Miko ja eturauhasvaivat...

Miko ei ole aamuvirkku. Se jää yleensä nukkumaan, kun minä nousen ylös. Rio taas on aamuvirkku ja kovin iloinen, kun joku vihdoin herää. Viime keskiviikkoaamuna heräsin aikaisin Mikon vikinään. Se oli yhdessä Rion kanssa eteisessä. Sama toistui torstaiaamuna, joten aamulenkillä otin virtsanäytteen ja soitin eläinlääkärille. Sain ajan aamupäivälle samalle eläinlääkärille, jolla kävimme alkuvuodesta samoissa merkeissä.

Eläinlääkäriaseman vaaka näytti 14,6 kg pannan ja hihnan kanssa. Hieno juttu! Mikolle alle 15 kg:n paino on oikein sopiva. Miko oli jälleen hermostunut, kun odottelimme vuoroamme. Hetken aikaa se tärisi. Muutoin Miko istui hermostuneena ja murisi tai haukkui, jos joku lähestyi sekä yritti välillä päästä kohti ulko-ovea. Vaikka Miko suhtautuu epäilyksellä kaikkiin lähestyviin ihmisiin eläinlääkärille pääsyä odottaessa, niin silti tutkiminen on mennyt aina hyvin ja ilman murinoita. Mikon pissanäytteestä ei löytynyt verta. Eturauhanen oli hieman suurentunut, mutta ei aristanut. Ell sanoi, että todennäköisesti eturauhasvaivat olivat vasta tuloillaan. Ell tutki Mikon pissanäytteen vielä uudestaan, sillä hän sanoi, että sen ph oli aika korkea ja hän halusi katsoa, onko siinä kiteitä. Niitä ei löytynyt, mutta ilmeisesti virtsassa näkyi tulehdus, sillä ell antoi antibioottireseptin ja Tardak-pistoksen. Antibioottikuuri on kahden viikon pituinen. Apteekin kassalla meinasi suu loksahtaa auki, antibiootti maksoi yli 50 euroa!

Olin juuri ennen eläinlääkäriin menoa antanut pojille matolääkityksen, sillä tarkoituksena oli käydä uusimassa Mikon rokotukset tällä viikolla. Mikon rokotukset vanhenevat elokuun alussa. Jos eturauhastulehdus on siihen mennessä ohi, niin rokotukset voi uusia, mutta Tardak vaikuttaa vielä silloin enkä tiedä onko sillä vaikutusta. Jos on, niin sitten Mikon rokotukset menevät vanhaksi. En tajunnut kysyä asiasta eläinlääkäriltä, mutta täytyy soittaa ja kysyä.

Toivottavasti tämä on viimeinen kerta, kun Mikolla on eturauhasvaivoja. Seuraavaksi selvitellään Rion vaivoja...

Toissaviikolla posti toi meidän Helsitaren rotutuotetilauksen. Tilaus ei ollut mennyt ihan nappiin Helsitaren osalta, mutta onneksi meidän tilaus oli ok. Olin tilannut tassupyyhkeen sekä Riolle märkäloimen ja sademanttelin. Mittaus oli onneksi ollut riittävän tarkkaa ja sademantteli sopi Riolle oikein hyvin. Märkäloimi oli hieman lyhyt, mutta tilasin tarkoituksella juuri ja juuri sopivan pituisen, sillä Mikon märkäloimen alaosa menee nivusiin asti. Se täytyy siis kerran kiepauttaa kaula-aukon ympäri, jotta Miko ei pissaisi loimen sisälle.

Rion näyttelytreeni ja Miko lomalla

Viime keskiviikkona kävimme Rion kanssa näyttelytreeneissä Malminkartanossa. Treeneissä oli yhteensä 5 koirakkoa. Kävimme vuodenvaihteessa saman kouluttajan treeneissä Keravalla. Harjoittelimme yhdessä liikkumista, tutkimista, erilaisia näyttelyissä tulevia tilanteita, itse hampaiden näyttämistä, mittaamista ja yksilöliikkeitä. Rion kanssa liikkumisessa oli haasteita sekä yksilö- että ryhmätilanteissa, mutta ei juurikaan toisten koirien vuoksi vaan nurmikossa olleiden ihanien hajujen vuoksi. Liikkui se välillä ihan hyvinkin. Kouluttaja suositteli käyttämään jotain sanaa liikkeelle lähdettäessä. Liikkeelle kannattaa lähteä rauhallisemmin, jos koiralla on taipumusta syöksähtää eteenpäin. Pöydällä tutkiminen meni hyvin. Mitta Rioa jännitti, mutta kouluttaja sai Rion mitattua hieman alle 40 cm korkeaksi. Ihan oli hyvät treenit ja tosi kiva, että tutkiminen alkaa mennä vaan paremmin. 

Rio löysi kovasti mielenkiintoista syötävää nurmikolta. Välillä se repi nurmikkoa (ja söi sen) ja välillä se söi kuivaa, leikattua nurmikkoa... Muutenkin Rio syö lenkkeillessä ties mitä maasta. Useimmiten kai pupun papanoita, mutta joskus kakkaa, ruokaa tms. Jotain pientä se usein löytää enkä ehdi nähdä mitä. Toivottavasti se ei koskaan löydä mitään, mistä voi olla vaaraa. Rio tykkää myös kovasti syödä heinää. Mikolla heinänsyönti ei näy missään, mutta Riolta heinä tulee lähes samassa muodossa ulos kuin se meni sisäänkin. Siinä sitten odotellaan, kun Rio kyykkii ja kyykkii ja pyörii… Välillä pitkällä roikkuva tuotos likaa housukarvoja ja lenkin jälkeen joutuu käydä suihkussa. 

Miko on taas kovasti tyttöjen perään. Lenkkeily on aika kaukana rentouttavasta, kun toinen koira on hulluna tyttöjen (pissojen) perään ja toinen hulluna lintujen perään… Osaa ne onneksi välillä kulkea hyvin nätistikin. Mutta ei tosiaan tarvitse edes harkita Rion päästämistä irti jossain muualla kuin aidatulla alueella. Sen saalisvietti on ihan mahdoton enkä ymmärrä miten se bongaa kaikki maassa pusikossa tai heinikoissa olevat linnut. Ylösajaminen onnistuu Riolta erinomaisesti...

Perjantaina lähdin aamupäivästä Mikon ja äitini kanssa Isojoelle, Etelä-Pohjanmaalle. Rioa en halunnut ottaa mukaan, sillä menimme julkisilla enkä tiedä mitä mieltä se olisi ollut uusista ihmisistä. Miko on niin helppo matkakumppani, joten junamatkat Seinäjoelle ja sieltä takaisin menivät leppoisasti. Meidän ei onneksi tarvinnut mennä bussilla Seinäjoen ja Isojoen välistä matkaa kumpaankaan suuntaan, sillä saimmekin kyydin. Kahden tunnin bussimatka oli se, joka Rion kanssa olisi huolettanut, mutta ihan hyvä vaan, että Rio jäi kotiin, jotta Miko sai vähän lomaa Riosta ja Rio sai olla ilman Mikoa. Maalla lenkkeily Mikon kanssa oli paljon mukavampaa, sillä siellä koiria on vähemmän ja siten myös ihania tyttöpissoja. Tytöt Mikolla kyllä oli edelleen kovasti mielessä ja Miko yritti välillä rasittavuuteen asti astua muita ihmisiä paitsi minua ja äitiä. Tosin viimeisenä iltana Miko yritti, josko minun jalkaan olisi voinut tarttua... Papan lähellä on kyitä, mutta en onneksi ole koskaan nähnyt elävää kyytä. Nyt kuolleita oli tiellä, ihan papan tontin lähellä, kaksi kappaletta. Maanantain aamulenkillä huomasin, että tielle oli ilmestynyt vielä kolmas kyy, joka oli tapettu. Se olikin näistä kolmesta kaikkein eniten kyyn näköinen (koska ei ollut auton renkaiden liiskaama), joten piti sitä hetken ihmetellä. Kyiden vuoksi en viitsinyt päästää Mikoa ojia ja pusikoita tutkimaan. Vaikka olen ihan kaupunkilainen enkä muualla haluaisi asua, niin tykkään kauheasti käydä maalla, etenkin kesällä. Illalla kymmeneltä peltojen ympäröimillä hiekkateillä kävely auringon vielä jossain etäällä paistaessa oli suuri nautinto. Niissä maisemissa sielu lepää.

Ehkä joku päivä tästä tulee perhonen

Tässä kuvassa Miko ei näytä kovin karvattomalta

Kotiin palatessa Rio oli hurjan iloinen nähdessään Mikon. Kyllä se vähän minuakin kävi tervehtimässä, mutta Mikon paluu oli parasta :) Miko taas meni ihan sekaisin ihanista hajuista ja on paluustamme lähtien yrittänyt välillä astua Rioa. Tyynytkin käy. Tänä aamuna Miko aloitti jo ennen seitsemää vikisemisen ja oli tyytyväinen vasta päästyään ulos. Pahasti näyttää siltä, että eturauhasongelmia on taas luvassa. Tarkoituksena oli kastroida Miko kesän aikana, mutta haluan odottaa, että Miko kasvattaa turkin takaisin. Nyt se on ihan karvaton. En tiedä, onko kastroinnin ajankohdalla mitään väliä, mutta varmuuden vuoksi haluan turkin olevan hyvässä kunnossa, ettei kaikki uusi turkki ole pelkkää höttökarvaa ja haluan koiran mielessä olevan jotain muutakin kuin tytöt. Se on kuitenkin ihan varmaa, että Miko kastroidaan. Silloin alkuvuodesta vielä hieman epäröin, mutta en todellakaan halua enää nähdä tätä mitä meillä nyt on. Eikä näin enää pitänyt käydä, joten harmittaa, että kastrointipäätöstä on tullut venytettyä. Toivottavasti Rioon tytöt eivät vaikuta yhtä voimakkaasti, sillä Rio on juuri sellainen koira, jota ei pitäisi kastroida. Pelkoaggressiivisuus ja kastrointi eivät sovi yhteen. Mikon reagointi ei voi olla normaalia, joten olen ihan toiveikas sen suhteen, ettei Riolla tule juoksuajat olemaan näin rankkoja.

Tässä vielä kuva Rion synttärikakusta. Rio oli hassu ja nuoli ensin huolellisesti kaikki jogurtit kakun päältä :)

Kesätauolle

Treenit on jäänyt kesätauolle ja täytyy myöntää, ettei se yhtään haittaa. Treeneissä on aina ollut kivaa ja joka kerta olen lähtenyt treeneistä hyvin mielin. Kolmet treenit viikossa plus muut menot päälle on ollut ihan liikaa ja sen lisäksi olen viime aikoina tehnyt töissä vähän pidempää päivää. Tuntuu, ettei enää jaksa, joten tauko tuli tarpeeseen. Loma on onneksi edessä. Sen oli tarkoitus alkaa jo nyt, mutta töitä on vielä sen verran, että maanantaina käyn vielä töissä. Kotona en ole jaksanut avata läppäriä hetkeen aikaan, joten täytyy muistella viimeisimpiä treenejä.

Erkkariviikon alussa tuntui, että flunssa on tulossa, joten peruin tiistain rallytokot ja keskiviikon agilityt. Yhden päivän lepo auttoi ja keskiviikkona menimmekin Jackin ja Hetjan luo Espooseen. Pidimme ensin näyttelytreenit ja sitten tehtiin piha-agilitya. Helin poika toimi hampaiden katsojana ja se meni hyvin. Yhdessä Jackin kanssa liikkuminen meni myös ihan hyvin, ainakin välillä. Treenien jälkeen teimme Rion kanssa vähän putkea ja takaakiertoja. Rima oli ehkä vähän korkealla Riolle, sillä Riolla ei ole vielä juurikaan ollut rimoja ja ehkä siksi pariin otteeseen Rion jalka kopsahti rimaan.

Erkkariviikon torstaina oli Rion tokotreenit. Aiheena oli kosketusalustan alkeet tai edistyneemmille ruututreeniä ja kaukot. Rion kanssa teimme ensin muutaman kerran kosketusalustaa ja lisäsin etäisyyttä. Se sujui niin hyvin, että alusta vietiin ruutuun ja teimme ruudun alkeita. Muitakin oli samaan aikaan kentällä, joten Rio oli hihnassa ja etäisyydet sen mukaiset. Lopuksi teimme istu-maahan vaihtoja, jotka sujuivat Riolta erinomaisesti.

Rio matkalla erkkariin

Rio ilahtui minun näkemisestä :) © Heli Lagus

Miko kotimatkalla erkkarista

Ennennäkemätöntä läheisyyttä

Viime viikolla oli kevätkesäkauden viimeinen treeniviikko. Tiistaina oli Mikon rallytokotreenit. Teimme rataa, jossa oli pieni pätkä oikealla seuraamista. Puolenvaihto tapahtui takaa ja paluu vasemmalle edestä. Miko oli tosi hyvässä vireessä ja koko rata meni hienosti. Myös oikealla seuraaminen, sisältäen pujottelun oikealla seuraten, meni hyvin. En tiedä, mistä hyvä vire johtui, ehkä palkkana olleista broilerpyöryköistä, mutta oli ihanaa treenata hyvässä vireessä olevan Mikon kanssa :) Keskiviikkona töissä meni sen verran pidempään, että emme ehtineet agilitytreeneihin. Torstaina matka tokotreeneihin tyssäsi isoon vesilammikkoon, jonka kiertäminen olisi vienyt niin paljon aikaa, ettemme olisi ehtinyt olla treeneissä kuin alle puoli tuntia. Käännyimme siis kotiin.

Vesieste...

Tämän viikon tiistaina oli vielä Rion tokotreenit, jotka siirtyivät aikaisemmalta kerralta, jolloin kouluttaja ei päässyt paikalle. Treenasimme toivomiamme asioita. Rion kanssa katsoimme perusasentoa ja seuraamista. Tällä kertaa Riolla oli vaikeuksia keskittyä, sillä sitä hermostutti niin paljon muiden koirien läsnäolo. Halli on muutenkin Riolle haastava treenipaikka. Meillä oli treeneissä viisi koirakkoa paikalla, joista kolme isoja koiria. Niistä kaksi vielä tummia ja toinen aika kierroksilla käyvä. Siinä oli siis monta Rioa hermostuttavaa asiaa ja se oli kovin rähjäherkkänä. Tämä treenikerta pisti miettimään, ilmoitanko Rioa sittenkään talvikaudeksi agilityyn. Treenit ovat pienessä hallissamme ja agilityssa koirat voivat olla äänekkäämpiä ja käydä enemmän kierroksilla kuin tokossa. Rio ei taida vielä olla valmis treenaamaan sellaisissa olosuhteissa.

Rion kasvua ja kehitystä (10 kk kuva © Taina Lempiäinen)

Rio 1 vuotta

Rio täyttää tänään vuoden. Aika kuluu tosi nopeasti, kun meidän pikkupentu on jo nuori mies. Korkeutta Riolla on 39.5 cm ja painoa 8 kg. Ulkonäöltään se on yhdistelmä Aiaa ja Lokia; emän pää ja isän kroppa.

Rio on aivan ihana koira, vaikka sitten taas toisaalta se ei ole kiva koira. Aloitetaan hyvistä puolista. Kotona ja perheen parissa Rio on mitä ihanin koira. Se on hyvin aktiivinen ja tykkää toiminnasta, mutta Rio osaa myös rauhoittua ja ottaa rennosti. Rio on kova pusuttelemaan. Se nuolee naaman aamulla, kun herää, se nuolee naaman, kun tulee töistä kotiin ja se nuolee naaman joskus ilman mitään sen kummempaa syytä. Pikku pusupoika. Rion koko juuri täydellinen, Se on riittävän pieni ja kevyt syliin eikä se yhtään haittaa nukkumista, vaikka Rio tulee kerälle meidän tyynyjen väliin. Kuitenkaan se ei ole liian pieni. Rio on kovin ketterä ja hyppiminen sujuu siltä vaivattomasti. Rio käy usein sohvan selkänojalla istumassa tai nukkumassa ja välillä se pistää pään olkapäälle. Se on niin söpöä. Rio tykkää tulla syliin syömään puruluuta ja nukkua sohvalla ihan kiinni jalassa tai osittain sylissä. Sylissä viihtyminen ja pusuttelu saavat meidät molemmat ihastumaan Rioon vain entistä enemmän, sillä Miko on taas ihan erilainen eli ei viihdy sylissä eikä anna pusuja. Rio tietää, miten ihmiset saa hymyilemään ja hyvälle tuulelle. Rion kanssa on kiva harrastaa. Koskaan ei ole treeneistä jäänyt huono mieli, vaan aina on saanut ihastella sen intoa ja halua tehdä töitä. Vaikka Rio on häiriöherkkä, niin se pystyy silti hyvin keskittymään yhdessä tekemiseen. Toki häiriö ei saa olla liian iso. Rio keksii itse tekemistä, jos sitä ei riittävästi aktivoi. Se syö edelleen välillä mattoja ja perjantaina kotiin tullessani vastassa oli syöty kenkä (vasta ensimmäinen, onneksi). Puruluita täytyy aina olla, jotta tarvittaessa saa itse olla rauhassa. Paitsi, että Rio saattaa tunkea läppärin päälle syömään puruluuta, mikä on ärsyttävää, mutta kuitenkin niin söpöä.

Hartiahuivi-Rio

Entinen kenkä

Rio on ollut terve, sen kanssa on pitänyt käydä eläinlääkärissä vain rokotuksilla. On kuitenkin yksi asia, josta olen hieman huolestunut, joka on Rion runsas juominen ja virtsaaminen.  En muista, koska kiinnitin huomiota siihen, että Rio juo paljon ja ulos mennessä sillä on kova hätä. Rion pari ensimmäistä koivennostoa ovat pitkiä. Siinä voi laskea sekunteja pidemmän aikaa, kun Rio lorottaa. Sen virtsa on aika kirkasta, joten se tosiaan juo paljon. En aluksi miettinyt asiaa sen enempää, vaan ajattelin, että seuraavan eläinlääkärinkäynnin yhteydessä voisi tutkia varmuuden vuoksi veriarvot. Muutaman kerran tässä kesän ja kevään aikana Riolla on ollut niin kova pissahätä, ettei se ole pystynyt pidätellä vaan on pissannut sisälle. Syynä vielä suurempaan juomisen määrään on ollut lämpimät päivät ja treenit. Juominen voi olla vain tapa, mutta runsas juominen voi olla oire ainakin sokeritaudista, munuaisten vajaatoiminnasta, maksaviasta tai Cushingin taudista. Tarkoituksena olisi käydä eläinlääkärillä heinä-elokuun vaihteessa, jolloin voisi uusia molempien rokotukset, tutkituttaa molempien silmät ja Rion polvet sekä ottaa Riosta verta sekä Hollantiin että Hannes Lohelle.

Sitten vielä se, miksi Rio ei toisaalta ole kiva koira. Riohan on varautunut ja epävarma koira. Se on myös pelkoaggressiivinen. Riolla ei ole hyvä luonne. Tuttujen kesken se on kiva koira, mutta vieraisiin se suhtautuu varauksella ja kun siihen vielä lisää pelkoaggressiivisuuden, niin ei yhtään voi tietää, miten Rio reagoi vieraisiin ihmisiin. Rio on tosi söpö koira ja sitä haluaisivat sekä lapset että aikuiset tulla silittämään. Aikaisemmin toivoinkin, että tuntemattomat tulisivat tekemään tuttavuutta, mutta nykyään en päästä lapsia Rion lähellä enkä juuri aikuisiakaan. Rion kanssa pitää olla tarkkana läheltä menevien ihmisten kanssa, sillä pelkoaggressiivisuuden yksi piirre on varoittamatta, takaapäin tapahtuva hyökkäys. Ehkä Rion elekielestä voisi nähdä, jos sillä on tällaisia aikomuksia, mutta Rio on sen verran matalammalla etten kunnolla näe eikä Rion elekieli ole yhtä selkeää kuin Mikon. Useamman kerran on ollut tilanteita, jolloin Rio on yrittänyt hyökätä ohi kulkeneen tai edellä menneen jalkoihin. Onneksi ne ovat jääneet yrityksiksi paria kertaa lukuun ottamatta. Pelkoaggressiivisuudesta johtuvan arvaamattomuuden vuoksi olen useammankin kerran miettinyt, kannattaako Rion kanssa käydä näyttelyissä. Tähän mennessä ei onneksi ole ollut tilannetta, jossa Rio olisi yrittänyt näykätä. Viime aikoina on onneksi mennyt todella hyvin. Minähän toivoin saavani Riosta koiran, jonka kanssa voisi käydä näyttelyissä, jonka vuoksi en ole pystynyt pysymään niistä poissa. Uskon, että kaikista näyttelytreeneistä, näyttelyistä ja mätsäreistä on ollut hyötyä, erityisesti eläinlääkärikäyntejä ajatellen.

Luonne oli pentueen valinnassa tärkein asia. Valitettavasti etukäteen ei kuitenkaan voi tietää, minkälaisia pennuista tulee. Muilta osin Rio on juuri sitä mitä toivoinkin ja tärkeintä kuitenkin on, että arki sujuu. Luonne on iso asia, mutta en silti vaihtaisi Rioa. Se on ihana koira ja tuo paljon iloa elämään.

Kooikerhondjien erikoisnäyttely

Lauantaina oli kooikerhondjien erikoisnäyttely Vääksyssä Asikkalassa. Se oli ainakin minulle vuoden odotetuin tapahtuma, sillä rodun omaa erkkaria ei ihan joka vuosi järjestetä. Edellinen oli neljä vuotta sitten eli kesällä 2012. Tänä vuonna olin ensimmäistä kertaa mukana näyttelytoimikunnassa ja se oli mielenkiintoista. Otin ilmoittautumiset vastaan ja tein luettelon. Pienen stressin se aiheutti, kun piti yrittää varmistaa, että varmasti kaikki ilmoittautuneet on kirjattu ja luettelossa. Ilmeisesti kukaan ei jäänyt kirjaamatta :) Näyttelyyn ilmoitettiin 90 kooikeria. Näyttelypaikkana Vääksy oli hyvä ja sijainti oli rodun esiintuomisen kannalta erinomainen. Samana päivänä toisella puolen kanavaa oli kirpputori ja viereisen panimon terassilla oli avajaiset. Näyttelyalueella kävi siis paljon satunnaisia ohikulkijoita ja aika paljon koiranulkoiluttajia. Joku kysyi, onko tämä jonkun tietyn rodun mätsäri :D Sää oli ihan suosiollinen, vaikkakin aika vaihteleva. Välillä oli pilvistä, välillä puolipilvistä ja välillä aurinkoista, mutta hieman myös vettä tihkutti hetken aikaa. Tuomareina olivat alankomaalaiset Alie Bennink-Smies (urokset) ja Carla Snels (nartut), joista jälkimmäinen myös kasvattaa kooikereita. Harjoitusarvostelijana urosten ja narttujen kehässä vaihdellen oli Eeva Resko.

Tuomari pohtii onko Riolla hyvä pää tai korvakorut

Pääsimme näyttelypaikalle Jackin ja Hetjan porukoiden matkassa. Meillä oli autossa neljä ihmistä ja neljä koiraa, hyvin mahduttiin vähän isompaan autoon :) Lähtömme oli sen verran myöhäinen, että olimme näyttelypaikalla vasta klo 10 jälkeen, jolloin pentujen arvostelu oli juuri alkanut. Kiireellä pystytimme kevythäkit ja valmistelin Rion kehää varten. Kameran asetuksia ehdin pikaisesti säätämään. Junnu-uroksia oli 11. Alkuun koiria seisotettiin pitkään, sillä tuomari valitsi koirat jatkokilpailuihin ”paras pää” ja ”parhaat korvakorut”. Sen jälkeen koirat ravasivat yhdessä, jotta tuomari sai valittua koiran ”paras häntä” kilpailuun. Rio lähti aluksi vetämään nelivetoa edellisen koiran perään, mutta onneksi noin puolikkaan kierroksen jälkeen (kehä oli iso) liikkuminen alkoi sujua. Tämän jälkeen oli yksilöarvostelujen vuoro. Rio oli tosi hienosti koko pöydällä arvostelun ajan. Se ei yhtään nojannut minuun, vaikka tuomarin lisäksi myös harjoitusarvostelija tuli kopeloimaan. Eihän tilanne toki Riolle ollut se kaikkein mieleinen ja tutkimisen ajan se seisoi pöydällä selkä kaarella. Liikkeet menivät hyvin ja välillä Rio malttoi seisoakin ihan ok. Arvostelu kesti, sillä tuomari samalla myös opasti harjoitusarvostelijaa. Riolla ei ihan vielä riitä maltti niin pitkään seisomiseen, mutta kyllä siitä selvittiin J Rio sai H:n. En ollut edes odottanut sille parempaa, joten H kelpasi hyvin. Rion osalta näyttely oli siinä, joten pääsin keskittymään kuvaamiseen.

Valioluokassa oli 15 urosta. Jälleen alkuun tuomari mietti jatkokilpailuihin meneviä koiria ja siinä meni aikaa. Mikolla alkoi jo maltti mennä ja se alkoi vähän äännellä. Nostin Mikon pöydälle, kun edellistä koiraa vielä arvosteltiin. Harjoitusarvostelija kävi tutkimassa Mikon ja totesi sen olevan aika kookas. Hetken päästä myös tuomari tuli tutkimaan Mikon. Hän nyppi pari karvatuppoa Mikosta ja sanoin Mikon olevan nyt tosi huonossa turkissa. Mikon liikkeet menivät tosi kivasti. Yleensä Miko on perässä vedettävä ja sen liikkeistä puuttuu draivi. En tiedä, mikä nyt sai sen liikkumaan paremmin. Miko seisoi hienosti koko arvostelun ajan. Miko sai EH:n ja se oli enemmän kuin odotin. Loppuaika meni koiria kuvatessa. Onneksi kepo oli mukana huolehtimassa koirista ja toimi minun ollessa kehässä kuvausassistenttina. Sain siis itse keskittyä kuvaamiseen ja seurusteluun.

11.6.2016 Asikkala ER, tuomari: Alie Bennink-Smies, Alankomaat
”11 months old. Needs to develope all around. Fine in head. Good ears, eyes and teeth. Needs more length of neck and forechest. A little bit roach back maybe because he's feeling a bit unhappy. Fine in bone. Good quality of hair but too many black hairs. Moves happily but could have more reach in the front. Good tail carriage.” JUN-H

© Ida Alexandersson

11.6.2016 Asikkala ER, tuomari: Alie Bennink-Smies, Alankomaat
”7 years old. He lacks substance, makes him racy. Unfortunately he's in poor coat condition. Sweet head. Good ears, eyes and teeth. Level teeth. Could have better front angulations and more sring of rib. Could have better hind angulations. Good tail. Happy mover. A bit narrow behind.” VAL-EH

Loppukilpailut alkoivat arvioitua myöhemmin, sillä harjoitusarvostelijan vuoksi aikaa meni enemmän ja tuomarit muutenkin käyttivät arvosteluun aikaa. Loppukilpailujen jälkeen näyttelyalue tyhjeni nopeasti ja mekin saimme kaiken purettua aika nopeasti. Kävin saattamassa pojat autoon, sillä itse jäin vielä illallistamaan tuomareiden kanssa. Näyttelypäivä oli onnistunut :)

Illallinen oli näyttelytoimikunnan pj Annen kotona ja meille tarjottiin erittäin hyvää ruokaa. Oli kiva istua tuomareiden kanssa ja kuulla heidän ajatuksiaan. Molemmat ovat arvostelleet kooikereita Suomessa aikaisemminkin, mutta siitä oli jo aikaa. Molempien mielestä rodun taso on täällä laskenut ja he olivat hieman pettyneitä näkemäänsä. Erityisesti he mainitsivat rakenteeltaan hyvin kevyet koirat ja kapeakuonoiset päät. Riolta löytyy molemmat ja mainitsinkin heille, että yksi näistä koirista oli minun. Urosten tuomari myös mainitsi kehässään olleesta huonoturkkisesta koirasta, jonka myös kerroin olevan minun :D Bennink-Smies lähtiessään pahoitteli ilmeisesti koirieni saamaa arvostelua, mutta kyllä ne mielestäni saivat mitä ansaitsivatkin :) Olipas mukava päivä, mukavat tuomarit ja mukavat kooikeri-ihmiset.

 Vasen kuva © Ida Alexandersson

© Ida Alexandersson

© Ida Alexandersson

Mikon pää ja korvakorut tarkastelussa

Harjoitusarvostelija Eeva Reskon arvosteltavana

Mikosta ei ollut hyviä liikekuvia

Into

Lisää kuvia täällä.

Häirikköluokan päätös, rallytokoa, agia ja tokoa

Väsynyt Rio näyttelypäivän jälkeen

Viime viikon tiistaina oli viimeinen kerta Rion Häirikköluokka -kurssista. Teimme ensin ohitusharjoituksia ryhmässä olleen parsonin kanssa. Ohitukset sujuivat hienosti. Sen jälkeen teimme ihmisten kohtaamisharjoituksia ensin kouluttajan miehen ollessa vieras ihminen ja sitten parsonin emäntä. Vaikka toukokuussa harjoitusten tekeminen kotona jäi hyvin vähäiseksi muiden kiireiden vuoksi, niin sain hyvät eväät kurssilta jatkoa varten.

Mikon kanssa rallytokotreeneissä teimme rataa, jossa oli pääasiassa ALO- ja AVO-kylttejä, mutta myös muuta VOI-kyltti. Muuten sujui ihan hyvin, mutta seuraamisissa Miko jätätti.

Keskiviikkona Rion agilitytreeneissä jatkettiin keinun paukuttelua, harjoiteltiin rengasta sekä takaakiertoja ja putkea. Renkaan harjoittelun aloitimme "vauvarenkaalla", jossa on pelkkä rengas eikä kehikkoa ollenkaan. Aika nopeasti Rio alkoi tulla renkaasta läpi, kun naksuttelin sille. Keinun pamauttelukin meni paremmin kuin viimeksi, vaikka kerran Rio pamautti sen niin kovaa, että vähän hätkähti. Toisella pisteellä teimme ensin mutkaputkea. Se alkoi onnistua hyvin, kun käytin palkkana uutta kivaa lelua ja jätin ohjaamisen minimiin. Kouluttajan mukaan käsieni liike on vielä liian iso häiriö Riolle, liike myös, joten sain vain kävellä kohti putkea tai ottaa askeleen sitä kohti.

Uudella kierroksella ensimmäisellä pisteellä teimme ensin oikeanlaista rengasta, joka sekin sujui ihan hyvin, mutta välillä piti helpottaa estämällä kulku renkaan sivusta. Keinun pamauttelu jatkui samaan malliin, mutta vähän Rion keskittyminen alkoi herpaantua. Putkipisteellä naksuttelin ensin takaakiertoa oikealta ja kun se onnistui muutamaan kertaan, otin Rion lähdettyä takaakiertoon askelia kohti putkea, jonne Rio syöksyi kovaa vauhtia. Jo aikaisemmilla kerroilla oli tullut todettua, että toiseen suuntaan eli vasempaan kääntyminen on Riolle vaikeampaa, joten takaakierrot vasemmalta eivät onnistuneet yhtä hyvin. Jälleen kerran agitreenien jälkeen jäi tosi fiilis, vaikka joka kerta on tullut tehtyä hieman liikaa, sillä Rio on alkanut väsyä, joka näkyy sen keskittymisessä. Rion into on niin ihanaa ja se kuinka se raivolla syöksyy leluun kiinni ja repii sitä. Kotona vain hiekkapöly pölysi vaatteista, kun Rio oli pölisyttänyt kentän hiekkapohjaa. Rion kanssa on vaan niin tosi kiva treenata.

Torstaina oli Rion tokotreenien vuoro. Harjoittelimme seuraamisen alkeita ja perusasentoa sekä maahanmenoa. Olimme paikalla vain puoli tuntia, sillä minun piti päästä kotiin vähän aikaisemmin, jotta ehdin valmistautua perjantain valmistujaisjuhlaan ja entisen esimieheni läksiäisiin. Työn puolesta valmistujaisia on kaksi kertaa vuodessa, ei siis ollut omat juhlat :) Seuraamisessa Rion asento on vino, joten kouluttaja ehdotti, että lähdemme suorasta perusasennosta ja naksautan jo heti ensimmäisestä askeleesta, jolloin asento ei ole vielä mennyt vinoon. Rion maahanmenot olivat hienoja ja täpäköitä eli nopeita, mutta välillä Rio menee istumisen kautta maahan, joten siihen pitää kiinnittää huomiota.

Miko ja katoava turkki

Viime keskiviikkona pistin vihdoin pojille punkkilitkut niskaan. Jo oli aikakin, sillä kevään/kesän aikana molemmista on saanut irrottaa punkin jos toisenkin. Onneksi kuitenkin suurin osa on vasta kävellyt turkissa etsimässä sopivaa paikkaa. Pistin molemmille Expotia, kun en raaskinut ostaa kahta eri kokoa Bayvanticia. Hyvin on tuntunut toimivan, sillä vain pari kuollutta punkkia on löytynyt.

Viikonloppuna on kooikereiden erkkari, jota on jo kovasti odotettu. Miko tiputtaa turkkiaan kovaa vauhtia eikä sen turkki todellakaan näytä enää hyvältä. Kehään mennään silti. Yritin ensin välttää Mikon harjaamista, mutta pakko sitten oli, kun alkoi näyttää niin pahalta. Pestäkin sen haluaisin, mutta ehkä jätän sen tekemättä. Minulle meinasi flunssaa tulla, mutta onneksi nyt näyttää siltä, että selvisin parissa päivän ohimenneellä kurkkukivulla ja lämmön hetkellisellä nousulla.