Kooikerhondjien syyspäivät 4.-6.9.2015 Loimaalla

Alkuun Rion 11-viikkoistiedot eli painoa oli perjantaina 3,6 kg. Ero Mikoon kasvaa koko ajan, kun Rion paino nousee selkeästi hitaammin. Kyllä se ruokaa saa :) Otan 12-viikkoiskuvioon mukaan jo muitakin vertailukohteita. En mitannut, mutta mittaus joka toinen viikko lienee aika hyvä tahti. Pönötyskuvaa 11-viikkoisesta ei ole, kun ajattelin, että otetaan kuvat ulkona sitten kun olemme Loimaalla, mutta enhän mitään sellaista muistanut.

Minulla oli perjantaina vapaapäivä, sillä lähdin jo kahdentoista jälkeen poikien kanssa kohti Loimaata ja kooikereiden syyspäiviä. Olin toinen järjestäjistä, joten siksi oli hyvä olla paikalla jo hyvissä ajoin. Viikonlopulle oli luvattu ikävää säätä: runsasta sadetta ja ukkosta. Täytyi siis varustautua sen mukaan. Olimme julkisilla liikenteessä, joten en voinut ottaa mukaan muuta kuin kassin ja pienen repun. Kassi painoi ihan mielettömästi ja jo pieni kävelymatka bussipysäkille oli tuskaa. Bussi oli tietenkin aivan täynnä (vaikka kello oli vasta tulossa puoli yksi!) ja jouduimme seisomaan. 20 min kesti matka keskustaan. Pojat olivat molemmat tosi nätisti. Miko pysyi koko ajan jalkojeni vieressä (se osaa matkustaa nätisti muutenkin) ja Rio oli sylissäni. Koko ajan pentu oli nätisti ja välillä jopa nukkui. Kassi oli koko ajan olalla ja kylläpä särki olkapäätä/solisluuta, kun sain sen vihdoin laskettua maahan. Teimme pienen kävelylenkin Kaisaniemen puolella nurmikolla ja sitten hyppäsimme junaan.

Pojat meidän huoneessa

Junamatka Turkuun kesti 2h ja Rio nukkui koko matkan sylissäni. Miko nukkui lattialla. Matka meni siis oikein hyvin. Alkumatkasta käytävän toisella puolen istunut nainen meinasi meitä häiritä nostamalla chihun kopasta katsomaan muita koiria. Aika pian koira joutui takaisin koppaansa. Minulla ei tainnut olla kovin iloinen ilme, sillä halusin, että nukkuvat koirani jatkaisivat nukkumista. Turkuun tulimme pari minuuttia myöhässä ja kun vaihtoaika oli 5 min, niin aika reippaasti saimme siirtyä toiselle raiteelle, joka oli kaukana. Matka Loimaalle kesti 40 min ja sen matkan Rio oli koko ajan hereillä. Hyvin meni silti. Pissatkin tuli ulos 3,5 h matkustamisen jälkeen. Loppumatka Pohjantilalle meni taksin kyydissä.

Sain onneksi olla poikien kanssa keskenäni saunatuvassa, kun muut olivat päärakennuksessa isommissa huoneissa (3 koiraa/huone). Se oli varmasti kaikille hyvä ratkaisu, sillä Rio herää aika aikaisin :) Eikä Rio ole vielä ollut suljetussa häkissä, joten se ei välttämättä olisi ollut häkissä hiljaa. Sain Tanjalta lainaan häkin, jossa Miko vietti päivät ja Rio oli vapaana huoneessa. Öisin häkki oli Tanjalla, joten molemmat olivat vapaasti pienessä huoneessamme. Rio oli tosi nätisti huoneessa silloin, kun olin poissa. En ainakaan kertaakaan kuullut sen pitävän ääntä, vaikka välillä suljin oven sen nenän edestä. Joskus lauantaina iltapäivästä Riolta tuli ensimmäisen kerran pissat sisälle sanomalehdelle ja sen jälkeen tuli vielä pari kertaa. Muuten kaikki tarpeet tehtiin ulos.

Rio & Rilla

Rilla & Rio

Perjantaina Rio sai iltaruuan seassa matolääkkeen (Canex), sillä rokotusaika on varattu tämän viikon perjantaille. Yöllä Rio oksensi, joten annoin sille uudestaan matolääkettä vielä lauantaina. Rio on niin ahne, ettei se huomannut matolääkepötkylää ruuan päällä. Rio hotkii ruokansa kauhealla vauhdilla ja tahti vielä kiihtyy, jos se luulee, että ruoka otetaan siltä pois. Välillä Rio on oksentanut ruuan jälkeen, joka on varmaan johtunut hotkimisesta. Joitain ruokia saadessaan (esim. hieman Mikon rallytreeneistä jäänyttä Cesar-märkäruokaa) se ihan tärisee ruuanhimosta. Rion ahneus on ihan eri luokkaa kuin Mikon.

Syyspäiville osallistui 24 kooikerhondjea omistajineen, joten Rio pääsi tutustumaan moniin uusiin koiriin. Kaikki koirat, jotka Rioa kävivät tervehtimässä, olivat ystävällisiä, mutta pääosin pentu ei kauheasti niitä kiinnostanut. Reilun vuoden ikäinen Rilla tykkäsi kovasti painia pentujen kanssa. Syyspäivien toinen pentuosallistuja oli Rion veli Into. Veljeksillä oli kovat painit myös keskenään. Aluksi, tavattuaan noin neljän viikon erossa olon jälkeen, Rio ja Into kovasti haistelivat toisiaan. Sen jälkeen kohtaamiset olivat suoraan leikkiä. Into on Rioa rohkeampi pentu. Se meni suoraan vieraiden ihmisten ja koirien luokse, kun taas Rio lähestyy varovaisemmin.

Perjantaina osa porukasta kävi tekemässä verijälkiä Tanjan opastamana ja muuten tutustuttiin, seurusteltiin ja lenkkeiltiin. Lauantaina aamupalan jälkeen alkoivat agilitytreenit Marja Salomaan johdolla, jotka jatkuivat iltapäivään saakka. Myös mejää oli lauantaina. Iltapäiväkahvien jälkeen Tanja Karpela kävi pitämässä meille luennon nenätyöskentelystä ja luontokartoittajakoirista. Oli kyllä tosi mielenkiintoinen luento ja alkoi houkuttaa hajuerottelun opettaminen omille koirille. Illalla menimme savusaunaan. Se olikin mielenkiintoinen kokemus, sillä en ole koskaan ennen ollut savusaunassa. Saunassa oli pimeää, sillä saunan ainoa ikkuna oli peitetty. Onneksi lyhty toi hieman valoa pimeyteen. Rohkeimmat kävivät pulahtamassa pienessä lammessa saunan vieressä. Harmittaa, etten muistanut viedä Rioa lammen rantaan, sillä olisin halunnut nähdä mitä mieltä se on vedestä. Lauantai-ilta venähti myöhään ja sunnuntaina Rio herätti tuttuun tapaan aikaisin. Sunnuntaina oli ohjelmassa rallytokoa Paula Pääkkösen kouluttamana ja leirikisat. Rallytokokoulutuksen jälkeen kävin tekemässä kerran radan Mikon kanssa. Ajattelin, että koko aamupäivän huoneessa ollut Miko olisi innokas tekemään töitä, mutta kyllä se olisi vaatinut ensin ainakin pienen kävelyn. Ei oikein pojalla keskittyminen riittänyt. Miko ja Rio eivät osallistuneet muuten ohjelmaan, paitsi leirikisoihin, mutta siitäkin huolimatta aika meni oikein mukavasti. Leirikisoihin kuului kaksi osiota: nakkiformulat ja tietovisa. Mulla oli nakkiformuloiden hitaimmat koirat :D Rio piti perää ajalla 59:55 ja Miko oli kolmanneksi viimeinen ajalla 30:16. Voittajan aika oli 17:69.

Into & Rio

Into & Rio

Rio & Into

Kotiin pääsimme Annen ja Cleon kyydillä. Oli tosi mukava viikonloppu ja olen erityisen iloinen siitä, että säät ennusteista huolimatta suosivat meitä. Sadetta tuli vain vähän ja lauantaina aurinkokin paistoi. Lämpötila oli sopiva koulutuksille, sillä ei ollut kuuma eikä kylmä. Kouluttajien saaminen syyspäiville oli vaikeaa. Rallytokokouluttajan sain vain viikkoa ennen syyspäiviä ja hänkin perjantaina ilmoitti olevansa sairaana. Onneksi hän oli jo hankkinut itselleen tuuraajan, huh! Oli myös mukava kuulla, että mejää ja rallytokoa ensimmäisen kerran kokeilleet innostuivat lajeista.
Sunnuntaina kotiin päästyä odotin, että meillä olisi kaksi väsynyttä koiraa, mutta Rio kävi illan ylikierroksilla. Pojat leikkivät kolmesti illan aikana ja muuten Rio järsi mattoja tai juoksi lelu suussa huoneesta toiseen. Maanantaiaamuna Rio oli normaalia vaisumpi, mutta muuten on ollut normaalia menoa. Nyt ollaan taas menty eteenpäin poikien kanssa, sillä Mikon ja Rion leikit ovat jo päivittäisiä.

Kuvia syyspäiviltä löytyy täältä.

Tässä vielä video Riosta leikkikavereiden Rillan, Inton ja Mikon kanssa. Kovasti mieltä lämmittää nähdä kuinka iloinen Miko oli päästessään juoksuttamaan Rioa pitkin peltoja. En uskaltanut päästää Mikoa kokonaan irti, joten hihna riskialttiisti roikkuu perässä.

 Pahoittelut, etten osaa kirjoittaa lyhyesti :)

Rion pentutreffit

Riolla oli tiistaina pentutreffit Viikissä, jonne menimme bussilla. Matka-aika 11 min oli oikein sopiva, mutta virtaa täynnä oleva pentu ei meinannut malttaa pysyä paikallaan. Tapasimme bretonipentu Irran, joka on tasan viikon Rioa nuorempi. Ensin Rio oli hihnassa ja Irran nähtyään se lähti uteliaasti lähemmäksi. Hieman kuitenkin alkuun jännitti, mutta melko nopeasti oli jo painit käynnissä. Pennut olivat niin samankokoisia, että painitkin olivat tasaväkiset. Rio ei välittänyt ohi kulkevista ihmisistä, koirista eikä pyöräilijöistä eikä se noteerannut yli pörrännyttä helikopteriakaan. Välillä Rio jäi kuulostelemaan ääniä, mutta on se kyllä reipastunut ihan kauheasti.

Riohan on ulkona ollut erityisesti aamuisin ja iltaisin hieman pelokas. Sitä jännittää äänet, toiset koirat ja vieraat ihmiset. Päivällä se on selkeästi reippaampi (ja Mikon ollessa mukana). Välillä iltaisin ulkoilusta ei ole tullut mitään, kun Rio on vain nykinyt kotiin päin (olemme ollut meidän pihalla) ja tarpeet on sitten tullut sisälle. Muutamien viime päivien aikana pentu on reipastunut huomattavasti. Toki edelleen tulee niitä hetkiä, kun pitäisi vaan päästä mahdollisimman nopeasti kotiin. Pari päivää sitten näimme talossamme asuvan vanhan chihurouvan, joka aina haukkuu muille koirille. Tällä kertaa haukkuminen ei haitannut Rioa, vaan se olisi halunnut mennä tervehtimään. Samoin ihmisiäkin se jo useammin olisi lähestymässä kuin lähdössä karkuun.

Tapaamme varmasti Irran vielä uudestaan. Paluumatka sujui rauhallisemmissa merkeissä eli Rion nukkuessa. Kun Riolla ikä riittää Mustin & Mirrin pentutreffeille, niin täytyy sitten käydä niissäkin.

Ai niin, viikonlopun mittaustulos oli n. 27 cm. Rio on jo selkeästi kasvanut siitä, kun se meille tuli. Ei se ole enää ihan niin pikkuinen, vaikka ihan vauva se vielä onkin :) Mikokin punnittiin viikonloppuna, mutta en muistanut pistää sitä ylös: 15,1 kg.

Rallytokokisaaja ja -turisti

Sunnuntaina osallistuimme agilityseuramme I-HAH:n rallytokokokeeseen koko perheen voimin. Miko oli kisaamassa ensimmäistä kertaa avoimessa luokassa ja Rio oli kisaturistina. Matkustimme Saaran ja Huugon kanssa, joilla myöskin oli AVO:n korkkaus edessä.

Tuomarina oli Anna Pekkala ja tuomariharjoittelijana Riikka Timonen, joka oli laatinut melko haastavan radan. Alussa oli paljon kääntymistä ja muuten oli paljon erilaisia pysähdyksiä. Eteen istumista oli onneksi vain yhden kyltin verran.

Vaikeampia kohtia harjoittelimme odotellessa ja kaikki liikkeet menivät hienosti. Miko teki oikein hienon käännöksen vasempaan, joten takapäätreeni on tuottanut tulosta. Toki tiesin, ettei radalla tule yhtä hyviä suorituksia, sillä kehänauhojen ulkopuolella Miko on melko rento ja sisäpuolella se paineistuu.

Hyppy heti radan alussa oli kiva, koska Mikon kanssa yleensä lähtee vähän tahmeasti liikkeelle. Vasemman täyskäännöksen jouduimme uusimaan, sillä Miko meni haistelemaan kylttiä. 270 asteen käännös vasempaan oli seuraavana eikä se mennyt hyvin. Houkutus meni hyvin, vaikka Miko vilkaisi namirasian suuntaan. Liikkeestä maahan jouduimme myös uusimaan, sillä Miko istui ja toisella kerralla jouduin antamaan ison avun. Pyörähdyskään ei onnistunut ensimmäisellä yrittämällä. Radan jälkeen tuntui, että tulos voisi ehkä olla tulossa. Mutta ei se hyvää enteillyt, että kuulin tuomarin usean kyltin jälkeen puhuvan.

Ensimmäinen AVO-luokan hyväksytty tulos jäi kuitenkin vielä odottamaan itseään, sillä 66 pistettä ei siihen riittänyt. Saimme vähennyksiä ohjaajavirheistä, vinoista asennoista, puutteellisesta yhteistyöstä, hitaasta temposta, epätarkasti suoritetuista tehtävistä sekä uusimisista yhteensä 29. Tämä olisi vielä juuri ja juuri riittänyt tulokseen, mutta sen lisäksi lähti -5 kokonaisvaikutelmasta, syynä puutteellinen yhteistyö ja välillä pitkä käsimerkki. Pitkää käsimerkkiä en edes tajunnut ennen kuin katsoin videon... Hyvä fiilis jäi kuitenkin. Ja saimmehan mitalin. Nimittäin viimeksi saamastamme RTK1-koularista. Mitalia emme silloin saanut, koska niitä ei kaikille riittänyt.

Sillä aikaa, kun Miko kisaili, Rio tutustui uusiin ihmisiin ja koiriin. Rio pääsi hieman tervehtimään Huugoa ja leikkimään Xema-siskopuolen kanssa. Myös Mizy kävi tutustumassa Rioon ja taisi leikkiäkin sen kanssa. Alkuun Rioa jännitti, mutta nopeasti se reipastui. Kovin reipas poika se oli muutenkin kisapaikalla. Ja pystyi se jopa siellä nukkumaan. Kooikeredustus oli melko runsas, sillä myös Robin kävi kisapaikalla. Sää oli hyvin vaihtelevaa auringonpaisteesta ukkoseen. Rio oli melko rennosti myös ukkostaessa, vaikka hieman jännittikin. Kotona olikin väsyneet pojat. Vähän pelkäsin, ettei Rio nuku yöllä, mutta hienosti se nukkui kellonsoittoon asti. Mikolla oli vielä hyppytekniikkatreenit illalla, joissa virtaa vielä riitti. Harjoituksina etäisyydet ja korkeuden arviointi. 40 cm asti hypyt meni rennosti, mutta ei enää 45 cm.

Ida otti hienoja kuvia, joista osa tässä (ai miten niin oli valinnan vaikeutta):

Miko

Miko odottaa nätisti

Oman vuoron odottelua

Takajalat vielä kääntymässä täyskäännöksessä

Perusasennossa

Eteen istuminen

Työ on tehty

Miko oli oikeasti ihan innoissaan Xemasta :D

Rion kaunis profiili (tätä kuvaa voisin vaan tuijottaa)

Rapsutuksia

Xema ja Rio

Söpöläinen

Pönötys

Olenko vähän suloinen

Rio ja Mizy

Xema ja Rio

Xema ja Rio

Xema ja Rio

Mizy, Xema ja Rio

Väsy tuli pikkuiselle

Rio 10 viikkoa

Riolla on tänään ikää 10 viikkoa ja sen vuoksi pentu joutui punnittavaksi ja malliksi. Painoa Riolla on hilkun alle 3,4 kg eli 3395 g. Tässä painovertailu:

Yritän muistaa mitata korkeuden viikonlopun aikana.

Rio 10 viikkoa

Rio on ollut jo syntymästään saakka tumma väriltään ja se taisi luovutusikäisenä olla uroksista tummin. Nähtäväksi siis jää, minkä värinen turkki Riolle tulee, kun pentukarva vaihtuu ison pojan karvaan. Nyt Riolla on normaali pennun musta selkäraita, mutta mustaa karvaa on myös muualla punaruskean värin seassa. Todennäköisesti pennusta jää tummempi kuin Miko on, mutta kuinka tumma... Toivotaan parasta, mutta jos en saa Riosta näyttelypuudelia, niin ei se haittaa. Pääasia, että on kiva kotikoira ja näyttelyitä tärkeämpää on, että Riosta tulisi kiva harrastuskoira muihin lajeihin. Ja jos ei siitä tule harrastuskoiraa, niin ei sekään haittaa, vaikka se tietysti harmittaisi.

Se on Riossa jännä, että vaikka sen karva on tummempi, niin muuten sillä on vähemmän tummaa pigmenttiä. Rion kaikki kynnet ovat valkoisia, Mikolla on neljä valkoista kynttä (ja niistäkin kaksi etujalkojen kannuskynnet). Rion kitalaki on vaaleanpunainen ja siellä on jonkin verran mustia pilkkuja, Mikon kitalaki on musta. Rion iho on ainakin vatsasta hyvin vaalea, mutta jonkin verran sinne on tullut laikkuja. Mikolla vatsa ja iho muualtakin on ihan laikukas. Rion anturoissa on hieman enemmän vaaleanpunaista kuin mustaa, Mikon anturat ovat mustat.

Rion (9 vko) vatsa

Mikon (9 vko) vatsa

Maanantaina Rio pääsi tutustumaan junalla matkustamiseen. Menimme yhden aseman verran Huopalahteen. Huopalahden asemalla istuimme hetken aikaa katsomassa junia ja ihmisiä. Sitten jatkoimme bussilla takaisin kotiin päin ja jäimme hetkeksi istumaan penkille leikkipuiston viereen.

Torstai-iltana tapahtui harmittava koirakohtaaminen. Rio säikähti meidän takaa tulleita koiria. Se nyki hihnassa huutaen kohti rapun ovea. Olimme meidän pihalla ja toivoin, että toinen koiranulkoiluttaja olisi antanut vähän tilaa, ihan jo senkin takia, että Miko oli mukana eikä se yleensä mene nätisti näiden koirien ohi. Nyt Miko vain haukahti, mutta se oli liikaa Riolle. Hississä ihmettelin hetken mikä haisee, mutta sitten tajusin Rion tyhjentäneen anaalirauhaset. Se siis säikähti ihan kunnolla. Rion sosiaalistamisesta hyvien koirakokemusten saaminen etenee vähän heikosti... Rioa jännittää vieraat koirat ja koirien haukkuminen saa sen panikoimaan. Mutta kyllä me sille saadaan vielä kivoja koirakokemuksia.

Tänään Rion niskasta löytyi punkki. Sekin oli vasta hetken ollut kiinnittyneenä. Hyvin onnistui irrotus, vaikka tällä kertaa Rio oli hereillä ja virkeä. Tänään oli myös Rion ensimmäiset tassujen ja vatsan suihkutukset, kahdesti päivän aikana. Ulkoa tuli sen verran likainen koira, että suihkulle oli tarvetta. Suihkuttaminen meni ihan ok, mutta kuivaaminen ei ole Riosta kivaa.

Ja lopuksi vielä lisää videosaastetta. Torstaina Miko sieti Riolta paljon enemmän päälle hyppimistä kuin ennen:

Myöhemmin Miko kiinnostui Rion lelusta ja pojat hetken aikaa vetivät samaa lelua:

Ja lopulta Rion ahkerat yritykset innostaa Mikoa leikkiin tuottivat tulosta:

Jää on murrettu :) En kyllä uskonut, että se tapahtuu näin aikaisin eli päivää vajaa kahden viikon kuluttua Rion saapumisesta.

Naksuttelua

Olen viime aikoina lueskellut erilaisia koirakirjoja oppiakseni uutta ja välttääkseni virheitä, joita Mikon kanssa on tullut tehtyä. Olisi varmasti ollut hyödyllistä lukea näitä kirjoja enemmän jo ennen kuin Miko tuli taloon, mutta eiköhän käytäntö ole kuitenkin opettanut paremmin. Nyt tiedän, mitä en halua :)

Yksi kirjoista oli Naksutinkoulutusta koirallesi (Morten Egtvedt & Cecilie Køste). Lainasin tämän kirjastosta, koska haluan käyttää kouluttamisessa enemmän naksutinta. Mikoa on koulutettu pääasiassa houkuttelemalla. Kirjan mukaan se on viimeinen keino, jota naksutinkoultuksessa voidaan käyttää, jos mikään muu ei toimi. Tekniikan ongelma on se, että koira ei tarvitse itse ajatella. Tekniikan passivoivan vaikutuksen on voinut huomata ainakin Mikossa. Miko on hyvin huono tarjoamaan mitään saadakseen palkan. Miko tekee muutamia asioita (istuminen, maahan meneminen, katsekontakti, tassulla läppääminen, peruuttaminen) ja jos ne eivät toimi, se turhautuu. Tämän vuoksi on ollut hyvin hankalaa opettaa esimerkiksi noutokapulan pitoa. En pysty vaikeuttamaan kriteeriä ilman, että Miko turhautuu. Vikaa voi toki olla (ja varmasti onkin) kouluttajassakin, mutta shaping eli käytöksen muovaaminen ei Mikolla oikein toimi.

Toivon, että onnistun saamaan Riosta sellaisen koiran, joka aktiivisesti tarjoaa erilaisia toimintoja. Silloin monien asioiden opettamisesta tulee varmasti helpompaa. Viikonloppuna aloitimme Rion kanssa naksutinkoulutuksen. Maanantaina otin jo kosketusalustan mukaan, mutta eilen Riolla vasta kunnolla välähti, mikä oli ideana. Positiivista oli se, että vaikka Rio välillä pitkään istui ja katsoi minua, niin se silti lähti välillä yrittämään jotain ja minäkin maltoin odottaa ja antaa pennun tehdä työn. Nyt tassujen pistäminen kosketusalustalle, joka on parinkymmenen sentin päässä, onnistuu. Palan halusta päästä naksuttamaan pennulle vaikka mistä! Mutta yritän nyt edetä maltillisesti, ettei tulee liikaa kerralla :)

Jotain hyötyä kirjan lukemisesta on varmasti Mikonkin kanssa. Innostuin nimittäin capturing eli käytöksen sieppaaminen -tekniikasta. Se voisi oikeasti toimia Mikon kanssa. Esimerkiksi vierellä hihna löysällä kulkemisesta voisi naksuttaa. En ole sellaista koskaan Mikolle opettanut ja lenkillä poika yleensä meneekin hihnanmitan päässä edellä. Joskus, esimerkiksi keskustassa tai jossain muualla, jossa on paljon ihmisiä, olisi hyvä, jos koira kulkisi kivasti vierellä. Miko näissä tilanteissa yleensä vetää ja tilanne on sitten se, että Miko ei ole ihan vierelläni vaan vähän edelläni. Miko kuitenkin lenkillä tulee välillä vierelle, joten ehdottomasti sitä voisi vahvistaa.

Treenejä ja leikkiä

Mikolla on syyskuun loppuun asti kahdet treenit viikossa, rallytokoa maanantaisin ja hyppytekniikkaa sunnuntaisin. Talvikauden treeneihin en ilmoittanut Mikoa ollenkaan, mutta hyppytekniikkaa Saaran ja Huugon kanssa olisi tarkoitus jatkaa, jos vaan sopiva treeniaika löytyy. Mietin, että Mikon voisi ilmoittaa Nose Work -kurssille, sillä se voisi olla juuri Mikolle sopivaa aktivointia. Kurssit on aika hintavia, mutta katsotaan jossain vaiheessa, ehkä alkuvuodesta. Rioa olisi tarkoitus jossain vaiheessa ottaa mukaan hallille. Ensin leikkimään ja tutustumaan paikkaan ja jossain vaiheessa aloittaa jotain pientä agilityyn liittyvää, kuten eteenlähetyksiä ja putkea.

Viime maanantaina emme tehneet rallytreeneissä ollenkaan rataa, vaan kouluttaja puhui sosiaalisesta palkkaamisesta ja teimme arkitokosta tuttua häiriöseuraamista muiden koirakoiden ollessa ringissä. Lopuksi harjoittelimme sivulta nousemista, joka on monille koirille vaikeaa. Meillä liike onnistuu erittäin hyvällä todennäköisyydellä, mutta paineistuessa Miko voi jäädä istumaan. Kouluttaja kävi kaikkien luona katsomassa, miten liike sujuu. Me teimme yhden toiston, joka oli täydellinen. Ei ollut kouluttajallakaan siihen muuta sanomista :) Tänään onkin sitten kenraaliharjoitus, sillä meillä on viikonloppuna ensimmäinen AVO-luokan koe. Toinenkin koepaikka on syyskuulle.

Sunnuntain hyppytekniikkatreeneissä teimme etäisyyksiä ja korkeuden arviointia. Korkeutta teimme 45 cm asti, joka oli Mikolle epäröintiä aiheuttava korkeus. Miko ei ole pitkään aikaan hyppinyt korkeita hyppyjä, mutta täytyy vähitellen alkaa nostamaan rimoja. Fyssarilla olisi syytä käydä lähitulevaisuudessa, sillä edellisestä kerrasta on vierähtänyt jo turhan kauan.

Riolla on päässyt leikkienergiaa patoutumaan, sillä pennulla ei ole ollut leikkikaveria. Viime päivinä Rio on alkanut yhä enemmän haastamaan Mikoa leikkiin, siinä kuitenkaan onnistumatta. Rio uskaltaa haastaa Mikoa useasti leikkiin, sillä Miko enää harvakseltaan murisee pennulle vain siksi, että se tulee lähelle. Miko ei Rion yrityksistä ole innostunut. Jos Rio ei usko hyvällä, niin sitten Miko on joutunut ärähtämään kovemmin.

Eilen Rio pääsi touhuamaan Muru-siskon ja Aia-emän kanssa. Murulla ja Riolla oli kovat painit ja sisaruksilla oli oikein kivaa. Leikeissä pyörä kaatui Rion päälle, mutta onneksi pyörä ei osunut Rioon. Pentu vaan säikähti kovin. Hetkeksi se tuli syliini istumaan ja sitten se oli taas reippaana touhuamassa Murun kanssa. Kotimatkan Rio nukkui sylissäni, mutta kotona se jo heti yritti, josko Mikon kanssa voisi jatkaa painimista.

Tasapainotyynyn lisäksi Riolla on muitakin hieman erilaisia nukkumapaikkoja:

astianpesukoneessa

pakastimessa

patterin alla verhojen takana

Rio 9 viikkoa

Tänään Riolla tulee 9 viikkoa ikää täyteen ja viikko sitten käytiin poika hakemassa kotiin. 9-viikkoinen Rio ei ole vielä ylittänyt 3 kg:n painoa vaan pentu painaa 2940 g. Koska Mikoa ei ole punnittu 8-viikkoisena, niin en vielä viime viikolla voinut tehdä painovertailua, mutta tässä sellainen nyt olisi:

Mikon painoksi 8-viikkoisena olen pistänyt 7 viikon ja 9 viikon painojen puolivälin. Miko oli syntyessään 220 g ja Rio 210 g. Sen jälkeen Rio on mennyt Mikosta ohi, mutta 7 viikon ikäisenä pojat olivat samanpainoisia, Miko 2400 ja Rio 2410. Sitten Mikon paino lähti suurempaan nousuun. Rio taitaa olla vielä aika pikkuinen. Pentupainoista ei voi vielä päätellä mitään, mutta toivottavasti Rio kuitenkin kasvaa ihan uroksen kokoiseksi. 7-viikkoisena Riolla oli korkeutta n. 20,5 cm ja 9-viikkoisena n. 25 cm. Miko on mitattu ensimmäisen kerran vasta reilu 3 kk ikäisenä.

Viikon tauon jälkeen Rio pääsi taas bussin kyytiin. Menimme pari pysäkkiä Kannelmäkeen, kauppakeskus Kaaren Mustiin & Mirriin. Matkustaminen hieman jännitti, mutta namit kelpasivat. Eläinkaupassa Rio oli ensin sylissäni, mutta kun suurin jännitys meni ohi, niin pentu pääsi kävelemään ihan itse. Kaikenlaisia kivoja tuoksuja löytyi, joiden perässä Rio meni reippaasti. Myyjäkään ei enää jännittänyt ja muitakin asiakkaita Rio kävi tervehtimässä. Mummo rollaattorilla oli vähän jännä, mutta Rio kävi kuitenkin haistelemassa mummon kättä. Mukaan tarttui Riolle oma Kong ja kaksi muuta lelua sekä pojille purtavaa.

Rio ei ihan vielä ymmärtänyt millä tavalla Kong toimii.

Rio on muutaman kerran nukkunut isomman tasapainotyynyn päällä. Se on ilmeisesti mukava.

Rion "Hirvikärpänen"

Miko mulkoilee Rioa

Peuran jänne maistui Mikolle paremmin

Peitto on Mikon kasvattajalta saatu