Tuplasti epiksiä

Onpas tullut taukoa... Osittain syynä on ollut ajanpuute ja osittain se, että silloin kun on aikaa, niin ei jaksa/huvita. Hyppytekniikkakoulutus oli jo kolme viikkoa sitten, mutta videot on edelleen katsomatta, joten siitä myöhemmin (tällä viikolla). Tässä välissä on ollut kahdet agilitytreenit, mutta molemmat jäi meiltä välistä. Seuraavan kerran agilitya joskus tulevaisuudessa. Viime viikolla oli viimeiset tokotreenit, joissa aiheena oli kolme liikettä putkeen. Alkuun teimme paikalla makaamisen. Häkissä haukkuvan koiran vuoksi Mikolla oli korvat vedettynä ihan taakse, mutta sain ne hörölle, kun tein yhden haarahypyn :) Ja Miko pysyi paikallaan. Liikkeistä teimme jäävät liikkeet ja luoksetulon. Muuten kaikki meni ok, mutta luoksetulossa Miko jäi seisomaan sivulle ja liikkeestä seisominen ei tahtonut onnistua. Maahanmeno on niin varma, että täytyy jättää sen harjoittelut vähälle. Lopussa teimme uuden paikalla makaamisen, jossa kouluttaja kävi heiluttamassa nameja koirien lähellä. Se oli odotetusti Mikolle liian suuri häiriö. Talvella meillä jatkuu treenit rally-tokon ja hyppytekniikan merkeissä.

Reilu viikko sitten osallistuimme epävirallisiin toko- ja rally-tokokokeisiin. Lauantaina oli tokokoe. Ilmoitin Mikon ensimmäistä kertaa ALO-luokkaan, sillä halusin jättää palkkaamisen vähiin. Aikaisemmin olemme osallistuneet nakkiluokkiin. Myös Petra oli Taikan ja Gimman kanssa paikalla. Mikolla oli paljon energiaa ja se koko odotteluajan touhusi jotain, mm. silppusi keppejä. Ylimääräinen energia purkautui ikävästi meidän suorituksen aikana, mutta eipä siitä voi syyttää kuin itseään. Meiltä oli jäänyt sekä agility- että tokotreenit siltä viikolta välistä ja Mikon aktivointi oli jäänyt vähiin yllä mainituista syistä.

Luoksepäästävyys: 10 - Miko istui nätisti sivulla ja tuomarin lähdettyä kääntyi katsomaan palkkaa odottaen. Olen niin tyytyväinen!

Paikalla makaaminen: 10 - Kylläpä 2 minuuttia tuntui pitkältä! Miko makasi hienosti paikallaan. Jonkin verran se katseli ympärilleen, mutta edes vieressä seisomaan noussut koira ei häirinnyt. Onneksi viereinen koira hetken haisteltuaan meni takaisin maahan. Tähänkin olen hurjan tyytyväinen!

Seuraaminen kytkettynä: 0 - Seuraaminen oli ihan kamalaa. Videolta katsottuna se ei tosin näytä ihan niin huonolta kuin miltä tuntui, vaikka huonoa se silti oli. Miko oli epävarma eikä oikein tiennyt mitä pitäisi tehdä ja se oli paineistunut. Lopussa Miko teki yhden liikkeestä istumisen. Ei mennyt tällä kertaa yhtä hyvin kuin kesällä, jolloin seuraaminen oli parasta ikinä... Mutta ihme ja kumma, olisimme saanut tästä liikkeestä 8! Palkkasin Mikon liikkeen jälkeen vireen parantamiseksi ja siksi jäimme pisteittä. Edellisessä möllikokeessa, johon Mikon ilmoitin, mutta rappuonnettomuuden vuoksi jouduimme jättämään välistä, olisi ALO-luokassa saanut palkata liikkeiden välissä, mutta se olisi tiputtanut kokonaisvaikutuksen 5:een. Jotenkin ajattelin, että niin olisi tässä kokeessa. No, enpä sitten palkannut enää tämän jälkeen. (Palkkasin kyllä Mikon myös luoksepäästävyyden ja paikalla makaamisen jälkeen, joten niistäkin olisi kuulunut meille nollat!)

Seuraaminen taluttimetta: 7 - Kun ensimmäinen seuraaminen oli huonoa, niin ei seuraavakaan ollut hyvää, mutta ehkä kuitenkin vähän parempaa. Miko ennakoi jääviä liikkeitä vähän enemmän.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 7½ - Jouduin alussa antamaan toisen seuraa-käskyn, kun Miko ei lähtenyt mukaan. Sitten Miko ennakoi liikkeestä seisomista. Maahanmeno meni kyllä sitten oikein hyvin.

Luoksetulo: 0 - Mä oon niin pettynyt... Meidän bravuuri, varma liike meni nollille. Syynä tuo edellä mainittu energianpurkaus. Miko siis vähän innostui juoksemaan. Ensin se juoksi musta ohi ja kävi kurkkaamassa kehän ulkopuolella puuhun ja sitten Miko juoksi Markuksen luokse.

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 9 - Ensimmäistä kertaa epiksissä Miko pysähtyi seisomaan! Olen niin tyytyväinen!

Estehyppy: 9½ - Perusasento vaati kaksi käskyä, muuten hyvä suoritus.

Kokonaisvaikutus: 6 - Pisteitä vähensi Mikon poistuminen kehästä. Kokeessa siitä saisi kuulemma punaisen kortin. Varmaan liittyen luoksetuloon, kommentoitiin mun ja Mikon välistä rakkautta ja että joskus voisi käyttää tough lovea. En kyllä ollut yhtään samaa mieltä, mutta kunhan nyökkäilin.

Oli vähän ristiriitainen koe, kun joihinkin liikkeisiin olin tosi tyytyväinen ja joihinkin pettynyt. Huono fiilis oli kuitenkin päällimmäinen tunne.

Sunnuntaina oli rally-tokoepiksien vuoro. Vaikka kentän laidalla liikkeet sujui kivasti, niin radalla meno oli tahmeaa. Miko taas paineistui. Eteen istumista on harjoiteltu paljon ja se on sujunut hyvin, mutta radalla koko juttu tuntui olevan Mikolle vieras. Eteen istumista on tehty häiriössäkin. Kyltillä 5 tuli -3 p. (ohjaajavirhe) ja kommenttina "ota koira selkeästi sivulle". Aina olen ko. liikkeen tehnyt samalla tavalla eikä aikaisemmin ole tullut virheitä. Kyltin 14 uusin (-3 p.), sillä Miko ei ollut yhtään mukana. Uudella yrityksellä meni paremmin, mutta jatkoin matkaa ennen kuin Miko oli ehtinyt istua sivulle ja siitä -10 p eli väärin suoritettu tehtävä. Kyllä harmitti, kun tajusin virheen heti jatkaessani matkaa. Meille 84 p. ja arvostelulomakkeessa kommentti "Varma ja rauhallinen suoritus :)". Palkintojenjaossa tuomari sanoi, että näytti siltä kuin olisin yrittänyt houkutella Mikoa hihnalla. Miko kun tuli vähän perässä, niin yritin olla kiristämättä hihnaa.

Ei tästäkään jäänyt kovin hyvä mieli. Harmittaa tuo Mikon perässä laahaminen ja innottomuus, mutta en tiedä mitä pitäisi tehdä, ettei Miko paineistu. Meillä on muuten paikka toiseenkin rally-tokokokeeseen eli lokakuussa on sitten tuplasti tosi kyseessä. Täytyy vaan tehdä lisää palkattomuustreeniä. Ehkä se siitä.

Treenihöpinää

Viime viikonloppuna olimme hyppytekniikkakoulutuksessa, mutta siitä lisää myöhemmin, kunhan olen saanut videot katsotuksi. Sunnuntaina valvoin puoleen yöhön rally-tokokokeeseen ilmoittautumisen vuoksi. Ja ihan turhaan. Klo 00.01 lähetetyllä viestillä jäimme niin isolle varasijalle, ettei paikkaa varmasti saada. Alkoi sen jälkeen entistä enemmän harmittamaan meidän seuran kokeen väliin jääminen. Keskiviikkona matkalla tokotreeneihin huomasin, että ilmoittautuminen yhteen rally-tokokokeeseen oli alkanut juuri sinä päivänä.  Pistin heti viestiä, vaikka en kauheasti uskonut meidän mahdollisuuksiin päästä kokeeseen. Mutta niin vain kävi, että meille on nyt paikka rally-tokokokeeseen lokakuulle! Rally-toko- ja tokoepikset on myös tiedossa.

Tiistaina agilitytreeneissä kouluttaja-sijainen oli tehnyt sellaisen radan, jota pystyimme myös Mikon kanssa tehdä pienissä osissa. Teimme oman osuutemme kahdessa osassa ja kivasti Mikolla riitti motivaatiota. Radalla oli pari mutkaputkea vastakkain ja hyppyjä niiden välissä, persjättö tai valssi ohjauskuviona. Loppusuoralla oli muuri, pituus ja okseri. Miko hyvin vauhdikkaasti juoksi putkien välillä, mutta hyppyjä jäi monta kertaa välistä, kun ohjaus oli mitä oli… Mutta pääasia, että Mikolla oli kivaa eikä se huomannut mokiani. Loppusuoraa teimme niin, että kouluttaja oli palkkaamassa namikipolla. Ihan lopuksi oli tarkoitus tehdä helppo, vauhdikas ralli putkilla ja parilla hypyllä. Aloitusesteenä oli sama putki, jolta lähti myös loppusuoran harjoittelu aikaisemmin. Miko lähti putkesta loppusuoralle, vaikka itse oli ihan muualla. Toisella yrityksellä kävi sama juttu ja vähän epävarmasti Miko hyppäsi muurin ja pituuden ja tuli sitten takaisin. Kouluttaja siirtyi sinne päin, jonne oli tarkoitus mennä, mutta silti Miko jälleen lähti loppusuoralle ja teki sen nyt kokonaan. Ihan hyvää irtoamista, kun itse olin melko kaukana ;) Ei sitten jääty tuota hinkkaamaan. Kouluttaja oli edellisellä kerralla ehdottanut palkkaa, jonka Miko saa meidän poistuttua radalta. Mulla oli sitten pari kippoa, joissa oli Cesaria. Käytin samanlaista palkkaa jo edellisen viikon tokotreeneissä ja aika nopeasti Miko oppi odottamaan, että repulle mennessä se saa jotain :)

Keskiviikon tokotreenien aiheena oli häiriö paikkamakuussa ja kaukokäskyt. Aloitimme luoksepäästävyydellä. Miko on aina näissä treeneissä istunut nätisti paikallaan. Tällä kertaa Miko luoksepäästävyyden jälkeen kääntyi katsomaan minua namin toivossa. Ehkä se alkaa ymmärtämään, että se on liike siinä missä muutkin. Paikalla makaamisessa häiriöiden vuoksi pidimme vähän lyhyemmän välin koiriin ja kävimme palkkaamassa häiriöiden jälkeen. Ensin kouluttaja käveli koirien edessä. Sitten hän käveli koirien ohi lelua heitellen ja seuraavaksi vinkupalloa vingutellen. Kaikki koirat kestivät häiriön hyvin. Miko välillä vilkaisi kouluttajaa, mutta ei sillä näyttänyt olevan aikomuksiakaan reagoida häiriöihin. Toisessa osiossa jätimme koirat kauemmaksi seinästä, jotta kouluttaja voisi pujotella koirien ohi. Tämäkään ei ollut liian iso häiriö. Mikolle varmasti suurin häiriö on toiset koirat eli se, että joku lähtee rivistä/menee tekemään tuttavuutta. Vieressä maanneelle koiralle kouluttaja kävi ihan vieressä vinguttelemassa palloa. Miko lopulta ahdistui siitä ja tuli luokseni. Mua ei haittaa (no haittaa jonkun verran, kun liike menee nollille) jos Miko nousee ylös ja tulee luokseni, jos sitä alkaa ahdistaa. Se haittaa, jos Miko lähtisi toisia koiria häiriköimään. Kaukokäskyt menivät ihan hyvin, mutta jos Mikon vire on melko korkea, niin se ei kauaa malta odottaa seuraavaa käskyä vaan alkaa tarjoamaan mm. peruuttamista. Istu-maahan vaihdot menee hyvin, mutta seisomisen kanssa tekniikka kaipaa hiomista. Mikon tekniikka on sellainen, että se helposti liikkuu eteenpäin. Itsenäisesti treenasimme tokohyppyä. Käytin siinä eri palkkaa, joka nosti virettä sen verran, että Miko lähti useamman kerran suorittamaan hyppyä ilman lupaa. Suoritukset olivat muuten lähes täydellisiä ja Miko jäi ihan suoraan esteen taakse seisomaan kun se normaalisti on ihan vinossa (joka ei haittaa). Jouduin sitten miettiä palkkaanko vai en... Hyvät treenit oli!

Paluu treeneihin

Mikon huulessa oleva patti ei ole vielä kadonnut. Kyllä se vaikuttaisi pienentyvän, mutta jos se ei ensi viikon aikana katoa, niin täytynee käydä näyttämässä eläinlääkärille. Pitkästä aikaa on tullut tehtyä punkkihavaintoja, valitettavasti. Yhden irrotin Mikon jalasta alkuviikosta ja yksi turkilla vaelteleva koki loppunsa lenkillä keskiviikkona.

Tiistaina menimme pitkästä aikaa agilitytreeneihin. Meillä oli vieraileva kouluttaja tuuraajamassa omaa koutsia. Luvassa oli ratatreeniä, jota on tainnut olla lähes joka kerta kesätauon jälkeen. Rata oli ihan kivanoloinen, mutta mulla oli meille muita suunnitelmia. Mikon kanssa nyt keskitytään vaan vauhtiin ja siihen, että on kivaa. Katsoin siksi radasta sellaisen pätkän, joka sopisi tähän tarkoitukseen. Esteet olivat hyppy-putki-hyppy-hyppy-putki ja putket suoria. Ensimmäinen yritys ei vielä onnistunut, sillä Miko lähti haistelemaan ensimmäisen hypyn jälkeen. Hetki meni, että sain Mikon ajatukset takaisin agilityyn. Sitten alkoi sujua. Viimeisestä putkesta Miko juoksi ohi, joten uusimme sen ja Miko sai sitten namikupista nakkia. Teimme saman vielä toisen kerran ja se sujui oikein hyvin ja vauhdikkaasti. Se oli sitten siinä. Kerrankin lopetin tarpeeksi ajoissa. Kouluttaja ehdotti, että voisimme vielä ihan lopuksi tehdä jotain pientä, mutta aikaa ei sitten jäänyt, kun meidän jälkeen oli vielä yksi ryhmä tulossa. Sen sijaan teimme vähän rally-tokoliikkeitä ja niissä Mikolla oli oikein hyvä vire. Omatoimipisteellä, jossa oli keinu, emme käynyt ollenkaan.

Keskiviikkona oli tokotreenien vuoro. Aloitimme paikallamakuulla. Aika ja matka olivat oikeat. Treeniin tuli tarkoituksetonta häiriötä, kun ensin jonkun reppu tippui tuolilta lattialle. Se oli Mikolle liian suuri häiriö, joten Miko tuli korvat luimussa luokseni. Vein Mikon takaisin paikalleen. Juuri kuin aika oli tulossa täyteen, halliin tuli myöhässä yksi ryhmästämme kahden koiran kanssa, joista toinen haukkui. Se ei kuitenkaan ollut liian suuri häiriö ja kaikki koirat pysyivät paikallaan. Miko ei tainnut edes vilkuilla taaksepäin. Koirat olivat siis takapää ovelle päin. Treenien aiheena oli liikkeiden väli ja hyppy. Kouluttaja sanoi, että liikkeestä toiseen siirryttäessä koiralla olisi hyvä olla joku käsky, jolla se tulee mukana. Mikolla "mennään" tai "tule" yleensä toimii. Teimme ensin liikkeestä maahan palkkaamatta ja siitä siirryimme seuraavalle paikalle, jossa vasta palkkasin Mikon. Tämä sujui hyvin. Tokohyppy meni myös hyvin ja kouluttaja kannusti ilmoittautumaan kokeeseen. No, maanantaina alkaisi ilmoittautuminen kooikereiden tokoestaruuskokeeseen... Miten se nyt tuleekin näin nopeasti... Katsotaan.

Patti ja hyppytekniikkaa

Perjantaina huomasin Mikon huulessa jotain, mikä näytti punkilta. Katsoin sitä lähemmin eikä se ollutkaan punkki. Näytin pattia Markukselle, joka oli taas sitä mieltä, että kyllä se punkki on. Kaivoimme sitten punkkipihdit esiin, mutta kyllä se sittenkin oli patti. Ajattelin seurailla sitä pari päivää. Tänään se näytti jo pienemmältä, joten toivottavasti se menee itsekseen pois.

Miko oli vielä alkuviikon lyhyemmillä lenkeillä, mutta viikon puolivälistä lähtien poika on päässyt normaaleille lenkeille. Seuraan edelleen Mikon liikkeitä, jotka kyllä näyttää ihan normaaleilta. Onneksi jalka on parantunut. Virikkeenä Mikolla on mm. ollut älypelit ja rally-tokoilu. Kotona treenin aiheena on ollut täyskäännökset oikeaan ja vasempaan sekä eteen istuminen. Pitäisi ostaa Mikolle uusi älypeli, kun nykyisistä on namit syöty ihan hetkessä.

Tänään Miko pääsi kahden(?) viikon tauon jälkeen treeneihin, kun meillä tänään oli hyppytekniikkatreenit. Ensimmäisessä harjoituksessa oli eri etäisyyksiä, muistaakseni 7-9-12. Pitkien etäisyyksien vuoksi harjoitus oli melko pitkä. Miko ei taaskaan meinannut malttaa odottaa lähtölupaa. Ehkä kaksi kertaa Miko lähti minun luvalla ja loput omalla luvalla... Heti ensimmäisen toiston lähtö oli ennen lupaa. Miko ihan hyvin suoritti harjoituksen ja juoksi sitten takaisin ja lähti jälleen suorittamaan sarjaa. Ja taas Miko tuli takaisin ja lähti sarjalle. Takaisin poika tuli harjoituksen nurin päin. Ai miten niin energiaa on hieman päässyt patoutumaan... Kun Miko oli jo omasta halusta hinkannut harjoitusta, niin teimme sen enää kerran. Tauon jälkeen oli harjoitus, jossa viimeisenä pituus. Tämä meni ihan hyvin (paitsi aluksi Miko kiersi pituuden) ja lopuksi Miko sai rallatella pallon kanssa. Ensi viikolla tekniikkaa hiotaankin koko viikonlopun ajan.

(Vaikka meidän epäonnisesta agilitykisareissusta tänne kirjoitinkin, niin en halunnut sille kovin suurta näkyvyyttä. Kirjoitin siksi jo heti seuraavana päivänä uuden postauksen. No, eiköhän se ole nyt jo blogin koko historian kuudenneksi luetuin postaus... Pöh.)

Liukastellen

Viime viikko oli koko vuoden kiireisin viikko töissä. Intensiivikurssin suorittamisestakaan ei tullut mitään kun kahden viime viikon aikana olen joutunut tekemään pitkää päivää, muutamia kertoja töissä on mennyt kellon ympäri. Saldo on kasvanut 20 tuntia näinä neljänä viikkona, jotka olen ollut loman jälkeen töissä... No saanpahan pitää muutaman pitkän viikonlopun tässä syksyn aikana kun kiire hellittää. Mikolle nämä pari viikkoa ovat olleet hyvin tylsiä, sillä se on joutunut olemaan paljon yksin kotona. Agility- ja tokotreenitkin jäivät viime viikolla välistä. Odotin kovasti viime viikonloppua, sillä Mikolle olisi ollut luvassa ohjelmaa koko viikonlopuksi. Kohtalo sitten päätti toisin. Perjantaiaamuna Miko liukastui portaissa, kun olimme menossa aamulenkille. Miko lähti liukumaan portaita alas, mutta olin onneksi Mikon edellä ja sain pysäytettyä pojan. Pidin Mikosta kiinni kunnes se oli taas tukevasti jaloillaan. Miko sitten jatkoi portaiden laskeutumista, mutta liukastui portaiden lopussa uudestaan. Ulos päästyämme Miko alkoi ontua. Kävin heti vasemman etujalan läpi. Miko ei aristanut mitään kohtaa, mutta äännähti kun vähän painoin jalkapöydän päältä. Teimme hyvin lyhyen lenkin. Koko ajan Miko varasi jalalle, mutta ontui kuitenkin. Liikkuminen näytti vähän paranevan loppua kohden.

Prinka rally-tokossa

Kotona Miko hyppäsi heti sängylle ja se taisi tuntua jalassa. Mietin sitten ääneen, että Mikon pääsy sängylle pitäisi estää eikä se saisi hypätä sängyltä alas. Ennen lähtöäni Miko varoi tassua enemmän kuin ulkona. Ajattelin odottaa iltapäivään ja katsoa miltä jalka sitten vaikuttaa. Olin töissä, kun Markus huolestuneena viestitteli, että Miko todella varoo jalkaansa. Soitin sitten eläinlääkärille, josta neuvottiin antamaan kipulääkettä. Meillä ei ole koirille sopivaa kipulääkettä, joten aamupäiväksi varattiin Mikolle aika. Kun tulin kotiin, Miko tuli iloisesti vastaan eikä ontunut enää ollenkaan. Makkarin ovi oli auki ja vasta hetkeä aiemmin minulle selvisi, että Miko oli aamulla tullut itse alas sängyltä. Ilmeisesti sen vuoksi Miko oli aamulla lenkin jälkeen reagoinut voimakkaammin. Meidän korkealta jenkkisängyltä alas hyppääminen teki varmasti kipeää. Vaikka Miko vaikutti olevan ok, menimme lyhyen matkan eläinlääkärille bussilla.

Vaaka näytti 15 kg eli Miko on lihonut 600g. Laihikselle siis. Eläinlääkäri kävi tarkasti Mikon etujalan läpi, mutta Miko ei reagoinut tutkimiseen mitenkään. Ell huomasi jalassa vain hyvin lievää turvotusta. Hän kuitenkin antoi Mikolle kolmen päivän kipulääkekuurin (Dolox vet.). Viikonloppu piti pitää Mikoa levossa ja ottaa alkuviikkokin rauhallisesti eli agilitytreenit jäävät nyt kolmannen kerran putkeen välistä. Ell teki myös perustutkimuksen ja totesi Mikon olevan hyvässä kunnossa. Samalla reissulla Miko sai kennelyskärokotteen, sillä se oli mennyt vanhaksi elokuun alussa.

Makkarin ovi on nyt pysynyt kiinni muulloin paitsi silloin kun menemme nukkumaan. Alaspäin menemme taas hissillä. Olemme aikaisemminkin käyttänyt hissiä lenkille lähtiessä liukastelusta johtuen. Miko on tainnut elokuun aikana kaksi kertaa aikaisemminkin liukastua portaissa niin, että se on lähtenyt liukumaan niitä alas. Olisi pitänyt jo silloin tajuta vaihtaa portaat hissiin... Jouduin perumaan meidän paikan lauantain epävirallisessa tokokokeessa ja sunnuntain virallisessa rally-tokokokeessa. Rally-tokokokeen väliin jättäminen harmittaa tosi paljon, sillä paikkoja alo-luokkaan on vaikea saada. Toivottavasti meitä kuitenkin vielä onnistaisi syksyn aikana. Kipulääkkeen varoaika päättyy onneksi ennen seuraavaa mahdollista koetta. Minulla tosin oli epäilyksiä kipulääkkeen käytön suhteen, sillä Miko ei ole vaikuttanut yhtään kipeältä perjantaiaamun jälkeen. Jotenkin se tuntui turhalta, mutta enhän voi tietää onko Mikolla kipuja vai ei. Lepoa on hyvä joka tapauksessa pitää, sillä jos jalkaan tulee jotain isompaa vammaa, niin meidän agilityura on sitten siinä.

Muuta kuva rally-tokokeesta löytyy täältä.

Päivä jona olisin voinut vajota maan alle

Me oltiin viime viikonloppuna agilitykisoissa ja aloitin kirjoittamaan niistä jo silloin, mutta en sitten ole ehtinyt/jaksanut/halunnut jatkaa kirjoittamista. Ihan tarkoituksella olen halunnut pitkittää tapahtumista kirjoittamista etten saisi aikaiseksi ylipitkää kirjoitusta, jossa puran tuntoja. Tästä voinee jo päätellä, ettei hyvin mennyt.

Joskus keväällä teki useampaan kertaan mieli makkaraperunoita. Paikallinen grilli on kerran testattu ja toiste ei tarvitse käydä. Nummelassa meidän lähellä oli Nummelan Autogrilli eli Nummelan AG, josta sai oikein hyvää grilliruokaa. Ajattelin sitten, että voisimme kesällä käydä Nummelassa jossakin koiratapahtumassa, jotta voisimme käydä myös AG:llä. Mitään epävirallista tapahtumaa ei silloin löytynyt, mutta SAGIn kalenteri näytti kisoja elokuulle. Niinpä sitten ilmoitin Mikon molemmille agilityradoille, jotka ykkösille olivat tarjolla.

Kisat olivat lauantaina. Olisin halunnut päästä treenaamaan keinua ennen kisoja, sillä edellinen keinu oli huono kokemus. Aikaa ei vain ollut. Keinu ei kuitenkaan jännittänyt. A-rata oli mukavan oloinen. Radan alku oli viiden hypyn pyöritys, josta jatkettiin mutkaputkeen ja sitten puomille. Alku meni ihan perus Mikon vauhtia, mutta putkeen Miko kaasutti ja sen tullessa putkesta pystyin jo arvaamaan, että mopo lähtee kädestä. Se on se ilme. Miko veti ihan kunnolla rallia kentän ympäri ja hyllytti hyppäämällä yhden hypyn. Kun lopulta pääsimme jatkamaan rataa, kaikki sujui hyvin keinulle asti. Oletin Mikon hiipivän keinulla, mutta mitä vielä. Miko kaasutti ja teki oikein komean lentokeinun... Yritin huutaa "odota", mutta ei se hyödyttänyt. Miko oli aivan hämillään ja ahdistunut ja ties mitä sen jälkeen. Halusin jatkaa matkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut (se oli virhe) enkä tehdä keinusta numeroa. Putki oli seuraava este, jonne Miko sitten hitaasti ravasi. Ja mitä sitten kävikään... Miko nosti koipea tullessaan ulos putkesta. Ärähdin Mikolle, mutta jatkoimme radan suorittamista. Kepit olivat seuraavana ja menivät hyvin, mutta loppurata oli hyvin halutonta menoa. Meidän jälkeen putki piti vaihtaa pissavahingon vuoksi. Olisin voinut vajota maan alle, hävetti niin paljon. Välttelin sen jälkeen ottamasta katsekontaktia kenenkään kanssakilpailijaan, häpeä oli niin suuri.

Toisen radan rataantutustumiseen menin ristiriitaisissa tunnelmissa. En oikein pystynyt keskittymään, mutta rata oli jälleen kivan oloinen. Päätin, että jos Mikon vire on liian matala, niin jätämme sitten leikin kesken. Heti radan alussa kävi selväksi, ettei siitä mitään tule. Sanoin tuomarille, kun Miko oli A:n harjalla keikkumassa, että menemme suoraan maaliin. A:lta jatkoimme kepeille, jotka oli tosi hitaat. Oikaisimme sitten yhden hypyn kautta puomille, jolloin Mikon vauhti kasvoi ja puomilta Miko irtosi maaliin, vaikka ei maalihyppyä hypännytkään. Radan jälkeen nieleskelin kyyneleitä. Harmitus Mikon vireen tasosta oli suuri. Kesäkuun kisat menivät kivasti, mutta elokuun kisat olivat pohjanoteeraus. Eniten harmittaa se, että Mikon hyvä vire kisatilanteessa on mennyttä. Vielä viime vuonna kisavire oli hyvä ja kisasimme useamman kerran maksimölleissä, joissa rimakorkeus on sama kuin ykkösissä. Enkä muutenkaan usko, että rimakorkeuksista on kyse, sillä huonompaa virettä on nähty myös tänä vuonna epävirallisissa kisoissa medeissä.

Tapahtuneesta huolimatta vietimme mukavan päivän Nummelassa vaihtelevassa säässä ja makkaraperunat olivat yhtä hyviä kuin aikaisemminkin. Se on nyt selvää, ettemme kisaa ainakaan ennen ensi kevättä. Viime lauantaina hetken olin jo valmis luovuttamaan, sillä pistää mielen matalaksi, kun ajattelen kuinka se, etten osaa motivoida Mikoa, haittaa meidän kaikkia harrastuksia. Agilityssa vaikutukset ovat selkeimmät, mutta mulla on jo suunnitelma miten tästä etenemme. Ohjatuissa treeneissä ei innostaisi käydä, haluaisin treenata itsekseni.

World Dog show 2014 ja vähän kaikkea muutakin

Oho, hieman on tullut päivitystaukoa. Ryhdyin elokuun alussa tekemään yhtä opiskelutehtävää, jota olisi ollut koko kesä aikaa tehdä... Ja kiirehän siinä sitten tuli ennen deadlinea, joten illat vierähtivät kulttuurieroja pohtiessa. Tämän viikon ja ensi viikon olen nimennyt tappoviikoiksi. Elokuu on töiden osalta vuoden kiireisintä aikaa, erityisesti nämä kaksi viikkoa, joten teen pitkiä työpäiviä ja sen lisäksi samaan aikaan on intensiivikurssi meneillään eli jatkan töistä suoraan koulun penkille. Hullun hommaahan tämä, mutta se lohduttaa, että viimeiset kurssit ovat tänä syksynä ja sitten on enää opinnäytetyö. Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan, mutta en varmasti lähde enää opiskelemaan töiden ohessa. Tai ehkä aika kultaa muistot... Mutta jos sitten koira-aiheisin.

Elokuun ensimmäisenä sunnuntaina olimme jälleen keskenämme hyppytekniikkatreeneissä Saaran ja Huugon lomaillessa. Taisimme tehdä alastuloa. Siinä ei mitään kummempaa. Olin juuri edellisellä kerralla todennut, että vaikka Mikon olisi hyvä saada keinutreeniä myös muilla keinuilla kuin sillä jolla aina treenaamme, niin ATD:n keinuun ei kosketa. Tällä kerralla keinu oli sitten sen paikan vieressä, johon pistän Mikon kiinni. En huomannut, kun Miko menikin takaani keinulle, jota se taisi luulla puomiksi. Miko ei nimittäin hidastanut yhtään ja kun keinu alkoi laskeutua, niin Miko hyppäsi sivusta pois. Se vaati tosi paljon houkuttelua, että sain Mikon menemään keinun kahdesti. Keinu ei laskeudu samalla tavalla kuin kisavaatimukset täyttävä keinu, joten vähän autoin laskemisessa. Ei hyvä juttu ollenkaan.

Tiistain agilitytreenit peruttiin, koska olisimme olleet ainoat osallistujat. Olisimme mahtuneet edelliseen ryhmään, mutta lauantaina oli kisat, joten ihan hyvä oli pitää pieni tauko.

Söpö Aia

Perjantaina oli sitten Maailman voittaja eli World Dog Show 2014. Kooikereita oli ilmoitettuna 65 eli oikein mukava määrä, vaikka enemmänkin olisi voinut olla. Kuvia näyttelystä löytyy täältä. Minä ihastuin pikku-Aiaan, joka kooikereiden arvostelun loputtua hyppäsi syliini. Tosin Aia ei kovin kauaa sylissäni viihtynyt, vaan siirtyi vieressä istuneen Tainan syliin, pöh. Siinä Aia hengaili meidän kanssa sillä aikaa, kun sen ihmiset kävivät ostoksilla. Tainan kanssa kiersimme myyntikojut nopeasti, mutta mukaan ei tarttunut muuta kuin HauHau-herkkuja. Joukukuussa voi sitten shoppailla enemmän. Olisi ollut kiva käydä pyörähtämässä paikan päällä vielä lauantaina tai sunnuntaina, mutta aikaa ei valitettavasti ollut.

Lauantaina meillä oli yksi hypäri meidän seuran kisoissa. En onneksi ollut ehtinyt jännittämään kuin vasta samana päivänä. Ajattelin, että joudumme varmaan lähtemään kesken kaiken radalta, kun Miko ei jaksa helteessä hyppiä. Mikolla oli märkäloimi päällä ja ennen meidän vuoroa poikaa viritellessä Miko oli ihan innokkaan oloinen. Lähdössä Miko lähti perääni ja palautin sen takaisin istumaan. Toisena esteenä oli muuri, jolta tuli kielto. Neljäs este oli putki, jolta tuli hylkäys. Rataantutustumisessa ajattelin, että valitsemallani ohjaustavalla Miko varmaan menee väärään päähän, mutta yritin silti. Fiksua :) Kuudentena oli kepit ja juuri ennen niitä Mikoa alkoi kutittaa ja sen täytyi alkaa rapsuttamaan. Mutta sen jälkeen kepit meni hyvin. Keppien jälkeen kaksi seuraavaa estettä meni hyvin, mutta sitten Miko pysähtyi. En saanut sitä hyppäämään estettä enkä liikkumaan mihinkään. En sitten nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin kävellä pois. Teimme kuitenkin vielä kolmen hypyn loppusuoran, joka meni ihan ok. En tiedä mitä tapahtui. Virettä laskevia asioita olivat ainakin lähtöön palauttaminen ja muurin kielto. En tiedä oliko Mikolla liian kuuma (ei se varmaan ennen ole niin lämpimällä hypännyt maksikorkeuksia) vai eikö sitä vaan huvittanut vai paineistuiko Miko. Kentällä oli paljon ampiaisia, jotka ahdistavat Mikoa. Olisiko sellainen lennellyt lähellä?  Oli miten oli, niin ei kisoista hyvä mieli jäänyt. Yksiin kisoihin Miko on vielä ilmoitettu, katsotaan miten siellä menee.

Sunnuntaina olin itse talkoilemassa kolmosten kisoissa. Maksien aikana ei ainakaan tullut tylsää, kun putkia sai oikoa koko ajan ja aika usein maksit tiputtelee rimoja tai osuu renkaaseen. Mutta voi sitä hiekkapölyn määrää... Medeissä oli kolme koohoa kisaamassa. Hyppytekniikkatreeneihin ei ehditty.

Intensiivikurssin takia tiistaina jäi agilityt välistä, mutta keskiviikkona kesätauon jälkeen jatkuneisiin tokotreeneihin ehdimme. Teimme temppurataa, jossa oli erilaisia tokoliikkeiden osia: luoksetulo, seuraamista, liikkeestä seisominen, hyppy, kartion kierto ja ruutu. Kouluttajan kanssa katsoimme liikkeestä seisomista ja itseksemme teimme hyppyä.