Uuden vuoden aattona lyhyehkö päivälenkki meni ihan ok, mutta ennen viittä kuului jo useita pamauksia ja oli ruudin katkua ilmassa. Lenkin puolen välin jälkeen Miko sai tarpeekseen ja loppumatka mentiin reippaasti. Kerran Miko pysähtyi nostamaan koipea. Seuraavalle lenkille lähdimme klo 01.30 jälkeen, kun rakettien ampuminen oli vähentynyt. Se lenkki oli vain muutaman kymmenen metrin mittainen ja jos Miko olisi saanut päättää, niin lenkki olisi ollut vieläkin lyhyempi. Aamuksi pistin kellon soimaan klo 9, ettei Mikon ihan kauhean pitkää aikaa tarvitsisi odottaa, että pääsee kunnolla tarpeilleen. Ei ollut helppo nousta ylös 6,5 h unien jälkeen. Viime syksynä herätyskello näytti ihan liian usein, että herätykseen on 6h ja xx min, joten jos uudenvuodenlupauksia pitää tehdä, niin lupaan (yrittää) mennä aikaisemmin nukkumaan. Lupaan myös juoda enemmän vettä. Osallistuin FB:ssa haasteeseen 2-3 litraa vettä päivässä tammikuun ajan, koska olen tosi huono juomaan vettä tai mitään muutakaan. Vesi maistuu "puulta" muulloin kuin kesän helteillä. 0,5 litran pullon juominen tyhjäksi tekee tiukkaa oli sisältönä sitten vettä, kivennäisvettä, limua tai mitään muutakaan. Eilen sain jo juotua lähes 1,5l vettä, joten kyllä se vielä tästä!
Jos taas palataan Mikoon... eli vuoden vaihde meni siis ihan hyvin. Miko ei edelleenkään sisällä reagoi raketteihin, mutta isommat pamaukset saavat sen hetkeksi nostamaan pään ja ihmettelemään. Ei se ulkonakaan paniikkiin mene. Vuoden ensimmäisen aamun lenkki sujui hyvin, mutta päivällä taas välillä paukahteli. Miko ei reagoinut kaukaa kuuluviin pamauksiin, mutta kun lenkillä kerran pamahti lähellä, niin kotimatka meni aika reippaasti. Loppua kohden Mikon haistelut lisääntyivät, joten kyllä se ulkona pystyy palautumaan. Iltalenkki meni ihan hyvin, kunnes ihan lenkin lopussa alkoi kauhea sarjatuli jossain lähellä. Menimme siis taas kotiin varsin reippaasti.
Joskus syksyllä mietin, etten enää tälle vuodelle aseta mitään kummempia tavoitteita. Välillä heikkona hetkenä tulee ajateltua, että jos taloon tulisi toinen koira, niin voisin alkaa sen kanssa harrastaa (ja yrittää välttää Mikon kanssa tehtyjä virheitä) ja antaa Mikon olla kotikoirana. Kyllä Mikossa on potentiaalia, mutta sen kanssa joutuu tekemään kauheasti töitä ja kun en ole tehnyt töitä niin paljon, niin se näkyy sitten pettymyksinä treeneissä ja kisoissa. Ja onhan se epäreilua Mikoa kohtaan. Mutta eipä synkistellä. Edelleen on kovat halut harrastaa.
Vaikka en ihan samalla tavalla aseta tavoitteita kuin edellisinä vuosina, niin onhan niitä. Rally-tokosta toivon kahta hyväksyttyä tulosta ALOsta, joka tarkoittaa koularia RTK1 ja siirtoa avoimeen luokkaan. Riippuen koska luokkanousu tapahtuisi, niin AVO:n korkkaaminenkin olisi ihan kiva. Olen aika varma, että tämä vuosi on se vuosi, kun me vihdoin Mikon kanssa tehdään tokodebyytti. Se, tapahtuuko se nykyisten vai uusien sääntöjen mukaisessa kokeessa, on vielä avoinna. Sitä voipi pohdiskella myöhemmin omassa kirjoituksessaan. Mejä-kokeeseen osallistuminen on hyvin epätodennäköistä, mutta ei me sitä harrastusta olla unohdettu. Jälkien pariin on siis tarkoitus palata tänä vuonna. Toivon, että myös agilitykisoja olisi luvassa, mutta se edellyttää paljon hyppytekniikkatreeniä ja monenlaista muutakin treeniä. Toivottavasti myös pari Mikolle sopivaa näyttelyä löytyisi. Tällaisia toiveilla vuoteen 2015.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti