Kotimatkalla meitä vastaan tuli ranskanbulldoggiuros, joka pysähtyi tuijottelemaan. Miko ei suostunut enää liikkumaan, kun olin lähempänä. Miko pisti niin kovasti vastaan, etten viitsinyt vetää sitä väkisinkään perässä, joten Miko sai jäädä maahan makaamaan. Normaalisti en halua, että Miko pysähtyy katsomaan vastaan tulevaa koiraa, mutta ajattelin, että ehkä näin ohitus sujuu paremmin. Miko jostain syystä reagoi melko voimakkaasti lyttykuonoisiin koiriin, joten niiden ohitus on vaikeinta. Ranskis tuijotti Mikoa intensiivisesti isoilla pyöreillä silmillään ja Miko makasi maassa häntää heiluttaen ja vaikutti kiinnostuneelta. Jostain syystä Miko on välillä kiinnostunut toisista uroksista ja käyttäytyy niin kuin toinen olisi tyttö. Sitten jos Miko pääsee nenäkkäin uroksen kanssa, niin tulee rähinä. Ihan kuin Miko vasta sitten tajuaisi, että toinen olikin poika. Ranskis tuli vähitellen lähemmäksi, joten sanoin ulkoiluttajalle, ettei Miko välttämättä tykkää. Ihan kuin hän olisi kuullut minun sanovan "tulkaa vaan tervehtimään", sillä kohta ranskis olikin Mikon kanssa nenäkkäin. Onneksi huomasin Mikon kehonkielestä vetäistä Mikon pois juuri ennen kuin rähinä alkoi. Vähän ärsytti, kun nainen ei vaan voinut mennä ohi, mutta olisin itsekin voinut sanoa, että älkää tulko lähelle. Mikon elekielikin viesti ihan jotain muuta. Pitäisi jatkossa tilanteissa, joissa Miko jähmettyy, kiertää metsän kautta, jos vaan mahdollista. Mitenköhän saisin otettua itseäni niskasta kiinni ja hoitamaan ohitukset kuntoon...
Perinteiseen tapaan lomailen pääsiäisen aikaan eli ensi viikon olen lomalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti