Joulu

Aatonaattona meillä oli treenit. Palkka-apua ei tällä kertaa ollut mukana, mutta aioin silti käyttää namikuppia palkkaukseen. Aloitimme Rion kanssa hyppy-putki-hyppy puolikuulla. Ensin palkkasin kädestä, mutta sitten pistin namikupin viimeisen hypyn taakse. En voinut jättää palkkaa kuppiin, vaan tiputin namin sinne samalla, kun juoksin Rion kanssa loppuun. Jostain syystä Rio malttoi istua ja odottaa tosi nätisti. Ei se varmaan kertaakaan varastanut. Jonkun verran Rio välillä haahuili hallissa, joten ehkä sitä pitäisi ensin vähän viritellä treenimoodiin. Välissä tein Mikon kanssa vähän rallytokoa, mutta jostain syystä Miko oli kovin kiinnostunut maton hajuista. Miko kyllä teki hyvällä vireellä, mutta sitten se saattoi heti palkan jälkeen lähteä haistelemaan tai jopa kesken liikkeen. Ei Mikon huutelu innostanut, joten treenit Mikon kanssa jäivät vähäisiksi. Toinen harjoitus Rion kanssa oli kolmen hypyn kaareva suora. Idea oli pöllitty Cera-tollerin pentutreeneistä, vaikka en ihan tiennytkään, mikä sen tarkoitus oli :D Se vaikutti hyvältä irtoamistreeniltä, jossa ei mennä ihan suoraan. Ensin namikuppi oli yhden hypyn takana, sitten kahden ja lopuksi kolmen. Kolme hyppyä oli haastavin, koska Rio ei nähnyt namikuppia viimeisen esteen takana. Viimeisestä toistosta tuli hyvä mieli, kun Rio tiesi mitä piti tehdä ja sen tuoman itsevarmuuden vuoksi oli vauhtiakin enemmän. Miko teki välissä hyppy-putki-hyppy pätkän ja oli siinä oikein innokas. Yhtä pitkällekään ei tarvii saattaa kuin Rioa :) Lopuksi tein vielä saman myös Rion kanssa. Mielestäni treenit menivät aika kivasti. Rio palkkautui vinkupallolla ja se odotti hyvin lähtölupaa ensimmäisessä ja viimeisessä harjoituksessa. Irtoamistreenissä odottelu oli vähän niin ja näin.

Jouluaattona menimme äitini luokse Vantaalle. Myös sisarukseni perheineen olivat tulossa. Lapsia oli tulossa neljä (10-, 8- ja 3-vuotiaat sekä 7 kk), joten en nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin ottaa Riolle kuonokopan mukaan, sillä ei koiria kotiinkaan voinut jättää. En luota Rioon edes aikuisten seurassa, mutta lasten kanssa vielä vähemmän, koska lapset jännittävät sitä enemmän. Olen totuttanut Rioa sekä kankaiseen että muoviseen kuonokoppaan jo aikaisemmin, mutta kertaakaan muovikuonokoppa ei ole ollut Riolla muutamaa sekuntia kauempaa. Parina päivänä ennen joulua teimme hieman pidempiä harjoituksia, mutta ehkä max reilun minuutin verran. Kuonokoppa on Riolle vähän iso, koska ostin sen Mikon kastrointia silmällä pitäen, joten kiepautin niskalenkin kerran pannan ympäri, ettei Rio saa koppaa pois päästä.

Miko oli tuttuun tapaan heti keittiössä eikä sieltä usein poistunut. Nyt Mikoa piti pitää normaalia enemmän silmällä. Yhden voipurkin kannen Mikon sai varastettua ja nuoli sen, mutta muuten Mikon yritykset mm. nousta pöydälle huomattiin ajoissa. Miko oli myös tuttuun tapaan nätisti kaikkien kanssa. Lapset saivat sitä silittää ja vauvan ollessa lattialla Miko kiersi sen hieman kauempaa, mutta kerran kävi nuolaisemassa vauvan päätä. Mikolta oli fiksua kiertää vauva sen verran kauempaa, ettei se ylettänyt Mikoon, sillä aika tiukan otteen pikkumies otti mm. hiuksista :) Joulupukin vierailun ajan Miko pidettiin sylissä, josta Miko lähes koko ajan murisi hiljaa pukille. Joulupukki ei kuulu Mikon suosikkeihin.

Pojat seuraavat tarkasti kinkun leikkaamista

Rio oli myös tosi nätisti. Kertaakaan se ei pitänyt mitään ääntä, esim. ärähtänyt jollekin. Sitä sai silittää eikä Rio väistänyt. Ajattelin, että kuonokoppa saisi muut välttelemään Rioa, mutta ei niin onneksi käynyt. Lapsetkin uskalsivat sitä silittää. Ensimmäisen kerran, kun Rio näki vauvan lattialla, näin sen ilmeestä, että sitä kovasti epäilytti tuo poikkeavalla tavalla liikkuva olio. Sen vuoksi pidin Rioa silmällä silloin, kun vauva oli maassa. Rio piti koko pitkän päivän hienosti kuonokoppaa päässä. Välillä se yritti sitä tassulla saada pois, mutta muuten koppa ei tuntunut Rioa haittaavan. Ulkona se sai olla ilman sekä yläkerrassa, jonne poikien kanssa kerran tai kaksi sulkeuduttiin. Kuonokoppa oli erityisesti minulle hyvä juttu, sillä minun ei tarvinnut huolehtia. (Tällä viikolla ostin Riolle sopivan kokoisen kuonokopan.)

Äiti oli ostanut pojille lahjaksi herkkupussit. Rio ei tänäkään vuonna innostunut lahjojen avaamisesta kun taas Mikoa piti jälleen toppuutella, ettei se avaa muiden lahjoja :) Pakkasin meidän perheen lahjat kassiin, jonka vein eteiseen. Myöhemmin illalla ihmettelimme, mitä Miko tekee, kun se oli ollut jo hetken aikaa poissa olohuoneesta. Äiti löysi Mikon eteisestä syömässä toisen herkkupussin sisältöä... Onneksi se ei näyttänyt syöneen muovia, vaan vain repineen pussiin reiän. Meidän lahjat pojille, isot pehmopossut, ovat vieläkin kaapissa. Kai ne täytyy antaa vaikka uudenvuoden puuhasteluiksi :)

Koiramainen viikonloppu

Viime viikon perjantaina oli treenipäivä ja sain jälleen onneksi apukädet mukaan. Rion kanssa oli tarkoituksena tehdä hyppysuoraa, jossa on liikehäiriötä sekä rengasta. Mikon kanssa aiheena olivat rt:n erilaiset käännökset. Matka hallille oli hyvin liukas, joten alaselkä ei ainakaan tykännyt hyvää varovaisesti kävelystä. Ei olisi kannattanut jättää IceBugeja kotiin, mutta ne eivät ole sopivat kengät tekonurmelle. Tai juoksuun muutenkaan.

Rion kanssa aloitimme hyppysuorasta. Riolla oli kovasti virtaa ja se ensin juoksenteli ympäriinsä ja suoritti itsenäisesti pari hyppyä ja putkea. Haastavin osuus oli saada Rio pysymään paikallaan. En tiedä oliko liikkeestäni kauheasti häiriötä, kun en oikein ehtinyt Rion matkaan. Kerran Rio kopautti rimaan ja silloin olinkin päässyt mukaan juoksemaan. Häiriötreenille on siis tarvetta. Rio kyllä osaa istua paikallaan, mutta en tuossa tilanteessa halunnut vaatia liikoja, sillä Rion vire oli liian korkea. Varastamisista Rio ei pääosin saanut palkkaa, mutta parilla kerralla kyllä, sillä en halunnut tehdä hallaa Rion motivaatiolle. Täytyy harjoitella odottamista erikseen ja tehdä myös rauhoittumista ennen treenien alkua. Hyppysuoraa Rio meni edestakaisin vaikka kuinka monta kertaa ja niistä vain murto-osa oli ”oikeita” toistoja, jotka videollakin näkyvät.

Isäntä teki taas ensin Mikon kanssa vähän agilitya Rion hyppysuoraa ja edellisten treenaajien putkia hyödyntäen. Miko oli hyvin vauhdikas ja innokas. Se jopa piti ääntä juostessaan putkiin! Mikosta harvoin saa niin korkean vireen esiin, että se alkaisi äännellä. Täytyy yrittää saada joskus Mikon agiralli videolle. Mikon kanssa teimme kevään rt-koulutuksesta tuttua käännöstreeniä, joka toimii hyvin vireen nostajana. Teimme pyörähdyksiä vasemmalla ja oikealla sekä tulppaaneja, valkovuokkoja ja yhtäaikaisia täyskäännöksiä oikealle ja vasemmalle. Käännöksiä tuli tehtyä aika sekalaisesti, sillä en ollut suunnitellut mitä kaikkia käännöksiä teen.

Rion rengastreeni meni ihan hyvin. Aika paljon Rio meni vääristä väleistä, mutta ei kai se haittaa, kun palkka tuli vain oikeasta suorituksesta. Tuli taas ihailtua Rion sinnikkyyttä, kun se yritti keksiä millä palkan saa. Miko olisi luovuttanut jo ajat sitten. Mikon kanssa teimme vielä uuden käännöstreenin ja muutamia yksittäisiä liikkeitä.

Halusin vielä lopuksi tehdä Rion kanssa putkea, mutta aikaa oli niin vähän, etten ehtinyt tehdä ratapätkää vaan käytimme edellisten treenaajien sijoittamia putkia. Yritin saada Rion menemään putkesta putkeen, vaikka ajattelin sen ehkä olevan liian vaativaa. Niinhän se olikin, sillä Rio ei ole vielä eteen ohjautuva ja minä olin liian hidas. Ohjaus toiseen putkeen olisi voinut onnistua, jos olisin ollut itse pidemmällä, kun Rio tuli putkesta.

Edellinen viikonloppu meni Messukeskuksessa Koiramessuilla. Molempina päivinä oli ohjelmassa kooikerien kehät sekä virallisissa että pentunäyttelyissä, shoppailua ja muutaman ohjelmannumeron katsominen. Olin taas tehnyt ostoslistan koirien tarpeista, joita toivoin löytäväni messuhinnoilla. Riolle ostin Back On Track verkkoloimen, nahkapannan ja –hihnan. Jälkikäteen jäi harmittamaan, etten ottanut ylös mittoja toivotusta hihnanpituudesta ja –leveydestä, sillä ostamani hihna on leveämpi ja lyhyempi kuin haluaisin. En sitä huomannut kuin vasta kotona hihnoja vertaillessa. Aikaisemmin syksyllä ostamani metallihäkin pohjalle ostin makuualustan. Pojat saivat joululahjaksi isot possupehmot. Lisäksi ostin herkkuja ja puruluita. Viidellä eurolla sai Best Friendiltä täyttää muovipussin puruluilla. Ainoat näkemäni possupuruluut olivat pieniä tikkuja (jotka ovat kyllä ihan kivoja), joilla sitten pussin täytin. Puruluut riittävät varmaan vuodeksi… Rauhilta ostin hirvilastuja, joita harvoin näkee kaupoissa, ja kaupan päälle sai hirvipehmolelun. Muilla myyjillä ei hirvilastuja näyttänyt olevan, joten piti ostaa nuo kalliimmat. Lisäksi mukaan lähti näytepusseja. Purinalta sain kasan näytepusseja molempina päivinä Messukeskuksen pihalta. Jo lauantaina näytteitä pistettiin kassiini aika monta, mutta sunnuntaina määrä oli jo aikamoinen… Näytteitä oli nappuloista ja märkäruuasta, mutta harmittavasti kaikki olivat samoja, joissa lihana on nauta eli Mikolle ei niitä kauheasti viitsi syöttää. Royal Caninin pisteeltä voitin hihnaan pistettävän heijastinpalan. Viimeinen ostos oli kooiker-riipus, jonka saan vasta myöhemmin postissa.

Lauantain ostokset

Sunnuntain ostokset

Olipas viikonloppu! Kuvia Helsinki Winneristä täällä ja Voittajasta täällä.

Agilitya, rallytokoa ja rokotuksia

Viime perjantain treeneihin sain ensimmäistä kertaa apukädet mukaan, joten sain apua palkkaukseen. Teimme Rion kanssa ensin hypyn tarjoamista. Lopuksi Rio innostui leikkimään, joten annoin sen hetken rallatella lelun kanssa. Kotona Rio leikkii välillä hyvinkin hurjasti, mutta jostain syystä nyt syksyn aikana hallilla Rio ei ole innostunut lelusta. Viime kevään treeneissä leikkimisessä ei vielä ollut ongelmaa. Edellisellä kerralla esitin itse innostunutta lelusta ja sain niin Rion vähän leikkimään. Täytyy jatkaa samaa linjaa. Teimme Rion kanssa myös suoraa putkea niin, että palkka oli perässä ja samalla tavalla myös kolmea peräkkäistä hyppyä. Alkuun eteen meneminen sujui hyvin, mutta sitten Rio alkoi tarjota yhtä hyppyä. Lopuksi vielä naksuttelin takaakiertoja. Olen miettinyt, että pitäisikö takaakiertoihin oikealta ja vasemmalta olla erilliset käskyt. Mikolla on vain yksi.

Miko oli innoissaan, kun tuli sen vuoro. Isäntä teki ensin vähän agilitya Mikon kanssa eli kerran A:ta ja muutaman kerran putkea. Sitten teimme rallytokoa, kuten edellisilläkin kerroilla. Vire oli ihan kiva, mutta pariin kertaan Miko lähti haistelemaan. Lopuksi vielä leikin Mikon kanssa ja piti jättää leikit myös videolle, sillä on erittäin harvinaista, että Miko repii lelua treeneissä. Ei se usein kotonakaan sitä tee, vaikka viime aikoina Miko on kyllä repinyt lelua enemmän kuin normaalisti.

Eilen Rion rokotukset saatettiin vihdoin ajan tasalle. Eläinlääkärin vaaka näytti 8,8 kg eli taas enemmän kuin viimeksi. Joku aika sitten vaihdoin Rion nappuloita, joten ehkäpä annostus on pielessä. Ell otti Riosta myös verinäytteen Hannes Lohen geenipankkiin. Jostain syystä verta tuli hyvin hitaasti, joten siinä sitten odoteltiin ja odoteltiin putkilon täyttymistä. Onneksi Rio malttoi pysyä paikallaan. Pyysin vielä lopuksi tarkistamaan, onko Rion anaalirauhaset täynnä. Rion anaalit on tyhjennetty jo kahdesti tänä syksynä ja oli niissä nytkin tyhjennettävää. Ell sanoi, että joillain koirilla ne eivät vaan tyhjene normaalisti. Itse en sitä osaa tehdä, joten täytynee välillä käydä tyhjennyttämässä anaalit eläinlääkärissä.

Kastrointipäivitys

Meidän elämään ei kuulu mitään erikoisempaa treenipäivien välillä, joten ei oikein ole muuta päivitettävää. Tässä nyt kuitenkin lyhyesti muut kuulumiset.

Mikon kastroinnista on nyt 8 viikkoa. Haava parani aikaa sitten, mutta hieman hammaslääkärin jälkeen huomasin, että haavasta sojottaa jotain. Ilmeisesti kyseessä oli sulamaton tikin pala. Se oli sen verran tukevasti kiinni, ettei se lähtenyt kevyesti vetämällä irti. Jossain vaiheessa kiinnitin huomiota siihen, että Miko nuolee jalkoväliään normaalia useammin. Kurkistus haaroihin paljasti, että Miko oli ilmeisesti itse repinyt tikin pätkän pois ja näytti siltä, että vähän ihoa on lähtenyt. En halunnut pistää Mikolle kauluria estämään nuolemista, sillä joka kerta, kun Mikolta ottaa kaulurin pois, alkaa pitkä nuolemissessio haaroissa. Sillä ei ole merkitystä, minkä vuoksi kauluri on, sillä niin käy aina. Se tuntuu olevan loputon kierre. Miko oli kuitenkin nuollut haavaa enemmän kuin ajattelin, joten kauluri oli pakko ottaa käyttöön, ettei Miko saa tulehdusta aikaan. Pistän ärtyneisiin kohtiin Vetramiliä pari kertaa päivässä. Toivottavasti iho paranisi pian. Miko tiputtaa taas turkkiaan. Samalla kuitenkin rintakarvat ja housut ovat tuuhentuneet. Turkissa näyttäisi hieman näkyvän kastroinnin vaikutukset. Turkin laatuun tosin vaikuttaa karvanlähtö, mutta karvaa tuntuu kasvavan pikkuhiljaa. Muita muutoksia ei edelleenkään ole näkynyt.

Koiramessu -viikonloppuun on enää kaksi viikkoa. Se on sellainen tapahtuma, johon täytyy joka vuosi osallistua. Viime vuosi oli varmaan ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun minulla oli koira ilmoitettuna näyttelyyn. On paljon kivempi mennä ilman koiraa, mutta hieman harmittaa, että ei sitten mentykään Rion kanssa viimeisiin junnukehiin. Toiselta tuomarilta Rio on jo saanut EH:n, joten hänelle ei siihen hintaan olisi kannattanutkaan ilmoittaa, mutta toinen olisi varmasti tykännyt Rion koosta. Mutta tuskin sitten muuten olisi tykännyt, joten ei titteleitä olisi tullut kuitenkaan :)  Tänään julkaistiin näyttelyiden aikataulut, joten pääsen suunnittelemaan viikonlopun ohjelmaa ja ostoslistaa. Riolle meinaan ainakin ostaa BoT-loimen ja uuden hihnan, sillä pelkään, että nykyinen nahkahihna menee joku päivä poikki. Puruluita ja ruokaa on myös toiveissa ostaa messuhintaan. Ehkä pitää takkejakin katsoa, kun tilaukseni Helsitarelle ei näytä tuottavan tulosta... Kaikkein mieluiten haluaisin Riolle takin samaa mallia kuin Mikolla on, sillä tykkään siitä, mutta tilausvahvistusta ei kuulu, vaikka olen peräänkin kysellyt.

Olen suunnitellut Riolle loppuja terveystarkkeja tammi-helmikuulle. 3,5 viikon kuluttua Rio on jo 1,5 -vuotias, joten alkaa olla sopiva aika röntgenkuville. Rion sisaruksista yksi ja Lokin ensimmäisestä pentueesta kolme on käynyt kuvissa ja kaikilla on ollut lonkat A:ta, joten toivottavasti Riolle tulee myös yhtä hyvät tulokset. Mutta yksi huolenaihe on. Molemmista pentueista on yhdeltä kuvattu myös selkä virallisesti ja molemmilla oli jotain pientä häikkää, LTV1 (nikamaepämuodostuma ensimmäisessä ristiluun nikamassa) ja VA1 (viimeisessä kaularangan nikamassa vajaakehittyneet kylkiluut). Onneksi vain pientä, joka ei haittaa elämää, mutta jollain voikin olla jotain vakavampaa. Riokin on vielä tuommoinen köyryselkä...

Perjantain treenit

Rio ja fasaani

Perjantaina oli treenipäivä. Riolle suunnittelin esteen tarjoamista sekä hypyllä että putkella. Matkalla reitin varrelta löytyi kuollut fasaani. Rio oli siitä kiinnostunut ja päästin sen haistelemaan. Varovasti Rio haisteli lintua ja jatkoi sitten matkaa. Mikoa ei kiinnostanut yhtään, vaikka riistalinnut sitä yleensä kiinnostaa. Yritin ottaa kuvaa, kun Rio haisteli fasaania, mutta onnistuin kahdesti tiputtamaan puhelimen hankeen. Paluumatkalla otin kuvan, mutta silloin ei enää kumpaakaan lintu kiinnostanut. Ilmeisesti kipulääkkeestä on ollut hyötyä, sillä menomatkalla Miko lähti haastamaan Rioa leikkiin kolmesti.

Aloitimme treenit Rion kanssa hypyn tarjoamisella. Se meni hyvin, sillä Rio tiesi mikä on homman nimi. Vaihtelin omaa sijoittumistani esteeseen nähden ja muistin olla molemmilla puolilla estettä.

Mikon kanssa teimme rallytokoa samoin kuin edellisellä kerralla eli kävelimme ympäri hallia tehden erilaisia kylttejä, mitä mieleen tuli. Mikon vire oli hyvä, joten tehtävätkin onnistuivat hyvin. Hitaassa vauhdissa Mikon takapuoli taisi pariin kertaan painua maahan.

Seuraavana Rion kanssa yritin putken tarjoamista lyhyellä putkella. Pari kertaa onnistui, mutta sitten Rio alkoi yrittää kaikkea muuta. Vieressä oli kepit ja niillä Rio yritti jotain tehdä. Ei kuitenkaan pujotella :) Lopulta Rio meni keppien vieressä olleelle hypylle. Siirryin sitten sinne ja jatkoimme hypyn tarjoamista kahdella hypyllä. Rio tajusi nopeasti idean, kun seisoin kahden hypyn välissä. Sitten meni vaikeammaksi, kun siirryin toisen hypyn vierelle. Mutta ei se kauaa vienyt, että Rio lähti hyppäämään myös toista hyppyä. Ensin se yritti mm. läiskiä tassulla rimaa.

Ajattelin lopuksi päästää pojat leikkimään, sillä Miko oli oman vuoron jälkeen yrittänyt Rioa leikkiin. Vähän pojat leikkivätkin, mutta Mikolla olikin hajut enemmän mielessä. Tein sitten vielä Rion kanssa vähän tokoa eli seuraamista ja perusasentoa.

Miko hammaslääkärissä

Keskiviikkoaamuna vein Mikon Mevettiin hammashuoltoon. Vaaka näytti 14,2 kg, eli Miko painoi 100 g vähemmän kuin ennen kastraatiota. Hieno juttu, ettei paino ole lähtenyt nousuun. Kastroinnin jälkeen kävin Peten Koiratarvikkeen Tammiston myymälän avajaisissa, jossa mm. katselin uusia nappuloita Mikolle. Päädyin Canaganin Light/senior -ruokaan. Sain apua hyvin asiantuntevan oloiselta myyjältä. Hän ehdotti, että ruokaa vaihtaisi vasta sitten, jos painoa alkaa tulla, mutta halusin vaihtaa heti, sillä Mikoon tarttuu paino helposti. Toisaalta en tiedä, onko sillä mitään väliä, mitä nappulaa Miko syö, sillä pääosin sen päivittäisestä ruuasta 0,5 dl on nappulaa. Silloin tällöin Miko syö enemmän nappulaa, sillä välillä raakaruoka loppuu tai en jaksa paloitella pötköjä annoksiksi.

Mikon hammashuollon teki Elise Luttinen-Aho, joka on perehtynyt hampaisiin. Tarkoituksena oli poistaa heiluva etuhammas, ottaa hampaista röntgenkuvia ja poistaa hammaskiveä. Pyysin ensin tutkimaan Mikon selkää ja takaosaa, sillä muutaman kerran kastraation jälkeen Mikon selkä on tuntunut olevan kipeä. Lihakset sillä kyllä on jumissa, joten fyssariaikaa on jo jonkin aikaa pitänyt varata. En ole sen kummemmin ollut huolissani, sillä Miko on ihan normaalisti hyppinyt sänkyyn ja leikkinyt Rion kanssa. Lihaksista ell kirjoitti näin: "Rintarangassa lihaksisto kauttaaltaan aristava, lannerangan loppuosassa lievää arkuutta. Molemmin puolin etureidet ja iliopsoakset lievästi aristavat. Lievää epämukavuutta lonkkien ääriojennuksessa." Miko olikin enemmän jumissa, kuin mitä olin osannut ajatella. Ell kovasti suositteli fysioterapiaa ja määräsi viikon Rimadyl kuurin selän kipuiluun. Tarvittaessa kipulääkettä tulee antaa myös fysioterapian jälkeen, jos Mikoa "joudutaan käsittelemään rankasti". Sitten ell kuunteli sydämen ja pisti piikin takareiteen. Tällä kertaa Miko pisti vähemmän väsymystä vastaan kuin viimeksi ja se tuntui rauhoittuvan nopeammin. Mikon nukahdettua lähdin kotiin.

Olin flunssan vuoksi pari päivää sairaslomalla ja siksi pääsin hakemaan Mikon jo puolenpäivän jälkeen. Käynti maksoi ihan reilusti (130 €) hinta-arviota vähemmän, joten mitään yllätyksiä ei ainakaan ollut tullut. Miko huomasi minut heti, kun se pääsi ovesta vastaanoton puolelle ja lähti kovasti vetämään kohti. Miko oltiin vasta hetki aikaisemmin otettu tipasta pois. Miko oli yllättävän pirteä, mutta hoitaja sanoi, että todennäköisesti se menee kotona heti nukkumaan. Kaikki oli mennyt hyvin eikä etuhammasta ollut tarvinnut poistaa. Heiluminen oli ihan normaalia. Sama hoitaja oli meillä myös Rion ultrassa ja hän on kyllä ihanan pirtsakka ja iloinen :) Hän selitti, kuinka hän oli ollut ihan ihmeissään nähdessään Mikon hampaat. Nehän oli kuin kaksivuotiaalla :) Kovasti hän kehui Mikon hammaskaluston kuntoa. En kyllä voi ottaa siitä kunniaa itselleni, sillä en ole harjannut Mikon hampaita eikä Miko juurikaan järsi mitään kovaa. Nyt se on alkanut syödä hirvipuruluita, mutta en tarjoa niitä Mikolle yhtä usein kuin Riolle. En usko, että päivittäisillä Dentastixeilla on osaa eikö arpaa :) Mikolla on "oikea" syljenkoostumus, onneksi.

"Narkoosissa hampaat puhdistettiin ultraäänilaitteella, jonka jälkeen hampaat tarkistettiin ja lopuksi hampaat kiillotettiin.

Mikon hampaat ovat terveet, ikenissä lievää ientulehdusta, joka paranee nyt kun hammaskivi ja plakki poistettiin. Ylhäällä etuhampaiden 102, 202, vasemmalla alhaalla M3 (311), oikealla alhaalla M2 (410) hampaiden etuosassa hieman syventyneet ientaskut (3mm) -> rtg-kuvat ok. Alaetuhampaissa 301, 401 normaalia alaetuhampaan liikkuvuutta (ei hampaiden heilumista) -> rtg-kuva alueelta ok."

Ell suositteli, että hampaita alettaisiin harjata. Täytyy yrittää ottaa se tavaksi molempien kanssa.

Miko yritti kotona ensin pysyä hereillä (eikä näyttänyt iloiselta :D )

Ennen ja jälkeen kuvia:

(Rio molemmissa kuvissa taustalla :D )

Loka-marraskuun vaihteen kuulumisia

Viime aikoina ei ole tapahtunut mitään kummempaa. Toissa viikolla oli treenit, joihin en ollut valmistautunut mitenkään. Pistin Riolle kaksi vastakkaista mutkaputkea ja niiden väliin yhden hypyn. Tarkoituksena oli kai tehdä kahdeksikkoa esteiden välillä, mutta heti alkuun tuli huomattua, etten tosiaan ollut miettinyt treeniä sen kummemmin. Hyppy ei vain tuntunut mitenkään sopivan mukaan. Rio meni hypyn ohi ja oli kiinni kädessäni, jonka vuoksi se ei aina mennyt putkeen. Syy siihen oli ihan yksinkertainen; minulla oli juustopalat kädessä valmiina, kun palkka olisi silloin nopeammin saatavilla. Juusto oli ilmeisesti myös niin hyvää, ettei lelu kelvannut kuin vasta ihan lopuksi. Toinen syy leikkimättömyyteen saattoi olla metelöivä Miko. Me ei olla hetkeen aikaan oltu hallissa, joten Rio ei ole siellä ihan rennosti ja siihen vielä päälle jännitys Mikon ääntelystä. Videolla joitain pätkiä, mutta ei ole tosiaan meidän parhaimmistoa. Täytyy tämän viikon treeneihin valmistautua paremmin. Mikon kanssa tein rallytokoa. Kävelimme pitkin poikin hallia ja heitin tehtäviä päästä. Mikolla oli tosi kiva vire ja kaikki onnistui hienosti, vasemmalle käännöksetkin. Toissa viikonloppuna olisi ollut kooikereiden rallytokomestaruuskisat, joihin Mikonkin ilmoitin. Sen jälkeen tarkistin kipulääkkeen varoajan ja se olikin 28 vrk muistamani 14 vrk sijaan. Mikolla oli kisapäivänä vasta 23 vrk takana, joten jouduin perumaan ilmoittautumisen.

Juttelin tänään puhelimessa eläinlääkärin kanssa, joka ultrasi Rion viimeksi. Kerroin, että meille kuuluu samaa kuin ennenkin enkä huomannut Tardakilla olevan mitään vaikutusta. Rion juomista en ole seurannut kuin yhden viikonlopun ajan aikaisemmin, mutta kyllä se edelleen pissaa paljon ensimmäisillä koivennostoilla. Ell sanoi, että koirissa on eroja sisälle pissaamisen suhteen. Osa (suurin osa) ei koskaan pissaa sisälle ja jos pissaa, niin silloin on ollut äärimmäisestä hädästä kyse. Toisille koirille sisälle pissaaminen ei ole mikään ongelma, siis koiralle itselleen. Meillä Miko kuuluu ensimmäiseen joukkoon eli se pidättelee niin pitkään kuin mahdollista. Rio taas on jälkimmäistä porukkaa. Hyvä esimerkki lyötyy toissaviikolta. Olin syömässä aamupalaa, kun Rio meni eteisen matolle ja pissasi. Ulkonakin pissaa tuli vielä paljon, joten ilmeisesti sillä oli tosi kova hätä. Rio ei millään ilmoita, että ulos pitäisi päästä. Jatkotutkimuksia ell ei ehdottanut, vaan sanoi, että katsellaan. Jos sisälle pissaamiset lisääntyvät, niin sitten katsotaan uudestaan. Ajatuksena on käydä hakemassa "toinen mielipide" muualta eli varmaan YES:sta. Mutta katsellaan jatkoa jossain vaiheessa. Ylihuomenna Mikolla on hammaslääkäri, jonka hieman yläkanttinen hinta-arvio hirvittää sen verran, ettei Rion vaivoja selvitellä vielä. Mutta rokotukset voisi nyt käydä saattamassa ajan tasalle.

Tuntuu ihan oudolta, että nyt on jo ihan kunnon talvi. Olen skeptinen talven jatkumisen suhteen ja odotan, että kohta lämpö menee taas plussalle ja lumi sulaa. Sitä en tosin toivo, sillä talvi on kiva vuodenaika, niin kuin kaikki muutkin vuodenajat. Täytyy hyödyntää ihanat talviset maisemat ja ottaa kameraa mukaan lenkeille. Harmittavasti vain viikonloppuina on riittävän valoisaa kuvaamiselle. Lumessa on paljon hajuja, jotka kiinnostavat molempia koiria. Ei kyllä kastrointi ole ainakaan toistaiseksi vaikuttanut Mikon haisteluihin. Lauantaiaamuna satoi hiljalleen isoja lumihiutaleita. Rio yritti pyydystää hiutaleita ilmasta. Se oli tosi söpöä :D

Koirien ulkoilutuksia yhdessä ja erikseen on tullut mietittyä viime aikoina. Ulkoilutan koiria erikseen silloin, kun on aikaa ja jaksaa eli pääosin viikonloppuisin, joskus myös arki-iltoina. Mielelläni tekisin sitä useamminkin, sillä Rion kanssa on vielä paljon tehtävää, mutta arkisin ei vain voi, kun koirat joutuu jo muutenkin odottamaan pitkään ulospääsyä. Haukkumisia olen erityisesti pohtinut ja miettinyt, kuinka mukavaa on olla Mikon kanssa kahdestaan ulkona, kun se ei turhia hauku (yleensä). Mutta sitten, kun olen molempien kanssa samaan aikaan, niin Mikolla on haukku turhan herkässä. Tänään tuli päivälenkillä ihan hyvä esimerkki siitä, miksi erikseen ulkoilutus olisi hyvä juttu. Rio näki lenkin alussa vastaantulevan miehen, joka jostain syystä epäilytti Rioa. Normaalisti Rio ei juuri noteeraa vastaantulijoita. Rio päästi jonkun pienen äännähdyksen, jonka jälkeen Miko syöksähti hajujen pauloista kauheasti haukkuen. Sitten, kun se näki, ettei mitään ihmeellistä ollutkaan, se palasi hajujen pariin. Se tietenkin vahvisti Rion epäilystä ihmistä kohtaan. Rion ei tarvitse päästää kuin pieni murahdus, niin Miko ryhtyy kauheaan haukkuun. Ei onneksi aina, mutta usein. En tiedä, miksi se on niin epävarma kun Rionkin on mukana. Toinen tapaus sattui hieman myöhemmin. Rio taas näki epäilyttävän ihmisen, joka tuli meidän takana. Samaan aikaan sivusta päin oli tulossa koiria, joita Rio ei nähnyt. Yksi niistä haukkui ja Rio luuli haukun tulevan miehestä. Rio syöksähti peloissaan karkuun ja hihnan pituuden tullessa vastaan, Rio poukkoili edessäni, kun se halusi sekä mennä suoraan eteenpäin kauas miehestä ja katsoa taaksepäin, jotta se näkee missä mies menee. Tällä kertaa toisen koiran haukku vahvisti Rion epäilyä ihmistä kohtaan. Rio ei reagoinut mitenkään, kun mies käveli ohi ja taisi se todeta, ettei vaaraa ollutkaan. Rion kanssa haasteita löytyy monella saralla, samoista syistä kuitenkin.