Rio 1 vuotta

Rio täyttää tänään vuoden. Aika kuluu tosi nopeasti, kun meidän pikkupentu on jo nuori mies. Korkeutta Riolla on 39.5 cm ja painoa 8 kg. Ulkonäöltään se on yhdistelmä Aiaa ja Lokia; emän pää ja isän kroppa.

Rio on aivan ihana koira, vaikka sitten taas toisaalta se ei ole kiva koira. Aloitetaan hyvistä puolista. Kotona ja perheen parissa Rio on mitä ihanin koira. Se on hyvin aktiivinen ja tykkää toiminnasta, mutta Rio osaa myös rauhoittua ja ottaa rennosti. Rio on kova pusuttelemaan. Se nuolee naaman aamulla, kun herää, se nuolee naaman, kun tulee töistä kotiin ja se nuolee naaman joskus ilman mitään sen kummempaa syytä. Pikku pusupoika. Rion koko juuri täydellinen, Se on riittävän pieni ja kevyt syliin eikä se yhtään haittaa nukkumista, vaikka Rio tulee kerälle meidän tyynyjen väliin. Kuitenkaan se ei ole liian pieni. Rio on kovin ketterä ja hyppiminen sujuu siltä vaivattomasti. Rio käy usein sohvan selkänojalla istumassa tai nukkumassa ja välillä se pistää pään olkapäälle. Se on niin söpöä. Rio tykkää tulla syliin syömään puruluuta ja nukkua sohvalla ihan kiinni jalassa tai osittain sylissä. Sylissä viihtyminen ja pusuttelu saavat meidät molemmat ihastumaan Rioon vain entistä enemmän, sillä Miko on taas ihan erilainen eli ei viihdy sylissä eikä anna pusuja. Rio tietää, miten ihmiset saa hymyilemään ja hyvälle tuulelle. Rion kanssa on kiva harrastaa. Koskaan ei ole treeneistä jäänyt huono mieli, vaan aina on saanut ihastella sen intoa ja halua tehdä töitä. Vaikka Rio on häiriöherkkä, niin se pystyy silti hyvin keskittymään yhdessä tekemiseen. Toki häiriö ei saa olla liian iso. Rio keksii itse tekemistä, jos sitä ei riittävästi aktivoi. Se syö edelleen välillä mattoja ja perjantaina kotiin tullessani vastassa oli syöty kenkä (vasta ensimmäinen, onneksi). Puruluita täytyy aina olla, jotta tarvittaessa saa itse olla rauhassa. Paitsi, että Rio saattaa tunkea läppärin päälle syömään puruluuta, mikä on ärsyttävää, mutta kuitenkin niin söpöä.

Hartiahuivi-Rio

Entinen kenkä

Rio on ollut terve, sen kanssa on pitänyt käydä eläinlääkärissä vain rokotuksilla. On kuitenkin yksi asia, josta olen hieman huolestunut, joka on Rion runsas juominen ja virtsaaminen.  En muista, koska kiinnitin huomiota siihen, että Rio juo paljon ja ulos mennessä sillä on kova hätä. Rion pari ensimmäistä koivennostoa ovat pitkiä. Siinä voi laskea sekunteja pidemmän aikaa, kun Rio lorottaa. Sen virtsa on aika kirkasta, joten se tosiaan juo paljon. En aluksi miettinyt asiaa sen enempää, vaan ajattelin, että seuraavan eläinlääkärinkäynnin yhteydessä voisi tutkia varmuuden vuoksi veriarvot. Muutaman kerran tässä kesän ja kevään aikana Riolla on ollut niin kova pissahätä, ettei se ole pystynyt pidätellä vaan on pissannut sisälle. Syynä vielä suurempaan juomisen määrään on ollut lämpimät päivät ja treenit. Juominen voi olla vain tapa, mutta runsas juominen voi olla oire ainakin sokeritaudista, munuaisten vajaatoiminnasta, maksaviasta tai Cushingin taudista. Tarkoituksena olisi käydä eläinlääkärillä heinä-elokuun vaihteessa, jolloin voisi uusia molempien rokotukset, tutkituttaa molempien silmät ja Rion polvet sekä ottaa Riosta verta sekä Hollantiin että Hannes Lohelle.

Sitten vielä se, miksi Rio ei toisaalta ole kiva koira. Riohan on varautunut ja epävarma koira. Se on myös pelkoaggressiivinen. Riolla ei ole hyvä luonne. Tuttujen kesken se on kiva koira, mutta vieraisiin se suhtautuu varauksella ja kun siihen vielä lisää pelkoaggressiivisuuden, niin ei yhtään voi tietää, miten Rio reagoi vieraisiin ihmisiin. Rio on tosi söpö koira ja sitä haluaisivat sekä lapset että aikuiset tulla silittämään. Aikaisemmin toivoinkin, että tuntemattomat tulisivat tekemään tuttavuutta, mutta nykyään en päästä lapsia Rion lähellä enkä juuri aikuisiakaan. Rion kanssa pitää olla tarkkana läheltä menevien ihmisten kanssa, sillä pelkoaggressiivisuuden yksi piirre on varoittamatta, takaapäin tapahtuva hyökkäys. Ehkä Rion elekielestä voisi nähdä, jos sillä on tällaisia aikomuksia, mutta Rio on sen verran matalammalla etten kunnolla näe eikä Rion elekieli ole yhtä selkeää kuin Mikon. Useamman kerran on ollut tilanteita, jolloin Rio on yrittänyt hyökätä ohi kulkeneen tai edellä menneen jalkoihin. Onneksi ne ovat jääneet yrityksiksi paria kertaa lukuun ottamatta. Pelkoaggressiivisuudesta johtuvan arvaamattomuuden vuoksi olen useammankin kerran miettinyt, kannattaako Rion kanssa käydä näyttelyissä. Tähän mennessä ei onneksi ole ollut tilannetta, jossa Rio olisi yrittänyt näykätä. Viime aikoina on onneksi mennyt todella hyvin. Minähän toivoin saavani Riosta koiran, jonka kanssa voisi käydä näyttelyissä, jonka vuoksi en ole pystynyt pysymään niistä poissa. Uskon, että kaikista näyttelytreeneistä, näyttelyistä ja mätsäreistä on ollut hyötyä, erityisesti eläinlääkärikäyntejä ajatellen.

Luonne oli pentueen valinnassa tärkein asia. Valitettavasti etukäteen ei kuitenkaan voi tietää, minkälaisia pennuista tulee. Muilta osin Rio on juuri sitä mitä toivoinkin ja tärkeintä kuitenkin on, että arki sujuu. Luonne on iso asia, mutta en silti vaihtaisi Rioa. Se on ihana koira ja tuo paljon iloa elämään.