sunnuntai 24. elokuuta 2014

Päivä jona olisin voinut vajota maan alle

Me oltiin viime viikonloppuna agilitykisoissa ja aloitin kirjoittamaan niistä jo silloin, mutta en sitten ole ehtinyt/jaksanut/halunnut jatkaa kirjoittamista. Ihan tarkoituksella olen halunnut pitkittää tapahtumista kirjoittamista etten saisi aikaiseksi ylipitkää kirjoitusta, jossa puran tuntoja. Tästä voinee jo päätellä, ettei hyvin mennyt.

Joskus keväällä teki useampaan kertaan mieli makkaraperunoita. Paikallinen grilli on kerran testattu ja toiste ei tarvitse käydä. Nummelassa meidän lähellä oli Nummelan Autogrilli eli Nummelan AG, josta sai oikein hyvää grilliruokaa. Ajattelin sitten, että voisimme kesällä käydä Nummelassa jossakin koiratapahtumassa, jotta voisimme käydä myös AG:llä. Mitään epävirallista tapahtumaa ei silloin löytynyt, mutta SAGIn kalenteri näytti kisoja elokuulle. Niinpä sitten ilmoitin Mikon molemmille agilityradoille, jotka ykkösille olivat tarjolla.

Kisat olivat lauantaina. Olisin halunnut päästä treenaamaan keinua ennen kisoja, sillä edellinen keinu oli huono kokemus. Aikaa ei vain ollut. Keinu ei kuitenkaan jännittänyt. A-rata oli mukavan oloinen. Radan alku oli viiden hypyn pyöritys, josta jatkettiin mutkaputkeen ja sitten puomille. Alku meni ihan perus Mikon vauhtia, mutta putkeen Miko kaasutti ja sen tullessa putkesta pystyin jo arvaamaan, että mopo lähtee kädestä. Se on se ilme. Miko veti ihan kunnolla rallia kentän ympäri ja hyllytti hyppäämällä yhden hypyn. Kun lopulta pääsimme jatkamaan rataa, kaikki sujui hyvin keinulle asti. Oletin Mikon hiipivän keinulla, mutta mitä vielä. Miko kaasutti ja teki oikein komean lentokeinun... Yritin huutaa "odota", mutta ei se hyödyttänyt. Miko oli aivan hämillään ja ahdistunut ja ties mitä sen jälkeen. Halusin jatkaa matkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut (se oli virhe) enkä tehdä keinusta numeroa. Putki oli seuraava este, jonne Miko sitten hitaasti ravasi. Ja mitä sitten kävikään... Miko nosti koipea tullessaan ulos putkesta. Ärähdin Mikolle, mutta jatkoimme radan suorittamista. Kepit olivat seuraavana ja menivät hyvin, mutta loppurata oli hyvin halutonta menoa. Meidän jälkeen putki piti vaihtaa pissavahingon vuoksi. Olisin voinut vajota maan alle, hävetti niin paljon. Välttelin sen jälkeen ottamasta katsekontaktia kenenkään kanssakilpailijaan, häpeä oli niin suuri.

Toisen radan rataantutustumiseen menin ristiriitaisissa tunnelmissa. En oikein pystynyt keskittymään, mutta rata oli jälleen kivan oloinen. Päätin, että jos Mikon vire on liian matala, niin jätämme sitten leikin kesken. Heti radan alussa kävi selväksi, ettei siitä mitään tule. Sanoin tuomarille, kun Miko oli A:n harjalla keikkumassa, että menemme suoraan maaliin. A:lta jatkoimme kepeille, jotka oli tosi hitaat. Oikaisimme sitten yhden hypyn kautta puomille, jolloin Mikon vauhti kasvoi ja puomilta Miko irtosi maaliin, vaikka ei maalihyppyä hypännytkään. Radan jälkeen nieleskelin kyyneleitä. Harmitus Mikon vireen tasosta oli suuri. Kesäkuun kisat menivät kivasti, mutta elokuun kisat olivat pohjanoteeraus. Eniten harmittaa se, että Mikon hyvä vire kisatilanteessa on mennyttä. Vielä viime vuonna kisavire oli hyvä ja kisasimme useamman kerran maksimölleissä, joissa rimakorkeus on sama kuin ykkösissä. Enkä muutenkaan usko, että rimakorkeuksista on kyse, sillä huonompaa virettä on nähty myös tänä vuonna epävirallisissa kisoissa medeissä.

Tapahtuneesta huolimatta vietimme mukavan päivän Nummelassa vaihtelevassa säässä ja makkaraperunat olivat yhtä hyviä kuin aikaisemminkin. Se on nyt selvää, ettemme kisaa ainakaan ennen ensi kevättä. Viime lauantaina hetken olin jo valmis luovuttamaan, sillä pistää mielen matalaksi, kun ajattelen kuinka se, etten osaa motivoida Mikoa, haittaa meidän kaikkia harrastuksia. Agilityssa vaikutukset ovat selkeimmät, mutta mulla on jo suunnitelma miten tästä etenemme. Ohjatuissa treeneissä ei innostaisi käydä, haluaisin treenata itsekseni.

4 kommenttia:

  1. Kyllä se siitä! :) Edesmennyt lapinkoirani keksi nuorena tuon putkien merkkailun ja monet mölliagit sai hävetä. Kun sain sen lopettamaan merkkailun, se alkoi karkailla kisaradoilta ja taas sai hävetä... Mutta kun sain karkailunkin pois, niin oli hyvä! Ja Lumeskin yksistä agikisoista (olisko ollut jopa eka 3-luokan kisa...) paineli viimeisen esteen jälkeen täysillä kehästä pois kanttiinigrillin luo, silloin ei naurattanut, nyt jo vähän naurattaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä mitä tapahtui joskus Mikon ollessa junnu, että putkiin merkkailu alkoi. Luulin, että tavasta oli jo päästy eroon, joten siksi tuo erityisesti harmitti. Täytyy vaan tehdä töitä, että tavasta päästään loppulisesti eroon. Eiköhän se siitä :)

      Poista
  2. Minua on hävettänyt lähinnä se, etten ole tajunnut ottaa koiriani tarpeeksi huomioon kisoissa. Erityisesti Siriuksen remppajalan kanssa on muistettava, että kisapaikan liian pehmeä alusta ei ole hyvä, vaan saa Siriuksen pudottelemaan rimoja. Kivituhka ja keinonurmi ovat meille parhaat.

    Suosittelen teillekin vauhti- ja motivaatiotreenejä. Unohda keinu hetkeksi Mikon kanssa, ja keskity sellaiseen mitä Miko varmasti osaa ja mikä nimeomaan koirasta on hauskaa agilityssa - vaikka se sitten olisikin hyppy-putki-suoraa. Tärkeintä on saada teille molemmille lisää itseluottamusta sekä luottamusta myös toisiinne: Miko luottaa siihen että sinä ohjaat ja kannustat, sinä luotat siihen että Miko osaa ja tekee niinkuin ohjaat.

    Minä olen saanut molemmille koirille lisää itseluottamusta ja iloa tekemiseen helppojen treenien kautta. Aurinkoiselle se tarkoittaa putkirallia, Siriukselle taas hyppyrallia minirimoilla. Treeni on nimenomaan rallia, en sen suuremmin ohjaa koiria vaan ne saavat itse valita missä järjestyksessä suorittavat esteet, minä vain juoksen mukana, kannustan ja annan estekäskyä (pelkkiä hyppyjä tai putkia radalla). Palkkaan koirat juuri silloin, kun ne käyvät kuumimmillaan ja niillä on kaikista hauskinta.
    Toisinaan teen pelkästään tällaisia helppoja ilotreenejä, väliin saatan lisätä vaikkapa puomin tai kepit, niin että koiran on pakko keskittyä vähän enemmän eikä pelkästään juosta putkesta putkeen.

    Tsemppiä treeneihin, pitäkää hauskaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkeistä! Vauhti- ja motivaatiotreenit ovat suunnitelmissa. Mikolle mieleisintä on mahdollisimman suoraviivainen eteneminen, joten pyöritykset saa hetkeksi unohtaa. Hankalinta on lopettaa riittävän aikaisin ja se on varmasti osa ongelmaa.

      Poista