Vähän rupea oli lähtenyt irti ja pieni verestävä kohta näkyi ihossa. Miko ei pystynyt tekemään muuta, kuin nuolemaan jalkoväliä, joten sen kanssa ei voinut tehdä mitään. Yritin vielä tehdä jotain Rion kanssa niin, että Miko oli hihnassa mukana. Miko alkoi haukkua, kun Rio tuli putkesta ja se pelästytti Rion. Jätettiin sitten treenit siihen, kun ei Mikoa voinut jättää yksin eikä sen kanssa voinut tehdä mitään.

Miko on koko tämän 3 viikkoa ollut hyvin kiinnostunut nuolemaan jalkoväliään. Heti, kun kaulurin ottaa pois, Mikolla on pää peräpäässä. Jonkin aikaa Miko oli ihan mahdoton nuolemishalujensa kanssa. Ulos lähteminen oli ihan mahdotonta, kun lähtemään ei päässyt muuten kuin pitämällä Mikon hihna niin kireällä, ettei Miko saa päätä alas, mutta nyt alkaa helpottaa. Sunnuntaina rupi oli pääosin jo lähtenyt, joten päätin ottaa illaksi kaulurin pois ja pistää haavapuvun päälle. Ei se haavan nuolemista estäisi, mutta vähän hankaloittaisi. Sen kolmen tunnin aikana, jonka Miko vietti ilman kauluria, Miko oli lähes koko ajan nuolemassa jalkoväliä. Muutamia pikku taukoja mahtui mukaan. Lopputuloksena oli, että rupi oli poissa ja reiteen Miko oli nuollut verestävän alueen. Iltalenkin jälkeen huuhtelin haavan ja pistin siihen Vetramiliä ja Mikolle kaulurin. Muuten ei enää ole syytä pitää Mikoa pois jalkovälistään, kuin ärtynyt iho. Tai itseasiassa iho on ihan ok, mutta jos Mikon päästää nuolemaan, niin iho alkaa punoittaa. En sitten tiedä pitäisikö kaulurista jo luopua vai ei. Joka tapauksessa pitkät nuolemissessiot on edessä.

Viikonloppu oli luentopainotteinen. Lauantaina kävin kuuntelemassa Katriina Tiiran luennon peloista ja ääniarkuudesta ja sunnuntaina oli vuorossa BAT 2.0  - ohitukset ja kohtaamiset maltilliseksi. Kirjoittelen molemmista myöhemmin erikseen.