Uimassa

Käytiin tänään tutustumassa Helsingin koirauimalaan Tainan ja Lokin sekä Tainan tutun Idan ja Sennan kanssa. Paikka oli kivannäköinen ja oli hyvä, että kaksi allasta oli aidattu niin, etteivät koirat näe toisiaan. Toisella altaalla ei tosin ollut ketään. Mielestäni allas oli sopivan kokoinen, vaikka reilusti pienempi se on kuin Hyvinkäällä. Miko sai pelastusliivit päälleen ja sitten uittaja vei sen altaaseen. Alku oli vähän räpellystä, mutta kyllä uinti alkoi sitten sujua.

Uittaja meni Mikon kanssa yhdestä kolmeen kierrosta altaassa kerrallaan ja sitten pidettiin taukoa. Pari ensimmäistä kertaa altaaseen vieminen meni ok, vaikka Miko ei siitä pitänytkään. Tämän jälkeen Miko alkoi murista uittajalle, kun hän tuli Mikoa hakemaan altaaseen. Uittajan ärähdys ei tehonnut ja Miko yritti näykkäistäkin. Uittaja painoi Mikon maahan, jonka jälkeen murinat loppui, vaikka Miko ei edelleenkään tykännyt altaaseen viemisestä.

Lopulta uittajan ei koko aikaa tarvinnut pitää Mikosta kiinni eikä Miko enää yrittänyt päästä altaan reunoilta ylös. Vaikka Mikon uimakaverit olivatkin hyvin innokkaita uimareita, niin ei Miko silti innostunut uimisesta yhtään sen enempää.

Ihan yksin!

Koko porukka

Pois tieltä!

Altaasta noustua Miko tuli aina vierelleni tai taakseni, joten vaatteet kastui ihan kiitettävästi. Uittajaa piti vältellä, mutta kyllä Miko lopuksi suostui haistelemaan hänen kättä. Vähän jäi mietityttämään, että kannattaako Mikoa viedä tuollaiseen paikkaan uimaan, jos se on niin epämiellyttävää. Uittaja kyllä meinasi, että varmuus kasvaa joka kerta kun käy. Miko on nimenomaan epävarma, joten varmuutta saatuaan se todennäköisesti ui ihan mielellään. Mutta ehkä parempi tapa kasvattaa varmuutta on mennä itse Mikon kanssa uimaan. Pitäisi vaan kesällä löytää joku paikka, jossa niin voisi tehdä.

Uinnin jälkeen

Mikolle maistui kotimatkalla autossa uni ja luulin sen nukkuvan tyytyväisesti loppu päivän, mutta Mikolla riittikin energiaa aika pitkälle iltaan ennen kuin se simahti. Lisää kuvia löytyy täältä.