Keinuttelua

Perjantaina kävimme jälleen tekemässä keinutreeniä. Aloitimme kokonaisella keinulla keskimmäisellä korkeudella. Neljäs eli viimeinen toisto oli paras. Vaikka keinu on epämiellyttävä este, niin oli kiva, että Miko siitä huolimatta oli joka kerta tauon jälkeen menossa keinulle ihan omatoimisesti. Seuraavana teimme pelkkää laskua alimmalla korkeudella. Jätin Mikon odottamaan keinun eteen, kun menin pistämään kameran päälle, mutta ei Miko malttanut pysyä poissa keinulta :) Teimme vielä ennen taukoa pari kertaa kokonaisen keinun alimmalla tasolla. Tämän jälkeen nostin keinun taas keskitasolle ja pistin pöydän ylösmenon alle. Keinun laskeutuminen on vaikea paikka, joten siksi sitä pitää paljon harjoitella. Miko oli selkeästi hämillään, sillä taitaa olla pitkä aika siitä, kun pöytä on viimeksi ollut apuna keinuharjoitteluissa. Nostin lopuksi keinun vielä kisakorkeuteen, mutta pöytä oli edelleen mukana. Ihan alkaa jo olla hyvännäköistä (minun silmään, ei ehkä kenenkään muun :) ) Olisi varmaan parempi, jos keinun laskeutuessa Miko vähän painuisi alas päin eikä seisoisi suorin jaloin. Ensi kerralla voisi kokeilla jo kisakorkeaa keinua ihan normaalisti. Keinuttelu etenee nopeasti, joka saattaa kostautua, mutta toisaalta Miko jo osaa tämän esteen, siihen vaan tarvittaisiin vähän lisää vauhtia ja varmuutta. Ihan tosissani jo mietin, että elokuussa ilmoittaisin Mikon agilityradalle.

Torstaina iltalenkki meni Purinan ohi ja siellä näkyi olevan epikset. En ole varmaan kahteen vuoteen käynyt Mikon kanssa Purinalla epiksissä, kun aina ne menevät minulta ohi. Saa siis vinkata, jos siellä on epikset :)

Tänään sunnuntaina iltalenkki suuntautui taas Purinalle, sillä oli hyppytekniikkatreenien vuoro. Saara ja Huugo olivat lomailemassa, joten olimme kahdestaan. Tai no, oli meillä yleisöä koko puolituntisen ajan. En tykkää yleisöstä ja olenkin kaikkein vapautunein silloin, kun olemme ihan kahdestaan. Onneksi Miko oli hieno eikä yleisön tarvinnut nähdä meidän säälittävää räpellystä :D Teimme perussarjaa ja kasvavaa sarjaa, jotka yhdistettiin mutkaputkella. Ensin pari kertaa perussarjaa. Miko ei tainnut nähdä punaisen putken suulla olevaa oranssia namikippoa, joten se lähti matkaan hitaasti ja ennen viimeistä hyppyä kaartoi vasempaan ja lähti haistelemaan. Sitten, kun kuppi löytyi, niin vauhtiakin tuli. Kasvavaa sarjaa teimme myös pari kertaa. En muistanut Mikon etäisyyksiä, joten pistin 5-6-7-8, joka varmaan on oikea. Kun molemmat tekniikat menivät hyvin yksinään, oli aika yhdistää ne. Lähdin Mikon kanssa samaa matkaa kasvavalta sarjalta, putki ei aiheuttanut epäröintiä, vaan Miko syöksyi sinne ja sieltä perussarjalle. Teimme ehkä neljä toistoa ja kaikki olivat hyvin vauhdikkaita. Olisi pitänyt kuvata, sillä en tietenkään juostessani nähnyt miten tekniikkapuoli meni. Vinkupallo oli taas mieluinen palkka ja ensimmäisen heiton jälkeen Miko juoksi niin innoissaan vinguttaen palloa ympäri kenttää ettei se malttanut lopettaa. Hassu poika :)