Mätsärissä ja MH-mietteitä

Käväistiin tänään Tainan ja Lokin kanssa Munkkiniemessä mätsärissä. Isoilla aikuisilla oli miestuomari, joten tilaisuus piti hyödyntää. Isojen aikuisten kehä meni tosi nopeasti eikä Miko ollut edes näyttelyhihnassa kun olisi jo pitänyt mennä kehään. Onneksi hihnan vaihtaminen kävi kädenkäänteessä ja kaikki muu oli valmiina. Ravatessa Mikolla tahtoi mennä nenä välillä maahan. Meidän parina oli myös kasiryhmän koira, joku vesispanieli? Koira oli ilmeisesti säikähtänyt jotain, joten sen esittäjä ei halunnut koiraa kopeloitavan. Tuomari sitten katsoi sen liikkeet ja siirtyi Mikoon. Miko antoi tosi hienosti katsoa hampaat ja muukin kopelointi meni hyvin. Miko sai punaisen nauhan. Meni vain hetki kun mentiin jo punaisten kehään, jossa oli ehkä 10 koiraa. Miko seisoi ihan hyvin, vaikka lopuksi se alkoi olla jo malttamaton, jolloin pylly tahtoi mennä maahan. Vähästä koiramäärästä huolimatta Miko ei ollut taaskaan tuomarin mieleen. Lokilla meni hienosti ja se sijoittui punaisten pentujen kolmanneksi! Pentukehän tuomari taisi tykätä kooikereista kun sinisten kehässäkin kolmanneksi tuli koikkeri, Helke (Black Amiikos Hedzerina Helke, en välttämättä kuullut nimeä oikein). Paikan päällä oli neljäskin koikkeri, joka myöhästyi ilmoittautumisesta. Nimi taisi olla Luukas (10kk), virallisesta nimestä ei tietoa, mutta BA.

MH-luonnekuvaus on 1,5 viikon päästä ja olen sitä jännittänyt jo jonkin aikaa. Ellan ja Tuffen videoita kuvauksesta on tullut jokunen kerta katsottua ja olen miettinyt miten Miko reagoi eri tilanteissa.

• Kontakti: Riippuu ihan ihmisestä ja tilanteesta ottaako Miko itse kontaktia. Järjestämisohjeesta lukemani kuvauksen perusteella tilanne on sellainen, että Miko jopa saattaa ottaa kontaktia, mutta saattaa se välttääkin kontaktinottoa. Vieraan ihmisen mukaan Miko ei varmaan lähde, käsittelyssä todennäköisesti väistää.
• Leikki: En usko, että Miko innostuu yhtään. Taisteluleikissä ainakin videoiden perusteella TO liikkuu niin epäilyttävästi, että Miko voi alkaa haukkua.
• Takaa-ajo ja tarttuminen: Uskoisin, että Miko lähtee vieheen perään ellei sitten tilanne ole sille liian jännittävä. Ainakin kerran kun Vinttikoirakeskuksessa kokeilimme, niin Miko lähti vauhdilla vieheen perään.
• Aktiviteettitaso: Miko todennäköisesti haistelee. Jos se kovasti jonkun hajun perään haluaa, niin voi tulla levottomuutta kun ei liikuta.
• Etäleikki: En usko, että Miko innostuu ja pitää varmaan avustajan toimintaa epäilyttävänä.
• Yllätys: Miko varmasti säikähtää haalaria ja hypähtää jonkin verran taaksepäin, jonka jälkeen aloittaa haukkumisen. En usko, että Miko suostuu tulemaan haalarin luo edes silloin kun olen itse ihan sen edessä vaan jatkaa haukkumista. Haalarin ohittaminen varmaan onnistuu, mutta niin että Miko väistää. Tai sitten ei.
• Ääniherkkyys: Miko säikähtää räminälaitetta ja hypähtää taakse/sivulle, mutta en usko, että se alkaa haukkua, koska kyseessä oli vain ääni. Miko ei välttämättä uskalla lähestyä räminälaitetta, mutta ohittaminen varmaan onnistuu.
• Aaveet: Mikon mielestä aaveet on varmasti hyvin epäilyttäviä, joille pitää haukkua ja joita se ei tule lähempää tutkimaan.
• Leikki 2: Ei leiki vieläkään.
• Ampuminen: Pitää varmaan katsoa tilanteen mukaan ammutaanko. Miko ei varmaan ole vielä kokonaan palautunut kuvauksen aikaisemmista osista, jonka vuoksi se ei varmaan innostu edes omalla lelulla leikkimisestä tai muusta aktiviteetista. Laukausta Miko säikähtää.

Ensi viikon sunnuntaina selviää miten käy.

Kuvahaaste

Päiväni iloksi vastaan ainakin Onellan, Remuksen & Neron sekä Ziton blogeissa olleeseen kuvahaasteeseen. Vähän oli hankala etsiä ja löytää sopivat kuvat joka kohtaan kun Mikosta on kuvia tuhansittain...

1. Tältä näytimme vuosi sitten

Kuva koikkerierkkarista heinäkuulta 2010. Taitaa olla PU-kehä, jonne Miko hienosti pääsi!

2. Toisinaan koirani on hyvin edustava

Toukokuu 2010.

3. Tästä kuvasta voi päätellä mitä harrastamme muun muassa

Elokuu 2011. Agility taitaa nyt olla pääharrastus.

4. Tästä kuvasta tulen aina hyvälle tuulelle

Miko rakastaa juoksemista. Tulen hyvälle tuulelle kun saan nähdä Mikon nauttivan kun se saa esteettä tehdä sitä mistä tykkää. Kuva tammikuulta 2011.

5. Päässäni surisee kysymyksiä tätä kuvaa katsoessani

En parempaa löytänyt. Miko varmaan jarruttaa :) Tammikuu 2010

6. Tahtoisin elää tämän hetken uudestaan

Mikon pentuaika meni aivan liian nopeasti. Vaikka kovasti odotinkin Mikon kasvamista isoksi, niin olisi se saanut olla tuollainen pikkuinen vähän pidempäänkin. Haluaisin elää tämän hetken uudestaan myös siksi, että tekisin monta asiaa toisin. Heinäkuu 2009, Miko 10 viikkoa

7. Muun muassa nämä persoonat ovat huippuja

Oikealla Onni, Leevi, Riki ja Huugo (Miko vasemmalla komentamassa). Rikiä en pahemmin tunne, mutta kaikki huipputyyppejä silti :) Kuva maaliskuulta 2010, rotuyhdistyksen järjestämän pentuagilityn jälkimainingeista.

8. Minua ei naurattanut

Heinäkuussa 2010 Miko pyydysti ampiaisen, joka pisti huuleen. Kuvassa vasemmalla näkyy kun huuli on vähän turvonnut. Mikoa näköjään jo naurattaa...

9. Tämä on mielestäni kaunis kuva

Syksyn kunniaksi. Miko ilta-auringossa syyskuussa 2010.

10. Lopuksi paras kuva ikinä

Vähänkö vaikea valita, mikä on paras kuva ikinä. Pokkarilla onnistui joskus ottaa ihan ok kuva Mikon ja Leevin paineista, vaikka aurinkokin oli jo laskemassa. Haikeudella muistelen poikien painihetkiä. Niillä oli aina niin kova meno päällä :) Tässä helmikuu 2010.

En haasta ketään, mutta kiva näitä olisi muiltakin lukea, vinkvink ;)

Ohjattua agia

Tänään pääsimme kolmen viikon tauon jälkeen ohjattuihin agilitytreeneihin. Vuorossa oli kontaktitreeniä. Yksi oli aina kouluttajan kanssa A:lla, puomilla tai keinulla ja loput sai tehdä kontakteja viereisellä kentällä tai keppejä. Aloitimme A:sta. Miko meni ensimmäisellä kerralla ilmeisesti sen verran kovaa vauhtia alas, että pylly meinasi jatkaa matkaa. Kontaktilla se kuitenkin pysyi. Kouluttaja oli sitä mieltä, että Mikon kanssa voisi tehdä enemmän häiriötreeniä kun se on kontaktilla. A:n jälkeen kävimme tekemässä kepit sitten pussin ja lopuksi vielä kepit, kaikki siis yksittäisinä esteinä. Kepit meni tosi hienosti! Mikolla oli mukavasti intoa ja se kovasti juoksenteli pallon kanssa. Enempää en halunnut tehdä, ettei into pääse loppumaan.

Tauon jälkeen tehtiin puomia. Kontaktit oli hyvät, mutta vauhti hidas. Toisella kerralla Miko ravasi ihan vauhdikkaasti, mutta ei tarpeeksi kovaa, joten tehtiin niin, että pistin Mikon nähden nameja kosketusalustalle. En osaa sanoa toiko se yhtään lisää vauhtia. Viimeisenä harjoiteltiin keinua. Kouluttaja laski keinun pöydän päälle kun Miko oli tullut keinun päähän. Vauhti keinulla oli tosi hidas. Kosketusalusta oli pöydän päällä. Aika monta kertaa sai joka kerta sanoa "koske", että Miko koski alustaan. Kai keinu jännitti niin paljon. Kävimme muutaman toiston jälkeen tekemässä puomia, jonka jälkeen Miko taas ilotteli pallon kanssa. Kerran Miko poistui kontaktilta ilman lupaa. Sen jälkeen kävimme uudestaan keinulla. Miko oli ihan innokkaan oloinen, mutta kiipeämisvaiheessa vauhti tippui, mutta ehkä sitä oli kuitenkin vähän enemmän. Sain kouluttajalta vinkkejä miten pystyn treenaamaan keinua yksin ja mitä kannattaa tehdä jos Miko alkaa reagoida keinun kolaukseen. Ei ainakaan nyt kolaus aiheuttanut mitään reaktiota, mutta kolahdusharjoitus voisi ehkä auttaa keinun opettelussa.

Lopuksi teimme kerran lyhyttä radanpätkää, jossa oli puomi, kolme hyppyä kaaressa, putki, hyppy ja putki. Viimeinen putki meni A:n alta. Puomi ja hypyt meni hyvin, mutta sitten taisin blokata putken suun eikä Miko mennyt putkeen. Otettiin uudestaan hypyiltä, mutta taas putki tökki. Ilmeisesti joltain edellisestä ryhmästä oli tippunut maahan nameja, joka aiheutti haistelua jossain kohdin muillekin koirille. Miko haisteli maata viimeistä putkea edeltävän hypyn jälkeen, jonka vuoksi viimeiselle putkelle lähetys ei tahtonut onnistua. Joka kerta hypyn jälkeen Mikolla meni nenä maahan. Kouluttaja olisi vielä halunnut hinkata vikaa putkea, mutta meidän piti lähteä, että ehdittiin bussiin. Meillä meni puoli tuntia pidempään, mutta aloitimme myös myöhässä.

Sain muuten lauantaiaamuna tietää, että pääsimme Mikon kanssa Vappu Alatalon motivointiklinikalle, jonka kaksi koulutuskertaa on marraskuun lopulla ja tammikuun alussa! Yritin jo keväällä päästä motivointiklinikalle, josta Sanna vinkkasi, mutta se oli täynnä. Viime viikon alussa Vappu pisti viestiä, niille jotka eivät olleet päässeet kevään motivointiklinikalle, että loppuvuodesta olisi seuraava ja 5 ensin ilmoittautunutta pääsee mukaan. Onneksi luin viestin tunti sen lähettämisen jälkeen ja pistin heti ilmoittautumisen menemään. Tietoa klinikalle pääsystä joutui sitten jännittämään yli 1,5 viikkoa. Motivointiklinikka tulee meille tarpeeseen, joten olen tosi iloinen, että mahduimme mukaan.

Porvoossa ja metsässä

Perjantaina kävimme Tainan ja Lokin kanssa Pirttimäen ulkoilualueella Espoossa tekemässä pojille jäljet. Jälkien teon jälkeen pojat pääsivät vapaana juoksentelemaan metsään. Mieluiten pidän Mikoa irti jossain sellaisessa paikassa, jossa todennäköisyys kohdata muita on hyvin pieni. Ulkoilualue ei ole sellainen, mutta kokeilin nyt kun Taina sitä ehdotti. Hiekkateillä oli tosi hiljaista, vain muutama koiranulkoiluttaja tuli vastaan. Metsässä kohtasimme heti alkuun sienestäjiä. Miko ei onneksi ollut siinä vaiheessa irti, koska kova haukkuhan siitä tuli kun ihmiset noin epäilyttävästi metsässä kyykki. Irtipääsemisen jälkeen Miko veti pikku spurtit ja melko pian sen jälkeen pääsi linnun jäljille. Irtipäästäminen ei enää tuntunut hyvältä idealta ja mietin jo, että Miko pitää pistää kiinni kun palaa. Onneksi Miko katosi näkyvistä vain hetkeksi ja lähti sitten meidän mukaan. Siksi sai poika pysyä vapaana. Onneksi Miko ei sen enempää lähtenyt riistan perään ja pysytteli ihan mukavan lähellä, ehkä 10-15 metrin etäisyydellä. Kutsuin Mikoa välillä luokse ja ihan hyvin se joka kerta tuli, mitä nyt parilla kerralla hajut oli kiinnostavampia, mutta haistelun jälkeen kuitenkin tuli. Lokin kanssa Miko välillä juoksenteli ja taisi poika kovasti nauttia kun sai taas olla takaa-ajettuna. Kyllä maistui pojalle illalla uni.

Lauantaiaamuna lähdimme kohti Porvoota. Päivä oli onneksi aurinkoinen ja lämmin, vettä alkoi tulla vasta sitten kun me olimme jo bussissa matkalla kotiin. Kehänlaidalta bongasin heti yhden koikkerin, jonka luulin olevan toinen junnunartuista. Koikkeri olikin pienikokoinen poika, Coppe (Black Amiikos Cyriel Coppe). Muut koikkerit olivat Etta (Frisian Gem Bastens Beatrix), Johnny (Oorbellen Johnny) ja Narda (Black Amiikos Naleke Narda). Ensin kehässä kävi ensikertalainen Coppe, jolle hienosti ERI ja SA. Seuraavana kehään menivät Miko ja Johnny. Tuomari katsoi ensin poikia yhdessä ja vingutteli lelua kun katsoi koiraa edestä päin. Kerran ravasimme yhdessä, jonka jälkeen Miko piti pistää pöydälle. Ihan nätisti Miko seisoi pöydällä, vaikkakin aika epävarmasti. Tuomari sai hyvin tutkia. Tutkimusten jälkeen hän otti mitan esiin ja ajattelin "voi ei..." Miko seisoikin paikallaan eikä pelännyt mittaa, mutta vähän kyyristyi kun mitta koski selkää. Tämän jälkeen Miko sai ravata kolmion ja sitten oli seisotuksen vuoro. Miko ei oikein tahtonut seistä nätisti paikallaan vaan meni istumaan tai liikkui eteenpäin. Tuomari pisti vielä kerran meidät menemään pienen ympyrän, jonka jälkeen saimme palan sinistä nauhaa. Olin tosi tyytyväinen, että Miko sai EH:n eikä H:ta. Salaa kyllä toivoin, että EH tulisi. Lopulta Johnny sai sertin ja oli VSP, Etta oli ROP sekä sai sertin. Onnea! Mikon arvostelu löytyy täältä. Lukemieni arvostelujen perusteella tiesin, että tuomari kiinnittää hännän asentoon huomiota ja luulin sitä tulevan noottia, mutta arvostelussa lukikin, että oikea-asentoinen häntä liikkeessä. Eipä siis tainnut Mikon häntä nousta ylös

Otin pokkarilla muutamia kuvia ja aika huonoja niistä tuli, mutta tässä kuitenkin joku kaikista osallistujista:

Coppe

Etta

Narda

Johnny

Näyttelyreissun jälkeen Miko oli ihan väsy ja muutama tunti kotiintulon jälkeen piti lähteä ajamaan jälkiä. Loki pääsi ensin n. 60m jäljelleen. Mikon jälki oli reilu 100m yhdellä kulmalla. Ei taas ollut ihan parhaita kertoja. Miko kyllä jäljesti, mutta jouduin sen muutamia kertoja kutsumaan takaisin. En sitten tiedä olisiko ne ollut vain tarkistuslenkkejä. Kulman Miko oikaisi. Miko jatkoi niin hyvin oikeaan suuntaan, että mietin pitäisikö antaa kulman olla. Palautin Mikon kuitenkin kulmalle, jonka makauksen se merkkasi. Sorkan Miko taisi haistaa joitain metrejä ennen kaatoa. Kaadolle Miko löysi hyvin ja jäi haistelemaan sorkkaa. Edellinen kerta meni tosi hyvin, mutta nyt taas mietin, että seuraava mejä-koe tulee olemaan kaukana tulevaisuudessa, jos haluan, että meillä on edes jonkinlainen mahdollisuus tulokseen. Toivottavasti saadaan syksyn aikana runsaasti harjoiteltua.

Aiheen vieresä: Miko välillä mene verhon alle :)

Jälleen yhdet epikset

Maanantai-iltana kävimme vähän kävelemässä lähimetsässä Mikon ja kameran kanssa. Mulla oli kova hinku päästä kuvaamaan sieniä :D Mikostakin yritin saada pari kuvaa, jotta sain päivitettyä blogin ulkoasua hieman syksyisemmäksi. Pitäisi useamminkin poiketa polulta kun Miko niin tykkää kulkea metsässä. On kyllä vähän vaarallinen yhdistelmä Miko-flexi-spurtit-kaksi ulkoiluttajaa. Kun Miko innostuu flexin päässä tekemään spurtteja, niin täytyy mennä heti flexin pitäjään (=Markus) kiinni ettei ala päitä katkeilemaan... Harmi vain, ettei Mikoa voinut pitää irti kun tuo oli niin pieni metsäpläntti, ihan kehä ykkösen vieressä.

Sammaleen keskellä

Pitkäkoipi

Tässä vähän pienemmän näköisenä

Tasapainoilua

Tänään keskiviikkona oli taas oman seuran epikset, joihin en aikonut osallistua Mikon kanssa. Eilen sain tietää, ettei työpanostani kisoissa tarvita, joten osallistuimme sittenkin, ihan kannatuksen vuoksi. Medejä oli tosi vähän, ehkä kuusi. Rata näytti tältä:

Huolestuneena katsoin radan vaikeimmalta vaikuttavaa kohtaa: vierekkäistä puomia ja putken suuta. Miko tuntuu menevän putkiin ihan innokkaasti... Putken 8 kulma oli myös hieman hankalampi kuin mölleissä yleensä. Odotukset eivät olleet korkealla, tiesin vain, ettei voi mennä hyvin. Menimme radalle kolmantena. Musta vaikutti siltä, että Miko oli menossa hyppyjen jälkeen putkeen, mutta reagoi sitten onneksi kiipee-käskyihini. Hypyn 4 jälkeen alkoi sitten Mikon spurttailu... Kun pääsimme jatkamaan, vain kaksi seuraavaa estettä meni ok. Putken jälkeen Miko lähti taas tekemään ihan omaa rataa. Onneksi tämän enempää spurttailua ei tullut vaan loppu radan pääsimme tekemään melkein niin kuin kuuluikin. Hypyn 10 jälkeen Miko meni putkeen ja hypyn 11 taakse se jäi seisoskelemaan. Luulin jo, että pojalta loppui virta, mutta rata tehtiin loppuun kivalla vauhdilla. Katsoin ennen lähtöä pikaisesti tuloksia, joiden mukaan ajaksi tuli 79.44s ja ratavirheitä 35. Puomin kontaktilta tuli vitonen, joten ilmeisesti Miko sai vain 3 x hyl. Tuloksissa ei ollut ihanneaikaa, joten aikavirheenä 79.44 ja siksi tuloksena 114.44... Veikkaisin, että ihanneaika olisi 50s, joten meille oikeasti tuloksena 64.44. Sijoitus toiseksi viimeinen.

Näitä on varmaan nähty jo ihan tarpeeksi, mutta tässä video.

Alkaa jo vähän tuntua siltä, että osallistumalla epiksiin teen vain hallaa meidän agilitaamiselle. Miko kyllä menee muuten kivasti, mutta nuo sen omat irtiotot tahtoo tulla tavaksi. Miko varmaan on jo oppinut, että on ok tehdä radalla välillä spurttia ja mennä esteitä oman mielen mukaan. Sen olen ottanut opiksi aikaisemmista kokemuksista, että ei kannata yrittää ohjata Mikoa seuraavalle esteelle suoraan spurtista vaan pitää antaa sen rauhoittua ennen kuin jatketaan. Tästäkin kerrasta löydän paljon positiivista. Mikolla oli vauhtia tosi kivasti, muulloinkin kuin spurttien aikana. Olin tosi tyytyväinen siihen, että Miko meni puomille putken sijaan. Mietin kyllä olisiko pitänyt yrittää jotenkin varmistaa puomille meno, esim. menemällä itse putken eteen. Viimeisen pätkän radasta Miko meni tosi kivasti eikä nyt hyppysuoralla tullut kieltoa niin kuin viimeksi.

Luulen, että aika iso syy siihen miksi Miko alkaa ilakoida kesken radan, on se, että se ei saa olla juurikaan vapaana. Mikon ainoat vapaana olemiset on silloin kun olemme agitreeneissä sekä silloin kun joskus harvoin käymme koirapuistossa. Miko niin rakastaisi mennä vapaana metsässä, mutta ei täällä Helsingissä ole mitään paikkaa, jossa Mikoa voisin pitää irti. Onhan täälläkin isompia metsäalueita, mutta niissä liikkuu varmasti monia muitakin koiranulkoiluttajia.

Maanantaina julkaistiin talvitreeniryhmät ja olin aika yllättynyt, että koko meidän ryhmä on hajonnut. Talvikaudella on siis ihan kokonaan uudet treenikaverit. Meidät on pistetty kisavalmiiden ryhmään! Saa nähdä missä meidän treenit pidetään kun Pet Pal -areena, josta meille vuorot on varattu, valmistuukin vasta joulukuussa.

Hyppytekniikka-koulutus, osa 2

Tänään sunnuntaina oli Ulla Kaukosen hyppytekniikka-koulutuksen toinen kerta. Aamu alkoi taas luennolla, jossa kerrottiin mm. superkompensaatiosta (koiran palautuminen rasituksesta), syvien lihasten merkityksestä sekä pennun koulutuksesta. Ulla kertoi, että syviä lihaksia voi harjoittaa mm. kävelyttämällä koiraa metsässä erittäin hitaalla vauhdilla (yksi jalka liikkuu kerrallaan) ja käytti Mikoa esimerkkikoirana. Minun piti tulla eteen mukaan kun ei Miko vieraan mukaan olisi lähtenyt. Mikolta ainakin hitaasti namikäden perässä kävely onnistui kun se sen verran paljon jännitti uutta ihmistä.

Kentällä, erityisesti teltan lähistöllä (jossa mm. mehua) pyöri muutama ampiainen sekä eilen että tänään. Huomasin jo eilen kuinka Miko ahdistui ampiaisesta. Silloin poika vaan meni karkuun ja jos tulin viereen, niin Miko tuli ihan minuun kiinni. Tänään luennon aikana yksi ampiainen pörräsi välillä meidän lähellä ja kun Miko ei päässyt sitä karkuun, se ryhtyi pyydystämään ampiaista. Kun ampiainen oli kadonnut, Miko meni maahan makaamaan ja alkoi ihan selvästi täristä. Yritin saada Mikoon kontaktia (olisin voinut ottaa sen vaikka syliin rauhoittumaan), mutta ei siihen saanut kontaktia. Miko vain katsoi eteen ja tärisi. Myöhemminkin Miko yritti raivokkaasti metsästää ympärillä pyörivää ampiaista ja aina sellaisen nähtyään seurasi sitä silmä tarkkana. Illasta Miko jo alkoi haukkua ampiaiselle. Ikävästi näin syksyllä ampiaiset tahtoo tulla oikein lähelle pörräämään, joten oli tosi ikävä, että Miko joutui monta kertaa stressaamaan ampparin takia. Olen huomannut jo kesän aikana, että ampiaiset ahdistaa Mikoa. Lenkeillä se on heti lähtenyt karkuun, jos sen lähellä on lentänyt amppari. Kerran kun sisälle oli tullut iso kärpänen, jota Miko ilmeisesti luuli ampiaiseksi, se juoksi äkkiä sohvapöydän alle piiloon. Selvästi vuoden takainen maa-ampiaiskokemus on jättänyt jälkensä. Ampparikammoa ei vielä viime vuonna ollut nähtävissä (tai no kyllä Miko lopetti niiden metsästämisen), mutta eipä syksyllä ampiaisiakaan enää pahemmin ollut.

Luennon jälkeen ykkösryhmä kävi lämmittelemässä koirat, jonka jälkeen Ulla taas esitteli päivän harjoitukset. Aloitimme askeleen pidennys-harjoituksella, jossa koiran piti arvioida etäisyyttä. Makseilla esteiden etäisyydet olivat 6, 7, 8 ja 9 jalkaa. Ensimmäisestä suorituksesta Ulla sanoi, että Miko alkoi aika myöhään lukea etäisyyttä ja oli siksi vähän pulassa viimeisten välien kanssa. Lisäksi Miko oli aika etupainoinen, joka hankaloitti suoritusta, sillä voima tulee takaosan isommista lihaksista. Kun koira käyttää takaosaansa, se pystyy venyttämään itseään paremmin esteiden välillä. Toista suoritusta Ulla sanoi huomattavasti paremmaksi. Suoritus oli parempi mm. kropan käytön puolesta, sillä Miko käytti takapäätänsä enemmän. Kolmannen toiston jälkeen Ulla sanoi, että etäisyyden arviointi paranee Mikolla kokoajan, mutta se edelleen työskenteli paljon etuosallaan, joka oli kuultavana ähkäyksinä ja tömäyksinä Mikon laskeutuessa. Mikon kanssa pitää jättää tämä harjoitus pois ja keskittyä lauantaisten harjoitusten tekemiseen, jotta tulee vahvistettua takapään käyttöä.

Toisena harjoituksena oli alastulo + etäisyys. Ulla sanoi ensimmäisen suorituksen jälkeen, että tämä oli aika vaikea harjoitus. Miko lähti taas hyvin etupainoisesti ja ilmeisesti epävarmuuden vuoksi otti askeleita hyppyjen välissä. Toisesta suorituksesta Ulla sanoi, että Miko lähti paljon itsevarmemmin ja siirsi paremmin painoa ennen okseria, mutta joutui ottamaan taas askelia ennen viimeistä hyppyä. Seuraavaa toistoa varten välejä lyhennettiin 5-8-8 jalkaan, jolloin suoritus parani paljon eli tällä etäisyydellä harjoitellaan. Miko alkoi jo väsähtää ja siitä Ulla mainitsikin.

Kolmas harjoitus oli liikkuva hyppy, jossa viimeisen esteen etäisyyttä/rimakorkeutta muutettiin. Tällä harjoituksella voi alkaa opettaa korkeampia hyppyjä. Ensimmäinen toisto oli hyvin vaisu, mutta Miko olikin jo ihan poikki. Ullan palautetta en muista kun sitä ei tullut videolle mukaan niin kuin aikaisemmissa harjoituksissa. Toista toistoa varten minun piti vinguttaa lelua, jotta Miko tulisi vauhdikkaammin ja sen jälkeen jatkaa leikkiä Mikon kanssa toisella kentällä. Ihan hyvin Miko vielä jaksoi pallon kanssa juoksennella, mutta väsy selvästi painoi.

Neljäs harjoitus, jonka teki vain yksi minikoira, oli sellainen, jota Ulla meille suositteli. Harjoitus on nimeltään 4 etäisyyttä ja sillä voi kasvattaa Mikon itsevarmuutta. Hyppyjä voi pistää peräkkäin enemmänkin kuin vain kuvassa olevat kaksi, esim. kolme hyppyä etäisyyksillä 12-15-18 jalkaa. Kysyin montako askelta koiran pitäisi pidemmissä väleissä ottaa. Ulla sanoi, että pieni maksi, jolla on hyvä tekniikka, pystyy menemään 12 jalan välin ilman laukka-askelta (eli laskeutuu ja ponnistaa samasta paikasta). Mutta riippuu ihan koirasta. Pitää vaan itse osata katsoa, mikä näyttää hyvältä.

Video Mikon suorituksista löytyy täältä.

Loppupäivän taas katselin muiden suorituksia. On kyllä tosi hankala katsoa käyttääkö koira takapäätään vai etupäätään, mutta kai sen oppii. Päivän päätteeksi saimme vielä palautetta omista koirista. Mikon itsevarmuutta täytyy kasvattaa. Sen suorituksissa itsevarmuus näkyy parempana takapään käyttönä ja epävarmuus taas lisää etupainoisuutta. Leikkimistä täytyy tehdä paljon ja Ulla suositteli narun päässä vedettävää lelua, jollainen pyrrilläkin oli. Oli tosi kiva koulutus ja Ulla oli mukava sekä asiansa osaava. Sain vähän lisää uskoa, että Mikon kanssa voi joskus kokeilla kisaamistakin, sillä Ulla ei pitänyt pientä kokoa esteenä maksihyppyjen hyppäämiselle. Pieni koira joutuu kyllä tekemään enemmän töitä ponnistuksessa, mutta oikea hyppytekniikka vähentää rasitusta. Nyt vaan hyppytekniikkaa harjoittelemaan joka viikko!

Päivän päätteeksi meillä oli pienet kopelointiharjoitukset koikkeriporukassa. Loki, Tessa ja Retu tulivat omistajineen Kivikkoon, jossa kaikki koirat joutuivat neljän eri ihmisen koskettelemaksi. Miko ja Mizy olivat siis mukana. Ihmiset olivat tuttuja, mutta harjoitus tekee aina hyvää.

Mikolta jäi tänään agitreenit välistä kun pitää pitää lepopäivä välissä. Harmittavasti nyt jo kolme kertaa on jäänyt välistä, viime viikolla ei tosin ollut kisojen takia harjoituksia muutenkaan. Jos koira tarvitsee maanantain lepopäiväksi, niin eikö omistajakin voisi saada? Ei jaksaisi huomenna mennä töihin, täytyisi vähän saada levätä...

Hyppytekniikka-koulutus, osa 1

Lauantaina oli meidän hyppytekniikkakurssin ensimmäinen päivä. Ulkona tuli vietettyä 10 tuntia, joten luulisi unen maistuvan tänä yönä. Miko ainakin meni heti nukkumaan, mutta sisäinen kello kyllä herätti vikisemään iltalenkin aikaan. Se tuntuu olevan ainoa ulkoilu, jonka ajankohdan kanssa Miko on tarkka.

Myöhästyimme hieman kun bussi oli 10 min myöhässä. Aluksi oli luento. Luennolla puhuttiin hyppäämiseen vaikuttavista asioista kuten rytmistä, tasapainosta, sopivasta vauhdista ja vireestä sekä koiran hahmottamisesta. Aiheena oli myös koiran tehtävät hypyssä, joita ovat

1. Reitti esteelle, laukan valinta
2. Etäisyyden arviointi
3. Ponnistuspaikan arviointi
4. Painon siirto takajaloille
5. Ponnistuskulma
6. Korkeus ja ilmalento

Erityisesti mieleen jäi, että koiran pitää aina katsoa eteenpäin ennen kuin se saa lähtöluvan, jotta se ehtii ajatella ja tehdä ratkaisuja ennen esteiden suoritusta. Mieleen jäi myös se, että pään asentoon täytyy kiinnittää huomiota. Koira pitäisi ainakin alkuvaiheessa palkata targetilla, jossa joko namia tai lelu. Tällöin koira katsoo maassa olevaa targettia eikä ohjaajan kättä (jossa nami tai lelu) ja sen pää on silloin paremmassa asennossa. Oikea hyppytekniikka kannattaa opettaa jo pennusta asti, jotta myöhemmin ei tarvitse korjata.

Luennon jälkeen ensimmäinen ryhmä eli maksit lähti lämmittelemään ja muut rakensivat harjoitukset. Miko tuli oikein hyvin toimeen samankokoisen pyrripojan kanssa. Molemmat olivat halukkaita leikkimään ja annettiin niiden välillä tehdä tuttavuutta kun samalla tuli lämmittelyn kannalta hyödyllisiä spurtteja molemmille. Alkuverryttelyn jälkeen Ulla esitteli molemmat harjoitukset, nimeltään set point ja perussarja.

Aluksi Ulla kävi kaikki ykkösryhmän koirat läpi. Ensin Mikon piti ravata edes takaisin sekä vasemmalla että oikealla puolella. Saimme kotitehtäväksi harjoitella oikealla puolella kulkemista, koska oikealla Miko meni vähän vinosti. Lihashuolto-luennolta oikean puolen vahvistaminen olikin tuttua, mutta jostain syystä harjoittelut on jäänyt… Ulla tunnusteli Mikoa ja sanoi heti ensimmäiseksi, että painoa pitäisi vähän pudottaa. Ei hän Mikoa lihavana pitänyt, mutta sanoi, että agilitykoira saisi olla laiha. Hän katsoi tasapainoa nostelemalla Mikon vastakkaisia etu- ja takajalkoja samaan aikaan, nosti koiran takapäätä ilmaan (sen merkitys ei valjennut) sekä kosketteli Mikon takaosaa. Ilmeisesti Miko ei reagoinut kosketteluun ja siksi Ulla sanoi, että takapää saisi olla vahvempi. Hän sanoi, että se, ettei Miko reagoinut, voi johtua myös jumeista, joten välttämättä takapään vahvistamista ei tarvitse. Kunhan fyssarille pääsemme, niin saamme kyllä sitten vinkkejä takapään vahvistamiseen, jos tarvetta.

Aloitimme set point –harjoituksella, jossa hypättiin okserin yli. Makseilla etäisyys aloituspaikasta esteeseen oli 6 jalkaa(?) Aluksi oli pelkkä hyppy, jonka jälkeen lisättiin toinen rima. Mikolla rimojen korkeudet olivat 15cm ja 25cm. Pistin namikupin esteen taakse. Mikon ekasta suorituksesta kommenttina oli, että se oli aika epävarma. Toinen meni kai vähän paremmin, mutta virettä piti saada nostettua. Nami vaihdettiin lelupalkkaan. Miko ei niin innostu maassa olevasta lelusta vaan tarvitaan liikettä. Siksi menin hypyn taakse kyykkyyn, selkä Mikoon päin ja pallo maassa vieressäni, jotta Miko ei katsoisi minuun vaan targettiin. Annoin sitten Mikolle luvan suoritukseen ja Mikon hypättyä heitin pallon. Lelupalkka ainakin paransi Mikon virettä. Mikolla aika nopeasti voi kadota mielenkiinto palloon, jolloin heti sen kiinnisaatuaan Miko saattaa pudottaa pallon ja alkaa haistella. Kun näin tapahtui, niin piti lähteä juoksentelemaan Mikon kanssa, jotta pallosta tuli mielenkiintoisempi. Tätä juoksentelua tehdään yleensä omatoimitreeneissä, koska se saa Mikon kunnolla ilottelemaan pallon kanssa. Muiden seurassa en vain viitsi :)

Tästä harjoituksesta pitää vielä huomenna vähän kysellä, että osaan itsekin sen oikein rakentaa

Toisessa harjoituksessa, perussarjassa, oli viisi hyppyä ja etäisyyttä niiden välillä 6 jalkaa. Aloituspaikasta ensimmäiseen esteeseen oli 4 jalkaa ja hyppykorkeus 25cm. Miko meni ihan kivasti videon perusteella. Itse en muuten Mikon suorituksia nähnyt kun olin selkä siihen päin. Ainakin viimeisestä sarjasta tuli kommenttia, että Miko lopussa korjasi hyvin. Ulla suositteli Mikolle 5,5 jalan etäisyyksiä ja 20cm rimakorkeutta.

Video lauantain harjoituksista löytyy täältä. Kiitos Elisalle kuvaamisesta!

Mikolla oli loppupäivä pelkkää oleilua, kun minä katselin muiden ryhmien eli medien ja minien suorituksia. Medeissä oli myös Mizy, jonka perään Mikon piti aluksi kovasti vinkua. Mizy vaan on Mikosta niin ihana koikkerityttö. Mineissä harjoitteli Nero, jonka suorituksissa oli apuna namialustalla. Ihanan innokas pentunen! Nero oli myös Mikosta iki-ihana.

Halusin tehdä Mikon kanssa koulutuksen päätyttyä muutaman kontaktiharjoituksen, sillä ajattelin Mikolla olevan energiaa pitkän odottelun jälkeen, vaikka päivä rasittava olikin. Ja niinhän sillä olikin. Intoa tekemiseen löytyi oikein kivasti. Miko oli A:lla mukavan vauhdikas ja kontaktit onnistuivat täydellisesti, vaikka itse juoksin kauemmas. Puomin Miko meni ensin tosi hitaasti, mutta seuraavalla toistolla sain sen jo laukkaamaan ylös ja ravaamaan lopun vauhdikkaasti. Olen tosi tyytyväinen siihen kuinka hyvin kontaktit kosketusalustan kanssa sujuvat. Kertaakaan Miko ei ole juossut ohi, vaikka itse jatkaisin matkaa. Kerran Miko meni omiaan A:lle ja koska alusta oli puomin alastulolla, niin sitä ei voinut käyttää. Sanoin koske-käskyn, jonka jälkeen Miko jäi paikalleen pohtimaan, mutta toisen käskyn jälkeen tuli hieno 2on2off –kontakti. Hienosti kun alustaa ei vielä olla häivytetty! Loppuun vielä vauhdikkaat palloleikit. Mikolla oli oikein kivaa.

Huomenna opiskellaan taas lisää!