Agirotu 2014

Viikonloppuna oli Agirotu Turengissa Janakkalassa. Joukkueviestikilpailut olivat sunnuntaina. Olimme Mikon kanssa ALO medi-joukkueessa Oranje Koohon Jeugdbende ja varalla KIL medi-joukkueessa Oranje Koohon Voor Altijd. Vähällä olikin, ettei meitä nähty myös kilpailevien radalla, mutta onneksi joukkueen nartun juoksut ehtivät juuri loppua. Muuten meille olisi tullut pitkä päivä, kun kilpailevat oli heti aamusta ja aloittelevat iltapäivällä. ALO-joukkueessa olivat Rex (Tuulikaislan Gilderoy Zapphire), Jéla (Estaika's Just Beautiful), Eevi (Estaika's Just Being Me) ja Miko. Estaika's-painotteinen joukkue siis :)

Oranje Koohon Jeugdbende: Rex, Jéla, Eevi & Miko

Päivä oli hyvin lämmin, mutta onneksi varjoakin löytyi jonkin verran. Pukukulkueeseen en vielä pistänyt Mikolle märkäloimea päälle (koska Mikon punainen ei olisi sopinut meidän oranssiin teemaan), joten Miko oli kulkueen jälkeen kuumissaan. Sen jälkeen pidin märkäloimea Mikolla aina, kun se oli häkin ulkopuolella. Kyllä se vaan selkeästi helpottaa koiran oloa. Pukukulkueessa Hollanti-teemalla olivat molemmat Oranje Koohon -joukkueet. Jalkapalloteema oli suosittu näin MM-kisojen aikaan, mutta kooikereilla Hollannin jalkapallojoukkue on ollut teemana jo useasti. Vähän meitä ennen meitä oli brassijoukkue ja kuuluttaja sanoi heidän kohdalla, että tässä tulevat maailmanmestarit (vaan kuinkas kävikään ;) ) ja meille sitten joku vähättelevä kommentti. Yksi tuomareista oli britti, joten ei tullut voitto meidän joukkueelle. No, ehkä silläkin oli jotain tekemistä, että Agilityliiton pj oli meidän joukkueessa. Ja ehkä muilla saattoi jonkun mielestä olla hienompi pukeutuminen. Pukukulkue oli jälleen kiva kokemus, vaikka jouduinkin sen vuoksi tulla kolme tuntia aikaisemmalla junalla kuin muuten olisin tullut.

© Kaisa Suominen

© Kaisa Suominen

Monica tuli paikalle hieman myöhemmin ja olikin mukava yllätys kun Mikon Gipi-isä oli mukana. Gipistä piti sitten napsia useampiakin kuvia. Jéla oli kovasti kehittynyt viime näkemästä (joulukuussa Messarissa) ja tyttönen taisi minut vielä muistaa. Harmittavasti vasta sen jälkeen, kun Monica oli lähtenyt, tuli mieleeni, että Mikosta ja Gipistä olisi voinut ottaa yhteiskuvan. Kerrankin olisi isä ja poika ollut samassa paikassa. Mutta ilmankin, että isä ja poika olisivat olleet vierekkäin, huomasi, että Gipi on Mikoa isompi, vaikka sama säkäkorkeus on molemmille mitattu. (Mikon säkäkorkeudesta on yleensä muut eri mieltä, mutta en mittaa saa 46 cm:ä vähempää näyttämään.) Toinen ero, jonka olen jo aikaisemmin huomannut, on se, että Mikolla on isommat ja ylemmäksi kiinnittyneemmät korvat. Kuitenkin päässä on paljon samaa. Gipi on hyvin lunki koira, toisin kuin poikansa, jolla vähän tahtoo kierrokset nousta tuollaisessa ympäristössä.

Gipi

Gipi

Gipi

ALO medien rata oli kiva. Radan alkuosan takaakierto oli vähän hankalampi ja siinä kohtaa olikin rataantutustumisessa ruuhkaa. Muuten rata oli simppeli ja vaati vain pari valssia. Meidän joukkue oli neljäs, joten kovin kauaa ei tarvinnut omaa vuoroa jännittää. Miko oli joukkueen viimeinen. Olisi pitänyt paremmin suunnitella radalle lähtö, sillä siihen meni turhan paljon aikaa. Radan alku meni ok vaikka Miko heti alkuun bongasi jotain maasta. En osannut ajatellakaan, että Miko saattaisi takaakierto-kohdassa mennä putkeen. Ohjaus oli varmasti  myöhässä ja rintamasuunta putkeen, joten siitä ensimmäinen hyl. Sitten tuli pari valssia, joista jälkimmäinen ilmeisesti ihan liian myöhään, sillä Miko oli menossa putken väärään päähän. Tästä kielto. Eikä tullut mieleenikään, että Miko saattaisi loppusuoralla mennä suoraan pituudelle. Taas syyttävä sormi osoittaa taas omaa ohjausta ja rintamasuuntaa. Siis toinen hyl. (Edit. 10.7. tulokset lisätty.) Odotettavasti meidän joukkue oli tuloksissa peräpäässä, sillä saimme radalla melko paljon aikaa kulutetuksi ja virheitäkin kertyi liuta. Pääasia kuitenkin, että oli kivaa :) Sijoitus oli 21/23. (Mulla ja Mikolla ratavirheitä 5 vähemmän kuin viime vuonna!) Meidän joukkueessa oli kaksi koirakkoa, joilla ei ollut edes epiksiä takana. Hyvin koirat siitä huolimatta menivät noin erilaisessa ympäristössä. Videolla meidän suoritus alkaa noin kohdasta 3:22.

Julkaisu käyttäjältä Petteri Kerminen.

Kuvia löytyy täältä. Kiitos kaikille, jotka ottivat kuvia silloin kun en itse pystynyt!

© Kaisa Suominen

© Ville Ruth

© Ville Ruth

© Kaisa Suominen

© Kaisa Suominen

Kotona olimme sen verran myöhään, että hyppytekniikkatreenit jäivät välistä. Edellisviikon treeneissä teimme perussarjaa ja pingistä. Mikolla oli sen verran paljon energiaa hoitopäivien jälkeen, ettei se yhtään malttanut odottaa lähtölupaa. Mutta ainakin suorituksissa oli vauhtia.

Pentutreffit Berliinissä

En juurikaan matkusta Suomen rajojen ulkopuolelle, mutta alkuvuodesta, kun suunnitelmissa oli kesäkuinen Budapestin matka (erään yhdistyksen 20-vuotismatka), niin matkakuume heräsi. Matkakohteeksi valikoitui Berliini. Miko on osasyy siihen, miksemme ole matkustanut, Mikolla kun ei oikein ole hoitopaikkaa. Miko on ollut vain yhden yön meistä erossa ja se oli Mikon ollessa muistaakseni 1,5-vuotias. Aina jompikumpi on ollut kotona tai sitten matkakohde on valittu niin, että Mikon voi ottaa mukaan. Hoitopaikka onneksi löytyi. Äitini olisi ollut valmis ottamaan Mikon, mutta halusin sen osaavampiin käsiin. Äidilläni ei ole juurikaan kokemusta koirista ja hän on Mikon kanssa vähän varovainen. Mikon oli tarkoitus olla vain viimeinen yö äidillä, mutta suunnitelmiin tuli viime hetken muutos, kun hoitopaikassa oli pieni riski kennelyskälle. Onneksi äitini pystyi sittenkin ottamaan Mikon. Jännitti jättää Miko hoitoon ja äiti sai paljon ohjeita mm. älä päästä Mikoa tekemään tuttavuutta toisten koirien kanssa, pidä lenkillä kunnolla hihnasta kiinni, huolehdi ettei Miko pääse karkuun...


Kaksi päivää ennen lähtöä sattumalta selvisi, että yksi Hennan pennuista ja Henna on lähdössä Berliiniin samana päivänä kuin me ja Hennan paluukin oli samana päivänä kuin meidän. Harmittavasti kumpikaan lennoista ei ollut sama. Sovimme tapaavamme Berliinissä. Lähdimme matkaan tiistaina ja keskiviikkona tapasimme Hennan ja Clancin (Mendikan Clanci Bema) Tiergartenissa. Istuimme puistossa jonkin aikaa ja Clanci koko ajan touhusi jotain. Pentunen juoksenteli, maisteli maata, leikki vetoleikkejä, metsästi perhosta, söi sormia, kieri maassa rapsuteltavana yms. pentujuttuja :) Kävelimme Voitonpylväältä pitkin Straße des 17. Juni -katua Brandenburgin portille. Koko katu oli suljettu autoilta ja siellä oli screenejä ja kojuja ilmeisesti jalkapallon MM-kisojen vuoksi. Clanci matkusti repussa eikä se malttanut nukkua ollenkaan. Jatkoimme matkaa etsien ruokapaikkaa. Sopivan ravintolan löydyttyä istuimme terassille ja Clanci nukahti melkein saman tien. Kun olimme saaneet vatsat täyteen, jatkoimme matkaa valtiopäivätalolle, jossa tapasimme Clancin tulevan omistajan Susannen, jolla on myös Mikon velipuoli Luke (Estaika's Lucky Lukas). Clancin matka jatkuu siis Berliinistä rapakon taakse Texasiin. Susannea odotellessa Clanci hurmasi ihmisiä ja hyvä, ettei se lähtenyt yhden nuoren naisen matkaan, joka niin hurmioituneena piteli Clancia sylissä. Oli ihanaa nähdä tuo hurjan söpö ja reipas pentu! Tosi kiva, että onnistuimme Hennan kanssa tapaamaan ja viettämään hieman aikaa. Aika hassua, että reissuun sisältyi myös kooikerin ja kooikerihmisten tapaaminen :)

 

 

Perjantai-iltana lähdimme takaisin kotiin päin ja kotona olimme lauantain puolella. Aamupäivällä lähdimme hakemaan Mikoa kotiin. Äiti oli ulkona ja varmaan siksi Miko oli heti ulko-oven takana, kun astuimme sisälle. Voi sitä riemua, kun Miko huomasi meidän palanneen. Ensin poika syöksähti antamaan pusuja ja sen jälkeen Miko mateli maassa pitäen kovaa ääntä. Tervetuloseremonia kesti usean minuutin ajan. Äiti oli pärjännyt Mikon kanssa ihan hyvin. Samaan aikaan siskonpojat 8v ja 6v olivat äidillä hoidossa ja lähtivät päivää ennen Mikoa. Ainoa ongelma oli se, ettei Miko suostunut käymään lenkillä. Ensimmäinen lenkki tiistaina oli ollut n. 45 min kun äiti oli ulkoiluttanut Mikoa vastusteluista huolimatta. Sen jälkeen lenkit olivat n. 15 min pituisia, sillä Miko pisti liinat kiinni ja välillä meni maahan makaamaan. Äiti oli sitten käynyt Mikon kanssa useammalla lenkillä päivän aikana. Välillä muiden ollessa pihalla Mikokin oli ollut terassilla kiinni, mutta kovin paljoa Mikoa ei siinä viitsitty pitää kun se haukkui kaikille pihan ohi kävelleille... Äidin mielestä Mikon päivittäinen ruokamäärä oli niin pieni, että äiti toi kaupasta maksalaatikon, jota pisti ruuan sekaan :D Ihmisten ruoka-aikaan Miko sai maksamakkaralla täytetyn kongin, jotta muut saisivat syödä rauhassa ja keittiössäkin poika viihtyi vähän turhan hyvin. Muuten oli mennyt hyvin :) Ihanaa, kun ollaan taas koko perhe kotona.

 

Pimeää fysioterapiaa

Tänään Miko pääsi fysioterapeutin käsittelyyn. Odotushuoneessa Miko suhtautui kaikkiin kovin epäilevästi ja tuntui olevan sitä mieltä, että kaikki haluavat tehdä sille jotain pahaa. Ehkä Mikoon vaikutti myös se, että vastaanotolla oli aikaisempaa vilkkaampaa. Fyssarin huoneesta ja muutamasta muustakin oli mennyt lamput pimeäksi ja kun huoneessa ei ollut ikkunaa, niin Miko sai käsittelyn pimeässä. Aluksi molemmat ovet fyssarin huoneeseen olivat auki, jotta huoneessa ei olisi ihan pimeää, mutta ympärillä kävi liian kova hälinä eikä Miko pystynyt rentoutumaan. Ensin suljettiin yksi ovi ja lopulta toinenkin. Jouduin pistämään Mikon monta kertaa uudelleen kyljelleen, kun aina jokin sai sen nousemaan. Tietokoneen näytöstä tuli jonkin verran valoa. Kunnes näytönsäästäjä meni päälle... Kun ovet oli kiinni, Miko pystyi vihdoin rentoutumaan. Puolen vaihdossa Miko oli ihan sen oloinen kuin se olisi juuri herännyt :) Käsittelyn loppupuolella valot yhtäkkiä pärähtivät päälle. Hetken aikaa meni silmiä siristellessä. Pimeässä oli ihan mukavaa :) Käsittelyn jälkeen tutkin Mikon päätä, jossa olin tuntenut pienen kohouman. Se oli juuri kiinnittynyt punkki, joka ei ollut vielä ehtinyt imeä verta. Onneksi fyssarilta löytyi väline, jolla niin pienen punkin sai irti. Eilen Mikon kaulasta löytyi iso, lihava punkki. Kylläpäs niitä riittää, mutta toisaalta litkut odottaa edelleen pöydällä...

Fyssari ei meinannut uskoa, että Mikon harjoitusten tekeminen on jäänyt hyvin vähään, koska Mikon kovin jumissa ollut rintaranka oli nyt paljon parempi. Ehkä syy Mikon epätavallisiin jumeihin oli Sporttarin liukas matto. Vaikka meillä on ollut paljon treenejä ja jonkin verran kisaamista, niin ei se ole saanut Mikoa yhtään normaalia enempää jumiin. Mikolla oli normaaliin tapaan jumia rintarangassa ja lanneselässä, mutta nyt on taas jumiton poika.

Miko valokuvamallina

Kävin kuukausi sitten Mikon kanssa Tapiolan Mustissa ja Mirrissä, jossa oli Eläinten Koulukuvauksen kuvauspäivä. Kuten jo aikaisemmin kirjoittelin, niin en odottanut kovin kummoisia kuvia. Miko läähätti kovasti helteen vuoksi ja se sai myös pojan kuolaamaan ja vielä sen lisäksi Miko oli onnistunut heinikossa kastelemaan päänsä ja rintansa. Jonkin aikaa kuivattelin Mikoa auringossa, mutta ei se ihan kuiva ollut kun astelimme kuvauspaikalle. Sain linkin vedoksiin jo kaksi viikkoa sitten, mutta vasta viikonloppuna ennätin katsella kuvia kunnolla ja ostin muutamasta nettiversion. Niiden lisäksi tilasin jääkaappimagneetteja ja lompakon Mikon kuvilla. Olisi kiva ostaa canvastaulu tms. Mikon kuvasta, mutta en vielä tiedä kelpaako joku näistä kuvista vai odotanko seuraavaa kertaa. Kuvista vain kahdessa Miko katsoi kameraan ja niissäkin se on vähän rähjäisen näköinen :) Helteestä, läähätyksestä, kuolaamista yms. huolimatta kuvista tuli hyviä. Ruskea tausta sopii hyvin kooikerille, mutta vihreä tai lila/violetti olisi myös ollut aika kiva.

 

Kesätauolle

Nyt ei ole muutakaan kuvaa, joten tässä
Budapestin eläintarhan kirahvi :)

Viime viikolla jätin keskiviikon tokotreenit välistä, sillä lähdin torstaina Budapestiin ja halusin käyttää illan pakkaamiseen. Pojat pärjäsivät hyvin keskenään neljä päivää. Tulin takaisin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Mikolla oli vähän lenkkirytmi muuttunut, joten ennen kahta yöllä iltalenkin jälkeen pojat odottivat minua ulkona. Miko tervehti hyvin iloisesti, mutta onneksi saimme hillittyä sen iloa, etteivät kaikki naapurit heränneet Mikon huutoon...

Tällä viikolla oli viimeiset treenit ennen kesätaukoa. Tiistaina agilitytreeneissä tehtiin vain kontakteja ja keppejä. Aloitimme A:lla, joka meni ihan hyvin. 2on2off asennossa Miko oli sen näköinen, että se odottaa pallon lentävän. Piti sitten parin toiston jälkeen käydä hakemassa pallo ja hyvin se kelpasi palkaksi. Hyvä, että sentään viimeisissä treeneissä ennen taukoa pallo kelpasi. Puomi oli aluksi hieman varovainen, koska edellisellä kerralla olimme tehnyt keinua. Keinua emme tehnyt ollenkaan, koska säädettävä keinu ei ollut meidän kentällä. Jonkin verran kontakteilla tuli läpijuoksuja, mutta ei se ole mitenkään yllättävää ole, kun johdonmukaisuus puuttuu. Kisatilanteessa harvemmin sanon koske-käskyä enkä vaadi, että Mikolla on etujalat maassa. Kepeillä teimme erilaisia kulmia ja lähetystä kepeille matkan päästä niin, että itse pysyi paikallaan kunnes Miko aloitti kepit. Keppejä Miko teki vaihtelevalla vireellä. Paljon hyvin toistoja tuli siitä huolimatta.

Keskiviikon tokotreenit jäivät jo kolmannen kerran välistä, kun kouluttaja ei päässyt paikalle enkä omatoimitreenien takia halunnut lähteä hallille asti. Torstaille olin taas ostanut rally-tokotreenit. Meitä oli vain kolme paikalla ja yksi toimi kouluttajana, kun oikea kouluttaja on katsomassa jalkapallon MM-kisoja Atlantin toisella puolen. Teimme haastavan lyhyehkön radan. Ensin pidin Mikon hihnassa, koska hihnassa on vaikeampi tehdä liikkeitä ja alokasluokassa koira on hihnassa. Toiselle kerralle nostin Mikon virettä ja otin hihnan pois ja se olikin parempi kerta.

Tänään oli hyppytekniikkatreenit, jotka jatkuvat koko kesän ajan. Teimme sateessa alastuloa ja taipumista, jossa oli vain kaksi hyppyä ja jälkimmäistä rimaa nostettiin joka toiston jälkeen ja lopuksi laskettiin alas. Alastulo meni ok. Positiivista on erityisesti se, ettei Miko enää varasta kuin silloin tällöin. Korkeustaipuminen oli meille uusi juttu. Silti Miko tiesi heti mistä on kyse, joten se kävi hyppäämässä hypyt ja odotti sitten saavansa palkan :) Oikealle taipuminen meni oikein hyvin. Pienin tauon jälkeen teimme vielä vasemmalle ja sekin meni ihan hyvin.

Ihan hyvä, että treenit hyppytekniikkaa lukuun ottamatta jäivät hetkeksi tauolle. Tämä on ollut rankka kevätkesäkausi, kun meillä on ollut useampana viikkona neljät treenit ja niistä kolmet peräkkäisinä päivinä. Treenaaminen ei kuitenkaan ole alkanut maistua puulta, mutta matkustaminen vähän tympii, kun siihen menee niin paljon aikaa. Minulla on vielä viikko töitä ja sitten on taukoa töistäkin :) Juhannus oli jo esimakua lomasta: en tehnyt juurikaan mitään ja nukuin univelkoja pois. On meillä kuitenkin lomalle pari suunnitelmaa :)

Haluan kirjata kaikki punkkihavainnot ylös, joten tässä tämän viikon saldo: torstaina Mikon reidellä käveli punkki ja perjantaiaamuna Mikon kainalosta löytyi punkki, joka oli viettänyt siellä jo jonkin aikaa.

RotuRace 2014

Viime viikonloppuna oli RotuRace, joka on yksi kesän odotetuimmista tapahtumista. Tänä vuonna kooikerjoukkueita osallistui kaksi kappaletta: KiitoKoohot ja KoohoPower. Meidän KiitoKoohot-joukkueessa oli Mikon lisäksi Terra, Merlin ja Breco. Viime vuonna olimme ensimmäisten joukkueiden joukossa ja nyt oli vuoro olla sitten viimeisten joukossa. Eipähän tarvinnut herätä aikaisin. Foreca lupasi sunnuntaille pilvistä ja vähäistä sadetta, mutta Hyvinkäällä kyllä paistoi aurinko lämpimästi. Kävin Mikon kanssa radan vierellä katsomassa muiden suorituksia. Miko kiihtyi nähdessään toisten koirien juoksevan ja myös vieheen kelaaminen takaisin lähtöön sai kierrokset nousemaan.

KiitoKoohot: Merlin, Miko, Breco & Terra

Meidän joukkueen juoksujärjestys oli Terra, Breco, Miko, Merlin. Juoksujen videokuvaus onnistui toisen koohojoukkueen avustuksella ja valokuvaus hoitui niin, että minä kuvasin Terran juoksua ja Lotta loput. Hieman tuli kiire vaihdossa ja juoksin Mikon kanssa lähtöalueelle. Hyvin kuitenkin ehdimme asettua lähtöasemiin. Miko meinasi päästä irti ennen aikojaan kun irrotin toisen käden osoittaakseni viehettä. Kun viehe lähti liikkeelle, Miko ampaisi sen perään. Minä juoksin perässä maaliin. Maalissa Miko kävi vieheeseen kiinni ja ravisteli sitä oikein kunnolla. Tapettuaan vieheen Miko lähti juoksemaan minua kohti, mutta kääntyi sitten takaisin. Viehe oltiin juuri nostettu maasta, jotta sen voisi pistää kelauslaitteeseen. Miko kävi vieheeseen uudestaan kiinni. Viehenainen vähän leikitti Mikoa vieheellä ja sanoi sitten, että muiden pitäisi ottaa Mikosta mallia :) Miko - the True Hunter :D

Meidän koko joukkue suoriutui tosi hienosti. Kaikilla oli toki aikaisempaa kokemusta, joten hienoja juoksuja oli odotettavissakin :) Silti jäi sellainen tunne, että me ei ihan samoihin aikoihin ylletty kuin viime vuonna. Luulin, että Miko oli viime vuotta hitaampi, mutta aika paranikin 0,33sekuntia :) Hyvä puoli viimeisten joukossa olemisessa oli se, ettei palkintojenjakoa ja tuloksia tarvinnut odottaa pitkään. Kyllä olikin yllätys, kun tuloslistassa komeili KiitoKoohot 5. sijalla ja eroa 3. sijalla olleen joukkueen aikaan oli vain 0,02 sekuntia! Hyvä me! Vähänkö meillä oli hienot ja nopeat koirat :) Sijoitus siis 5/47.

KiitoKoohojen yksilöajat:
10. Terra 7,22
19. Merlin 7,35
33. Miko 7,52
37. Breco 7,57

Yhteensä koiria 188 eli tosi hyvät sijoitukset meidän koohoilla. Ja tosi tasainen joukkue oli KiitoKoohot :) Kiitos joukkueelle!

Toivottavasti taas ensi vuonna saadaan joukkue kasaan. Tämä on varmasti Mikolle kaikkein mieluisin harrastus :) Merjalle kiitos videosta. Tässä myös linkki KoohoPowerin videoon. Muutamia kuvia täällä.

Miko kiitää. © Lotta Franck

Nolla ratavirhettä

Maanantaina osallistuimme jälleen Purina Openissa hyppyradalle. Hieman huolestutti, miten Miko jaksaa kun ohjelmaa on ollut niin paljon. Onneksi Mikossa ei ole näkynyt väsymyksen merkkejä ja juhannuksen jälkeen, treenien jäätyä kesätauolle, Miko pääsee taas fyssarin huollettavaksi. Kisapaikalla Mikolla oli haukku herkässä. Kenellekään se ei ärissyt, mutta haukkua riitti. Välillä se tuntui haukkuvan vaan omaksi ilokseen... Rata ei ollut ihan helpoimmasta päästä. Ennen pituutta monet teki valssin, mutta uskoin sillä ohjauksella Mikon säntäävän putkeen. Kepit hieman huoletti. Ohjaaminen olisi ollut helpompaa keppien vasemmalta puolelta, mutta se olisi tuottanut ongelmia seuraavalle esteelle.

Mikolla oli vire kohdillaan, kun odottelimme vuoroamme ja se keskittyi vain minuun. Mutta sitten, vähän ennen meidän vuoroa, Miko bongasi läheltä walesipennun. Walesit on nuorena kooikerin näköisiä, joten Miko alkoi vinkua sen perään. Eikä Miko sitten nähnyt mitään muuta kuin sen pennun. Sain onneksi juuri ennen meidän vuoroa Mikon huomion, mutta pelkäsin Mikon karkaavan lähdöstä pennun luo. Miko pysyi lähdössä, mutta katseli ympärilleen. Mikon oikea mielentila oli kadonnut ja suoritus lähti vähän tahmeasti käyntiin. Keppejä edeltävän hypyn eteen Miko pysähtyi. Hypyn jälkeen yritin saada hyvää kohtaa kepeille lähetykseen, mutta Mikoa tuntui hämmentävän kun ei mitään ohjeita tullut. Kepeillä Miko sai lisää vauhtia. Tässä vaiheessa tajusin, että jos pysähdyksestä ei tullut kieltoa, niin meille on nolla tulossa. Eiköhän sitten ennen viimeistä estettä Miko lähtenyt radan reunalle... Ajattelin sen ensin menneen tervehtimään Lottaa, joka kuvasi meidän radan, mutta videolta näyttää siltä, että putkesta tullessa Miko bongasi jotain, ehkä walesipennun ja yritti löytää tietä sen luokse. Radan jälkeen oli hämmentävät fiilikset. Oliko se nolla? Pitäisikö tuulettaa? Lotan kanssa miettiessä tulin siihen tulokseen, että kymppi tai vitonen tuli. Miko ylitti toiseksi viimeisen esteen jälkeen viimeisen hypyn linjan, joten siitä ehkä tuli kielto. Mietin myös, että jos se oli nolla, niin meille tuli varmasti yliaikaa. Mielestäni radalla oli aika tiukka ihanneaika ottaen huomioon, että oli ykkösten rata. Me ei oltaisi varmaan alitettu ihanneaikaa, vaikka lopun harhailua ei olisi tapahtunutkaan.

Kun kävin hakemassa kisakirjan, sen välistä löytyi tuloslappu, jossa komeili pyöreä nolla hymiön kera. Ei se ihan kauheasti lohduttanut, kun yliaikaa oli 7,74 sekuntia. Mutta ratavirheetön suoritus on hieno juttu, vaikka ei se rata hieno ollutkaan :) Jäin vielä odottelemaan tarkempia tuloksia. Meidän sijoitus oli 13. Ei muuten ollut kumpikaan meidän hypäreistä helppo, ainakaan tulosten perusteella. Maanantain hypärillä 37 osallistujasta vain yhdelle puhdas nolla (yliaikanollia 4 kpl) ja viime keskiviikon hypärillä 34 osallistujasta myös vain yhdelle puhdas nolla (yliaikanollia 1 kpl). Seuraavat viralliset kisat on aikaisintaan elokuussa. Kesällä on aikaa treenata keinu kisakuntoon, jotta päästään agilityradoillekin. Tästä on hyvä jatkaa :)

Vielä pikaisesti tämän päivän agilitytreeneistä. Meillä oli aiheena kepit ja keinu eikä ollenkaan rata- tai tekniikkatreeniä. Se sopi meille oikein hyvin, sillä en halunnut heti kisaamisen jälkeisenä päivänä tehdä kuin jotain pientä. Keinua tehtiin ihan alimmalla tasolla. Se meni ok ja keinua nostettiin keskimmäiselle tasolle. Ihan ok meni sekin. Toinen toisto oli hidas, kun Miko vasta ensimmäisen jälkeen tajusi, että nyt keinahtaa korkeammalta, mutta seuraavalle sain taas vauhtia lisää. Kepeillä Miko loisti. Meidän oli tarkoitus tehdä vain pari toistoa, mutta toistoja tulikin useampia. Tehtiin erilaisia kulmia, persjättöä ja takaaleikkausta. Kaksi liian aikaisin lopetettua pujottelua mahtui mukaan, mutta muuten Miko oli ihan super!